Tunnetko säälin?

”Minun käy sääliksi kansaa. Se on ollut luonani jo kolme päivää, eikä sillä ole mitään syötävää. Minä en tahdo lähettää heitä pois nälkäisinä, etteivät he nääntyisi matkalla.” (Matt. 15: 32)

Jeesuksen rakkaus valloitti. Hänen myötätuntonsa oli kuin magneetti, joka veti puoleensa roudan alla olevia ruosteisia ihmisiä. Jeesus antoi kaikkea sitä mitä Hänellä oli: sokeat saivat näkönsä, rammat kävelykykynsä ja toivottomat uuden elämänhalun.

Opetuslasten tehtävänä oli oppia Mestarinsa kiihkeä halu auttaa. Jeesus näki ne tarpeet, joita muut eivät. Hän ei kasannut epäonnistuneille uusia vaatimusten kuormia, vaan tahtoi täyttää nälkiintyneet evankeliumin voimalla.

”Mistä me saamme täällä erämaassa niin paljon leipää?” Se on ollut Jeesuksen seuraajien kysymys kautta aikojen. Liian usein erämaan ei-mitään täyttää niiden mielet, joiden kuuluisi jakaa sitä mikä lisääntyy antaessaan.

Jeesus lähettää meidät antamaan toisille keskellä erämaata. Kyse ei ole minun voimistani vaan Herrani myötätunnosta: Hän haluaa tavoittaa yhden kärsivän ja unohdetun ihmisen.

Kun kysyt Jeesuksen voimaa, saat Hänen mielenlaatunsa. Alat nähdä aineellisesti ja hengellisesti nälkiintyneitä ihmisiä ympärilläsi. Rakkaus toisia kohtaan voittaa oman sisäisen erämaan. Leivästä ei todellisuudessa ole koskaan ollut puutetta, katkos tulee jakelupuolella.

Kuuliaisuuden siunaus?

”Herra lyö sinua pahoilla paiseilla, joista et voi parantua. Niitä on polvissasi ja reisissäsi ja kaikkialla ruumiissasi jalkapohjista päälakeen asti” (5. Moos. 28:35).

Mooses julisti Luvatun maan rajalla Israelin kansalle kuuliaisuudesta koituvat siunaukset ja tottelemattomuudesta seuraavat kiroukset. Kuuliaisuus Jumalan laille toisi varmuudella monentasoiset hyvät asiat ja synti aiheuttaisi suurta kärsimystä. Mooses mainitsee erikseen jopa pahat paiseet.

Meillä on kristittyinä vaara lukea nämä Mooseksen puheet liian mustavalkoisesti. Menestysteologian pohjana on juuri nämä samat ajatusrakennelmat: ”Kun minä teen näin, niin Jumala tekee minulle niin.” Tällöin ihmisen kärsimys ja ahdistus sijoitetaan ihmisen omien väärien valintojen seuraukseksi.

Mutta mutta. Muistatko, kuka Raamatun varsin nuhteeton mies joutui kärsimään käsittämättömän paljon ja lopulta raapimaan iholtaan Mooseksen varoittamia paiseita? Aivan oikein, Jobhan se oli. Jobin ystävät sortuivat juuri liian ”suora yhtälö” -oppirakennelmiin yrittäessään löytää syyn Jobin kärsimykseen. Job oli todella elänyt Jumalan tahdon mukaan mutta silti hän joutui hyvinkin tarkasti kokemaan Mooseksen luettelemat tottelemattomuuden kiroukset.

Kun Mooses julisti paljolti aineellista hyvinvointia, Jeesus ei näyttänyt laskevan sille paljoakaan painoarvoa; Hän kehoitti jopa myymään omistukset ja keräämään aarteita taivaaseen. Ja mitähän nykyisten menestystä lupaavien raamatun sovelluksista ajattelisi Paavali, joka sai osakseen paljon puutetta, kärsimystä ja ahdistusta?

Kristitylle on kyllä luvattu menestys. Se menestys on tasoltaan paljon syvempää kuin Mooseksen lupaama menestys. Kyseessä on Vanhan ja Uuden liiton ero. Kristityn menestys on Kristus. Kristus Jeesus on kristityn aarreaitta. Tämän aarreaitan äärelle ei pääse vain onnistuneet kristityt vaan yhtä hyvin epäonnistuneet, heikot, huonot ja lankeilevat.

Kristus -aarrearkku sisältää kaikki Jumalan lupaukset. Hän on kaikkien lupausten täyttymys. Se ei takaa helppoa elämää ja pelkkää menestystä. Se antaa enemmän: elämän Jumalan yhteydessä; isällisen huolenpidon, jossa jokainen elämämme asia joutuu kääntymään parhaaksemme.

Et ole yksin

”Mutta hetki tulee ja on jo tullut, jolloin teidät kaikki hajotetaan kukin tahoillenne ja te jätätte minut yksin. En minä kuitenkaan ole yksin, sillä Isä on minun kanssani” (Joh. 16:32).

Kipeä avioero ja yksin jääminen. Sielua viiltävä hylkäämisen tunne. Masennus, joka karsii ystävyyksiä. Sairaus, joka sitoo sänkyyn ja pakottaa juomaan sairaanhoitajan tuomasta nokkamukista.

Jeesus tiesi jäävänsä yksin elämänsä vaikeimmalla hetkellä: matkalla kohti ristiä rakkaat ystävät hylkäisivät Hänet. Juuri silloin Jeesus sanoi jotain pysäyttävää: Isä olisi Hänen kanssaan.

Yksinäisyyden ajat voivat kääntyä autuudeksi. Meille tarjotaan siunauksia syvyydestä. Kun tuet pettävät eikä sinulla ole voimia pukea palelevaa sielua, silloin hengelliset aistit viritetään uudella tavalla.

