Kiivas Paimen

”Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta, minä lähdin sen perään, löin sen maahan ja tempasin saaliin sen suusta” (1. Sam. 17: 34,35).

Sillä aikaa, kun filistealainen kolmimetrinen Goljat tömisteli suurilla nyrkeillään rintakehäänsä ja naureskeli Israelin kivien takana piilotteleville sotilaille, parikymppinen Daavid valoi rohkeutta kuninkaaseen.

Eihän siinä ollut mitään järkeä: lähettää pieni poikanen jättiläistä vastaan ja vielä kun panokset olivat niin korkeat. Mutta Daavid kertoi Saulille aikaisemmista uroteoistaan – hän oli todella uhmannut luonnon suurimpia petoja, kun nämä olivat lounastamassa hänen lampaidensa parissa.

Daavidin kiihkeä taistelu lampaidensa puolesta kertoo esikuvallisesti hänen suvustaan syntyneen Jeesuksen Kristuksen rakkaudesta meitä kohtaan. Jeesuksella on sama periksiantamaton asenne suhteessa sinuun ja minuun.

Olkoot mitkä tahansa karhut tai leijonat kimpussasi; olkoot Goljatin jalka jo rintakehäsi päällä, Jeesus ei jätä sinua yksin. Hän hyökkää vihollistesi kimppuun ja pelastaa sinut, se on Hänen tehtävänsä. Jos Daavid onnistui pitämään lampaansa suojassa, miten paljon vahvemmin Jeesus pitää huolta sinusta!

Sinä saat olla pieni, heikko ja neuvoton, sillä sinulla on Kaikkivaltias paimentamassa sinua. Vaikka et näkisi tänään kuin ahnaita petoja, voit olla varma, että Jeesus on takanasi. Hän käy puolestasi ne taistelut, joita sinä et voi voittaa. Niin Hän on aina tehnyt ja tulee aina tekemään.

Taivas kaipaa sinua

”Samoin ei teidän taivaallinen isänne tahdo, että yksikään näistä vähäisistä joutuu hukkaan” (Matt. 18: 14).

Evankeliumeista vain Matteus ja Luukas kertovat kadonnut lammas -vertauksen. Kun Luukkaalla huomio on ihmisessä, joka löytää pelastuksen, Matteuksen fokus on toisaalla.

Matteus sijoittaa vertauksen mielenkiintoisesti juuri seurakuntajärjestystä ja -kuria käsittelevään jaksoon. Jaksossa varoitetaan vähäisten viettelemisestä lankeamukseen ja syntiä tekevän varoittamisesta. Keskellä on kadonnut lammas -kertomus.

Matteuksen sanoma on selvä. Hän tahtoo viestiä kuulijoilleen, että Jumalan seurakunnassa on aina niitä, jotka eivät pysty normaaliin ja terveeseen kristilliseen elämään – oli syynä sitten synnynnäiset rasitteet tai vaikka lapsuuden traumat. Heitä tulee etsiä takaisin Jumalan yhteyteen, hoitaa, lohduttaa ja rakastaa. Heistä tulee huolehtia erityisen hellästi.

Kun Luukas päättää oman vertauksensa sanoihin: ”Yhdestä syntisestä, joka kääntyy iloitaan siellä (taivaassa) enemmän…”, Matteus kertoo Jumalan tahtovan, ettei yksikään heikko ja lankeileva kristitty joudu eroon Hänen armostaan.

Jos tämä teksti tavoittaa yhden epäonnistumisten suossa tarpovan ihmisen, Matteus tahtoisi viestiä sinulle seuraavaa: Jumala rakastaa sinua. Kristus Jeesus on kuollut juuri sinun puolestasi. Taivas kaipaa sinua!

Ei minulta mitään puutu

”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu” (Ps. 23:1).

”Ei minulta mitään puutu” on rohkea ja vahva ilmaisu. Daavid oli löytänyt levon tyytymisen kautta.

Jae ei tarkoita seuraavaa: koska minulla on hyvä puoliso/ hyväpalkkainen työ/ maksettu omakotitalo/ kesämökki Päijänteen rannalla/ terve ja sopusuhtainen vartalo, niin sen tähden minulta ei puutu mitään.

Daavidilta ei puuttunut mitään, koska Hänellä oli huolehtiva Paimen, Herra Jeesus Kristus. Vuosikymmenet Jumalan seurassa olivat avanneet hänen silmänsä ymmärtämään, että se, mitä Herra tahtoi antaa, oli parasta. Se koski myös asioita, joita Herra ei antanut tai joita Daavidilta kipeästi vietiin.

”Ei minulta mitään puutu” sanojen yhteydessä on hyvä lukea niitä monia Daavidin Psalmeja, joissa hän surusta ja ahdistuksesta sekaisin huutaa Jumalaa pelastamaan hänet; Sanat eivät ole syntyneet helpon elämän seurauksena.

