Voima keskellä heikkoutta

”Mutta hän on vastannut minulle: `Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa´Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.” (2. Kor. 12:9)

Ajattelemme luonnostamme, että saamme kokea Jumalan voimaa sitten, kun olemme itse ensin vahvoja ja onnistuneita. Kun ensin onnistumme kukistamaan syntimme ja harjoittamaan vahvaa hengellistä elämää, sitten saamme Jumalalta kaipaamaamme voimaa ja siunausta.

Raamattu osoittaa meille päinvastaista tietä. Se kertoo meille, että joka tahtoo lähemmäksi Kristusta, joutuu pienentymään. Se, joka tahtoo kokea Jumalan voimaa, saa kokea omaa heikkouttaan. Se, joka tahtoo päästä taivaallisiin korkeuksiin, se painetaan aina vain alemmas.

Paavali kutsui ennen Kristuksen kohtaamista itseään Saulukseksi, joka tarkoittaa ”suurta”.  Kristukseen tutustuttua hän käyttää itsestään mieluummin nimeä Paavali, joka tarkoitti suuren vastakohtaa eli pientä. Hän oli Jumalan kouluissa oppinut, että vain heikkona hän sai kokea Kristuksen voimaa. Vain silloin, kun häntä itseään siirrettiin lukuisien ahdistusten, kipeiden kokemusten ja pistinten kautta sivuun, vain silloin Kristus pääsi esiin. Paavali oppi läksynsä niin syvästi, että hän sanoi jopa mielistyneensä heikkouteen. Se on paljon sanottu.

Jos siis haluat kokea syvempää yhteyttä Kristukseen ja maistaa enemmän Hänen täyteyttään, sinuakin odottaa tämä sama tie. Risti tulee murtamaan sinunkin vahvuutesi ja hengellisen itseluottamuksesi. Se on todellinen kuoleman koulu mutta sen käyneet eivät vaihtaisi lopputulosta edes kaikkiin maailman aarteisiin. Ja kun olet tässä koulussa – ehkä tänään – jatka samassa luottamuksessasi Jumalaan, joka sinulla alussa oli. Niinä huolettomina päivinä. Tiedäthän, että olet hyvissä käsissä. Sinut tehdään heikoksi, jotta voisit elää Kristuksen voimasta.

Voimakeskella_DSC01976

Miksei Herra välitä minun elämästäni?

”Miksi valitat, Jakob, Israel, miksi puhut näin: `Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.´” (Jes. 40:27)

Elämäämme voi mahtua kristittyinäkin niin kipeitä kokemuksia, että sanat loppuvat kesken niitä ajatellessamme. Olen kokenut niitä omassa elämässäni sekä saanut yhteydenottoja ja lukenut sekä kuullut kertomuksia, joiden äärellä ei voi kuin itkeä. Yksi yhteinen tunne yhdistää kaikkia niitä ihmisiä, jotka joutuvat ylivoimaisten haasteiden eteen ja kulkemaan läpi epäinhimillisten mankeleiden: ”Miksi Jumala et välitä etkä puutu asioihin?”

Raamattu vakuuttaa meille, että Rakastavan Isän silmät tarkkaavat elämäämme joka päivä. Jeesus ilmoittaa meille Jumalan, joka on laskenut kaikki hiustemme lukumäärän ja Psalmit puolestaan lupaavat, että Jumala korjaa jopa kyyneleemme talteen. Jokainen vuodattamamme kyynel on mennyt Kolmiyhteisen Jumalan sydämen läpi. Hän tuntee tuskaa kanssasi.

Sinä, joka olet kärsinyt epäinhimillisellä tavalla, minulle on sinulle sanoma: Jumala nousee armahtamaan sinua (Jes. 30:18). Raamattu lupaa sinulle: ”Kun huudat Häneltä apua, Hän armahtaa, Hän kuulee ja vastaa sinulle. (Jes. 30: 19).

Olet saattanut menettää kaiken toivosi ahdistustesi keskellä. Sydämesi saattaa olla jähmettynyt kiinni rintaasi ja yrität jaksaa elää vain seuraavaan iltaan saakka. Pelkkä ajatus Jumalan avusta voi tuntua jopa irvokkaalta. Miksei Hän ole auttanut aikaisemmin? En osaa vastata kysymykseen tavalla, jolla haluaisin. Sen kuitenkin tiedän sekä Raamatun opetuksen, että oman kokemukseni kautta, että yli voimiemme käyvät kärsimykset saavat meidän luopumaan vääristä turvistamme, asioista, joista haimme apua ennen Jumalaa. ”Niin sinä julistat saastaisiksi hopeoidut jumalakuvasi ja heität menemään kullalla silatut jumalasi…” (Jes. 30: 22).

