Tie Hengen täyteyteen

”Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimia tekoja vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin?” (Gal. 3: 2)

Hengen saaminen edustaa Paavalin ajattelussa koko Jumalan täyteyttä. Siis kaikkea siunausta, jonka Jumala haluaa omilleen antaa. Jokaisella Jumalan lapsella on Pyhä Henki siitä hetkestä alkaen, kun hänestä tulee kristitty. Jumalan Henki uudestisynnyttää meidät, liittää meidän Kristuksen ruumiiseen – seurakuntaan – ja on esimaksuna eli niin sanottuna käsirahana ja takuuna tulevasta perinnöstämme.

Kuinka omistamme itsellemme Jumalan siunaukset ja kaipaamamme syvemmän hengellisen elämän? Paavalin mukaan siihen on kaksi erilaista tietä, mitkä tosin eivät vie lopulta samaan päämäärään. Vastakkain ovat uskossa kuuleminen ja lain vaatimat teot. Ihminen luonnostaan valitsisi aina jälkimmäisen ja Jumala ohjaa ensimmäiseen.

Lain teot kuvaavat kaikkia niitä ihmisen tekoja, jotka hän tekee siinä mielessä, että ansaitsisi Jumalalta siunauksen. Tähän voi listata synnin välttämiset, parannuksenteot, hengelliset harjoitukset, hyvät teot – kaikki nämä ovat lain tekoja, jos niillä halutaan ansaita Jumalalta jotain. Tai ylläpitää jo saatua pelastusta.

Uskossa kuuleminen on erittäin yksinkertainen ja helppo asia. Siinä ihminen kuulee, mitä Jumala tahtoo hänelle antaa ja tyhjät kädet ojennettuina vain ottaa vastaan. Ihminen kuulee evankeliumin ja uskossa vastaanottaessa hänellä on se pelastus, jonka hän on kuullut. Samoin on koko hengellisen elämän kehityksen laita; ihminen kuulee sen, mitä Kristus on tehnyt hänen puolestaan ja vastaanottaa Hänen hankkimat siunaukset.

Paavalin mukaan galatalaiset olivat uskossa kuulemalla saaneet koko pelastuksen ja kaikki siunaukset. Armolahjat toimivat ja Henki vaikutti heidän keskuudessaan jopa voimatekoja. Tämä kaikki oli puhdasta seurausta yksinkertaisesta uskosta. He olivat kuitenkin menettämässä kaiken, koska heidän keskuuteensa tuli opettajia, joiden mukaan niin ”lapsellinen” usko ei riittänyt.

Kun ihminen suostuu olemaan saavana osapuolena, Kristus Jeesus on enemmän kuin mielellään Antaja. Kun kristitty yrittää itse alkaa ansaita jotain enemmän, Kristus joutuu taka-alalle. Silloin aina kaikki aito hengellisyys on suuressa vaarassa pysähtyä ja lopulta kadota.

tiehengentayteyteen_IMG_3512

Hämmentävä armo!

Parissa kirjoituksessani olen viitannut Daavidin syntiin Batseban kanssa. Synti oli Jumalan silmissä hyvin paha ja Daavid sai kokea siitä syvää surua sekä traagista murhetta. Myös Daavidin ja Batseban ensimmäisen lapsi kuoli. Mutta hämmentävää on, että seuraavasta lapsesta, Salomosta, tuli Daavidin jälkeinen kuningas ja siis yksi Jeesuksen esi-isistä. Raamattu jopa erikseen ilmoittaa, että Jumala rakasti Salomoa! Daavidilla oli lukuisia poikia, jotka olivat syntyneet luvallisista suhteista mutta Jumala valitsi nimenomaan Salomon Jeesuksen sukulinjalle.

Esimerkkejä vastaavasta Jumalan häkellyttävästä toiminnasta olisi monia. Nostan esille vielä pari. Yksi Israelin kantaisistä, Juuda, luuli erään kerran makaavansa porton kanssa, mutta yhtyikin miniäänsä Tamariin. Tuosta seurauksena syntyi Peres. Huomaamme jälleen, että juuri Peres on merkittynä Jeesuksen sukuluetteloon (esim. 1. Aik. 2: 3-13). Tai mitä olet mieltä siitä, että Jumala oli Mooseksen kautta erikseen käskenyt, ettei Israelin kansaan saisi koskaan tulla kuuluvaksi mooabilaiset ja silti koko Ruutin kirjan sanoma on siinä, että mooabilaisesta Ruutista tulee Booaksen vaimo? Taas ollaan tekemisessä Jeesuksen sukulinjan kanssa. Booakselle syntyi nimittäin Iisai ja tälle taas Daavid.

