Älä pelkää heikkoutta

”Siksi iloitsen heikkoudesta…” (2. Kor. 12:10).

Taidamme itsekukin ajatella, että heikkous kuuluu uskon elämämme alkuvaiheisiin? Miellämme helposti uskossa kasvamisen tarkoittavan sitä, että heikkoutemme jää taka-alalle ja sijaan tulee vahvuus.

Apostoli Paavali joutui kokemaan toisenlaisen järjestyksen; hän oli ensin mielestään vahva ja onnistunut, vuosien myötä Kristuksen seurassa hänestä tuli heikko ja tarvitseva.

Me häpeämme omia heikkouksiamme ja haluaisimme piilottaa niitä toisilta. Heikkous tarkoittaa sitä, että en onnistu elämässäni niin kuin haluaisin enkä pysty olemaan se ihminen, joka toivoisin olevani. Heikkouden olemassaolo ja sen kokeminen painaa meitä alas ja synnyttää alamittaisuuden kokemuksen. Moni heikkoutensa tunnustava ajattelee olevansa myös yksin; toiset ovat vahvempia ja parempia. Tämän tähden moni jää pois seurakunnan yhteydestä.

Palaan vielä Paavaliin. Paavali ymmärsi kipeiden kokemustensa kautta, että raamatullinen kristillinen elämä ei ole sulaumaa ihmisen vahvuudesta ja Jumalan vahvuudesta. Hän ymmärsi, että Jumalan tarkoittama elämä toteutuisi vain seuraavan yhtälön kautta: Ihmisen heikkous yhdistettynä Kristuksen voimaan.

Heikkoja, ontuvia ja raajarikkoja me olemme kaikki. Emme sitä haluaisi myöntää, tahtoisimme nähdä heikkoutta vain toisissa. Mutta Jumala sallii meille joskus syviäkin epäonnistumisten kokemuksia, jotta kuviteltu vahvuutemme karisisi pois.

Vasta heikkoina ymmärrämme, että Jumalan armo on meille kaikki kaikessa. Vasta heikkoina tarvitsemme Kristusta olemaan meille kaikki se Elämä, jota kipeästi tarvitsemme.

Ehkä sinäkin itket omia heikkouksiasi ja syntisyyttäsi? Saat omistaa sen saman vastauksen, jonka Jumala antoi Paavalin itkuisiin pyyntöihin: ”Minun armoni riittää sinulle”.

 

Miten Jumalan yhteydessä pysytään?

”Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme.” (Room. 5: 1).

Roomalaiskirjeen 5. luku alkaa suurenmoisella vakuutuksella siitä, että Jumala pitää vanhurskaana jokaista, joka uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana. Syntimme ovat saaneet aikaan vihollisuuden meidän ja Jumalan välille mutta Jeesus Kristus on saanut aikaan rauhansopimuksen. Usko liittää meidän tähän rauhansopimukseen ja pääsemme Jumalan yhteyteen.

Meille vakuutetaan, että Kristus on avannut meille tien Jumalan armoon. Emme ole päässeet Jumalan yhteyteen siis oman hyvyytemme tai onnistumistemme kautta. ”Päästä Jumalan armoon” tarkoittaa pelastusta Jumalan vihalta, pääsyä Jumalan lapsen asemaan ja olemista Jumalan rakkauden ja suosion kohteena.

Miten me pysymme tässä asemassamme? Samalla tavalla kuin siihen päästessämmekin, eli uskomalla Kristukseen. Usko yhdistää meidät Jumalan Poikaan lujasti ja varmasti. Ja uskon kautta me omistamme kaikki Jumalan lupaukset ja olemme Hänen yhteydessään.

Joku saattaa silti kokea, että hän on syntiensä ja epäonnistumistensa tähden Jumalan hylkäämä tai etäällä Hänestä. Tällöin kristitty saattaa ajatella, että hänen tulisi itse pyrkiä takaisin asemaansa olemalla parempi ja ”hengellisempi”. Sitä yrittämällä epätoivo vaan lisääntyy, koska omilla yrityksillä ei päästä Jumalan yhteyteen.

Perkele ja kaikki maailman voimat yrittävät estää meitä näkemästä Kristuksen armoa ja rakkautta. Perkeleen tavoitteena on uskotella meille, että Kristus ei riitä pelastukseen ja Jumalan yhteyteen. Silloin meiltä katoaa evankeliumi.

Me olemme siis Jumalan yhteydessä yksin Kristuksen tähden. Ja kun koemme olevamme ”ulkopuolella” tai etäällä, on yksi tie takaisin: turvautuminen Jeesukseen. Silloin olemme lujasti armon ytimessä.

Mestarin vahvat kädet

”Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan.” (1. Kor. 15:10)

Kun Kristus kutsuu meitä pelastukseen ja taivaaseen, Hän samalla antaa meille kullekin oman tehtävän. Meitä muokataan joka päivä sen vision mukaan, joka Jumalalla on meidän elämästämme.

Ajattelen taas saviastiaa valajan pöydällä ja vertaan sitä omaan elämääni. Miten kipeästi Hänen sormensa ovatkaan tunkeutuneet kovaan ja heikosti muovattavaan elämääni. Miten yhä uudestaan Hän on päättäväisesti pitänyt minua työpöydällään ja antanut käsiensä koko olemustaan myöten muotoilla minua. Ja kuinka nuo kädet ovatkaan osanneet koskea niihin kohtiin, jotka olisin toivonut Hänen jättävän huomaamatta.

Monesti olen taas tuntenut Mestarini hellää ja toivorikasta kosketusta. Juuri kun olen ollut taipua rajuista työstöistä vinoon, Hän onkin huomaavaisesti tukenut ja kantanut.