Menneisyytesi saattaa olla tuhottu ja ennuste jatkolle ei ole inhimillisen katsantokannan mukaan yhtään valoisampi. Mutta tiedätkö mitä? Jumalan mahdollisuudet alkavat silloin, kun meidän loppuvat. Jesaja lupaa, että Herra vain odottaa, että saisi olla meille armollinen (Jes. 29:18).

”Herra, anna anteeksi, että en ole osannut enkä tahtonut hakea turvaa sinusta. Anna anteeksi, että olen kääntänyt sinulle selkäni ja hakenut turvaa asioista, jotka ovat pettäneet altani. Olen sairas ja toivoton ja haluan antaa elämäni pienet sirpaleet Sinun käsiisi. Sinä olet luvannut olla minun Jumalani, sitoa haavani sekä parantaa ruhjeeni ja vammani (Jes. 30: 26). Haluan luottaa sinuun. Aamen.”

Miksi vammani eivät parane?

”Miksi valitat vammojasi, itket tuskaasi, joka ei hellitä? Monien rikoksiesi ja lukemattomien syntiesi tähden minä olen tämän sinulle tehnyt” (Jer. 30:15).

Koska meillä on jatkuva taipumus elää elämäämme ilman, että Herra on siinä keskuksena, joudumme monesti hätään. Etsimme apua tahoilta, jotka lopulta pettävät alta ja jäämme huutamaan tyhjyyttämme.

Synti on ennen kaikkea sitä, ettemme anna Jumalan olla todellinen Jumala elämässämme. Ylpeydessämme haluamme elää riippumattoman tahtomme ja omien voimiemme varassa. Riippumattomuus Jumalasta on synnin alkujuuri, siihen ensimmäiset ihmiset lankesivat – he halusivat olla kuin jumalia, tietää ja tuntea kuin Hän. Siksi he rikkoivat suoran Jumalan käskyn ja kuolivat hengellisesti. Synti aiheuttaa aina kärsimystä.

Siirryn nyt kirjoittamaan minä -muodossa etten antaisi vaikutelmaa, että kirjoitan kevyesti yläpuolelta. Minä olen itkenyt ja huutanut vammojani, jotka omat syntini ovat saaneet aikaan. Olen hakenut sisäistä mielekkyyttä asioista, jotka Herra on kieltänyt ja siinä samalla rikkonut itseni. Ja läheisiäni. Kyse ei ole pelkästään psykologiasta, lapsuuden vammoista ja niin edelleen – niistäkin kyllä – vaan ihan omasta syntisyydestäni. Olen halunnut valita sisäisen elämänmielekkyyden muulta kuin yhteydestä Jumalaan. Olen kärsinyt Jeremian tavoin vammoistani ja itkenyt tuskaani, joka ei hellitä.

Voiko kristitylle käydä näin? Voi. Näin kävi muun muassa Hengellä täytetylle kuningas Daavidille. Hän rikkoi Herran käskyjä vastaan haluamalla Batseban itselleen ja kuule miten Hän voihkii:

”Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä” (Ps. 32: 3-4).

Olenko omien vammojeni ja synneistäni johtuvasta kärsimyksestä johtuen toivottamassa tilanteessa? Olisin, ellei Herra jatkaisi Jeremian kirjan lupauksella: ”Minä hoidan haavasi terveiksi, parannan sinun vammasi, sanoo Herra, parannan sinut, Siion, sinut jota kutsutaan nimellä `Hylätty vaimo´, sinut, josta kukaan ei välitä” (Jer. 30:17).

On olemassa siis Hyvä Paimen, joka ei oleta että, pystyisimme parantamaan itsemme ja löytämään kotiin. Ei, Hän tulee koko matkan pimeyteemme ja itkuumme, nostaa meidät harteilleen ja kuiskaa: Sinä olet minun. En ikinä hylkää sinua!” Hän todella pystyy parantamaan sisäisen luopumuksemme ja vaikuttamaan sen, että tahdomme elää Hänen yhteydessään, Hänen tahtonsa raja-aitojen sisällä. Siellä olemme turvassa. Hänelle on turvallista luovuttaa koko syntisyytensä ja vammansa.

olenitkenyt

 

 

 

Oletko väsynyt syntiesi takia?

”Herra hankkii oikeuden kansalleen, ja säälii palvelijoitaan. Hän näkee, että heidän voimansa on ehtynyt, ja kaikki on tyystin lopussa. Hän sanoo: `Missä ovat heidän jumalansa, missä kallio, johon he turvasivat´” (5. Moos. 32:36,37).

