Herätys: kun Kristus tarjoillaan syntisille

”Seurakunnassa oli paljon sellaisia jotka eivät olleet puhdistautuneet. Koska he eivät olleet kelvollisia pyhittämään pääsiäislammasta Herralle, leeviläiset teurastivat sen heidän puolestaan” (2. Aik. 30: 17).

Kuningas Hiskian aikana Juudassa syntyi kansallinen herätys. Herran temppeli puhdistettiin ja Jumala otettiin jälleen vakavasti. Tärkeimpien uudistusten listalla oli unohdetun pääsiäisen palauttaminen juhlakalenteriin.

Kutsu viettämään pääsiäistä lähti koko Juudan kansalle ja samalla naapurivaltiolle Israelille. Se oli kutsu Herran yhteyteen; juhlimaan esikuvaa, jonka täyttymys avasi taivaan portit noin 700 vuotta Hiskian jälkeen.

Herra oli antanut tarkat ja yksityiskohtaiset ohjeet pääsiäisenvietosta. Hiskian aikaan kansan moraalinen tila oli laskenut kauaksi tarkoitetusta – juhlaan saapuvista moni ei ollut kelvollinen ottamaan siihen osaa. Näitä epäpuhtaita ei kuitenkaan käännytetty pois vaan armo laskeutui alas ihmisten reaalimaailman tasalle. Voisiko sanoa, että ne, jotka olivat sisäpuolella, tarjoilivat Kristusta niille, jotka olisivat jääneet muuten auttamatta ulkopuolelle?

Rinnastusta omaan aikaamme ei ole vaikeaa tehdä. Tänäänkin elämän monimuotoisuus ja sen tuomat haasteet vetävät meitä korkkiruuville monin tavoin. Monet ovat seurakuntien ulkopuolella, koska he eivät ole saaneet elämäänsä suoristettua vaadittuihin mittoihin. Jos sisällä olevat jäävät huutamaan ulkopuolella oleville moraalikoodistoja ja tyytyvät mittamaan heitä eettisin mittanauhoin, vain harva pääsee ottamaan osaa siihen aarteeseen, joka on tehty mittatilaustyönä monille. Etten sanoisi kaikille.

Hiskian aikana epäpuhtailla oli sydämen halu löytää kadonnut yhteys Jumalaan. He pyrkivät lähelle siitäkin huolimatta, ettei elämä ollut kunnossa. Heitä ei käännytetty pois ja sen seurauksena pienen joukon pääsiäinen vaihtui järisyttävään massatapahtumaan, jonka vaikutuksesta epäjumalanpalveluspaikat tuhottiin kotimatkalla.

Tähän loppuun dramaattinen päätös: Ihmiset ovat tänään seiniemme ulkopuolella odottamassa, että heille tarjoillaan Kristusta. Vainiot ovat valmiina. Onko porteillamme sisään- vai ulosheittäjiä?

Käsittämätön armo

”Kun Manasse rukoili Jumalaa, Jumala myöntyi hänen pyyntöönsä” (2. Aik. 33: 13).

Vaikka apostoli Paavali kirjoittikin Timoteukselle olevansa maailman suurin syntinen, Raamatussa eräs toinen henkilö ilmoittautuu kilpaan mukaan. Tämä henkilö on Juudan kuningas Manasse.

Manasse teki niin paljon järkyttäviä ja vääriä asioita, että Raamatun kirjoittajilta tuntuvat välillä loppuvan sanat kesken. Manassen elämää lukeva joutuukin kysymään: onnistuiko hän tekemään elämässään yhtään asiaa oikein?

Manassen pahuudesta kärsivät lukemattomat ihmiset sekä hänen aikanaan että vielä hänen jälkeensä. Raamattu ilmoittaakin, että Manasssen jälkeiset sukupolvet joutuivat pakkosiirtolaisuuteen juuri hänen jumalattomuutensa tähden (2. Kun. 24:3,4).

