Jumala näkee ihmisen hätään

”Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista? Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa mutta näkee alas maan syvyyksiin.” (Ps. 113: 5)

Uskomatonta, että kaikkivaltias ja pyhä Jumala näkee alas ihmisten ongelmiin ja vaivaan. Jumala on olemukseltaan sellainen, että Hän välittää ja Häntä koskettaa inhimillinen hätä. Hän ei jää vain ylhäiseen korkeuteensa, vaan Hän ulottaa voimansa ja apunsa maan syvyyksiin asti.

Psalmi jatkuu lupauksella, että Jumala nostaa köyhän tomusta ja kurjan loasta. Miten uskomaton Jumala. Hänen hyvyytensä, laupeutensa ja armonsa ovat enemmän kuin sanamme osaavat kuvailla. Hän kohdistaa aina huomionsa alaspainettuihin, heikkoihin, kurjiin ja köyhiin. Heitä Hän ei katso syyttäen ja tuomiten, vaan tahtoo auttaa, nostaa ja tukea.

Kun elämä painaa meidät tomuun, meillä on Jumala, joka näkee tilanteemme ja tahtoo auttaa. Kun sisäinen köyhyytemme ja ongelmamme yrittävät nielaista meidät kuten upottava lieju, meillä on rakastava Herra Jeesus Kristus. Hän tarttuu meihin kiinni yhä uudestaan, nostaa ja auttaa.  Jeesus tuli taivaasta ihmisten hätään pelastamaan meitä. Hän ei ole tänäänkään muuttunut, vaan yhä pelastaa jokaisen Häntä avukseen huutavan. Jos meillä ei ole tänään hädässämme ja köyhyydessämme muuta kuin epätoivoinen avunpyyntö, se riittää. Jumala huolehtii lopusta.

jumalanakeeihmisenhataan_DSC03254

Armollisuus ennen muuta

”Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: `Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.´ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9: 13)

Kuinka paljon tämä aika tarvitseekaan armollisia kristittyjä! Sellaisia ihmisiä, jotka ovat toisten puutteita ja kipuja nähdessään valmiita auttamaan ja kärsimään yhdessä. Sormella on aina helppoa osoittaa, samaistuminen ja auttaminen ovat vaikeampaa.

Havahduin tämän tekstin edessä. Jeesus nostaa saman Vanhan Testamentin raamatunjakeen kahteen kertaan samalle kuulijakunnalle (9:13/ 12:7). Kun fariseukset – aikansa Raamattuun perehtyneet ja hengellisesti valveutuneet ihmiset – arvioivat Jeesusta ja Hänen seurassaan olevia ihmisiä Jumalan lain ja siitä johdettujen perinnäissääntöjen kautta, Jeesus vastaa kahdesti täsmälleen samalla tavalla: armahtavaisuuden tulee olla Jumalan valtakunnan ensimmäinen kriteeri ihmissuhteissa.

Jeesuksen sanat olivat myrkkyä kuulijoilleen. Hän käyttää sanontoja ”Menkää ja tutkikaa” sekä ”Jos ymmärtäisitte…” Fariseukset nimenomaan tutkivat Raamattua ja halusivat ymmärtää Jumalan tahdon sekä laittaa sen käytäntöön. Jotakin oli mennyt kuitenkin pahasti pieleen. Ajattele – he arvioivat Jumalaa Hänen lakinsa mittapuulla ja totesivat Hänet vajaamittaiseksi!

Jeesus meni rohkeasti ihmisten luokse, koska Hän rakasti heitä. Hän näki jokaisen ihmisen Jumalan luomana ja siksi rakastettuna. Hän näki synnin aiheuttamat ongelmat ja kärsimykset mutta ei tyytynyt etäältä vaatimaan ihmisiä parantamaan itseään. Hän meni vaikeuksissa olevien luokse ja vapautti heitä niistä taakoista, joista he eivät olleet itseään kyenneet vapauttamaan.