Jumala asetti Israelin kansalle vaihtoehdoiksi siunauksen ja kirouksen tiet. Siunauksen he saisivat, jos kuulisivat Jumalansa ääntä ja pysyisivät Hänelle uskollisina. Kirous tulisi, jos he unohtaisivat Hänet ja alkaisivat seurata muita jumalia. Haluan näyttää miten lainaamani tekstikohta suorastaan säkenöi kirkasta Jumalan armoa. Kysymme siis, millainen Jumala on?

Jumala ilmoitti Moosekselle jo ennalta, että kun kansa viimein tulisi pääsemään Luvattuun maahan, se eläisi yltäkylläisyyden keskellä ja samalla luopuisi Herrastaan. Kansa tulisi silloin kokemaan siunausten sijasta kirouksen ja lopulta he joutuisivat vieraan kansan valloittamaksi ja orjiksi kaukaiseen maahan. Jumalan torjuminen aiheuttaa aina kärsimystä.

Jumala ilmoitti kansalleen jo valmiiksi useaan kertaan, että hylkäämällä Hänet, he aiheuttaisivat itselleen kärsimystä. Jumala piti kuin käsiään levällään kansaa kohtaan mutta he eivät halunneet tulla Hänen läheisyyteensä. Niinpä Jumala ennusti, että kansalla oli edessään kovat ajat.

Mekin kärsimme monta kertaa omien syntiemme johdosta. Olemme halunneet tehdä omia, Jumalasta riippumattomia valintojamme ja elää niin kuin olemme itse nähneet parhaaksi. Kristuksemme on pyytänyt meitä tulemaan luokseen lepäämään, mutta se kutsu ei ole meitä aina houkutellut. Olemme mieluummin turvautuneet itseemme, toisiin ihmisiin sekä muihin rakkaisiin asioihimme ja tehneet niistä ”kallioita, joihin he turvasivat.” En ystävät voi kirjoittaa tätä yläpuolelta.

Sitten astuu kuvaan armon häikäisevä kirkkaus. Jos Jumala olisi kuin me ihmiset, hän toteaisi meille, että ”sitä saamme mitä tilasimme.” Hän sanoisi, että tarjous oli voimassa mutta me valitsimme toisin ja nyt saamme kärsiä. Mitä Jumala sen sijaan sanoo? Hän sanoo näkevänsä syntiensä väsyttämiä ihmisiä, jotka ovat joutuneet kokemaan karvaita pettymyksiä ja särkymisiä, joiden kalliot ovat pettäneet alta. Jumala näkee, että Hänen rakastamiensa lasten voimat ovat tyystin lopussa.

Joskus Jumala odottaa, että syntimme ja väärät ”turvamme” saavat meidät nääntymään. Silloin me olemme jälleen valmiita nostamaan katseemme sinne, mistä todellinen apu tulee, on aina tullut. Silloin Jumala sanoo meille täynnä laupeutta ja rakkautta: ”Nähkää nyt, että minä se olen, eikä minun rinnallani ole yhtään jumalaa” (jae. 39).

Jos olet väsynyt elämääsi ja haluaisit palata takaisin Jeesuksen turviin, tiedä tämä: Sinua odotetaan. Jumala on itkenyt kanssasi kärsimyksiäsi ja Hän on täynnä laupeutta sinua kohtaan. Hän kykenee muuttamaan kaikki menneet tuskasi vahvuudeksesi. Se vahvuus on sitä vahvuutta, jolla sinä tartut kiinni Vapahtajaasi ja aikaisempaa syvemmin odotat Häneltä elämällesi sisältöä ja suuntaa. Jumala on odottanut, että saa iloiten antaa sinulle rikkauksiaan. Hän iloitsee, kun sinä iloitset Hänen loppumattomasta armostaan!

olekovasynyt

 

Lohduton itku muuttuu iloksi

On silmiinpistävää, miten paljon Raamatussa kuvataan naisia, jotka eivät saaneet lapsia. Tällaisia lapsettomuuden kanssa taistelevia naisia oli kaikkien patriarkkojen vaimot (Saara, Rebekka ja Raakel – ja juuri patriarkoillehan Jumala oli luvannut jälkeläisiä kuin tähtiä taivaalle!) Samoin lapsettomuudesta kärsivät profeetta Samuelin äiti Hanna, joka katkerasti itki Herran temppelissä lapsettomuuden tuomaa kurjuuttaan ja häpeäänsä. Herra vastasi, ja Hanna sai synnyttää Israelin suurimman Tuomarin (kansan kaitsijan ja Herran tahdon ilmoittajan) Samuelin. Edelleen samaa ongelmaa koki Simsonin äiti, jonka nimeä Raamattu ei mainitse. Herran enkeli ilmestyi Simsonin isän Manoahin vaimolle ja ilmoitti: ”Minä tiedän, että sinä olet hedelmätön etkä ole voinut saada lapsia. Kuitenkin sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan.” Tämä poika ei ollut kuka tahansa, vaan häntä Herra käytti vapauttaakseen nääntyneen Israelin kansan filistealaisten vallan alta. Lopuksi mainitsen Uuden testamentin puolelta Sakariaan vaimon Elisabethin, joka oli ollut lapseton ja vuosikymmeniä. Kun hän enkelin lupauksen johdosta sai synnyttää Johannes Kastajan, Elisabethin riemu hänen häpeänsä poistamisesta oli suunnaton.