Pelkään tehdä tästä yhteenvetoa; väärinymmärryksen vaara on suuri. En ole vetämässä johtopäätöksiä siihen suuntaan, ettei Jumalan käskyillä ja ohjeilla olisi merkitystä ja että näiden esimerkkien opastamana voisimme kukin tehdä mitä pahaa haluaisimme. Ei, synti on aina tuhovoima, se tuhoaa meitä itseämme ja läheisiämme.

Mutta Jumalan kanssa ei myöskään voi laskelmoida. Hän ei anna meille ansioittemme mukaan. Me emme olisi ikinä valinneet Tamarista syntynyttä Peresiä, Ruutista syntynyttä Iisaita tai Batsebasta syntynyttä Salomoa Jeesuksen sukupuuhun. Me olisimme Jumalan asemassa hiljaa painaneet nämä tapaukset sivuun ja unohduksiin ja nostaneet niiden tilalle kunniakkaita henkilöitä. Me olisimme korottaneet niitä ihmisiä, joiden elämästä ei löydy vastaavia skandaaleja.

Ehkä Jumala nosti erikseen esille tällaisia epäonnistumisia ja vielä antoi niille suunnattoman arvon juuri siitä syystä, että Hän osoittaisi meille miten armahtava ja rakastava Hän on? Ehkä Hän on halunnut läpi Raamatun osoittaa, että Hänen kansansa on aina ollut vajavaista ja monessa suhteessa epäonnistuvaa? Ehkä Jumala osoittaa näin meillekin, että Hän ei kykene ainoastaan antamaan meille anteeksi vääriä valintojamme ja syntejämme, vaan Hän voi muuttaa virheemme siunaukseksi itsellemme ja toisille. Siis synti pysyy syntinä mutta Jumalalle tunnustettuna ja annettuna sekin joutuu palvelemaan Jumalan lasten parasta.

Ehkä sinunkin elämässäsi on sellaisia menneitä tai nykyisiä asioita, jotka haluaisit unohtaa? Asioita, jotka eivät ole menneet oikein ja joiden vuoksi olet kärsinyt? Ehkä kannat niistä häpeää tänäänkin? Raamatun valossa haluan sanoa sinulle, että Jumala haluaa ottaa vääryytemme ja syntimme itselleen ja Hän pitää niistä huolen. Niistä voi tulla siunausten kanavia. Niistä voi tulla niitä kanavia, joiden kautta Herra Jeesus Kristus tulee esille tälle maailmalle. Ihan samoin kuin Tamarin, Ruutin ja Batseban elämässä.

Jumalasiunaasynnin_IMG_8332

Jeesuksen tulee kasvaa

”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” (Joh. 3: 30)

Tässä on kaikki Jumalan päämäärä meidän elämäämme varten näkyvillä yhdessä Johannes Kastajan lauseessa. Johanneksen näkyvä palvelutyö oli päättymässä ja Jeesuksen alkamassa. Jotkut Johanneksen seuraajat surivat tätä ja valittivat hänelle, että kaikki ihmiset alkoivat seuraamaan Jeesusta. Johannes koki kipeää pienentymistä mutta samalla hän näki Jumalan Karitsan kirkkauden ja iloitsi.

Me kysymme, miksi hyvä ja rakastava Jumala on antanut meidän kulkea niin kivuliaita ja musertavia teitä? Me kysymme, miksi alun vahva hengellisyytemme on kuivunut kasaan ja miksi huikeat näköalat ovat vaihtuneet tilattomuuden kokemuksiin. Miksi miekat ovat lävistäneet sydäntämme yhä uudestaan ja miksi olemme joutuneet niin lukuisiin kuoleman kouluihin? Vastaus on tässä: jotta me pienentyisimme.

Jeesus voi kasvaa meidän silmissämme ja meissä vain sitä mukaa kun me kutistumme. Jumala riisuu meidän loputonta itseluottamustamme jotta se voisi jatkuvasti kiinnittyä itsemme sijasta Jumalan Poikaan. Mitä suuremmaksi Jumala sinut tekee valtakunnassaan ja sen työssä, sitä kumarammassa joudut kulkemaan. Se on taivaan valtakunnan sääntö.