”Ei minulta mitään puutu” voi olla ihan jokaisen kristityn todellisuutta. Sinunkin. Se on uskonhenkinen toteamus, joka ei synny katsomalla vain näkyvää todellisuutta.

Koska Jeesus Kristus on minun hyvä ja rakastava paimen-Jumala, Hän varmasti tarjoaa minulle kaiken, mitä tänään tarvitsen. Hän ohjaa kasvattavan pimeän ja ilostuttavan valon, jokaista lajia aina sopivaan aikaan.

Oletko onnetonta onnettomampi?

”Kurjista kurjimmat löytävät laitumen, ja köyhät saavat levätä turvassa” (Jes. 14:30).

Jumala ei kohdista sanojaan ainoastaan menestyville. Ei myöskään hyville tai keskivertoparjääville. Hän ei tyydy kurottautumaan vain kärsivien puoleen; Myötätunto sykähtelee vahvan kiihkeästi niitä kohtaan, jotka ovat päätyneet inhimillisen toivon ulkopuolella.

Kurjimmista kurjimpien ulkopuolella ei voi olla enää kukaan. Ilmaisussa on kerätty kaikki kärsivät ja vielä heidän joukostaan koottu huono-osaisimmat. Siihen joukkoon mahdun minä ja varmasti sinäkin.

Jumala ei sano, että kurjista kurjimmilla on käynyt huono tuuri. Hän ei voivottele kädet levällään ja avuttoman hölmistynyt ilme kasvoillaan. Jeesus käärii hihansa, laittaa kuluneet sandaalit jalkaansa ja lähtee juoksemaan jokaisen eksyneen perään.

Kurjat ja vielä kurjemmat ovat turvassa laitumella, jonne Herra Jeesus Kristus on heidät yksitellen hakenut. Laitumella on hyvä olla, koska Vapahtaja on lähellä.

Kurjat lampaat saattavat olla edelleen menneisyyden näännyttämiä ja tulevaisuutta pelkääviä – silti jokaisessa yhteisessä katseen sadasosassa Jeesuksen kanssa ovat vihreät niityt ja tulvivat lähteet.

(Seuraavan kuukauden ajan julkaisemme jo aiemmin kirjoitettuja, ennen julkaisemattomia tekstejä.)

Äänet ja Ääni

”Lampaat seuraava häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä” (Joh. 10:4).

Jeesus vakuutti, että kristityt tuntisivat Hänen äänensä. Tässä ei nyt puhuta vain dogmien sisäistämisestä, oppilauselmien totena pitämisestä, vaan suhteesta Jeesuksen ja Hänen omansa välillä.

Jeesuksen rakastama ihminen tuntee Vapahtajansa äänen kiihkeyden ja lempeyden. Hän on kuullut Paimenen riipaisevan huudon, kun vaara uhkaa ja on aika palata turvallisemmille vesille, Paimenen lähelle. Hän on tuntenut, kuinka Paimen sitoo joskus painon jalkoihin, jotta hän ei tottumattomuuttaan juoksisi päätä pahkaa harhaan. Hän on kuullut silloinkin Paimenen rakkautta sykkivän sydämen.

Kuinka erilaisia ovatkaan tämän maailman muut äänet. Niissä äänissä on arvioimista, vaatimusta, vertailua ja hyväksikäyttämistä. Ne äänet synnyttävät levottomuutta, kiirettä, ahdistusta ja riittämättömyyttä. Muut äänet ehdollistavat: kelpaat, jos osaat toimia oikein ja halutulla tavalla.

Vaikka Saatana tahtoo matkia Jeesusta ja harhauttaa meitä, Hänen äänensä on niin toisenlainen. Se saa meidän katsomaan itseämme ja murehtimaan kurjaa tilaamme. Saatanan ääni vie toivottomuuteen ja itsesääliin. Sanat voivat olla oikeat, mutta ääni on erilainen; siinä ei ole Hyvän Paimenen hellää sointia.

Jeesuksen ääni opitaan tuntemaan ajan kanssa Hänen seurassaan. Ihminen, joka on uskaltaa langenneenakin pysyä Jeesuksen valokeilassa, tulee kokemaan Hänen myötätuntonsa syvyyden. Hänen ankaruutensakin ilmentää loputonta sitoutumista ja rakkautta.

Jeesuksen ääni synnyttää levollisuutta ja turvallisuutta. Jos kuulet toisenlaisia ääniä – vaikka paimenen asuun pukeutuneilta, älä suostu kuulemaan heitä. Tai jos kuulet, älä suostu lamaantumaan heidän sanoistaan.

Jeesus ei koskaan paina ketään alas. Hänen äänensä ei ole mitätöivä eikä se vie pimeyteen. Hyvän Paimenen ääni kantautuu luoksemme, jotta osaisimme suunnistaa lempeää kutsua kohti.

Hänen äänensä saa pelosta värisevät sielumme tuntemaan lämpöistä turvallisuutta.