Nämä kaikki naiset joutuivat elämänsä aikana kestämään suunnatonta häpeää vuosien, joskus vuosikymmenien ajan. Heitä pidettiin lapsettomuutensa takia kummajaisina, vähempiarvoisina, heidän naiseutensa oli huonompaa, kyseenalaista ja ehkä heidän ajateltiin kokevan Jumalan rangaistusta syntiensä tähden. Elämä näytti heistä sietämättömän kivuliaalta (emme kykene ymmärtämään sen ajan kulttuurin lapsettomuuden tuomaa kärsimystä) ja heistä näytti, että he olivat joutuneet Jumalan katseen ja suosion ulkopuolelle. Varsinkin, kun he saivat todistaa lasten kanssa leikkiviä äitejä joka naapurissa ja kadun kulmassa. Useita näitä naisia – ellei kaikkia – kiusattiin häpeilemättömällä tavalla.

Mutta mitä sitten tapahtuikaan? Jumala muutti mahdottomat tilanteet ja antoi näiden naisten saada lapsia aivan ihmeen kaupalla. Näistä syntyneistä lapsista tuli voimakkaita aseita Jumalan suunnitelmiin. Tätä ajatellessani en voi tulla muuhun lopputulokseen, kuin että Jumalan täytyi antaa näiden sankarien vanhempien kokea lukuisia epätoivon vuosia, jotta Hänen toimintaansa ei sekoittuisi ihmisen mahdollisuus ja voima. Näiden vanhempien mahdollisuudet saada lapsia täytyi mennä nollaan, jotta Jumala saisi jatkosta kaiken kunnian.

Nämä häpeän ja alamittaisuuden kanssa painivat naiset saivat kokea elämässään todellisen muutoksen. Voi hyvällä syyllä sanoa, että heidän lohduton itkunsa muuttui suunnattomaksi iloksi. He näkivät lapsettomuutensa olevankin korkeammissa käsissä ja saadessaan lapsia he huomasivat olevansa Jumalan suunnitelmien keskipisteessä. Mutta pysähdy tähän ajatukseen: He olivat Jumalan huomion ytimessä myös niinä vuosina, kun häpeää kantaen eivät tienneet mitään tulevasta ilosta ja Jumalan toiminnasta!

Jos olet lukenut pitkän johdannon ajatuksella, tiedät, mitä aion sanoa seuraavaksi. Mistä tiedät, etteivät sinun tämän päivän tai aikaisempien päivien, kuukausien tai vuosien kärsimykset ja häpeä ole vain alkuvalmisteluja Jumalan kirkkauden esiintuloon? Eivät Raamatun ihmiset saaneet oman kurjuutensa keskelle Jumalan ilmoitusta kaiken tarkoituksesta. He kokivat todella ja aidosti heidän elämänsä olleen hukkaan heitettyä. Ja juuri silloin he olivat valmiit antamaan kunnian yksin Jumalalle siitä kaikesta, mitä Hän tulisi heidän kauttaan tekemään.

Jos koet siis alamittaisuutta, häpeää ja huonommuutta toisiin nähden, älä luovuta toivoasi! Jos koet tilanteessasi inhimillistä mahdottomuutta, älä ollenkaan suostu ajattelemaan, että Jumala kokisi samoin. Voi näet hyvin olla, että sinua viedään Raamatun naisten viitoittamaa tietä kokemaan inhimillisen ja järjen tason kuoleman, ennen kuin Jumala paljastaa kirkkautensa sinun elämäsi kautta toisille.

Selvää on, että Jumalan kansa on tänään monien suurten ja hallitsevien vihollisten ahdistama. Se tarvitsee niitä Jumalan miehiä ja naisia, jotka nousevat vastarintaan Jumalan kutsumina ja Hänen Henkensä voimassa. Ja näitä Jumalan ihmisiä valmistellaan epätoivon ja kärsimyksen koulussa. Jotta kunnia olisi yksin Jumalan!

IMG_4607