Pidä minusta huoli!

”Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.” (Ps. 16:1)

Herra, pidä minusta huoli, sillä en jaksaisi enää kantaa näitä huoliani ja taakkojani. Olen niin uupunut, etten jaksaisi aamuisin nousta sängyltäni.

Pidä minusta huoli, sillä en tiedä minne suuntaan menisin. Sisälläni tappelevat erilaiset äänet ja halut, pelkään, että astun harhaan.

Pidä minusta huoli kun syntini tahtovat upottaa minut. En pärjää niille, ne ovat minua vahvemmat.

Pidä minusta huoli, sillä tässä elämässä olen neuvoton ja avuton. Turvaan sinuun, koska olen kuullut, että rakastat minua ja haluat auttaa minua.

Minä tiukennan otettani viittasi liepeestä. Pidä minusta huoli!

Sisyfoksen epätoivoinen taistelu

Oletko kuullut tarinan Sisyfoksesta ja kivestä? Siinä Sisyfos tuomitaan manalaan ja hänen tehtävänään on päättymättömästi vierittää raskasta kiveä laakson pohjalta kukkulalle. Hänen tehtävänsä olisi ohi, jos hän saisi työnnettyä kiven kukkulan yli. Mutta juuri ennen viimeistä voimainponnistusta kivi lipeää ja vierii takaisin laaksoon.

Tarina kuvaa surullisen osuvasti meidän monien ihmisten elämää. Miten raahaammekaan raskaita kiviä päivästä toiseen ja odotamme hetkeä, jolloin saamme työnnettyä ne elämästämme ulos. Ajattelen kaikkia kipujen kanssa eläviä, ahdistavissa ihmissuhteissa eläviä, erilaisista riippuvuuksista kärsiviä ja syntiensä kanssa taistelevia ihmisiä. Niin, emmekö ole tuomitut Sisyfoksen kohtaloon?

Olisimme, ellei Herra Jeesus olisi astunut taivaasta alas laaksoomme. Hän seisoo vierellämme ja kutsuu meitä luokseen. Kutsu sisältää tarjouksen kiven hylkäämisestä ja jumalallisesta levosta. Kutsu on voimassa joka päivä.

Me monet silti jatkamme kiviemme pyörittämistä. Kutsu väreilee sisällämme mutta emme uskalla luovuttaa taistelustamme. Ehkä valtaisa kivemme imee kaiken huomiomme ja Jeesuksen lupaus tuntuu etäiseltä unelta?

Jeesus, tule meille todellisemmaksi. Anna meille leposi.

Kirjoittamaton päätösluku

Jos jaakobin elämän kokoaisi yhteen kirjaan, alkuosan luvut koostuisivat valheista, petoksista, vääränlaisesta viekkaudesta ja laskelmoinnista.

Suurimman palstatilan veisivät Jaakobin kokemat vaikeudet, vääryydet ja tragediat.

Kirjan otsikko voisi olla Jumalan taivuttama mies? Kirjaa lukiessamme haukkoisimme henkeämme tavatessamme miehen, joka tuntui alusta saakka tekevän vääriä valintoja. Emme voisi kuin ihmetellä, kuinka Jumala valitsi sellaisen ihmisen ja miten Hän toimi tämän elämässä.

Kirjan loppu yllättäisi. Viimeisessä luvussa tapaisimme nöyrtyneen ja Jumalan tahtoon taipuneen patriarkan. Kaikki kyyneleet ja syvät tragediat olivat olleet merkityksellisiä. Jaakob jätti syvän siunauksen jälkipolville.

Entä meidän elämämme loppuluku? Usko pois, se on vielä kirjoittamatta. Jos näkisit Jumalan luonnoksen, saattaisit laittaa käden suullesi ja itkeä ilosta!

notebook-writing-book-pencil-wing-wood-940438-pxhere.com

Kauhun lamauttama

”Tämän kuullessani minä repäisin vaatteeni, raastoin hiuksiani ja partaani ja lyyhistyin maahan kauhun lamauttamana.” (Esra 9: 3)

Yksi ihminen voi muuttaa maailmaa. Yhden ihmisen Jumalan nälkä ja pyhyyden kaipaus voi olla viemässä toisiakin Jumalan läheisyyteen.

Pappi Esra oli Jumalan lain tuntija ja toimi pakkosiirtolaisuuden aikana Persian kuninkaan Artakserkseen hovin palveluksessa. Hän oli saanut kuninkaan luottamuksen ja arvostuksen Jumalan lain tuntemisellaan ja sen esille tuomisellaan. Tästä syystä hän sai luvan lähteä toveriensa kanssa takaisin yli 70 vuotta aikaisemmin hävitettyyn Jerusalemiin. Hieman aikaisemmin muutama kymmenentuhatta israelilaista oli jo tehnyt paluun ja aloittanut temppelin uudelleenrakentamisen. Jumalan Esralle antama tehtävä oli varmistaa, että kaikki oli hyvin ja että laki tunnettiin ja sitä noudatettiin.

