Jumalan kiikarit

Muistatko tosielämästä tai elokuvista sellaisia lämpökameroita, joilla tarkastetaan esimerkiksi luontoon eksyneitä ihmisiä? Niissä kameroissa näkyy ihmisen lämpö punaisena muun luonnon ollessa sinistä tai harmaata.

Entä jos näkisimme maailmaa Jumalan silmin eli Hänen lämpökamerallaan? Entä jos tässä kamerassa paistava hehku näyttäisi maailmassa olevaa kärsimystä, kipua ja hätää? Miten paljon sitä näkyisi? Näkisimmekö sitä kristittyjen keskuudessa? Näkisimmekö punaista omassa lähipiirissämme?

Muuttuisiko asenteemme ja samalla elämämme, jos näkisimme maailmaa ja ympäröivää todellisuutta Jumalan silmin? Alkaisimmeko arvioida ihmisiä eri tavalla, jos näkisimme heidän sisällään olevan sammumattoman kivun ja kaipuun? Heräisikö meissä oikeassa olemisen ja ohjeistuksien antamisen sijaan sääli ja halua auttaa?

Mitä antaisimme kärsiville ystävillemme? Jeesus sanoi: ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” Mitä olemme saaneet lahjaksi? Jeesukselle on siihenkin vastaus valmiina: ”Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan…” Puolestamme kärsinyt ja kuollut Jumalan Poika on Jumalan lahja. Hänen takiaan olemme saaneet kokea Jumalan armoa, anteeksiantamusta ja rakkautta. Tulisiko sitä jakaa nyt toisille? Entä jos he eivät sitä ansaitse? En minäkään. Entä jos he eivät ole tehneet oikeanlaista parannusta tai yrittäneet riittävän kovasti muuttaa itseään?

Me tarvitsisimme kipeästi Jumalan kiikarit, jotta juoksisimme viemään lohdutuksen sanomaa tarvitseville. Kun näkisimme ihmisten hädän ja sisäisen itkun, meissä olevat esteet ja rajoitukset murtuisivat. Havahtuisimme äänettömästi huutavaan hätään ja olisimme valmiita viemään sanomaa rakastavasta Vapahtajasta.

Jumalankiikarit_DSC05563

Epäreilu elämä

”Ja Jeesus itki.” Joh. 11:35

Saan lähes päivittäin yhteydenottoja, joiden edessä tunnen olevan avuton. Kuulen ja näen sellaista ihmisten hätää, etten monesti voi kuin jäädä itkemään erilaisten kohtaloiden edessä. Huomaan huutavani Jumalan puoleen, miten Hän voi sallia lapsilleen niin paljon kärsimystä.

Hapuilen vastausta Raamatun Jeesuksesta. Osoitan itkuni hänelle ja kyselen, miten Hän suhtautuu näihin epätoivoisiin ihmisiin. Minuunkin. Sitten mietin Jeesuksen omaa elämää. Hän syntyi epämääräisissä olosuhteissa ja koki kotikylässään jatkuvia vihjailuja haureudesta ja isättömyydestä. Hän joutui kokemaan poliittisen pakolaisen elämää Egyptissä. Teini-ikäisyydestä eteenpäin hän varmasti koki tarvetta kokea ihmisrakkautta kuten ystävänsäkin. Hän ymmärsi kutsumuksensa vievän häntä elämään yksin, vailla rakastavaa kumppania ja yhteyttä. Kutsumuksensa keskellä hän oli jatkuvasti väärinymmärretty, vääränlainen, syytetty, väsynyt ja halveksittu.

Jeesus itki Lasaruksen haudalla. Mietin, itkikö hän yleensäkin nähdessään ihmisten kärsimystä ja epätoivoa? Hän näki mahdottomia ihmiskohtaloita ja umpisolmuun ajautuneita ihmisiä. Hän näki, kuinka ihmiset täyttivät sisäistä kaipuutaan etsimällä apua kaikesta siitä, mikä ei heille todellisuudessa apua toisi. Eikä lohtua. Lasaruksen haudalla hän koki kuoleman aiheuttavan lopullisuuden ja siitä seuraavan loputtoman ikävän. Niin, olen varma, että Hän ymmärtää esimerkiksi lapsensa menettäneiden päättymätöntä tuskaa.

Elämä on aivan kamalan epäreilua. Hyväosaiset lyövät huono-osaisia eikä kukaan tunnu ymmärtävän umpisolmuun joutuneita. Jotkut eivät ikinä pääse kokemaan ehjää ja hyvää elämää. Itken, miten väärin se on.