Kipeimmät elämänkoulumme voivatkin olla Jumalan suurimpia siunauksia. Mutta eivät särkymiset vielä itsessään saa aikaan jumalallisia päämääriä. Niiden keskellä voi nimittäin käydä niinkin, että katkeroidumme ja menetämme uskomme armolliseen Jumalaan. Missä on särkymisen ja pienentymisen kouluja, siellä myös vihollisen voimat ovat valmiina iskemään arkaan omaantuntoon.

Siksi tarvitsemme julistajia, puheita, kirjoja ja seurakuntia, jotka pitävät Herraa Jeesusta esillä. Nimittäin kun me pienennymme, meille tulisi siinä samalla tuoda esille Jeesuksen suuruutta. Täten emme jäisi surkeutemme vangeiksi, vaan juoksisimme Jeesuksen luokse nauttimaan Hänen armostaan ja kirkkaudestaan.

Jeesuksen on tultava suuremmaksi, ei vain yleisesti, eikä vain toisille vaan minulle. Jos siis löydät opetusta – mistä tahansa – jossa sinua sidotaan kiinni Herraan Jeesukseen Kristukseen, pysy sen piirissä. Anna Herran Jeesuksen evankeliumin olla silmiesi ja huomiosi keskipisteenä ja silloin sinulla pienuudessasi on Jumalan suuruus.

kaikkienjanoisten

Kaikki hyvä elämässämme on lahjaa

”Johannes vastasi: `Ei kukaan voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta´.” (Joh. 3:27)

Kirjoitan nyt hyvin henkilökohtaisesti asiasta, jonka olen vasta hiljattain ymmärtänyt: kaikki elämämme hyvät asiat ovat Jumalan lahjaa. Me helposti ylpeilemme viisaudellamme, tahdonvoimallamme, onnistumisillamme, hengellisillä ansioillamme – listaa voisi jatkaa loputtomiin – mutta emme aina ymmärrä, että ihan kaikki elämämme Hyvä tulee suoraan taivaasta.

Kerron esimerkin. Luen nykyään Raamattua itselleni harvinaisen paljon. Joku on kysynyt, mistä tekstini syntyvät ja miten niitä voi tulla niin usein? Vastaus on se, että luen Raamattua päivittäin. Mutta ymmärrä tämä oikein: en lue sitä, että olisin parempi kristitty tai että ansaitsisin sillä jotain Jumalalta, vaan sen yksinkertaisen syyn takia, että tarvitsen sitä niin kipeästi. Olen niin ahdistunut, rikkinäinen, koen kovia fyysisiä kipuja, taistelen mieleni kanssa ja tunnen olevani hyvin syntinen. Luen Raamattua, koska minun on pakko. En muuten pysyisi ”hengissä”.

Vielä hetki sitten tiesin kyllä, että Raamatun lukeminen on todella tärkeää. Vielä tärkeämpää sen tunteminen on, jos pyrkii opettamaan toisia. Poliisinakin minun oli tunnettava Suomen lainsäädäntö, jotta pystyin ratkaisemaan oikein ongelmatilanteita. Vielä tärkeämpää on tuntea Raamattu, jottei ohjaisi ihmisiä harhaan. Mutta vaikka tiesin tämän, minulla oli pitkiä – toistan – pitkiä aikoja, etten edes avannut Raamattuani. Pari vuotta sitten minun piti valmistautua erääseen loppukesästä pidettävään kokoukseen. Muistan kun etsin Raamattuani vastuun painamana ympäri taloa ja sen löydettyäni huomasin sen olevan paksun pölyn peitossa. Häpesin itseäni ja ajattelin, että olen maailman laiskin kristitty.

Johannes Kastaja sanoi, ettei ihminen voi repiä mitään taivaasta, ellei sitä hänelle anneta. Jeesus sanoi saman totuuden Pilatukselle, kun tämä luuli, että hänen käsissään oli Jeesuksen elämästä päättäminen. Tämä totuus tarkoittaa sitä, että kaikki se hyvä, jota elämässämme on, on Jumalan antamaa lahjaa. Joskus Jumala ottaa siunauksiaan meiltä hetkeksi pois, jotta ymmärtäisimme asian. Meidän ei kannattaisi ylpeillä hengellisillä harjoituksillamme, pyhityksellämme, parannuksenteon aitoudellamme tai teologisella ymmärtämisellämme. Ei myöskään työpaikoillamme, ansioillamme, onnistuneilla avioliitoillamme tai hyvin kasvatetuilla lapsillamme. Kaikki sekin on lahjaa.

