Ristillinen rakkautta

”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1: 29).

Juuri tänä päivänä Sinä riipuit Isän hylkäämänä karhealla ristillä kuusi tuntia. Jokaisen tunnin sisällä, jokaisessa pienessä hetkessä Sinä yhä uudelleen valitsit minut. Valitsit rakastaa, vaikka se tarkoitti Sinulle pimeyttä, jota ihminen ei voi kestää – se mursi itsensä Jumalan.

Juuri tänään Sinä taistelit minun puolestani. Imit itseesi kaikki syntini, menneet ja tulevat, jotta minä saisin ikuisesti paistatella Isäsi kasvojen hymyssä, Isäsi, josta juuri noiden kuuden tunnin tähden tuli minunkin Isäni.

Tänään Sinä voihkit hiljaa paikallasi, kehosi painui vääjäämättömään ja tuskalliseen kuolemaan ja silti samalla, ystäviesi näkemättä, Sinä revit rikki jokaisen esteen ja muurin, joka voisi ikinä tulla minun ja Sinun välille. Sinä tasoitit maan väliltämme, jotta avoin Syli olisi aina lähellä ja minua varten.

Juuri tänään Sinä osoitit rakkautesi määrän. Sitä on tasan ristillisen verran.

Syntini ovat minut vanginneet

”Syntini ovat minut vanginneet, vieneet silmieni valon, niitä on enemmän kuin hiuksia päässäni, rohkeuteni on kadonnut” (Ps. 40:13).

Eikö näistä sanoista herää tarkalle lukijalle kysymys: ”Miten Daavid uskaltaa kirjoittaa näin avoimesti”? Juuri hänen tinkimätön rehellisyytensä ja jälkipolvia punastuttava avoimuutensa koskettavat syvältä ja antavat lohtua huokuvan tarttumapinnan.

Synnit, joita oli kokonainen armeija, oli hyökännyt Daavidin kimppuun, riisuneet hänet aseista ja raahanneet löyhkäävän vankilan kurjimpaan selliin. Ne olivat varastaneet elämänhalun samoin kuin rohkean luottamuksen tulevaisuuteen. Pahinta oli, että hän oli itse syypää tilanteeseensa.

Syntien painamana ja häpäisemänä Daavid ujelsi kaltereiden lävitse ylös Jumalalleen. ”Herra, ole minulle armollinen, pelasta minut!” oli avuttoman anomus, rukous, joka kuultaisiin vain, jos Jumalan armo olisi kaikkea elämää suurempaa. Ja se oli.

Daavid tiesi kokemuksesta, ettei Jumalan rakkaus päättynyt pettymyksiin, lankeamuksiin, ei mahdottomiin vaikeuksiin eikä umpisolmuun menneisiin ihmissuhteisiin. Jumala oli uskollinen silloinkin, kun Daavidin elämä horjui tai suorastaan kaatui ryminällä alas kuin tukkipuu myrskyn hampaissa.

Ei ole sellaisia vankiloita, ei pimeyksiä, ei epäonnistumisia tai syntejä, joiden syvyyksistä Jumala ei kuulisi rakastamiensa lasten huutoja. ”Sinä pidät minusta huolen” oli Daavidin todistus vankilakierrostensa jälkeen. Sellainen on meidän Jumalamme.

Ihmeellisiä armon sanoja

”Kaikki kiittelivät ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti” (Luuk. 4:22).

Jeesuksen ensimmäinen julkinen opetus hämmästytti ihmisiä. Hän kohdisti sanansa niille, jotka olivat yhteiskunnan ja uskonnollisen maailman alakastia ja puhui tavalla, joka avasi häpeästä lukkiutuneet sydämet.

Jeesuksen sanat hämmästyttivät, koska sellaisia ei oltu kuultu aikaisempien opettajien toimesta. Lempeys ja armahtavaisuus valui synagogan ikkunoista ja ovista niille, jotka kulkivat pää kumarassa ja huokailivat: ”Jospa minäkin vielä kelpaisin.”

