Ahdistuksesta seuraavaan

”Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää.” (Ps. 138: 7)

Daavid oli Jumalan sydämen mukainen mies. Hän oli saanut profeetta Samuelilta voitelun ja valtuutuksen Israelin kuninkaaksi vallassaolevan kuningas Saulin sijaan. Daavid oli rohkea uskon sankari, joka sopii monella tavalla Herran Jeesuksen esikuvaksi.

Tästä huolimatta Daavid joutui kärsimään paljon ja pitkiä aikoja. Tässä psalmin kohdassa hän kertoo elämänsä olevan yhtä ahdistusta, yhdestä toiseen. Ymmärrämme sen paremmin, kun mietimme, että hän joutui muun muassa pakenemaan Saulia henkensä pitimiksi kymmenen vuoden ajan.

Vaikka monet Daavidin lauluista ja runoista ovat mahtipontisia ja Herraa ylistäviä, paljon on myös niitä tekstejä, joissa hän kokee syvää yksinäisyyttä ja ahdistusta. Monesti hän toteaa olevan kuoleman partaalla; masennus ja toivottomuus taisi olla Daavidille tuttuja tunteita.

Miksi Jumala salli Daavidille niin raskaita vaiheita? Luulen, että jokainen syvä koettelemus ja lamaannuttava masennus sitoi Häntä yhä vahvemmin Jumalaansa. Kaiken siunauksen keskellä hän ymmärsi olevan vain ja ainoastaan Jumalan varassa. Jumalalle hän antoi kiitoksen hyvistä päivistään ja Hänelle hän huusi pimeyden varjoista.

Ehkä siinä onkin se salaisuus, miksi Raamattu arvostaa Daavidia niin syvästi. Kaikkien syvien epäonnistumistenkin ohella hän odotti Jumalalta pelastusta vaikeuksista ja kaikkea hyvää. Ehkä vaikeudet olivat opettaneet hänelle, ettei palatsien loistot vaan yhteys elävään Jumalaan toi onnen ja tyytyväisyyden. Niin, hän saattoi sanoa, että Jumala tyydyttäisi hänen sielunsa keskellä vihollisiakin.

Luokoon Jumala meihin samaa uskoa. Olkoon Jumala meille enemmän kuin ilot ja surut, enemmän kuin kaikki näkyvä.

P1090508_ahdistuksestaseuraavaan

Kärsivä Vapahtaja

”Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.” (Jes. 53: 3)

Joskus mieleemme juolahtaa ajatus: ymmärtääkö Jumala todella mitä minä käyn läpi tai miten kärsin? Raamattu antaa vastauksen kuvaamalla kärsivää Vapahtajaa. Hän – Jumala ja Luoja – otti ihmisen muodon ja eli ihmisen elämää kaiken sen tuoman kivun ja yksinäisyyden kanssa.

On lohduttavaa ajatella, että meidän Vapahtajamme tietää kokemuksestaan jotain vaikeista ihmissuhteista. Hän tietää miltä tuntuu, kun sattuu henkisesti ja fyysisesti. Hän on kokenut läheisten selänkääntämisen ja hylkäämisen. Hän on kokenut koko ihmiselämän kirjon.

On vielä jotain, mitä vain Hän on kokenut; Hän koki todellisen Jumalan vihan meidän syntiemme tähden. Jeesus Kristus tahtoi mennä ristille kuollakseen juuri meidän syntiemme puolesta. Hän kärsi sen rangaistuksen, mikä olisi laillisesti kuulunut meille – koska me olemme syntisiä ja satutamme toisiamme.

Niin, Vapahtajasi ei vain tiedä kärsimyksiäsi ja vaikeuksiasi, Hän on myös kokenut niitä itse. Ongelmistasi huolimatta Hän halusi juuri sinut itselleen, juuri sinun puolestasi Hän tahtoi kuolla ristillä.

Vapahtajamme kykenee kokemaan empatiaa niitä kohtaan, joiden siivet eivät kanna. Hän tahtoo lohduttaa kärsiviä, heikkoja ja mitan täyttämättömiä ihmisiä. Hän haluaa osoittaa lämpöä ja välittämistä hylkäämisen kivuista kärsiville – myös niille pienille tytöille ja pojille, jotka kokivat aikanaan liikaa ja ovat nyt jo aikuisia.

