Kyyneleenmuotoisia rukouksia

”Kyynelsilmin minä katson Jumalaan” (Job. 16:20).

Raamatussani on kyseisen kohdan perässä päivämäärämerkintä. Kun tänään luin Jobin kirjaa, pysähdyin merkintään. Se kuvaa yhtä elämäni epätoivoisinta hetkeä.

Joskus ihminen voi olla niin ahdistunut, ettei osaa sanoittaa sitä rukouksen muotoon. Ei sanallisesti eikä mielessä. Sitä Job taisi kokea. Hän nosti päänsä, katsoi ylös samalla kun kyyneleet virtaisivat hänen poskiltaan.

Jobin elämän lopun me tiedämme. Jumala näki hänen kyyneleensä.

Jumala näkee myös sinun kyyneleesi. Vaikka tiesi olisi tänään tukossa, pyyntösi paremmasta huomisesta ovat menneet kyyneleenmuotoisina paketteina Taivaan rukouskäsittelijälle.

Isäsi kyllä tietää

”Teidän isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan” (Matt. 6:8).

Jeesus varoitti rukoilemasta niin kuin pakanat, jotka hokavat samoja asioita toivoen, että joku osuus heidän rukousistaan havahdutttaisi rukouksen kohteen.

Jeesuksen mukaan Jumala, Isä, tietää tarpeemme ennen kuin me esitämme ne Hänelle. Tässä usko ja luottamus joutuu koville.

Minkä levon se toisikaan tullessaan, jos voisin sulkea Jeesuksen lupauksen tänään omaan elämääni! Hän tietää tarkalleen ahdistukseni, vaikeuteni, huoleni, tarpeeni – niin, Hän tietää jokaisen kyyneleeni.

Jumala on sinun Isäsi. Hän on Isä, joka tietää ja tuntee sinut. Sinun ei tarvitse esittää hänelle asioita kuin kaupan ostoslistaa; sinut kutsutaan läheiseen suhteeseen Rakkauden kanssa.

Jumala rakastaa antamista

”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin teidän taivaallinen isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä anovat” (Matt. 7: 11).

Kahden pojan isänä iloitsen hetkistä, jolloin voin jakaa lapsilleni jakamatonta aikaani. Nautin, kun voin antaa heille hyvää, lasten riemu saa myös minut riemuitsemaan.

Jeesus alleviivaa Jumalan olevan sydämellisempi kuin yksikään maallinen vanhempi. Jumala rakastaa antamista. Hänellä on varastossaan lukemattomia hyviä lahjoja ja Hänen sisimpänsä liikuttuu, kun Hän saa jakaa niitä meille.

Jumalan lahjat ovat kiinteässä yhteydessä itse Antajaan. Jumala ei tahdo meidän tyytyvän vain ihaniin ja tarpeellisiin asioihin, vaan kurottautuvan kaiken hyvän annin Lähteelle.

Joskus parhaan antaminen voi olla haastavaa. Lapseni näkevät maailmaa lapsen tasolta ja heidän pyyntönsä voivat toteutuessaan saada heidät kasvamaan vinoon. Joskus parhaan antamista ennen pitää antaa monta ei-vastausta.

Jumala ei ole vain kärsimyksen Jumala. Hän on ennen kaikkea ilon ja rakkauden Jumala. Jumalan tahto on antaa meille hyvää. Se on totta silloinkin, kun emme pienten lasten tavoin näe muuta kuin ei-vastauksia.

Ihmeellinen Auttaja

”Javes huusi avukseen Israelin Jumalaa ja sanoi: `Jospa sinä siunaisit minua runsaasti ja laajentaisit alueeni! Jospa kätesi olisi minun kanssani ja verjelisit minut pahasta , niin ettei minun tarvitsisi kärsiä kipuja!´” (1. Aik. 4:10)

Javesin elämän lähtökohdat eivät tainneet olla häävit. Hänet oli synnytetty suurella kivulla ja vaivalloisuus taisi seurata hänen elämänsä ikävänä kaverina.

Juuri eheän elämän puute sai Javesin kääntymään Herran puoleen. Hänen rukouksensa on liitetty keskelle 1. aikakirjan kuivahkoa sukuluetteloa kuin huutomerkiksi siitä, miten kipu saa ihmisen hakeutumaan avun lähteelle.

Javes oli syvässä vedessä, uppoamassa elämänsä kanssa ja viimeisenä oljenkortena huusi sydämestään Jumalaa avuksi. Uskon määrä ei ehkä ollut suuri mutta uskon kohde oli.

Jumala kuuli Javesin rukouksen. Luulen, että vastaus ei tullut heti; luulen, että huutojakin oli yhtä useampia. Mutta Jumala kuuli ja toimi.

Hän kuulee myös meitä. Ja Hän vastaa. Tähän liittyen Jeesus sanoi viimeisistä ajoista (muistini varassa): ”Kun Ihmisen Poika tulee tulee, löytääkö Hän uskoa maan päältä?”

Tänään on hyvä päivä itkeä Rakastavalle Vapahtajalle kaikki elämän kivut.

Rukous suurimmassa hädässä

”Herra, Jumala, minun pelastajani, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi” (Ps. 88:2).

Psalmi 88 on otsikoitu raamattuun sanoilla ”Rukous suurimmassa hädässä.” Kun psalmia lukee, havaitsee, että siinä kirjoittaja on todella syvällä elämänsä kanssa.

Ajattele, että Psalmi 88 kuuluu Raamattuun. Jumala on halunnut taltioida sen kaikille sukupolville, myös meille. Hän on antanut meille syvimmän hädän sattuessa kohdalla pienin kynttilän lepattavan liekin: Jumalan kansa on aina joutunut kävelemään pitkin pimeitä teitä.

Ehkä tänään sinunkin kokemuksesi on, että liika on liikaa? Ehkä voit luetella kuluneita vuosia traagisten asioiden luettelolla; Ehkä olet ollut vapaapudotuksessa ilman laskuvarjoa? Silloin tiedät, mitä Psalmin 88 kirjoittaja tunsi.

”Sinä olet pannut minut syvimpään hautaan, pimeyden syvyyksiin.” Ei vain tavalliseen hautaan, vaan samalla syvimpään maaperään. Kauhut piirittivät Psalmin kirjoittajaa joka puolelta, ympärillä oli vain huonoja uutisia, pelkoa ja toivottomuutta. Edes yhtään ystävää ei jäänyt tukemaan.

Psalmi 88 päättyy toivottomaan itkuun. Elämä näyttää tuhoutuvan. Se oli kirjoittajan kokemusmaailma Psalmin syntyhetkellä. Se voi olla minun ja sinun kokemusmaailma tänään. Mutta tämän päivän kokemus ei määrää huomista. Sen määrää elävä Jumala. Toivon Jumala.