Miksi aina epäonnistun?

”Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.” (Ef. 4: 23,24)

Miksi yhä uudestaan epäonnistun ja lankean samoihin synteihin? Miksi synti houkuttaa edelleen samalla tavalla kuin alussa ja miksi en ole onnistunut voittamaan kurjia ja tuhoisia ongelmiani? Miksi Raamattu opettaa pyhityksestä, kun se ei kerran minun elämässäni pidä paikkaansa? Olenko jotenkin liian huono kristitty?

Raamattu opettaa näistä kipeistä kysymyksistä, että meissä uskoontulleinakin asuu edelleen vanha osa / vanha ihminen / ”liha”, joka tahtoo tehdä syntiä ja välttelee Jumalan tahtoa. Se on meissä loppuun saakka, eikä sitä voi muuttaa paremmaksi.

Moni yrittää voittaa paheensa käyttämällä vanhan ihmisensä kykyjä ja voimaa ja on tuomittu epäonnistumaan. Vilpitön kristitty ponnistaa tahtonsa äärimmilleen ja tekee yhä uusia lupauksia paremmasta elämästä vain huomatakseen, että päätyy rähmälleen samoihin ongelmiin.

Miksi siis kristitty epäonnistuu kasvamaan pyhityksessään? Vastaus on siinä, että hän yrittää pyhittyä omin voimin. Jumala sen sijaan tahtoo osoittaa meille, että evankeliumi antaa lahjana myös pyhityksen. Jumala tahtoo osoittaa itseensä väsyneelle ihmiselle, että evankeliumissa on voima muuttaa meitä Herran Jeesuksen kaltaisuuteen. Tämä prosessi on kuitenkin elinikäinen ja siinä jäädään parhaimmillaankin kesken.

Pyhityksen kipein ja tärkein askel on siis huomata oma loputon pyhityksen puute. Kun kristitty ymmärtää lukuisista kipeistä kokemuksistaan, ettei voi itseään muuttaa paremmaksi, hän on uuden löytämisen edessä; Herra Jeesus haluaa olla hänen voimanaan.

miksiaina

Suurempi armo

”Sinä muistat tekosi, sinä häpeät, et tohdi suutasi avata häpeäsi tähden, kun minä annan anteeksi kaiken minkä olet tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala.” (Hes. 16: 63)

Israelin kansa käänsi Jumalalle selkänsä yhä uudelleen ja rikkoi Hänen tahtoaan vastaan. Jumala kyllä kuritti kansaa mutta kaiken tarkoituksena oli vetää kansa takaisin Hänen lähelleen. Vaikka Israel oli uskoton, Jumala oli uskollinen loppuun saakka. Hänen armonsa ei päättynyt.

Syvä vastarakkaus Jeesukseen syntyy siitä, kun Hänen armonsa osoittautuu syntejämme suuremmaksi. Monilla meistä on elämässämme sellaisia kipualueita, joita haluaisimme peitellä toisilta ja myös Jumalalta. Saatamme kokea häpeää ja ajattelemme olevamme armon ulkopuolella.

Ongelmiemme keskellä Herra Jeesus Kristus kuitenkin murtautuu elämämme kätkettyihin huoneisiin. Hän valaisee kipeät piilomme ja siinä valossa on samalla vapauttava armahdus. Jeesus haluaa tuoda totuuden meissä esille ja siinä totuudessa on aina mukana suurempi armo.

Jeesus Kristus on kuollut kaikkien syntiemme puolesta. Myös niiden, joiden kanssa edelleen taistelemme. Evankeliumi kuuluttaa armoa, joka vapauttaa syyllisyydestä ja häpeästä. Kun Jumala osoittaa meitä kohtaan rajoittunutta käsityskykyämme suurempaa rakkautta, uskallamme mennä itseemme ja tunnustaa vääryytemme; Uskallamme tuoda ongelmamme Jumalan eteen peittelemättä. Syyllisyys ja piilottelu vaihtuu kiitosmieleen, kun Kristuksen sovitustyö osoittautuu elämäämme suuremmaksi.

light-glowing-black-and-white-night-window-wall-1045106-pxhere.com

Sisyfoksen epätoivoinen taistelu

Oletko kuullut tarinan Sisyfoksesta ja kivestä? Siinä Sisyfos tuomitaan manalaan ja hänen tehtävänään on päättymättömästi vierittää raskasta kiveä laakson pohjalta kukkulalle. Hänen tehtävänsä olisi ohi, jos hän saisi työnnettyä kiven kukkulan yli. Mutta juuri ennen viimeistä voimainponnistusta kivi lipeää ja vierii takaisin laaksoon.

Tarina kuvaa surullisen osuvasti meidän monien ihmisten elämää. Miten raahaammekaan raskaita kiviä päivästä toiseen ja odotamme hetkeä, jolloin saamme työnnettyä ne elämästämme ulos. Ajattelen kaikkia kipujen kanssa eläviä, ahdistavissa ihmissuhteissa eläviä, erilaisista riippuvuuksista kärsiviä ja syntiensä kanssa taistelevia ihmisiä. Niin, emmekö ole tuomitut Sisyfoksen kohtaloon?

Olisimme, ellei Herra Jeesus olisi astunut taivaasta alas laaksoomme. Hän seisoo vierellämme ja kutsuu meitä luokseen. Kutsu sisältää tarjouksen kiven hylkäämisestä ja jumalallisesta levosta. Kutsu on voimassa joka päivä.

