Keskeneräisinä

Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh 16:12-13)

Jos meidän ihmisten pitäisi olla valmiita ja täydellisiä ennen kuin Jumala voisi toimia kauttamme ja käyttää meitä, ei siitä tulisi yhtään mitään. Kun Jeesus valtuutti ensimmäiset opetuslapsensa julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita, hän tiesi kyllä ihan tarkalleen millaisia raakileita opetuslapset olivat. Kuinka paljon enemmän heillä olisi opittavaa!

Esimerkiksi Pietarin elämässä näkyy selvästi hänen inhimillinen rajallisuutensa. Paitsi että Pietarilla oli hiukan väärät luulot omien kykyjensä suhteen, ei hän koskaan ollut oikein tajunnut myöskään sitä, mitä varten Jeesus oli tullut maailmaan. Valtakuntaa perustamaan tietysti, sitähän kaikki odottivat. Kun Jeesus sitten kuoli ristillä, Pietarin maailma romahti. Taidanpa tästä lähteä kalaan, sanoi tuo entinen ihmisten kalastaja. 

Mutta Jeesus nousi haudasta ja ylös taivaaseen! Ja lupasi vielä Pyhän Hengenkin, jotta työ voisi jatkua. Sitten tulikin jo helluntai, ja opetuslapset lähtivät liikkeelle.

Olivatko he nyt sitten valmiita ja täydellisiä? Ymmärsikö Pietarikin nyt vihdoin kaiken? Tuskinpa vain.

Kun Pietari Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen piti tunnetun helluntaisaarnansa, hän julisti juutalaisille Jumalan anteeksiantoa sillä edellytyksellä, että nämä kääntyvät ja tunnustavat syyllisyytensä Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Muuta hän ei Jeesuksen kuolemasta vielä osannutkaan sanoa. 

Myöhemmin Korneliuksen kodissa Pietari sitten oivalsi pelastuksen olevan tarjolla kaikille, myös pakanoille. Jeesuksen  sovitustyöstä Pietari opettaa kuitenkin selkeästi vasta kirjeessään (1 Piet 2:24 ja 3:18). Onkin selvää, että evankeliumin koko olemus kirkastui hänelle vasta vähitellen, ajan kanssa.

Silti voimme nähdä Raamatusta, että Pyhä Henki toimi koko ajan voimakkaasti Pietarin elämässä ja hänen kauttaan. Meidän keskeneräisyytemme ei siis todellakaan ole Jumalalle mikään este. Hidaste se voi tosin joskus olla. Mutta ei sekään Pyhää Henkeä pahemmin haittaa. Hän lähtee aina siitä missä me juuri nyt olemme, ja hänellä on kyllä aikaa opettaa meitä.

Kirjoittaja: Markku Sarento

Markku ja Johanna Sarennon www-sivut

keskeneräisinä_DSC03237

”Minä olen syntinen mies”

”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” (Luuk. 5:8)

Pietari lankesi Jeesuksen jalkojen juureen saatuaan ihmeen kautta suuren kalansaaliin. Hän oli ammattikalastajana urakoinut kunnon yövuoron ilman tulosta ja nyt Jeesuksen ohjeiden kautta hän sai ystäviensä kanssa elämänsä suurimman määrän kalaa. Jeesus näytti palasen kirkkauttaan ja siinä jumalallisessa valossa Pietari näki syntisyytensä.

Jeesus olisi voinut saada Pietarin tekemään saman havainnon itsestään toisinkin. Hän olisi voinut alkaa luetella Pietarin elämästä kaikkia niitä asioita, jotka eivät olleet kunnossa. Hän olisi voinut painaa syytöksillään Pietarin kanveesiin. Mutta Jeesus toimi eri tavalla. Hän aina tekee niin.

Jeesuksen armon kirkkaudessa Pietari huomasi olevansa auttamattoman etäällä Jumalasta. Hänen reaktionsa on hyvin ymmärrettävä: ”Mene pois luotani, Herra!” Samoin meillä on taipumus samaan huudahdukseen, kun huomaamme omia ongelmiamme ja kyvyttömyyttämme ratkaista niitä. Pelkäämme ja haluaisimme piiloutua. Mutta mitä teki Jeesus? ”Älä pelkää”, Hän sanoi. Voi mikä Vapahtaja!

Nämä sanat tulee meidän omistaa itsellemme kanveesiin joutuneinakin. Kristuksemme katsoo meihin lempeästi ja nostaa meitä ylös. Hän vuodattaa armoaan ja loputonta rakkauttaan haavoihimme ja häpeäämme. Sen seurauksena tapahtuu jotain ihmeellistä. Pietari luovutti koko elämänsä Jeesukselle. Hän antoi elämänsä Hänen käsiinsä. Kristuksen armo oli valloittanut hänet. Tapahtukoon sama meille!

minaolensyntinenmies_DSC05253

Epäonnistumisen paradoksi

”Mutta Jeesus vastasi: `Minä sanon sinulle, Pietari: ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut´” (Luuk. 22: 23).

Pietari oli Jeesuksen valitsema paimen, jonka tuli johtaa alkuseurakuntaa Jeesuksen noustua taivaaseen. Pietari oli saanut seurata Jeesusta 3 vuoden ajan, opetella tuntemaan Häntä ja näkemään mitä ihmeitä Jumala voi tehdä. Tärkein opetus oli kuitenkin vielä tulossa.

Pietarin oli langettava syvästi ennen kuin hän oli valmis välittämään Jumalan armoa toisille ja siten sitoa syntisiä Kristuksen rakkauden piiriin. Hän oli päättäväinen ja kyvykäs ja koki olevansa vahvempi Jeesuksen seuraaja kuin toiset. Vaikka muut pettäisivät, hän ei – niin hän ajatteli.

Pietarin pettäminen oli kamala synti. Jeesushan oli sanonut, että jos joku kieltää Hänet ihmisten edessä, Hän on kieltävä tällaisen ihmisen Jumalan edessä. Pietarin vahvuus ja erinomaisuus murtui hetkessä, hänestä tuli epäonnistunut ja sivuun työnnetty miesparka. Hänellä oli suuret suunnitelmat Jumalalta mutta hän ei pystynyt täyttämään annettua mittaa.

Oletko sinä kokenut elämäsi suhteen koskaan tätä samaa kokemusta? Oletko epäonnistunnut niin surkeasti, että tunnet olevasi Jumalan suunnitelmien ulkopuolella? Mitä, jos Jumala voikin kääntää elämäsi särkymiset sinun ja muiden parhaaksi?

Jeesus kohtasi Pietarin muutaman päivän päästä kahden kesken. Vapahtaja lähestyi murtunutta miestä, joka ei voinut päätään kohottaa. Jeesus opetti Pietarille tuossa hetkessä elämänsä tärkeimmän läksyn: Hänen rakkautensa oli elämää suurempi ja peitti alleen myös Pietarin heikkoudet ja epäonnistumiset. Oma vahvuus saikin murtua, jotta sen sai vaihtaa Jeesuksen vahvuuteen.

Jeesus antoi epäonnistuneelle seuraajalleen suuren kutsumuksen: paimentaa hänen pieniä karitsoitaan. Pietari oli nyt valmis kokoamaan särkyneitä, epäonnistuneita, heikkoja, lankeilevia kristittyjä Kristuksen luokse. Hänellä oli heille suuri sanoma: Kristuksen armo riittää.

jarvi_jaassa