Jos joku ihminen ei siis ansaitsisi armoa ja anteeksiantamusta, se olisi juuri tämä pohjaan saakka irvokas ja päämäärätietoisen syntinen kuningas. Onkin ihmeellistä, että juuri Manassen elämässä Jumalan armo laskeutuu niin alas, että se alittaa kaikki päättelyketjumme.

Manasse koki armon ja hänen elämänsä suunta muuttui. Keskellä sairasta pahuuttaan hän uskaltautui huutamaan Jumalaa avuksi ja hänen rukouksensa kuultiin. Armo ei myöskään jäänyt vain hänen huulilleen, vaan Jumalan ansaitsematon rakkaus näkyi muuttuneina tekoina.

Kun Jumalan anteeksiantamus riitti Manasselle, ei kenenkään tarvitse jäädä sen ulkopuolelle. Manassella oli tarjottavanaan vain avuton huuto, mutta se riitti, koska se suuntautui oikealle taholle.

Älä pelkää pimeää

”Silloin Salomo sanoi:”Herra on sanonut haluavansa asua pimeässä.” (2. Aik. 6:1)

Kuningas Salomo teetti Jumalalle uskomattoman hienon temppelin Jerusalemiin. Temppeli pystytettiin samalle paikalle, jossa Aabraham oli tuhat vuotta aikaisemmin joutunut tulikokeeseen poikansa Iisakin suhteen ja missä Herran enkeli oli ilmestynyt Salomonin isälle Daavidille.

Temppeli oli muilta osin valoisa sinne teetettyjen kultaisen lamppujen ansioista, mutta kaikkeinpyhin oli pilkkopimeä. Siellä asui Jumala.

Tahtoisin välttää elämää pimeässä. Se on niin raskasta, epämääräistä, pelottavaa ja hapuilevaa.

Pimeässä ihminen kokee olevansa yksin. Mutta juuri siellä, missä sinä olet voimaton ja neuvoton, siellä Jumala on kanssasi.

Ehkä elämässäsi ei tänään ole juuri valonlähteitä. Mutta kun sinulla on Herra Jeesus Kristus, sinulla on elämän Valo kanssasi!

Meitä vahvemmat viholliset

”Jumalamme, rankaise sinä heitä! Me emme pysty vastustamaan tuota mahtavaa sotajoukkoa, joka käy kimppuumme, emmekä tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä. Sinuun me katsomme.” (2. Aik. 20: 12)

Juudan kuningas Joosafat oli puutteistaan huolimatta Jumalan mielen mukainen hallitsija. Hän laittoi luottamuksensa Jumalan Sanaan, halusi sitä opetettavan koko kansalle ja se toi suuren siunauksen. Elämänsä lopulla hän joutui suunnattomaan ahdistukseen – valtaisat vihollisjoukot olivat tulossa hävittämään Juudan kansan.

Joosafatilla oli mahtava armeija, johon hän olisi voinut luottaa. Mutta hän kääntyi Herran puoleen ja tunnusti oman neuvottomuutensa. Se oli parasta, mitä hän saattoi tehdä. Se on parasta mitä mekin saatamme tehdä.

Myös meidän vihollisemme ovat paljon meitä vahvemmat. Synti on meidän tahtoamme ja voimiamme vahvempi vastustaja. Se voittaa meidät aina sata-nolla, jos luulemme pärjäävämme sille omin voimin. Samoin Perkele kykenee harhauttamaan meitä ja varastamaan armollisen Kristuksen yrittäessämme vastustaa sitä järkemme ja viisautemme avulla.

Otetaan siis Joosafatista mallia: tunnustetaan, että meillä on vihollisia, jotka ovat meitä vahvempia ja jotka tuhoavat meitä ilman Jumalan jatkuvaa väliintuloa. Kutsutaan hädässämme apuun Kristus, Vapahtajamme. Laitetaan luottamuksemme Häneen sekä kiusausten keskellä että myös kokiessamme tappioita. Eiväthän meidän vihollisemme halua mitään muuta niin paljoa, kuin että luopuisimme Jumalan armosta. Kun vastustajamme pimentävät meiltä evankeliumin, olemme voitettuja. Onneksi Jumala nostaa kaatuneen aina uudelleen ylös.

