Liian kadonnut lammas?

”Minä olen kuin eksynyt lammas. Etsi minut!” (Ps. 119:176).

Liian monta väärää askelta, väärää päätöstä, ihmissuhdetta; liian paljon kapinaa, uhmaa, selän kääntämistä? Olen kuin eksynyt lammas, mutta olenko jo liian kaukana Jumalan auttavalle toiminnalle?

Olisin tavoittamattomissa, jos asiani jäisivät itseni tai toisten ihmisten varaan. Minulla on kuitenkin verrattoman riittävä ja aina toimiva apu: Herra Jeesus Kristus. Hän on se Hyvä Paimen, joka on erikoistunut uppiniskaisiin ja heikkoihin lampaisiin. Itseasiassa muunlaisia Hänen laumassaan ei olekaan.

Tälla Paimenella on supermiehen kuuloaisti. Hän kuulee hiljaisimman ja heikoimmankin avunhuudon. Hän itseasiassa näkee jokaisen kyyneleenkin laumassaan.

Tämä Paimen on jatkuvasti liikkeellä. Hänen lampaansa ovat yksitellen ja joskus kaikki yhdessä hakoteillä ja suuressa vaarassa. Hän etsii niistä jokaisen; se on Hänen sydämen asiansa.

Mitä siis voin tehdä, kun koen olevani avuton ja liian kaukana? Voin parkaista hennon ja itkuisen pyynnön Jeesukselleni. Voin kertoa Hänelle, miten likainen ja rähjääntynyt olen ja miten omat tieni tekivätkin minut vain onnettomaksi.

Yksi hento pyyntö ja Paimen lähtee liikkeelle. Et löydä tietäsi kotiin? Ei hätää, Paimen löytää sinut. Olet liian väsynyt jatkamaan matkaa? Sinut kannetaan. Olet liian likainen ja liian häpeissäsi? Sinut viedään tyynten vetten ääreen pesulle ja vihreille niityille lepäämään.

Et koskaan ole kuin huokauksen päässä Paimenesta.

liianeksynytlammas

Jumala, joka näkee minut

”Herran enkeli kohtasi Hagarin autiomaassa vesilähteellä, joka oli Surin tien varressa.” (1. Moos. 16:7)

Hagar, egyptiläinen Aabrahamin ja Saaran orja, oli ajanut itsensä tukalaan asemaan. Hän oli omaa ylimielisyyttään joutunut huonoihin väleihin emäntänsä kanssa ja saatuaan aiheesta kurinpalautusta, hän oli paennut erämaahan. Ilmeisesti hänen tarkoituksenaan oli palata takaisin synnyinmaahansa. Ajatus erämaan läpi kulkemisesta yksin ja ilman suunnittelua oli kuitenkin tuhoon tuomittu.

Hagar oli omien valintojensa seurauksena epätoivoisessa tilanteessa, hän ei päässyt takaisin kotiinsa ja synnyinmaahan oli liian pitkä matka. Kuolema kolkutti ovelle ja hänelle jäi vaihtoehdoksi yksi oljenkorsi: Hän huusi avuksi sitä Jumalaa, jota hänen isäntäperheensä palveli (16:11). Herran enkeli puuttui tilanteeseen. Herran enkelillä tarkoitetaan Raamatussa esiolevaista Herraa Jeesusta Kristusta. Tässä näemme siis Hyvän paimenen ensimmäistä kertaa työssään; Hän on tullut etsimään yhtä kadonnutta. Hän ei etsi vain hyviä, onnistuneita ja vahvoja ihmisiä, vaan yhtälailla ja vielä enemmän heikkoja, epäonnistuneita ja eksyneitä. Hän etsii niitä, joiden elämä on mennyt liian solmuun.

Hagar löytää erämaasta Jumalan. Hänen tilanteensa oli inhimillisesti mahdoton mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hagar ei ainoastaan säilyttänyt henkeään vaan hän ymmärsi, että on olemassa Jumala, joka näkee koko hänen elämänsä ja on siitä kiinnostunut. Hagar antoi Jumalalle nimen El-Roi, ”Jumala, joka näkee minut”.

Ehkä sinunkin elämäsi on jollakin tavalla umpikujassa? Ehkä olet Hagarin tavoin erämaassa ja toivot itsellesi kuolemaa? Sinulla on sielläkin mukanasi tämä El-Roi, ”Jumala, joka näkee minut”. Hän välittää sinusta, näkee tilanteesi ja tulee murtautumaan keskelle mahdottomuuttasi. Erämaatkin joutuvat taipumaan Jumalan tuntemisen kouluiksi. Erämaassa opitaan tuntemaan Hyvän Paimenen loputon rakkaus.

