Kärsimys ja uudet maisemat

”Niin israelilaisille asetettiin työnjohtajat, joiden oli määrä näännyttää heidät raskaalla pakkotyöllä” (2. Moos. 1: 11).

Jumalan suunnitelmat olivat selkeät. Ensin Aabraham johdatettiin Luvattuun maahan ja siellä telttailtaisiin kolmen sukupolven ajan. Sen jälkeen oli määrä mennä Egyptiin muutamaksi sadaksi vuodeksi ja sinä aikana muutamasta kymmenestä hengestä muodostuisi kokonainen kansa. Lopulta Jumala kutsuisi kansan takaisin Luvattuun maahan, ihan niin kuin hän oli luvannut Aabrahamille.

Lähtö Egyptistä ei ollutkaan kovin helppoa. Israelilaiset joutuivat suureen kurjuuteen egyptiläisten orjuuttaessa heitä yhä kovemmin vuosikymmenestä toiseen. Miksi Jumala salli tällaisen kärsimyksen? Minä luulen, että ilman kärsimystä kansa olisi ollut haluton siirtymään uuteen vaiheeseen, se olisi ollut liian ”asettunut aloilleen”?

Kärsimys on monesti sekä Raamatussa että kirkkohistoriassa Jumalan sallima reitti kohti uusia vaiheita. Vaikeudet ovat irroittaneet ihmisiä entisestä ja auttanut heitä hyppäämään uskonhyppyjä tulevaan.

Minua Jumala on tänä kesänä kutsunut läheisempään suhteeseen kanssaan. Inhimillisesti se on tarkoittanut ahdistavia viikkoja, voimattomuutta, masennusta, merkillistä kuulumattomuuden ja tyhjyyden tunnetta. En ole löytänyt ympärillä olevista asioista samaa mielekkyyttä kuin ennen. Nyt ymmärrän, että juuri kaikki se on kammennut minua ulos mukavuusalueeltani ja haastanut etsimään Jumalaa uudella tavalla.

Kärsimys, tyhjyyden kokeminen, mihinkään kuulumattomuuden tunne ja yksinäisyys ovat kurjuuden mutta myös siunauksien kanavia.

Ehkä sinunkin on aika astua uuteen vaiheeseen?

Kun Jumala yllyttää syntiin?

”Laskettuaan kansan Daavid sai piston sydämeensä. Hän sanoi Herralle: `Minä olen tehnyt hyvin suuren synnin tässä asiassa. Anna nyt, Herra, anteeksi palvelijasi rikos, sillä minä olen menetellyt hyvin tyhmästi´” (2. Sam. 24:10).

Lainaamani luvun alussa mainitaan, että Jumala yllytti Daavidia tekoon, jota Daavid myöhemmin syvästi katui. Aikakirjojen maininta asiasta tekee tulkinnan vieläkin haastavammmaksi: ”Saatana nousi Israelia vastaan ja viekoitteli Daavidin toimittamaan Israelissa väenlaskun (1. Aik. 21:1).

Mikä väenlaskussa oli niin väärää, että jopa jumalaton sotapäällikkö Jooab kauhistui kuninkaan kaskyä (1. Aik. 21:3)? Käskyn taustalla oli sekä kuninkaan että kansan kohonnut itseluottamus. Kun viholliskansat oli kukistettu ja valtakunta oli kohonnut korkealle, kansa alkoi luottaa Jumalan sijaan omaan voimaansa. Silloin sekä kuningas että kansa syyllistyivät itseasiassa epäjumalanpalvelukseen.

Saatana ei ole Jumalan kanssa tasavahva vastustaja. Raamatun kertomusten eroavaisuus alleviivaa sitä todellisuutta, että Jumala määrää kaikkea. Tässä tapauksessa Saatanan toiminta joutui palvelemaan Jumalan päämääriä. Niin on aina.

Jumala salli Daavidin langeta syntiin, jotta hän sekä kansa turvautuisivat jälleen armoon. Eli Häneen.

Miten paljon minullakin on vaarana muodostaa epäjumalia niistä asioista, jotka tuovat elämääni turvaa ja iloa? Jos turvaudun Jumalan siunauksiin enemmän kuin siunausten antajaan, olen upottavalla maaperällä.

Joskus Jumala sallii ikävien asioiden puhaltaa elämäämme, jotta Hän pääsisi takaisin sydämemme valtiaaksi. Kaiken takana on Rakkaus.

Kuuliaisuuden siunaus?

”Herra lyö sinua pahoilla paiseilla, joista et voi parantua. Niitä on polvissasi ja reisissäsi ja kaikkialla ruumiissasi jalkapohjista päälakeen asti” (5. Moos. 28:35).

Mooses julisti Luvatun maan rajalla Israelin kansalle kuuliaisuudesta koituvat siunaukset ja tottelemattomuudesta seuraavat kiroukset. Kuuliaisuus Jumalan laille toisi varmuudella monentasoiset hyvät asiat ja synti aiheuttaisi suurta kärsimystä. Mooses mainitsee erikseen jopa pahat paiseet.

Meillä on kristittyinä vaara lukea nämä Mooseksen puheet liian mustavalkoisesti. Menestysteologian pohjana on juuri nämä samat ajatusrakennelmat: ”Kun minä teen näin, niin Jumala tekee minulle niin.” Tällöin ihmisen kärsimys ja ahdistus sijoitetaan ihmisen omien väärien valintojen seuraukseksi.