Ja mikä kuumuus Hänen uunissaan onkaan ollut. Olen luullut tekeväni kuolemaa mutta Mestarini on katsellut lasin takaa hymyillen. Olen ollut mielestäni valmis monta kertaa vain huomatakseni, että astiani ei ole kestänyt käyttötarkoitustaan. Olen mennyt rikki lukemattomia kertoja ja ollut valajani pöydällä yhä uudelleen.

Luulen, että tämä elämäni Jeesuksen seurassa jatkuu tällä samalla kaavalla loppuun saakka. Olen ollut huomaavinani, että jokaisen työstön ja jokaisen uunin kuumuuden jälkeen minuun lasketaan jotakin enemmän. Onko se juuri armoa?

Paavali totesi omasta elämästään, että Jumalan armo oli saanut työstää Hänen elämäänsä ja seurauksen tiedämme. Voi, jospa näkisimme meidän elämämme Jumalan silmin! Ehkä silloin uunin kuumuudessa tai Valajan kovaotteisessa käsittelyssä tietäisimme, miten meitä muovataan suurella rakkaudella.

Onko Jumalalla kiire valmistaa astioita, joista Hänen suunnaton armonsa säteilee kärsivälle maailmalle?

krys-alex-478511-unsplash

Pienet vihreät tomaatit

Meillä on pienen punaisen tupamme takapihalla pikkuinen vanha lasitettu kasvihuone. Katselin sitä aina kesällä istuessani remonttitauoilla. Jotenkin kasvihuone alkoi puhumaan minulle omaa hengellistä puhettaan ja puhe on jatkunut edelleen.

Ajattelen että me olemme Jumalan kasvihuoneita. Jumala on pelastanut meidät armosta, Poikansa sovitustyön kautta ja meissä asuu Jumalan Siemen.

Kasvihuone vaatii ilmeisen paljon työtä ja oikeat olosuhteet, jotta kasvatettavat tomaatit, kurkut ja muut vihannekset olisivat loppukesästä kypsiä ja maukkaita. Kasvihuone saattaa kärsiä kuivuudesta, ravinteiden puutteesta, huonosta maaperästä tai ylimääräisistä haittakasveista.

Herra Jeesus on ylivoimaisen hyvä kasvihuoneidemme hoitaja. Hän tekee karsinta- ja kitkentätyöt taidokkaasti ja mittaa päivittäin oikeat ravinteet.

Jos menet kasvihuoneeseen keskellä kesää, saatat nauraa pienillä vihreille tomaateille. Saatat jopa ajatella, että ”tänä kesänä kasvimaan vastuuhenkilö on epäonnistunut”. Mutta keskeneräistä työtä ei saa arvostella.

Yhdestä asiasta olen varma: Jeesus ei jätä vastuullensa ottamaa kasvimaata ilman tarvittavaa hoitoa. Sinä olet Jumalan kasvimaa ja voit luottaa siihen, että sinusta pidetään tarkkaa huolta. Sinulle säädellään päivittäin oikeat ravinteet.

Rukoilisitko kanssani tähän loppuun? Herra, kiitos että sinä olet valinnut minut omaksesi. Kiitos, että saan luottaa huolenpitoosi. Anna minulle tänään tarvittavat ravinteet. Haluan antaa sinulle luvan myös kitkemiseen. Näytä Herra Jeesus, mitä sinun armosi saa aikaan kasvimaissamme. Aamen.

nature-plant-vine-fruit-flower-summer-597052-pxhere.com

Ei mitä tahansa armoa*

”Jeesus joi viinin ja sanoi: ”Se on täytetty”. Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.” (Joh. 19: 30)

Jumalan armolla on tukeva kiinnikohtansa; se on ankkuroitunut aikaan ja paikkaan. Iankaikkinen Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa yli 2000 vuotta sitten. Jumala sääli kärsivää, Hänestä vieraantunutta maailmaa eikä tahtonut jättää sitä oman onnensa nojaan. Hän murtautui keskellä ihmisten hätää ja kärsimystä. Kun kerran ihmiset eivät synnin takia päässeet Luojansa luokse, Luojan täytyi astua alas heidän luokseen.

Jumalan armo tulee aina liittää Kristuksen ristiin. Raamatullista armoa ei ole pelkästään puhe Jumalan hyväntahtoisuudesta tai hyvien voimien, kohtaloiden tai esimerkiksi enkelien avunannosta. Armo tulee esiin siinä, että Jumala maksoi kipeällä tavalla saavuttaakseen yhteyden kaikkiin kansoihin ja samalla yksittäiseen ihmiseen.

Armo on jokaista ihmistä varten. Se on Jumalan lahja kärsivälle maailmalle. Kärsivä ihminen saakin parhaan avun, kun hänelle osoitetaan elämänsä antanutta Jumalan Poikaa. Miksi? Se on osoitus siitä, ettemme elä täällä turhaan eikä elämämme ole merkityksetön. Arvomme on Jumalan silmissä niin suuri, että Kristuksemme koki todellisen kuoleman syntiemme tähden.

Risti on myös osoitus Jumalan sitoutuneisuudesta kärsivän ihmisen elämään. Kristuksen risti puhuu todellista ja elävää kieltä kestävästä, riittävästä ja uhrautuvasta Jumalan rakkaudesta. Jos siis kärsimystemme keskellä kysymme missä Jumala on ja välittääkö Hän meistä, saamme vastauksen katsomalla veristä Vapahtajaa.

Jos sanaan armo ei sisälly Kristuksen risti, se ei ole raamatullista armoa. Mutta kun kärsivä ihminen tavoittaa sielunsa ytimessä Hänen puolestaan uhrautuvan Jumalan – siitä alkaa taivas jo tässä ajassa.

eimitatahansarmoa