Tiedätkö mitä? Kun meiltä puuttuu tarvitsemiamme asioita, meitä on kehotettu pyytämään niitä Isältämme. Me olemme jatkuvasti ja kaikin tavoin täysin riippuvaisia Isämme hyvistä anneista. Me saamme pyytää puutteeseemme ja jättää vastauksen Jumalan päätettäväksi. Jeesushan kehotti meitä Isä meidän -rukouksessaan pyytämään syntejämme päivittäin anteeksi mutta myös päivittäistä elatuksen saamista. Ja varjelusta pahalta.

Kerroin, että luen nyt paljon Raamattua. Jos alan nousemaan sillä jonkun toisen kristityn yläpuolelle, asia voi olla huomenna toisin. Halu tutkia Raamattua on Jumalan antamaa lahjaa. Tunnen itseni jo niin hyvin, etten luota omaan itsekuriini. En voi kuin rukoilla, että Jumala vaikuttaisi hyvän tahtonsa tapahtumisen. Kaikki hyvä tulee Häneltä.

Kaikkihyvatulee_DSC02040

Uskallatko antaa elämäsi Jeesukselle?

”Jumalan armahtavan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: `Antakaa elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumala järjellisellä tavalla.´” (Room. 12:1).

Olen aikoinaan kuunnellut kymmenittäin erilaisia antautumispuheita ja yrittänyt parhaani mukaan totella niitä. Puheiden painotus oli siinä, että kun sinä antaudut Jeesukselle syvemmin, Hän siunaa sinua yhä enemmän. Vaikka tässä on totuuden siemen, tällainen julistus on lähtökohdaltaan lakihenkistä ja se tarkoituksestaan huolimatta vie ihmisiä vain etäämmälle. Miksi? Koska aina kun Jumalan siunaus sidotaan ihmisen toimintaan, ollaan lain alaisuudessa ja lain alaisuus synnyttää kapinaa.

Raamattu kyllä kehottaa meitä antamaan itsemme rakkaalle Vapahtajallemme. Kristus tahtoo olla elämässämme, ei vain sivuroolissa, vaan koko elämämme ydin. Mutta Huomaa Paavalin kehotuksen alku: ”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan…” Paavali tuo esille Jumalan armon ja kehottaa sen jälkeen. Kristuksen armo ja rakkaus vaikuttaa sen, että niiden kohteena oleva ihminen haluaa luovuttaa elämänsä Hänelle.  Kehotuskin on kyllä monesti meille paikallaan, kunhan järjestys on oikea.

Jeesus pyytää meitä antamaan elämämme ehdoitta ja kokonaan Hänelle, koska Hän haluaa ottaa yksin vastuun meistä. Hän tahtoo näyttää meille, mihin Hän elämässämme pystyy, kun saa olla yksin sen Kapteeni ja määrätä suunnan. On pelottavaa antaa elämänsä lankoja toiselle, mutta tässä tapauksessa siihen kätkeytyy suuri siunaus. Mitä enemmän Kristus saa hallita elämäämme, sen enemmän pääsemme sisälle kristilliseen iloon ja lepoon. Nämä ominaisuudet ovat yläpuolella olosuhteita ja arjen realiteetteja.

Jeesus ei koskaan käske eikä vaadi, me ihmiset sorrumme siihen. Ajattelemme edistävämme Hänen asiaansa työntämällä ihmisiä sinne, minkä ajattelemme olevan heille hyväksi. Mutta voisimmepa luottaa enemmän. Sillä Jumalalla on meille jokaiselle myös omat aikataulunsa. Ja monesti ihminen on valmis antamaan elämänsä Vapahtajalleen silloin, kun käsissä on enää sirpaleet. Ensin on yritetty oman tahdon tie ja sitten on jäljellä Jeesus. Hän armossaan houkuttelee ja kutsuu meitä jatkuvasti luokseen ja antamaan elämämme kaikkine mahdottomuuksineen Hänen käsiinsä.

Jeesus haluaa antaa elämääsi korvikkeiden sijaan syvimmän sydämen täyttymyksen: Hänet itsensä. Korvikkeet voivat tuntua rakkailta ja niitä voi olla vaikea antaa Herralle. Mutta tietäisimmepä, miten valjuja ne ovat aidon Elämän rinnalla! Pyydä Jeesusta ”valtaamaan” elämääsi enemmän, Hän tulee tekemään sen. Uskalla kertoa sekin, ettet uskalla. Sinua autetaan.

uskallatkoantaaDSC01768