Jeesukselle Isän läheisyys ei ollut teoreettista kuvittelua tai opillista jossittelua. Jumala haluaa viedä meitä outoihin paikkoihin, joissa sielu saa kokea enemmän Pyhän läsnäoloa.

Yksinäisyys on paikka, jossa sielu saa maistaa salattua mannaa. Sisimpämme löytää lähteen, joka täyttää pelottavimmankin kaipuun.

Et ole yksin. Sinulla on Jumala, joka tahtoo seurustella kanssasi. Ehkä Hän on vienyt sinut yksinäisyyteen, jotta te kaksi saatte tutustua toisiinne entistä syvemmin.

Lohdutusta tulviva Vapahtaja

”Ihmiset olivat hämmästyneitä hänen opetuksestaan, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin kirjanoppineet” (Mark. 1:22).

Mitä enemmän kierrän ympäri Suomea kohtaamassa ihmisiä, sitä enemmän huomaan, miten me kaikki kärsimme eri tavoin. Seurakunnat ovat täynnä itsensä ja elämänsä kanssa painivia kristittyjä ja seinien ulkopuolella on moninkertainen määrä näälkiintyneitä ja rääkättyjä ihmisiä.

Yhä maallistuvamman yhteiskunnan keskellä kristittyjen sanoman kärjeksi tulee helposti eettiset vaateet; Kun Jumala riisutaan pyhyydestään, seurakunnan on pidettävä esillä Jumalan lakia tinkimättömällä tavalla. Tämä on totta ja tärkeää. Mutta.

Jeesuksen aika ei poikennut juuri meidän ajastamme. Antiikin aikana ei ollut yhtä totuutta eikä yhtä Jumalaa; erilaiset jumaluudet ja henkiset opit kukoistivat eläen harmoonisesti rinnakkain. Juutalaisuudessa oli myös tuttu kastijako: toiset olivat Jumalalle kelpaavia, toiset ulkopuolella, syntisiä.

Miten Jeesus kohtasi aikansa haasteen? Sen selvittämällä me löydämme oman kristillisen kutsumuksemme keihäänkärjen. Jeesus opetti aivan eri tavalla. Hän ei tinkinyt Jumalan pyhyydestä mutta Hän eli ja opetti sitä huokuen lohdutusta, anteeksiantamusta ja rakkautta.

Kun Jeesuksen ajan opetuksesta vastanneet kirjanopettajat kiihkoilivat Jumalan lain esillepitämisen puolesta, he tulivat samalla tallanneeksi julistuksellaan heikot allensa. Epäonnistunutta, syntiensä kanssa taistelevaa ei auteta näyttämällä miten hänen tulisi elää – sen hän kyllä tietää tuskaisen hyvin. Sen sijaan rakastava kohtaaminen, voi minkä murroksen se toisi tullessaan.

Jeesuksen lähelle hakeutuivat kaikki syntiset ja toisten silmissä tuomitut. Pyhyys ja rakkaus oli saanut muotonsa, se oli houkuttelevaa. Ihmisen käyttöohjekirja yhdistettynä jatkuvaan uuden alun mahdollisuuteen. Rakkaus työntövoimana ja armahtava laupeus tienä.

Jeesus Kristus tulvii lohdutusta. Kun seurakunta alkaa soida samassa sävelessä Herransa kanssa, silloin nääntyneet saavat todellisen avun.

Ylös maan syvyyksistä

”Sinä, joka olet antanut minun kokea monia vaikeita ahdistuksia, sinä virvoitat minut ja nostat minut jälleen ylös maan syvyyksistä.” (Ps. 71:20)

Kuulemme tässä Psalmissa jo ikääntyneen Jumalan ihmisen ajatuksia. Hän on joutunut ahdistukseen ja huutaa Jumalaa pelastamaan hänet.

Kirjoittaja katselee elämäänsä taaksepäin ja muistuttaa sieluaan siitä, kuinka monta kertaa hänen elämänsä on aikaisemminkin sukeltanut maan syvyyksiin ja kuinka yhtä monta kertaa Jumala on Hänet hakenut ja nostanut sieltä ylös.

Turvallisia sanoja ovat nämä: ”…olet antanut minun kokea…” Se osoittaa sitä, että Jumala on kaikessa mukana ja ilman Hänen sallimustaan elämässämme ei tapahdu yksikään asia. Emme aina ymmärrä elämämme ahdistuksia, mutta jo se vakaumus voi helpottaa, että Jumala tietää aina tilanteemme.

Jos Hän sallii vaikeita asioita, Hän omana aikanaan nostaa myös niiden yläpuolelle. Asiat eivät välttämättä muutu vaan me muutumme: sydämemme onkin vapaa niissä huolista ja kivuista, joita vielä aikaisemmin olimme kokeneet.

Kun kuulemme tällaisen ikääntyneen ja kokeneen Jumalan ihmisen todistusta uskonelämästään, meidän on hyvä kuunnella tarkalla korvalla. Jos olemme itse tänään ahdistuksen ahjoissa, on lohdullista tietää, että niiden läpi ovat käyneet kaikki Jumalan pyhät. Ja niillä on myös päätepisteensä.

Meidänkin on hyvä katsoa omaa elämäämme taaksepäin. Emmekö muistakin siellä olleen monta murskaavalta tuntuvaa hetkeä ja asiaa? Ja toisaalta: emmekö olekin selvinneet niistä? Nämä muistuttavat meitä siitä, että Jumala voi nykyisissäkin tilanteissamme auttaa meitä.

Hän nostaa meidät ylös maan syvyyksistä. Hänellä on mittaamaton voima tehdä se, mihin emme itse kykene. Olemme turvallisilla käsivarsilla.