Jos Jeesus olisi tänään keskuudessamme, Hän etsisi ihan jokaisen kärsivän. Hän hakeutuisi niiden luokse, jotka tahtovat luovuttaa ja päättää päivänsä. Hän ottaisi lähelleen heikkoja ja epäonnistuneita. Hän jakaisi heille rakkauttaan ja se rakkaus muuttaisi heidät. Se antaisi heidän elämälleen uuden suunnan.

Niin, vaikka elämä on epäreilua, Jumala on sama. Ja Hän aina kohdistaa huomionsa sinne, missä on pimeintä. Voi jospa saisimme vaihtaa itsekeskeisyytemme Jeesuksen hätään kärsivistä. Olisipa meissä sitä Kristuksen mieltä, joka saisi meidät liikkeelle ja nostamaan toistemme mahdottomia taakkoja. Rakkaus saisi aikaan ihmeitä. Se tasoittaisi epäreilun elämän kuoppia.

epareiluelama_voikukka

Jumala, joka näkee minut

”Herran enkeli kohtasi Hagarin autiomaassa vesilähteellä, joka oli Surin tien varressa.” (1. Moos. 16:7)

Hagar, egyptiläinen Aabrahamin ja Saaran orja, oli ajanut itsensä tukalaan asemaan. Hän oli omaa ylimielisyyttään joutunut huonoihin väleihin emäntänsä kanssa ja saatuaan aiheesta kurinpalautusta, hän oli paennut erämaahan. Ilmeisesti hänen tarkoituksenaan oli palata takaisin synnyinmaahansa. Ajatus erämaan läpi kulkemisesta yksin ja ilman suunnittelua oli kuitenkin tuhoon tuomittu.

Hagar oli omien valintojensa seurauksena epätoivoisessa tilanteessa, hän ei päässyt takaisin kotiinsa ja synnyinmaahan oli liian pitkä matka. Kuolema kolkutti ovelle ja hänelle jäi vaihtoehdoksi yksi oljenkorsi: Hän huusi avuksi sitä Jumalaa, jota hänen isäntäperheensä palveli (16:11). Herran enkeli puuttui tilanteeseen. Herran enkelillä tarkoitetaan Raamatussa esiolevaista Herraa Jeesusta Kristusta. Tässä näemme siis Hyvän paimenen ensimmäistä kertaa työssään; Hän on tullut etsimään yhtä kadonnutta. Hän ei etsi vain hyviä, onnistuneita ja vahvoja ihmisiä, vaan yhtälailla ja vielä enemmän heikkoja, epäonnistuneita ja eksyneitä. Hän etsii niitä, joiden elämä on mennyt liian solmuun.

Hagar löytää erämaasta Jumalan. Hänen tilanteensa oli inhimillisesti mahdoton mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hagar ei ainoastaan säilyttänyt henkeään vaan hän ymmärsi, että on olemassa Jumala, joka näkee koko hänen elämänsä ja on siitä kiinnostunut. Hagar antoi Jumalalle nimen El-Roi, ”Jumala, joka näkee minut”.

Ehkä sinunkin elämäsi on jollakin tavalla umpikujassa? Ehkä olet Hagarin tavoin erämaassa ja toivot itsellesi kuolemaa? Sinulla on sielläkin mukanasi tämä El-Roi, ”Jumala, joka näkee minut”. Hän välittää sinusta, näkee tilanteesi ja tulee murtautumaan keskelle mahdottomuuttasi. Erämaatkin joutuvat taipumaan Jumalan tuntemisen kouluiksi. Erämaassa opitaan tuntemaan Hyvän Paimenen loputon rakkaus.

Jumalajokanäkeeminut_DSC05231 (2)

 

Olen pimeyden kätköissä?

”Vaikka sanoisin: `Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon´, sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.” (Ps. 139: 11,12)

Opetuslapset vapisivat Jeesuksen kuoleman jälkeen kokoontumispaikassaan Jerusalemissa. Heille oli koittanut synkkä sielujen yö. Nykyhetki tuntui umpikujalta ja tulevaisuus näytti mahdottomalta. Siihen pimeyteen Jeesus astui heidän keskelleen tuoden mukanaan toivon ja uskon, siis valon. Hän astui opetuslasten pimeyteen omasta päivänpaisteestaan ja mitä tapahtui? Pimeys väistyi!

Sinä rakas lukijani saatat tänään kokea olevasi ”pimeyden kätköissä”? Ehkä yhä lisääntyvät vaikeudet ovat saaneet sinut keskelle toivotonta pimeyttä tai ehkä itse olet vetäytynyt epäonnistumisten jälkeen Jumalalta piiloon? Sinut nähdään kuitenkin rakkauden paisteesta käsin. Sinut erotetaan keskeltä pimeyttäsi ja sinun itkusi huomataan. Epätoivosi saa taivaan liikkeelle. Et ole yksin.