Jumalajokanäkeeminut_DSC05231 (2)

 

Sumuinen ja synkkä päivä

”Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet.” (Hes. 34: 12)

Olen aikaisemminkin maininnut, että lampaan luonteeseen kuuluu eksyminen. Siten Jumala on osannut valita oikean kotieläimen kuvatessaan meitä kristittyjä. Olen kuullut, että paimenelta voi hävitä lampaita jopa ”yksi per tuntia” -vauhtia, jos hän ei pysy tarkkaavaisena.

Sumuinen ja synkkä päivä on lyönyt Hesekielin kuvauksessa lampaat hajalleen. Voisiko olla osuvampaa yleiskuvausta niistä olosuhteista, joissa Jumalan lapsi tukahtuu kuormansa alle ja joutuu erilleen kristillisestä yhteydestä? Sumuisen ja synkän päivän alle voidaan luetella kaikki ne vastustajamme, jotka haluavat riistää meiltä uskon Vapahtajaamme: synti, sielunvihollinen sekä oma turmeltunut luontomme. Nämä ovat voimia, jotka sokaisevat, kampittavat ja nöyryyttävät meitä tavoitteinaan eristää meidät Hyvästä Paimenestamme. Hän ei koskaan jätä lampaitaan, mutta me monesti pettyneitä ja särkyneinä karkaamme Hänen luotaan.

Jumalan ”itkun” voimme kuulla muutamaa jaetta aikaisemmin: ”Minun lampaani harhailevat pitkin vuoria, pitkin korkeita kukkuloita, ne ovat hajaantuneet joka puolelle maata, eikä kukaan kaipaa eikä etsi heitä” (34:6). Hyvin ajankohtaiset sanat meidän päiväämme noin 2600 vuoden takaa. Tänäänkin on valtava määrä Jumalan ”lampaita” hajaantuneina ympäri maata. He vaeltavat eksyneinä pitkin vuoria, eli ovat vailla suojaa, ravintoa ja vettä. He huutavat epätoivoissaan Paimentaan kuulemaan heidän hätänsä ja tiedätkö mitä? Hän todella kuulee.

Uskon, että Jumala alkaa toimia yhä vahvemmin näiden hajalleen olevien, nääntyneiden ja sairaiden omiensa puolesta. Hänen sydämensä sykkii heille ja Hän on laittanut heidät prioriteettilistansa kärkeen. Sillä listalla ei ole suuria hankkeita, jättikokouksia tai rahoituspalavereja, vaan yksittäisiä nimiä allekkain. Luulenpa että siellä on sinunkin nimesi?

Jumala tulee etsimään sinut missä ikinä oletkin. Vaikka nyyhkyttäisit ihmisten katseilta piilossa, Jumala on kuullut itkusi. Hän tulee luoksesi ja vie sinut turvaan. Hän kokoaa omiaan jälleen yhteen, jotta nämä saisivat rohkaisua ja voimaantumista toisistaan. Pelastuneet turvautuvat Paimeneensa aikaisempaa syvemmin ja he tuoksuvat merkillistä Kristus-tuoksua…

lampaat

Hyvän Paimenen ääni

”… lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä” (Joh. 10:4,5).

Olen kuullut, että uudet ja pelokkaat lampaat karkaavat laumasta helpoimmin, koska ne eivät tunne vielä paimentaan riittävästi. Tällöin paimen laittaa lampaansa kulkemaan hänen ja paimensauvansa välistä ja näin lampaat alkavat tuntea turvaa paimenen läheisyydessä. Lampaat oppivat tuntemaan paimenensa ja tuntevat hänet jo pelkän äänen perusteella.

Joskus meille opetetaan, miten tärkeää olisi kuulla Jumalan ääntä omassa sisimmässään. Olen tästä osittain samaa mieltä mutta osittain huolestunut. Meidän sisällämme olevat ja sinne tulevat äänet eivät ole pelkästään Pyhän Hengen aikaansaamia, vaan monesti meidän oman mielemme tuotoksia tai jopa vihollisen ääniä. Miten nämä äänet voisi erottaa toisistaan? Jeesushan sanoi, etteivät hänen lampaansa lähde vieraan mukaan koska sen ääni on erilainen.

Tärkeintä on tietää, että Jumala puhuu meille Raamatun kautta. Hän puhuu meille kun luemme sitä itse, kuuntelemme saarnoja, puheita seurakunnassa tai esimerkiksi radion välityksellä. Mutta myös vihollisemme osaa tulkita meille Raamattua. Mistä voisi tunnistaa Hyvän Paimenen äänen?

