Miten armo riittäisi minulle?

Jos elämä iskee sinua kanveesiin kuin onnetonta rimpulaa, joka nyrkkeilee kolme luokkaa raskaamman sarjan vastustajan kanssa; Jos elämäsi stoorin voisi kiteyttää sillä ainutlaatuiselle ihmeellä että kokemusmaailmasi jokaista uuvuttavaa ylämäkeä seuraa aina vähintään yhtä mahdoton kiipeäminen ilman vuoria toisistaan erottavia laaksoja, silloin Armo hymyilee juuri sinulle ja tarjoaa pientä, toiseen maailmaan imaisemaa taikaovea, lepoa, joka onContinue reading ”Miten armo riittäisi minulle?”

Tuskan ja vääryyden maailma

”Sinä olet sen nähnyt, silä sinä havaitset vaivan ja tuskan…” (Ps. 10: 14). Tämä luomasi maailma, Jumala, on perustoiltaan vääntynyt vinoon. Täällä onni ei jakaudu tasaisesti ja keväisen nuppuun puhjennutta iloa saattaa seurata kulman takana sanomattomat kivut. Tässä luomassasi maailmassa toiset saavat lennellä vapaina ja nauttia lempeistä lounaistuulista, toiset ovat halki elämänsä kuin moukarin allaContinue reading ”Tuskan ja vääryyden maailma”

Sellaisen Jumalan minä tarvitsen!

”… kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet” (Matt. 23: 37). Muutama päivä sitten Iiris toi ensimmäistä kertaa takapihamme nurmelle yhden kolmasta meille syntyneestä kananpojasta, nimeltään Esikon. Hän on heti syntymästään saakka ollut hyvin virkeä tapaus ja juossut ympäri Iiriksen huoneen lattiallaContinue reading ”Sellaisen Jumalan minä tarvitsen!”

Köyhien ja rikottujen Jumala

”Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa” (Ps. 22: 25). Psalmissa 22 kuvataan Kristuksen kärsimyksiä ja kokemuksia ristillä kuolinkamppailussa ja sen jälkeen. On hurjaa ajatella, että kolmiyhteinen Jumala ikäänkuin kysyy itseltään: ”Olethan Sinä todella niin armollinen ja huolehtiva, kuin olemme yhdessä luvanneet?” Jeesus joutuiContinue reading ”Köyhien ja rikottujen Jumala”

Rohkeita askeleita!

”Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen…” (Hebr. 4: 16). Kyllä yhden hairahduksen vielä ymmärtäisi, ehkä toisenkin. Vielä kolmannen kera voisi mennä Jumalan eteen armahdettavaksi, mutta entä sitten, kun elämä on yhtä konttaamista, tai pelkkää nousemista ja kaatumista? Mitään vihollinen ei tee niin iloisesti vihellellen kuin eristä Jumalan lapsia armon valtaistuimesta, eli armollisesta Isästä. Se työntääContinue reading ”Rohkeita askeleita!”