Me monet silti jatkamme kiviemme pyörittämistä. Kutsu väreilee sisällämme mutta emme uskalla luovuttaa taistelustamme. Ehkä valtaisa kivemme imee kaiken huomiomme ja Jeesuksen lupaus tuntuu etäiseltä unelta?

Jeesus, tule meille todellisemmaksi. Anna meille leposi.

Armo ei ole lupa pahuuteen

On vaikeaa opettaa Jumalan täyttä ja kattavaa armoa ilman, että se ymmärretään lupalipuksi itsekkääseen elämään. Armolle ei saa laittaa ehtoja, koska muuten se menettää ainutlaatuisen voimansa. Jokainen ehto kääntää huomiomme ristillä riippuvasta Kristuksesta itseemme ja omiin pelastusmahdollisuuksiimme.

Mutta Jeesuksen julistuksessa oli voimakas kääntymisen tarve. Hän liitti evankeliumin eli ilosanoman ja kääntymyksen tarpeen yhteen – toista ei olisi ilman toista. Tästä asettelusta eri kirkkokunnat ovat vääntäneet ikuisuuksia ja samasta asiasta kristityt ovat valmiita lyömään toisiaan. Miten siis ymmärtää armo ja parannuksenteko?

Emme tarvitse armoa ellemme ymmärrä omaa syntisyyttämme ja tarvettamme kääntyä kohti Jumalaa. Jeesus osoittaa päättäväiset sanansa kohti meidän jokaisen omaa elämää – suunnan tulee muuttua itsekkäästä ja itserakkaasta elämästä kohti Jumalan tahtoa. On hyvä huomata, että meidän syntimme oikeasti satuttavat toisia.

Vain syntiset tarvitsevat armoa. Jeesus varoittaa armon ulkopuolelle jäävän niiden, jotka eivät tahdo luopua jumalanvastaisesta elämästään. Varoituksen sanat kuuluvat myös niille, jotka kuvittelevat olevansa riittävän kääntyneitä ja toisten yläpuolella – juuri he ovat vaarassa menettää koko kristinuskon ytimen. Itse pelkään kuuluvani molempiin ryhmiin, heitellen puolelta toiselle.

Riittääkö armo meille, jotka edelleen taistelemme syntiemme kanssa? Riittääkö se meille, jotka emme ole päässeet eroon ongelmistamme ja heikkouksistamme. Aivan varmasti riittää. Katso tänään Kristusta ristillä, kuolemassa sinun syntiesi puolesta. Siinä on Jumalan rakkauden mitta. Kristuksen yhteydessä meillä on jatkuva kääntymys ja armo.

the-crucifixion-of-christ.jpg

Kauhun lamauttama

”Tämän kuullessani minä repäisin vaatteeni, raastoin hiuksiani ja partaani ja lyyhistyin maahan kauhun lamauttamana.” (Esra 9: 3)

Yksi ihminen voi muuttaa maailmaa. Yhden ihmisen Jumalan nälkä ja pyhyyden kaipaus voi olla viemässä toisiakin Jumalan läheisyyteen.

Pappi Esra oli Jumalan lain tuntija ja toimi pakkosiirtolaisuuden aikana Persian kuninkaan Artakserkseen hovin palveluksessa. Hän oli saanut kuninkaan luottamuksen ja arvostuksen Jumalan lain tuntemisellaan ja sen esille tuomisellaan. Tästä syystä hän sai luvan lähteä toveriensa kanssa takaisin yli 70 vuotta aikaisemmin hävitettyyn Jerusalemiin. Hieman aikaisemmin muutama kymmenentuhatta israelilaista oli jo tehnyt paluun ja aloittanut temppelin uudelleenrakentamisen. Jumalan Esralle antama tehtävä oli varmistaa, että kaikki oli hyvin ja että laki tunnettiin ja sitä noudatettiin.

Jerusalemiin tultuaan Esra sai kuulla hänelle järkyttävän tiedon: kansa oli jälleen rikkonut Jumalan lakia ja alkanut seka-avioitumaan ympärillä olevan kansan kanssa. Jumala oli sen kieltänyt, koska se aiheuttaisi epäjumalanpalvelusta. Niin aikaisemmat sukupolvet olivat tehneet ja siksi Jumala oli joutunut siirtämään heidät pakkosiirtolaisuuteen, kauaksi omasta maastaan.

Miten suhtautua kristikansan maallistumiseen? Miten suhtautua toisten vääriin elämäntapoihin? Pappi Esrassa näemme tästä hyvän esimerkin. Häneen sattui kansansa synnit niin kipeästi, että hän lyyhistyi maahan kauhuissaan. Huomaa tämä: Esra rakasti kansaansa ja otti omille harteilleen sen harharetken. Hän ei alkanut huudella tuomion sanoja. Hänen ei tarvinnut sanoa mitään – kansa kerääntyi tämän surun murtaman miehen ympärille (9:4).

Sitten Esra alkaa vuodattaa sydämensä murhetta Jumalalleen. Tärkeää on huomata, että hän tunnustaa kansan synnit ”meidän synteinä”. On sanottu, että toisten elämään voi ottaa kantaa sen mitan mukaan, miten heitä rakastaa. Rakkaus osaa laskeutua alas toisten epäonnistumisiin ja sen tuomiin kärsimyksiin sekä löytää tien vaikuttaa. Kun ihmisiä kohdataan Jumalan antama ”taakka” sisimmässä, silloin heitä lähestytään samalta tasolta tai jopa alhaalta käsin. Esran tapauksessa sellainen lähestymistapa sai aikaan hengellisen herätyksen ja puhdistautumisen. Mitähän se toisi tänään tullessaan?

tummatpilvet2_DSC05473