”Kun Rehabeamin kuninkuus oli vakiintunut ja hänestä oli tullut hyvin mahtava, hän hylkäsi Herran lain, niin myös koko Israel hänen kanssaan” (2. Aik. 12:1).
Rehabeam oli kuningas Salomon poika, Daavidin pojanpoika. Hänen valtakautensa lähti liikkeelle kipeässä merkeissä mutta ehkä juuri vaikeudet saivat hänet etsimään Jumalan tahtoa.
Kun Rehabeamin vaikeudet loppuivat ja alkoi mukava elämän helppous, Jumala unohtui. Sama syy- ja seuraussuhde tuntuu tulevan esiin Raamatusta vähän väliä. Hyvinvoinnin keskellä ihminen kiinnittää katseensa Jumalan sijaan muihin asioihin?
Miten tärkeitä meille ovatkaan inhoamamme vaikeat vaiheet! Ne karsivat meidän ja Jumalan välistä turhaa etäisyyttä ja saavat meidät oikealla tavalla tarvitseviksi.
Ehkä vaikeudet ovat joltain kulmalta katsottuna Jumalan siunaus? Jos ne työntävät meitä mukavuusalueeltamme ja saavat huutamaan Jumalaa avuksemme, niillä on ollut elintärkeä vaikutus elämäämme.
Hyvä Jumala tahtoo antaa aurinkoisia päiviä. Mutta silti – ehkä pilviset päivät ovat meille joskus täsmälääkkeitä?
Herramme täsmähoitaa minua,Jaakko,sinun kauttasi.Inhimillisesti terveys-ja elämäntilanteeni,aivan mahdoton…tämän päivän teksti,täydellinen osuma. Mutta niin on minua autettu,että kiitollisena ajattelen,että Herramme saa minusta ehkä enemmän ”irti”,tällaisten koettelemusten kautta,osittain rampana…uutta minulle !
Kiitos,siunauksen sateita.t.E.M.
Juuri näin. Ja kun on tarpeeksi monta kertaa joutunut tällaiselle lääkekuurille, alkaa jo hiukan kestää parempiakin päiviä.
Nimim. Kokemusta on