Arkinrakentajan usko

Vaikeinta ei ole lähtö.
Vaikeinta on lähteä,
kun kukaan muu ei ymmärrä miksi.
Kun tutut kasvot jäävät taakse
ja tekee mieli pysähtyä.

Mutta kun Sinä johdat,
anna minun muistaa:
Sinä et eksy,
vaikka minä en näe tietä.

Kun ihmiset jäävät matkasta
ja toiset astuvat esiin
palavat nuolet aseinaan,
anna minun muistaa Nooaa.

Hän rakensi arkkia maailmassa,
jossa ei vielä ollut satanut.
Jokainen vasaranisku
oli vastauksesi naurulle.

Ja kuten Nooalla,
on jokainen päätös
enemmän luottamusta Sinuun
kuin ihmisiin.

Vaikka viet pois tutusta,
pois varmuudesta,
pois siitä mihin muut jäävät,
vaikka omatkin askeleet horjuvat,
ei yksikään mutka ole sinulle yllätys.

Vaikka miten sotken tien omilla valinnoillani
Sinun armosi löytää minut
ja taivutat erehdyksetkin
palvelemaan Sinua.

Rakkaudessasi
ei mikään mene hukkaan.
Olethan kaiken Luoja.
Annat sen, mitä tarvitsen,
juuri silloin, kun tarvitsen.

Siksi kiitän Sinua
myös rankkasateessa,
sillä ilman Sinua
minulla ei olisi ainoatakaan päivää.

Ja Sinä viet pois siitä,
mikä estää minua löytämästä Sinut.

R.M.

One thought on “Arkinrakentajan usko

  1. Kiitos jälleen kerran!

    Itssä kuitenkin tuntuu että, vähintäänkin yhtä vaikeata on jäädä ja katsoa kuinka toiset menevät… vilkuttaa ”näkemisiin” tai jopa ”hyvästi”… sitten olla jälleen yksin. Ei välttämättä lopullisenyksin, mutta tarpeeksi jotta muistaa omant taipaleensa. – tällaista tuli omaan mieleeni: itse asian lisäksi.

    Kiitos että sain lukea ja se taas sai itseni ajattelemaan.

Kommentoi tätä julkaisua lähettämällä se kommentti-nappulasta. Voit tehdä sen nimettömänä tai nimelläsi/nimimerkillä. Kommenttisi tarkastetaan ennen julkaisua.