Kapinoin mielessäni tätä raamatunpaikkaa vastaan. Itken ja purnaan. Minun pimeyteni on kestänyt vuosia, mikset Jumala ole tullut auttamaan? Jos Sinä näet tilanteeni ja elämäni päivänpaisteesta käsin, mikset ole ulottanut valkeuttasi minun elämääni saakka? Tekisi mieleni huutaa Jumalalle, että helppohan Sinun on olla siellä valkeudessasi! Sitten näen naulojen jäljet Vapahtajani käsissä. Hän astuu keskelle pimeyttäni ja valkeudessaan Hän näyttää niin kärsineeltä ja runnellulta. Samassa tiedän, ettei Hän koskaan jätä minua. Hän tietää miltä tuntuu elää pimeyden kätköissä.

olenpimeydenkatkoissa2

 

Erilaiset elämän valttikortit

”Hänen ilonsa on totella Herraa. Hän ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti köyhien asiaa.” (Jes. 11: 3-4)

Tein järjestyspoliisin töitä 10 vuoden ajan ennen loukkaantumistani ja tapasin työssäni monenlaisia ihmisiä ja näin eri ihmiskohtaloita. Eniten minua satutti nähdä lasten kärsimys. Jotkut lapset joutuivat elämään sellaisissa olosuhteissa, ettei heillä inhimillisesti katsoen ollut valoisaa tulevaisuutta edessään.

Tässä elämässä me emme saa samanlaisia ”valttikortteja käteemme”. Joku joutuu kärsimään erilaisista päihderiippuvuuksista läpi elämänsä sen johdosta, että hänen äitinsä on käyttänyt päihteitä raskausaikana. Jonkun elämä on yhtä läheisriippuvuutta kun lapsuus ja nuoruus on kulunut narsistin varjossa. Yksi joutuu kärsimään masennusta, toinen jostain toisesta mielen alueen sairaudesta. Nämä ongelmat tulevat näkyviin erilaisina hankaluuksina elää ”normaalia” elämää.

Me ihmiset arvioimme toisiamme sen mukaan, mitä kuulemme toisistamme ja mitä näemme toistemme elämästä päältä käsin. Samat arviointiperusteet astuvat myös seurakuntiemme sisään. Arvioimme tietoisesti ja alitajuisesti toisiamme ja arviomme on vääjäämättä hyvin pintapuolista; harva meistä tuntee toisen ihmisen pinnan alta. Sen vuoksi arviomme ja tuomiomme toisista ihmisistä menevät monesti harhaan.

Jumalan laki on kaikille sama mutta näkyvillä mittareilla mitattuna me ihmiset onnistumme sen edessä eri tavoilla. Pohjaan saakka mitattuna olemme yhtä syntisiä jokainen. Mutta arvioidessamme toisiamme ”silmämitalla”, näytämme kykenevän eri tasoille jo sen takia, että saamme elämäämme erilaiset edellytykset. Näyttää siltä, että helpommalla päässeiden ja paremmilla elämän edellytyksillä varustettujen on aina suuri houkutus arvioida ja tuomita heikompiaan. Jos itsellä ei ole koskaan ollut houkutusta päihdeongelmaan, sillä helppouden mittarilla mitataan myös toisia.

Onneksi Kristuksemme on toisenlainen. Hän tietää kuinka paljon lahjoja ja edellytyksiä kullekin on annettu. Hän tietää, että joku ulkoisesti mallikristitty saattaa elää kaukana siitä, mitä hänelle oli annettu ja mihin hänet oli kutsuttu. Ja Hän näkee, että joku riippuvuuksien kanssa loppuun saakka taisteleva kristitty elää niin taiten kuin vain niillä eväillään kykenee.

Erityisen koskettavaa on Jesajan maininta, että Jeesus ajaa vakaasti köyhien asiaa. Siis juuri huono-osaisten, heikkojen ja epäonnistuneiden. Heidät Hän vetää lähelleen ja opettaa hellästi taivaan valtakunnan todellisuuksia. Hän puolustaa heitä vakaasti ja lakkaamatta. Jos syytämme heikkoja, saatammekin syyttää itseään Kristusta. Olen sanonut tämän ennen ja sanon nytkin: tulemme vielä kerran hämmästymään, miten köyhät ja heikot nostetaan kunniaan.

erilaisetelamanvaltt_IMG_4693