”Kärsivä Vapahtajamme, kiitos, että kuolit meidän syntiemme puolesta. Kiitos, että sinä ymmärrät kipumme ja elämän vaikeudet, etkä heitä meitä luotasi pois. Ota tänään syliisi erityisesti ne, jotka ovat lohduttomia, toivottomia ja yksinäisiä. Herra, siunaa heidän elämäänsä ja avaa heille sitä aarretta, jonka olet meille Pojassasi antanut. Aamen.”

Tarina on kesken

”Mutta Noomi sanoi heille: `Älkää kutsuko minua enää Noomiksi vaan Maraksi,sillä kaikkivaltias on koetellut minua ankarasti.´” (Ruut. 1: 20)

Ruutin kirja kertoo juutalaisesta perheestä, joka joutui kokemaan yhä suurempia traagisia asioita. Perhe joutui kotimaassaan nälänhätään ja pakeni paremman toimeentulon tähden Mooabin maahan. Mooabilaisista Jumala oli Mooseksen kautta puhunut, että heitä ei tullut koskaan hyväksyn Israelin kansan joukkoon (5. Moos. 23: 4-7). Silti tämä perhe otti pojilleen puolisoikseen moabilaiset naiset. Toinen heistä, Ruut, saa kunnian olla kirjan keskeinen henkilö.

Perheen äiti joutuu kokemaan tragedioita toisensa perään. Ei pelkästään nälänhätä eikä häpeällinen Mooabin maahanlähtö ollut riittävästi, vaan hän joutui menettämään maassa miehensä ja kaksi ainutta poikaansa. Joku hätäinen olisi voinut sanoa, että Noomi sai sitä mitä tilasi; hän poikkesi siitä, mitä Jumala oli puhunut ja seurauksena oli suunnaton kärsimys.

Mutta Ruutin kirja on sanoma Jumalan suunnattomasta armosta ja uskollisesta johdatuksesta. Kirjan aikana huomaamme, kuinka Noomi ja Ruut palaavat kahdestaan kaikkensa menettäneinä takaisin kotimaahansa. Noomi on kärsinyt niin paljon, että hän halusi vaihtaa nimensä Noomista (onnellinen) Maraksi (onneton). Elämä näytti olevan hukassa ja tulevaisuus toivoton.

Kaiken takana on kuitenkin rakastava Jumala. Hän näkee nämä kaksi kärsivää ja kaikkensa menettänyttä ihmisparkaa. Nuori Ruut lähtee etsimään ruokaa ja ”sattumalta” löytää tiensä juuri Boaksen pelloille. Boas oli Noomin sukulainen ja pian juhlittiin hänen ja Ruutin häitä.

Ilman Ruutia ei koskaan olisi ollut myöskään Vapahtajaa. Boaksen ja Ruutin lapsesta tuli kuningas Davidin isoisä. Kun Jumala siis työsti Jeesuksen maailmaan tuloa meidän syntiemme sovittamiseksi, keskeisenä näyttämöllä oli hylkiö Ruut.

Ei Ruut eikä itseään onnettomaksi nimittänyt Noomi voinut arvata miten tarkkaa johdatusta Jumala osoitti heidän elämäänsä kohtaan. He näkivät vain nälänhätää, kotimaansa menettämistä, puolisojen ja lasten kuolemaa, köyhyyttä ja epätoivoa. Jumala sen sijaan näki kaksi suurta uskonsankaria, joiden kautta Hän olisi tuomassa Vapahtajaa maailmaan.

Entä meidän elämämme? Olisiko tämä meillekin hyväksi opiksi siitä, että tarinamme on kesken? Jos olet kysynyt, missä Jumala on ollut sinun kärsimyksesi aikana, saamme vastauksen edellä; Hän on lähellä lapsiaan ja johtaa heitä uskollisesta. Tragediat suuntaavat meitä johonkin uuteen ja Jumala sanoo viimeisen sanan.

Älä siis luovu toivostasi tänäänkään, ethän tiedä mitä Jumala suunnittelee sinun tulevaisuuttasi ajatellen!

tarinakesken

Mistä saan uuden päämäärän?

”Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan?” (Job 6:11)

Jobin kirja kertoo menestyvästä miehestä, joka joutuu yllättäen menettämään suuren omaisuutensa, lapsensa ja terveytensä. Hän jäi istumaan jätteiden päälle ja raapi itseään saviruukun palalla. Hänen ahdistuksensa oli niin suuri, että lohduttamaan tulleet ystävät tyrmistyivät hänet nähdessään ja olivat ensimmäiset seitsemän päivää sanattomia.

Kaiken kivun ja menetyksen keskellä Job kysyy osuvan kysymyksen: ”Mistä saan voimaa kestää nykyisyyttä ja mistä uuden päämäärän tulevalle elämälle?”

Kipeiden menetysten ja ahdistusten aikana ihminen ei jaksa enää nähdä tulevaan. Tai tulevaisuus on hänelle pelkkää samanlaista epätoivoa. Menneisyys ja menetykset repivät silloin ihmistä kuin raskaat painot pinnan alle. Kun vanhoja iloja ja päämääriä on kolhaistu eikä niiden mukaan voi enää elämäänsä jatkaa, mikä avuksi?

Raamattu kehottaa meitä katsomaan tulevaisuuteen toivorikkain mielin. Se on ajatuksena monelle sulaa hulluutta mutta ajatuksen takuumiehenä on itse Kaikkivaltias Jumala.

Jumala itse haluaa olla meidän päämäärämme ja voimamme. Hän haluaa olla meidän ensisijainen syymme elää ja herätä aina uuteen huomiseen.

Olet saattanut kokea järisyttäviä menetyksiä. Et koskaan tule saamaan takaisin kaikkea menettämääsi. Mutta saatat saada paljon enemmän. Jumala kutsuu kaiken menettäneitä jännittävään ja rikkaaseen suhteeseen kanssaan. Tulevaisuus Kristuksen kanssa on valoisa tulevaisuus.

mistasaanuudenpaamaaran

Mene tässä voimassasi!

”Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: ”Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut.” (Tuom. 6: 14)

Israelilaiset olivat jälleen kerran unohtaneet Jumalansa ja alkaneet palvella valloittamansa maan jumalia. Siitä seurauksena kansa joutui kärsimään naapurikansan julmaa kohtelua. Jumalan tahdon sivuuttaminen synnyttää aina kärsimystä.

Jumalan armo ei kuitenkaan päättynyt. Hän lähetti enkelinsä (Herran enkelin eli luultavasti esiolevainen Herran Jeesuksen Kristuksen) Gideon -nimisen miehen luokse. Enkelin tervehdys Gideonille on osoitus Jumalan armollisesta suhtautumisesta huumorin pilkahduksen kera: ”Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!” Gideon oli kaikkea muuta kuin urhea; enkelin kohdatessa hän lymysi maahan kaivetussa viinikuurnassa.

Kun Jumala kutsuu ihmistä suurenmoiseen kutsumukseen ja tehtävään, ihminen yleensä säikähtää ja kokee itsensä liian vähäpätöiseksi. Tämän näemme myös Gideonin kohdalla. Hän valittaa omaa huonottaan ja heikkoa taustaansa – eikö Jumala voisi valita jonkun toisen?

Herra antoi Gideonille merkillisen kehotuksen: Ala toteuttaa kutsumustasi tämän päivän voimassasi. Eikö Jumalan olisi ensin täytynyt jotenkin vahvistaa häntä tai tehdä jokin ihme? Ei, kutsu oli kuulunut ja liikkeelle tuli lähteä vapisevana ja heikkona. Syy oli tässä: Herra lupasi itse olla Gideonin vahvuutena.

On aika 2000-luvun Gideoneiden esiintulon. He katselevat vielä omaa kehnouttaan ja piilottelevat suurten uhkakuvien varjoissa. Samaan aikaan Jumalan pyhyys murennetaan ja ihmiset kävelevät kohti tuhoa. Epätoivo, toivottomuus ja yksinäisyys ovat kuin pimeä verkko ihmisten yllä.

Ehkä Jumala kutsuu tänään sinua tuomaan ihmisille valoa ja toivoa; osoittamaan heille Herraa Jeesusta Kristusta? Älä katso itseesi, katso Kutsujaan.

hand-wing-sky-sunshine-old-monument-622625-pxhere.com