Mutta mutta. Muistatko, kuka Raamatun varsin nuhteeton mies joutui kärsimään käsittämättömän paljon ja lopulta raapimaan iholtaan Mooseksen varoittamia paiseita? Aivan oikein, Jobhan se oli. Jobin ystävät sortuivat juuri liian ”suora yhtälö” -oppirakennelmiin yrittäessään löytää syyn Jobin kärsimykseen. Job oli todella elänyt Jumalan tahdon mukaan mutta silti hän joutui hyvinkin tarkasti kokemaan Mooseksen luettelemat tottelemattomuuden kiroukset.

Kun Mooses julisti paljolti aineellista hyvinvointia, Jeesus ei näyttänyt laskevan sille paljoakaan painoarvoa; Hän kehoitti jopa myymään omistukset ja keräämään aarteita taivaaseen. Ja mitähän nykyisten menestystä lupaavien raamatun sovelluksista ajattelisi Paavali, joka sai osakseen paljon puutetta, kärsimystä ja ahdistusta?

Kristitylle on kyllä luvattu menestys. Se menestys on tasoltaan paljon syvempää kuin Mooseksen lupaama menestys. Kyseessä on Vanhan ja Uuden liiton ero. Kristityn menestys on Kristus. Kristus Jeesus on kristityn aarreaitta. Tämän aarreaitan äärelle ei pääse vain onnistuneet kristityt vaan yhtä hyvin epäonnistuneet, heikot, huonot ja lankeilevat.

Kristus -aarrearkku sisältää kaikki Jumalan lupaukset. Hän on kaikkien lupausten täyttymys. Se ei takaa helppoa elämää ja pelkkää menestystä. Se antaa enemmän: elämän Jumalan yhteydessä; isällisen huolenpidon, jossa jokainen elämämme asia joutuu kääntymään parhaaksemme.

Et ole yksin

”Mutta hetki tulee ja on jo tullut, jolloin teidät kaikki hajotetaan kukin tahoillenne ja te jätätte minut yksin. En minä kuitenkaan ole yksin, sillä Isä on minun kanssani” (Joh. 16:32).

Kipeä avioero ja yksin jääminen. Sielua viiltävä hylkäämisen tunne. Masennus, joka karsii ystävyyksiä. Sairaus, joka sitoo sänkyyn ja pakottaa juomaan sairaanhoitajan tuomasta nokkamukista.

Jeesus tiesi jäävänsä yksin elämänsä vaikeimmalla hetkellä: matkalla kohti ristiä rakkaat ystävät hylkäisivät Hänet. Juuri silloin Jeesus sanoi jotain pysäyttävää: Isä olisi Hänen kanssaan.

Yksinäisyyden ajat voivat kääntyä autuudeksi. Meille tarjotaan siunauksia syvyydestä. Kun tuet pettävät eikä sinulla ole voimia pukea palelevaa sielua, silloin hengelliset aistit viritetään uudella tavalla.

Jeesukselle Isän läheisyys ei ollut teoreettista kuvittelua tai opillista jossittelua. Jumala haluaa viedä meitä outoihin paikkoihin, joissa sielu saa kokea enemmän Pyhän läsnäoloa.

Yksinäisyys on paikka, jossa sielu saa maistaa salattua mannaa. Sisimpämme löytää lähteen, joka täyttää pelottavimmankin kaipuun.

Et ole yksin. Sinulla on Jumala, joka tahtoo seurustella kanssasi. Ehkä Hän on vienyt sinut yksinäisyyteen, jotta te kaksi saatte tutustua toisiinne entistä syvemmin.

Pieni tarina antamisen siunauksesta

Toissa kesänä, kun hometalo remppamme oli vielä vaiheessaan, päätin lähteä eräänä sunnuntaiaamuna messuun rauhoittumaan. Kirkon penkissä istuessani kolehdin aikana, avasin laukkuni etsiäkseni kolikoita, jotta voisin pudottaa ne haaviin. Ei löytynyt, mutta kuulin Jumalan kysyvän: ”Entäs tuo viisikymppinen?”

Tiesin heti, että tämä oli nyt viisikymppisen menoa, vaikka se tuntuikin vähän järjettömältä, kun remonttimmekin oli pahasti kesken ja rahaa tarvittaisiin.

Jumala jatkoi: ”Mitä sinulla on mitä et olisi lahjaksi saanut? Ja enkö Minä voi antaa kaiken vaikka moninkertaisesti takaisin?”
Niin sujahti viisikymppinen haaviin.

Parin viikon päästä postia hakiessani, löysin laatikosta kirjekuoren, jonka päällä luki ”Pirttiahot” eikä mitään muuta. Edes postimerkkiä ei ollut. Avasin kuoren ja siellä oli kaksi viisikymppistä. Antajasta ei mitään tietoa.

Kiitollisuus ryntäsi sydämeen. Että tällainen Isä meillä on!

Mitä minulla tosiaan on mitä en olisi lahjaksi saanut? Ja mitä olen tehnyt saadakseni tällaisen Isän?
En mitään. Hän halusi minut.

Kiitti Iskä ❤️

(Iiris)