Jerusalemiin tultuaan Esra sai kuulla hänelle järkyttävän tiedon: kansa oli jälleen rikkonut Jumalan lakia ja alkanut seka-avioitumaan ympärillä olevan kansan kanssa. Jumala oli sen kieltänyt, koska se aiheuttaisi epäjumalanpalvelusta. Niin aikaisemmat sukupolvet olivat tehneet ja siksi Jumala oli joutunut siirtämään heidät pakkosiirtolaisuuteen, kauaksi omasta maastaan.

Miten suhtautua kristikansan maallistumiseen? Miten suhtautua toisten vääriin elämäntapoihin? Pappi Esrassa näemme tästä hyvän esimerkin. Häneen sattui kansansa synnit niin kipeästi, että hän lyyhistyi maahan kauhuissaan. Huomaa tämä: Esra rakasti kansaansa ja otti omille harteilleen sen harharetken. Hän ei alkanut huudella tuomion sanoja. Hänen ei tarvinnut sanoa mitään – kansa kerääntyi tämän surun murtaman miehen ympärille (9:4).

Sitten Esra alkaa vuodattaa sydämensä murhetta Jumalalleen. Tärkeää on huomata, että hän tunnustaa kansan synnit ”meidän synteinä”. On sanottu, että toisten elämään voi ottaa kantaa sen mitan mukaan, miten heitä rakastaa. Rakkaus osaa laskeutua alas toisten epäonnistumisiin ja sen tuomiin kärsimyksiin sekä löytää tien vaikuttaa. Kun ihmisiä kohdataan Jumalan antama ”taakka” sisimmässä, silloin heitä lähestytään samalta tasolta tai jopa alhaalta käsin. Esran tapauksessa sellainen lähestymistapa sai aikaan hengellisen herätyksen ja puhdistautumisen. Mitähän se toisi tänään tullessaan?

tummatpilvet2_DSC05473

 

Armollisuus ennen muuta

”Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: `Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.´ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9: 13)

Kuinka paljon tämä aika tarvitseekaan armollisia kristittyjä! Sellaisia ihmisiä, jotka ovat toisten puutteita ja kipuja nähdessään valmiita auttamaan ja kärsimään yhdessä. Sormella on aina helppoa osoittaa, samaistuminen ja auttaminen ovat vaikeampaa.

Havahduin tämän tekstin edessä. Jeesus nostaa saman Vanhan Testamentin raamatunjakeen kahteen kertaan samalle kuulijakunnalle (9:13/ 12:7). Kun fariseukset – aikansa Raamattuun perehtyneet ja hengellisesti valveutuneet ihmiset – arvioivat Jeesusta ja Hänen seurassaan olevia ihmisiä Jumalan lain ja siitä johdettujen perinnäissääntöjen kautta, Jeesus vastaa kahdesti täsmälleen samalla tavalla: armahtavaisuuden tulee olla Jumalan valtakunnan ensimmäinen kriteeri ihmissuhteissa.

Jeesuksen sanat olivat myrkkyä kuulijoilleen. Hän käyttää sanontoja ”Menkää ja tutkikaa” sekä ”Jos ymmärtäisitte…” Fariseukset nimenomaan tutkivat Raamattua ja halusivat ymmärtää Jumalan tahdon sekä laittaa sen käytäntöön. Jotakin oli mennyt kuitenkin pahasti pieleen. Ajattele – he arvioivat Jumalaa Hänen lakinsa mittapuulla ja totesivat Hänet vajaamittaiseksi!

Jeesus meni rohkeasti ihmisten luokse, koska Hän rakasti heitä. Hän näki jokaisen ihmisen Jumalan luomana ja siksi rakastettuna. Hän näki synnin aiheuttamat ongelmat ja kärsimykset mutta ei tyytynyt etäältä vaatimaan ihmisiä parantamaan itseään. Hän meni vaikeuksissa olevien luokse ja vapautti heitä niistä taakoista, joista he eivät olleet itseään kyenneet vapauttamaan.

On helppoa kivuta norsunluutorniin ja tähystellä toisten puutteita. Siinä ei ole mitään jumalallista. Jeesus antaa esimerkin sekä kutsuu meitä kuitenkin paljon suurenmoisempaan tehtävään: auttamaan ihmisiä heidän ongelmissaan. Se vaatii kykyä asettua toisen asemaan ja nähdä toinen arvokkaana. Se taitaa onnistua vain kärsimyksen kouluja läpikäyneiltä?

DSC06296