Jeesus aiheutti vallankumouksen tavallaan rakastaa. Hän kohtasi syntisiä kuin suurimpia aarteita ja puhui sanoja, jotka palauttivat ryöstetyn ihmisarvon.

Jeesuksella on varattuna sanoja sinullekin. Ehkä olet ollut hänen ystäviensä seurassa jo pitkään mutta et ole saanut kuulla alkuperäisiä sanoja, jotka tuovat tullessaan levon ja ilon?

Jeesus rakastaa sinua. Hän on valmis kääntämään jokaisen kiven löytääkseen sen raotetun oven, jonka kautta Hän pääsee luoksesi, ohi pelkojesi ja turvalukkojesi.

Vääriä valintoja väärien valintojen päälle

”Katso minua, Herra! Katso, miten onneton olen” (Val. 1: 11).

Kun elämä horjahtelee kuin hurrikaanin uhriksi joutunut puu, kun askel on etukenoista ja edessä on vääjäämätön pakkopysähdys, joka uhittelee olevansa lopullinen ja peruuttamaton; Kun sisin on koditon ja huutaa lohduttajaa, jotta jaksaisi edes valhekuvan avulla seuraavaan hetkeen.

Kun pikaisia laastareita on laitettu sykkivän haavan päälle niin monta, ettei enää tiedä, onko niiden alla pelkkää kuollutta kudosta; Kun vääriä valintoja on tehty aikaisempien perään vain siksi, että alkuperäinen suunta on kadonnut navigaattorin kirkuessa huutomerkkiä.

Kun elämästä on muodostunut yhtä ällömakeaa hattaraa, joka tuoksuu hyvälle mutta jättää aina yhtä tyhjäksi; Kun syyllisyys menneestä painaa niin syvään kyyryyn, että suojaksi kelpaa mikä tahansa likainen varastoriepu.

Niin, kun elämä tuntuu yhdeltä isolta väärältä valinnalta. Kun ei tiedä, mistä alkaisi suoristua, kun kuljettu tie on yhtä mutkaa ja viettävää mäkeä. Kun olo on kuin Pisan tornilla: enää ei tiedä, mitä suorassa oleminen tarkoittaa – juuri silloin saa vinkaista tukahtunein keuhkoin: ”Auta!”

Jeesukselle ei tarvitse selittää eikä Hänelle tarvitse vääntää rautalangasta. Hän näkee sideharsojen ja toisten pilkkaamien laastareiden alla vapisevan pelokkaan ihmisen. Hänelle saa antaa vääryyksistä vääntyneet raajat, oli ne sitten ruhjottu itsetuhoisesti tai toisten toimesta. Hänelle saa antaa koko elämän, yhtenä pakettina, kauniina tai käytettynä.

Vääriä valintoja ja niiden päällä uusia vääriä valintoja. Kun siihen satukirjan synkän satumetsän keskelle astuu Vapahtaja – siitä saa alkaa uusi ”Olipa kerran” -tarina. Sitä on armo.

Ihme nimeltä armo

”Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala!” (Ps. 36:8)

Olisipa minulla, Jumala, kyllin laaja sydän, että voisin ottaa vastaan sinun armosi koko voimassaan.

Vain pisaroita sieltä ja täältä vuotaa läpi pelkojeni muurien; jo pienet pisarat synnyttävät värejä harmaaseen maaperään.

Sinun anteeksiantamuksesi on kuin Päijänne, johon saisin hypätä kesäiseltä laiturilta ja sukeltaa pitkään raikkaassa vedessä; silti läträän lammikoissa ja vedän tarkat uimarajat toisille – etteivät he vaan löytäisi jotain, mitä itseltäni kiellän.

Sinun rakkautesi hyväilee kasvojani ja hipaisee selkääni silloin, kun olen syyllisyyden tähden kääntynyt pois ja pelkään etäisyyttäsi.

Kuinka pullotan sinua kuin vesikriisin aikana vain ymmärtääkseni, että tahdot juosta elämääni jokaisena päivänä elävän veden tavoin. Ihmeellinen on armosi, Herra. Ihmeellinen olet Sinä.