On helppoa kivuta norsunluutorniin ja tähystellä toisten puutteita. Siinä ei ole mitään jumalallista. Jeesus antaa esimerkin sekä kutsuu meitä kuitenkin paljon suurenmoisempaan tehtävään: auttamaan ihmisiä heidän ongelmissaan. Se vaatii kykyä asettua toisen asemaan ja nähdä toinen arvokkaana. Se taitaa onnistua vain kärsimyksen kouluja läpikäyneiltä?

DSC06296

Jumalan ”mutta”

”Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, Hän pelasti meidät, ei meidän hurskautemme tähden, vaan pelkästä armosta….” (Tiit. 3: 4-5)

Tiituksen kirjeen kolmannessa luvussa on synkkä kuvaus meistä ihmisistä: me olemme Jumalalle selkämme kääntäneitä emmekä pysty itseämme auttamaan. Sitten tulee esiin Jumalan ”mutta”. Hän yksin – pelkästä rakkaudestaan – kääntää meidän kohtalomme, pelastaa meidät, puhdistaa verellään kaikista synneistämme ja vielä antaa Pyhän Henkensä asumaan sisällemme.

Painetaan mieleemme asetelma, koska se säilyy samana koko kristillisen elämämme. Jumala hyvyys ja rakkaus on niin syvää ja suurta, että se pystyy tavoittamaan ja pelastamaan suurimmankin syntisen ja tuomaan tämän vihollisuudesta lapsen asemaan. Missä tässä oli ihmisen osuus? Tekikö Jumala näin yhteistyössä ihmisen kanssa tai pelastaako Hän ihmisiä nähdessään heissä hyviä tekoja tai orastavaa parannusta? Ei, vaan ”ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta.” Mitä ihmeelliset sanat ja miten ihmeellinen evankeliumin oppi! Ei ihme, että monet vääristelevät tätä ja kääntelevät sanoja.

Jumalan pelastava työn tarkoitus on tämä: ”… saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme” (Tiit. 3: 7). Tämä on pelastuksen päämäärä. Nykyaikana on vaarana siirtää pelastuksen päämäärä tähän elämään, jolloin Jumalan ”pitää” tässä elämässä antaa kaikki se hyvä, jota toivomme. Mutta pelastus valmistelee meitä siihen hetkeen, kun siirrymme täältä seuraavaan ulottuvuuteen. Se on meidän tähtäyspisteemme. Että uskomme saisi vaihtua näkemiseen ja saisimme olla Jeesuksen kanssa ikuisuuden. Jumala on kyllä antanut Henkensä, mutta tästä lahjasta käytetään nimeä ”sinetti” tai ”esikoislahja”. Täysi perintö siis vielä odottaa. Vaikka Taivaan valtakunnan voimat jo vaikuttavat, ne tulevat olemaan täysimääräisiä vasta taivaassa. Tässä ajassa vielä itketään ja taivaassa kuivataan lopullisesti kaikki kyyneleet.

Niin ja sitten se Jumalan ”mutta”. Se on erikoinen läpi Raamatun esiintyvä totuus. Se tarkoittaa sitä, että keskelle inhimillisti hätää ja toivottomuutta Jumala nostaa sormensa ja sanoo: ”Mutta minä autan! Minä nostan tuon ihmisen, minä pelastan, vapautan ja tyynnytän myrskyn!” Tämä ”mutta” on siitä erikoinen, että se tulee esiin silloin, kun ihmisen mahdollisuudet ovat menneet. Se osoittaa Jumalan kirkkauden ja rakkauden ja tuo kunnian yksin Hänelle.

