Kaikki on hyvin!

”Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva. Kun hän puhui minulle, minä vahvistuin” (Dan. 10:19)

Daniel koki asioidensa olevan kaikkea muuta kuin hyvin. Hän oli istunut tuhkakasan päällä, paastonnut ja itkien rukoillut kansansa julmaa kohtaloa.

Ihmisen kaltainen tarkoittaa Herraa Jeesusta Kristusta. Jeesus sanoi Danielille nämä ihanat sanat: ”Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin.” Minä olen aivan varma, että Hän haluaa sanoa samat sanat juuri sinulle siinä elämäntilanteeseen, jossa tänään olet.

Kuinka erilaisia Jeesuksen sanat ovat meidän sisäisiin tai toisilta kuulemiimme sanoihin. Omat sanamme saattavat syksyn pimeinä iltoina kuiskata: ”Pelkää! Et pärjää, et jaksa! Kukaan ei tahdo enää rakastaa sinua!”

Kun Jeesus Kristus puhui Danielille, hän vahvistui. Jumalan sanat poistivat lamaannuttavia sanoja ja tunteita ja antoi uutta voimaa. Sitä evankeliumi tekee.

Kaikki on hyvin. Vaikkei olisikaan. Kaikki on hyvin, koska sinä olet Jumalan rakas! Rakkaus määrittelee ja muotoilee elämäsi jokaisen vastaantulevan ilon ja haasteen. Älä siis pelkää vaan anna näiden sanojen vahvistaa sinua!

Ihme nimeltä armo

”Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala!” (Ps. 36:8)

Olisipa minulla, Jumala, kyllin laaja sydän, että voisin ottaa vastaan sinun armosi koko voimassaan.

Vain pisaroita sieltä ja täältä vuotaa läpi pelkojeni muurien; jo pienet pisarat synnyttävät värejä harmaaseen maaperään.

Sinun anteeksiantamuksesi on kuin Päijänne, johon saisin hypätä kesäiseltä laiturilta ja sukeltaa pitkään raikkaassa vedessä; silti läträän lammikoissa ja vedän tarkat uimarajat toisille – etteivät he vaan löytäisi jotain, mitä itseltäni kiellän.

Sinun rakkautesi hyväilee kasvojani ja hipaisee selkääni silloin, kun olen syyllisyyden tähden kääntynyt pois ja pelkään etäisyyttäsi.

Kuinka pullotan sinua kuin vesikriisin aikana vain ymmärtääkseni, että tahdot juosta elämääni jokaisena päivänä elävän veden tavoin. Ihmeellinen on armosi, Herra. Ihmeellinen olet Sinä.

Rukouskoulussa, osa 6: rakastavan katseen alla

Miten olenkaan kaivannut kokea isän rakastavaa katsetta? Katsetta, jonka edessä saa suoristua, tulla näkyväksi ja vastaanottaa siemenen, joka itäisi luottamuksen arvoista elämää.

Olen hakenut sitä Taivaan Isältä, laittanut itseni mutkalle, kolkuttanut ovea ja juossut karkuun – jotta Isä katsoisi lämpimästi.

Miten voisi opetella rukousta, jos pelkää kohtaavansa jonkun, jonka rimaan ei koskaan yllä? Jos saatavana on vain ehdollistettua rakkautta?

Jotkut pelkäävät, että armosta opetetaan liikaa. Itse olen sitä opettanut jo yli 15 vuotta ja silti vasta nyt uskallan raottaa ovea ja antaa Isän katseen pyyhkiä pois vanhaa ja muotoilla uutta.

Isän rakastavan katseen alla on turvallista hypätä ja pudota. Yrittää, epäonnistua ja yrittää uudelleen. Pelko työntää etäälle, rakkaus houkuttelee lempeällä kutsullaan.

Rukous on rakkautta. Se on astumista rakkaussuhteeseen. Ja mitä olisikaan rakkauden lähteestä ammentaa toisille? 

Ajattele, jos myös parisuhteeseen ja ystävyyteen, isä-lapsi -suhteeseen saisi tuotua rakastavan katseen, joka on täynnä luottamusta? Rukous luo elämää joka suuntaan.

Eläintarhan Jeesus

”He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.” (Luuk. 5:11)

Raamatun Jeesus ei ollut kultaisten kompromissien eikä haaleiden kädenpuristusten mies. Ei, Hän katsoi ihmisiä syvälle silmiin ja tartutti intohimoa, joka kutsui johonkin uuteen.

Jeesus kosketti ihmisissä sitä aluetta, joka oli tukahtuneena ja vailla ratkaisumalleja huutanut täyttymystään. ”Seuraa minua” kutsu oli radikaaliin heittäytymiseen elämän tutuista  ja äidinmaidossa opetetuista malleista elämään sydän täynnä Jumalan valtakuntaa.

Kun Jeesuksen riisuu ehdottomuudesta ja radikaalisuudesta, saa eläintarhan Jeesuksen. Silloin voimme mukavasti käydä katsomassa Häntä, kun aikatauluihimme sattuu sopimaan ja pyytämässä Häneltä apua, jotta suunnittelemamme elämä kulkisi mukavasti kiskoillaan.

Eläintarhan Jeesus ei enää sytytä sydämiä. Kesytetty ja kynnetön Jeesus ei enää haasta luopumaan kaikesta suuremman aarteen tieltä. Pehmo-Jeesus ei enää loukkaa ketään eikä aiheuta vaarallisia sisäisiä vallankumouksia, jotka voisivat pieninä puroina toisiinsa yhtyessään tuoda yhteisöihimme odottamatonta uutta elämää.

Ensimmäiset opetuslapset, Pietari mukaanlukien, kohtasivat Jeesuksen, joka ei jättänyt kylmäksi. Jeesuksen seuraajat saivat täystyrmäyksen Jumalan valtakunnan voimasta, joka paistoi uuden opettajan elämäniloa säteilevistä silmistä. ”Seuraa minua” on kutsu kääntää avainta lukitun eläintarhan ovella. Se on kutsu elämään täyttä elämää kivuissa ja iloissa, kaikesta luopuen ja kaiken saaden.

Erityishoitoa uupuneille

”Te ette ole hoivanneet uupuneita, ette ole lääkinneet sairastuneita…” (Hes. 34:4)

Jos Hesekielin sanoja kuuntelee oikein tarkasti, saattaa kuulla Jumalan murtuneen sydämen sykkeen. Hänen sydämensä hypähtää rytmihäiriöön jokaisen kärsivän ihmisen kohdalla.

Taivas tietää, että elämässä sattuu ja tapahtuu. Onni ei jakaudu tasaisesti eikä kaikki joudu läkähtymään toivottomassa vastavirrassa. Jumalan silmät katsovat varjoihin, sinne, missä ihmiset yksi toisensa jälkeen nostavat kädet pystyyn ja luovuttavat.

Uupuneet tarvitsevat erityishoitoa. Heidät pitää vapauttaa vaatimusten kuormista ja antaa lupa levätä.

Uupuneet eivät tarvitse eivätkä kestä uusia käskyjä – uusille ruoskanjäljille ei ole enää tilaa. He tarvitsevat vierelläkulkijaa; ihmistä, joka osaa kuunnella pakahtuneet sanat läpi itkun ja epätoivon.

Väsyneitä tulee ravita anteeksiannon, armon ja toivorikkaan tulevaisuuden sanoilla. Evankeliumin hellät sanat kykenevät tekemään ihmeitä – ja ihmeitä uupuneet juuri tarvitsevat.