Otan tähän vaikeaan aiheeseen nyt yhden näkökannan. Kun vihollinen puhuu meille, se näyttää Jumalan Sanasta joitakin tiettyjä kohtia ja osoittaa, että olemme hukassa. Sen ääni on täynnä pimeyttä. Se kyllä osaa opettaa Raamattua mutta tulkitsee sitä omien päämääriensä mukaan, kuten Jeesuksen kohdalla erämaakiusauksissa. Saatana ottaa aina raamatunkohtia irrottaen ne asiayhteyksistään. Ja se vihaa kristittyjä, jotka haluavat tuntea Raamatun kokonaisuutena, syvemmin. Se ei saa hukutettua heitä epätoivoonsa niin helposti.

Jeesuksen ääni voi olla myös havahduttava ja kuin sieluun käyvä pistos. Mutta Hyvän Paimenen ääni on nuhdellessaankin myötätuntoinen ja lempeä. Ankaruudessaankin siinä on jo tuleva armahdus mukana. Ja Hänen äänensä ei koskaan jätä meitä epätoivoon ja pimeyteen, vaan nostaa meidän katseemme välittömästi nuhteen jälkeen Ristiin.

Hyvän Paimenen ääni on evankeliumin ääni. Siinä on kutsu, huuto ja varoitus kaikki puettu armolliseen myötätuntoon. Kun omat sisäiset äänemme suuntaavat meitä milloin minnekin ja vihollisen ääni on viemässä meitä eksyksiin (pois Paimenen luota), Hyvän Paimenen ääni kutsuu aina palaamaan Hänen luokseen.

Älä siis usko mitään muita ääniä kun niitä, jotka vievät sinua kohti Herraa Jeesusta. Tulivatpa ne sitten vaikka enkelin ilmoittamana.

hyvanpaimenenaani

Miksi vammani eivät parane?

”Miksi valitat vammojasi, itket tuskaasi, joka ei hellitä? Monien rikoksiesi ja lukemattomien syntiesi tähden minä olen tämän sinulle tehnyt” (Jer. 30:15).

Koska meillä on jatkuva taipumus elää elämäämme ilman, että Herra on siinä keskuksena, joudumme monesti hätään. Etsimme apua tahoilta, jotka lopulta pettävät alta ja jäämme huutamaan tyhjyyttämme.

Synti on ennen kaikkea sitä, ettemme anna Jumalan olla todellinen Jumala elämässämme. Ylpeydessämme haluamme elää riippumattoman tahtomme ja omien voimiemme varassa. Riippumattomuus Jumalasta on synnin alkujuuri, siihen ensimmäiset ihmiset lankesivat – he halusivat olla kuin jumalia, tietää ja tuntea kuin Hän. Siksi he rikkoivat suoran Jumalan käskyn ja kuolivat hengellisesti. Synti aiheuttaa aina kärsimystä.

Siirryn nyt kirjoittamaan minä -muodossa etten antaisi vaikutelmaa, että kirjoitan kevyesti yläpuolelta. Minä olen itkenyt ja huutanut vammojani, jotka omat syntini ovat saaneet aikaan. Olen hakenut sisäistä mielekkyyttä asioista, jotka Herra on kieltänyt ja siinä samalla rikkonut itseni. Ja läheisiäni. Kyse ei ole pelkästään psykologiasta, lapsuuden vammoista ja niin edelleen – niistäkin kyllä – vaan ihan omasta syntisyydestäni. Olen halunnut valita sisäisen elämänmielekkyyden muulta kuin yhteydestä Jumalaan. Olen kärsinyt Jeremian tavoin vammoistani ja itkenyt tuskaani, joka ei hellitä.

Voiko kristitylle käydä näin? Voi. Näin kävi muun muassa Hengellä täytetylle kuningas Daavidille. Hän rikkoi Herran käskyjä vastaan haluamalla Batseban itselleen ja kuule miten Hän voihkii:

”Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä” (Ps. 32: 3-4).

Olenko omien vammojeni ja synneistäni johtuvasta kärsimyksestä johtuen toivottamassa tilanteessa? Olisin, ellei Herra jatkaisi Jeremian kirjan lupauksella: ”Minä hoidan haavasi terveiksi, parannan sinun vammasi, sanoo Herra, parannan sinut, Siion, sinut jota kutsutaan nimellä `Hylätty vaimo´, sinut, josta kukaan ei välitä” (Jer. 30:17).

On olemassa siis Hyvä Paimen, joka ei oleta että, pystyisimme parantamaan itsemme ja löytämään kotiin. Ei, Hän tulee koko matkan pimeyteemme ja itkuumme, nostaa meidät harteilleen ja kuiskaa: Sinä olet minun. En ikinä hylkää sinua!” Hän todella pystyy parantamaan sisäisen luopumuksemme ja vaikuttamaan sen, että tahdomme elää Hänen yhteydessään, Hänen tahtonsa raja-aitojen sisällä. Siellä olemme turvassa. Hänelle on turvallista luovuttaa koko syntisyytensä ja vammansa.

olenitkenyt