Lopuksi sana hädässä oleville kristityille. Tuo mainitsemani Jumalan ”mutta” on juuri sinua varten. Hän rakastaa sinua ja pelkän armonsa takia haluaa jakaa sinulle tänäänkin Elämäänsä. Voit ajatella, ettet ansaitse Jumalan apua tai armoa ja olet oikeassa – ei meistä kukaan ansaitse. Mutta Hänellä on ”muttansa” – sinua varten!

jumalanmutta_DSC06141

Armo ja sen vaikutus

”Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen.” (Luuk. 19. 6)

Jerikon kaupunki kuohui, kun Jeesus tuli sinne ja valitsi majapaikakseen Sakkeuksen kodin. Sakkeus oli epärehellinen veronkerääjä. Hänet tunnettiin Jerikossa ja häntä vihattiin. Jeesusta varmasti kyseltiin kaupungin arvovaltaisimpiin koteihin, mutta Hän valitsi toisin. Seurauksena oli yleinen paheksunta: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.”

Sakkeus tunsi kirjoitukset juutalaisen miehen tavoin. Vanhemmat ehkä toivoivat hänestä kunnon juutalaista, Jumalaa kunnioittavaa miestä, mutta toisin kävi. Sakkeus oli myynyt itsensä rahalle ja sen seurauksena hänellä oli ulkoisen hyvinvoinnin ohella tyhjä sisin. Se pakotti hänet seuraamaan Jeesuksen kaupunkiin tuloa puusta käsin. Hän ei varmasti olisi voinut arvata mitä tuleman piti. Jeesus osaa aina yllättää.

Sakkeus olisi ehkä halunnut välttää seuraavaa kohtausta. Jeesus pysähtyi juuri sen puun kohdalle, jossa Sakkeus oli ja samalla koko muunkin väkijoukon huomio kiinnittyi häneen. Yhtä-äkkiä kaupungin sylkykuppi oli kaikkien huomion keskipisteenä. Mitä Jeesus sanoisi? Kyläläisten mielipide oli varma – tuo mies ansaitsi kunnon tuliset nuhteet. Mutta Jeesus osoitti ystävyyttään ja kutsui itsensä seuralaistensa kanssa Sakkeuksen kotiin aterialle. Ateriayhteys oli ystävyyden osoitus.

Jeesus osoitti ystävyyttä ja arvonantoa väärineläneelle ja vihatulle miehelle. Hän osoitti armoa vailla ehtoja. Mitä siitä seurasi? Sakkeuksen elämä mullistui. Hän halusi alkaa korjata tekemiään vääryyksiä ja alkaa elää tuntemansa Jumalan lain mukaan. Armo synnytti halun luopua vääryyksistä.

Kun Jumalan armo saa olla järjestyksessään ensimmäisenä, sillä on vaikutuksensa. Kun järjestys käännetään toisinpäin, aletaan vaatia tekoja ennen armoa ja pyhitystä ennen anteeksiantamusta. Se ei ole enää kristinuskoa.

armojasenvaikutus_DSC03228

Hylätty mutta Herran kutsuma

”Nyt Herra kutsuu sinua, hylättyä vaimoa, joka on toivonsa menettänyt.” (Jes. 54:6)

Koetko itsesi hylätyksi? Ovatko ihmiset torjuneet sinut? Oletko hylännyt itsesi toivottomana tapauksena toistuvien epäonnistumisten jälkeen? Ajatteletko Jumalan myös hylänneen sinut?

Jeesuksella on tänään sanoma hylätyille. Sanoma koskettaa jokaista sivuun työnnettyä, torjuttua ja pilalle leimattua. Sanoma on tässä: Herra rakastaa sinua ja haluaa vetää sinut lähelleen. ”Välissä on liian monta estettä”, sanot. Et ole päässyt esteittesi yli. Herra sanoo, että Hän rakkautensa tähden kulkee esteiden läpi luoksesi.

Toivonsa menettäneet odottavat vain lopullisista tuhoa ja tuomiota. Voiko olla pahempaa kohtaloa kuin olla hylätty ja toivonsa menettänyt? Jeesus ottaa ”pilalle” -merkityt syliinsä ja kantaa heidät kotiin. On armon aika.

hylattymutta_IMG_4592