Vielä Joosafatiin. Jumala vastasi hänen nöyrään avunhuutoonsa vakuuttamalla, että sota olisi Hänen (2.Aik. 20: 15). Joosafatin tuli levollisesti katsoa mitä Jumala tekisi. Samoin on asia meidän kohdallamme. Meidän vastustajamme ovat Jumalan vastustajia. Hän on jo voittanut ne ristillä. Siksi me saamme levollisesti luottaa Jeesukseen ja katsoa mitä Hän tänään elämässämme tekee.

meitavahvemmatviholliset_DSC05219

Ahdistuksissa löytyy Jumala

”Israel eli kauan vailla oikeaa Jumalaa, vailla pappien opetusta ja vailla lakia. Mutta ahdistuksessaan se palasi Herran, oman Jumalansa, luo ja etsi Häntä, ja niin se löysi Hänet.” (2. Aik. 15:3,4)

Jokainen meistä joutuu kokemaan elämässään jopa yli voimien käyviä ahdistuksia. Yhteinen piirre erilaisille ahdistuksille on se, että ne tuntuvat murskaavan meidät alleen.

Paavali käyttää ahdistuksesta sanaa ”thlipsis”, joka merkitsee sitä, kuin joku puristaisi kurkusta, eikä saa henkeä. Sanaan liittyy myös tunne, että asiasta ja kokemuksesta on vaikeaa päästä omin voimin eroon. Tuo sana kuvaa hyvin ahdistusta – ahdistuneen on vaikea hengittää syvään. On kuin vanne kiertäisi sydämen ja keuhkot.

On sanottu, että Jumala antaa meille hyviä päiviä meidän tähtemme, jotta voisimme nauttia elämästämme, mutta kun Hän haluaa kasvattaa meitä, Hän vie meidät pimeyteen ja ahdistuksiin. Ahdistusten päämääränä on antaa meille vielä enemmän kuin mitä meillä aikaisemmin oli. Jumala haluaa antaa meille itsensä. Hän on parasta, mitä voimme saada.

Israelin kansan tavoin meilläkin on hyvinä päivinä suuri vaara unohtaa Jumala tai laittaa Hänet pieneen rasiaan ajatuksella, ettei Hän häiritsisi tai vaikuttaisi elämäämme liikaa. Esiin tulee meissä ihmisissä olevan synnin juuri: ylpeys ja luottamus itseemme. Sen sijaan, että eläisimme riippuvaisina Jumalasta, me haluamme itse määrätä elämämme suunnan ja vauhdin.

Jumala onneksi rakastaa meitä liikaa, jotta Hän antaisi elämämme valua tällä tavoin hukkaan; meidät on luotu Hänen yhteyteen ja siinä asemassa elämämme on parasta. Rakkaudessaan Jumala sallii elämäämme erilaisia ahdistuksia, ne tulevat elämäämme aina rakastavan Isän sydämen läpi. Vaikka kuinka kapinoisimme vastaan, ne ovat meille tarkkaan suunniteltu.

Ahdistuksissa meistä riisutaan omavoimaisuuttamme ja Jumalalle selän kääntävää asennettamme. Monesti vasta silloin, kun olemme omien mahdollisuuksiemme päässä, neuvottomia ja toivottomia, käännymme Herramme puoleen. Huomaamme: Hän on odottanut meitä rakkaudessaan kaiken aikaa!

Jumalalla on valta ja voima päättää elämässämme mikä tahansa ahdistus milloin tahansa. Hän on Kaikkivaltias eikä seuraa elämäämme passiivisena. Mutta jos Hän sallii vaikeuksien kohdata meitä, on hyvä tietää, että silloin me tarvitsemme niitä. Olen huomannut, että on parempi taipua Jumalan käden alla, kuin vastustaa ja kapinoida. Jos jaksat uskoa, että kaiken takana on rakastava Isäsi, silloin jaksat tämän päivän vaikeutesi. Huomista ei tarvitse Hänen lupauksensa mukaan pelätä.

SAMSUNG CSC