Armo ei ole lupa pahuuteen

On vaikeaa opettaa Jumalan täyttä ja kattavaa armoa ilman, että se ymmärretään lupalipuksi itsekkääseen elämään. Armolle ei saa laittaa ehtoja, koska muuten se menettää ainutlaatuisen voimansa. Jokainen ehto kääntää huomiomme ristillä riippuvasta Kristuksesta itseemme ja omiin pelastusmahdollisuuksiimme.

Mutta Jeesuksen julistuksessa oli voimakas kääntymisen tarve. Hän liitti evankeliumin eli ilosanoman ja kääntymyksen tarpeen yhteen – toista ei olisi ilman toista. Tästä asettelusta eri kirkkokunnat ovat vääntäneet ikuisuuksia ja samasta asiasta kristityt ovat valmiita lyömään toisiaan. Miten siis ymmärtää armo ja parannuksenteko?

Emme tarvitse armoa ellemme ymmärrä omaa syntisyyttämme ja tarvettamme kääntyä kohti Jumalaa. Jeesus osoittaa päättäväiset sanansa kohti meidän jokaisen omaa elämää – suunnan tulee muuttua itsekkäästä ja itserakkaasta elämästä kohti Jumalan tahtoa. On hyvä huomata, että meidän syntimme oikeasti satuttavat toisia.

Vain syntiset tarvitsevat armoa. Jeesus varoittaa armon ulkopuolelle jäävän niiden, jotka eivät tahdo luopua jumalanvastaisesta elämästään. Varoituksen sanat kuuluvat myös niille, jotka kuvittelevat olevansa riittävän kääntyneitä ja toisten yläpuolella – juuri he ovat vaarassa menettää koko kristinuskon ytimen. Itse pelkään kuuluvani molempiin ryhmiin, heitellen puolelta toiselle.

Riittääkö armo meille, jotka edelleen taistelemme syntiemme kanssa? Riittääkö se meille, jotka emme ole päässeet eroon ongelmistamme ja heikkouksistamme. Aivan varmasti riittää. Katso tänään Kristusta ristillä, kuolemassa sinun syntiesi puolesta. Siinä on Jumalan rakkauden mitta. Kristuksen yhteydessä meillä on jatkuva kääntymys ja armo.

the-crucifixion-of-christ.jpg

Kauhun lamauttama

”Tämän kuullessani minä repäisin vaatteeni, raastoin hiuksiani ja partaani ja lyyhistyin maahan kauhun lamauttamana.” (Esra 9: 3)

Yksi ihminen voi muuttaa maailmaa. Yhden ihmisen Jumalan nälkä ja pyhyyden kaipaus voi olla viemässä toisiakin Jumalan läheisyyteen.

Pappi Esra oli Jumalan lain tuntija ja toimi pakkosiirtolaisuuden aikana Persian kuninkaan Artakserkseen hovin palveluksessa. Hän oli saanut kuninkaan luottamuksen ja arvostuksen Jumalan lain tuntemisellaan ja sen esille tuomisellaan. Tästä syystä hän sai luvan lähteä toveriensa kanssa takaisin yli 70 vuotta aikaisemmin hävitettyyn Jerusalemiin. Hieman aikaisemmin muutama kymmenentuhatta israelilaista oli jo tehnyt paluun ja aloittanut temppelin uudelleenrakentamisen. Jumalan Esralle antama tehtävä oli varmistaa, että kaikki oli hyvin ja että laki tunnettiin ja sitä noudatettiin.

Jerusalemiin tultuaan Esra sai kuulla hänelle järkyttävän tiedon: kansa oli jälleen rikkonut Jumalan lakia ja alkanut seka-avioitumaan ympärillä olevan kansan kanssa. Jumala oli sen kieltänyt, koska se aiheuttaisi epäjumalanpalvelusta. Niin aikaisemmat sukupolvet olivat tehneet ja siksi Jumala oli joutunut siirtämään heidät pakkosiirtolaisuuteen, kauaksi omasta maastaan.

Miten suhtautua kristikansan maallistumiseen? Miten suhtautua toisten vääriin elämäntapoihin? Pappi Esrassa näemme tästä hyvän esimerkin. Häneen sattui kansansa synnit niin kipeästi, että hän lyyhistyi maahan kauhuissaan. Huomaa tämä: Esra rakasti kansaansa ja otti omille harteilleen sen harharetken. Hän ei alkanut huudella tuomion sanoja. Hänen ei tarvinnut sanoa mitään – kansa kerääntyi tämän surun murtaman miehen ympärille (9:4).

Sitten Esra alkaa vuodattaa sydämensä murhetta Jumalalleen. Tärkeää on huomata, että hän tunnustaa kansan synnit ”meidän synteinä”. On sanottu, että toisten elämään voi ottaa kantaa sen mitan mukaan, miten heitä rakastaa. Rakkaus osaa laskeutua alas toisten epäonnistumisiin ja sen tuomiin kärsimyksiin sekä löytää tien vaikuttaa. Kun ihmisiä kohdataan Jumalan antama ”taakka” sisimmässä, silloin heitä lähestytään samalta tasolta tai jopa alhaalta käsin. Esran tapauksessa sellainen lähestymistapa sai aikaan hengellisen herätyksen ja puhdistautumisen. Mitähän se toisi tänään tullessaan?

tummatpilvet2_DSC05473

 

Liian kadonnut lammas?

”Minä olen kuin eksynyt lammas. Etsi minut!” (Ps. 119:176).

Liian monta väärää askelta, väärää päätöstä, ihmissuhdetta; liian paljon kapinaa, uhmaa, selän kääntämistä? Olen kuin eksynyt lammas, mutta olenko jo liian kaukana Jumalan auttavalle toiminnalle?

Olisin tavoittamattomissa, jos asiani jäisivät itseni tai toisten ihmisten varaan. Minulla on kuitenkin verrattoman riittävä ja aina toimiva apu: Herra Jeesus Kristus. Hän on se Hyvä Paimen, joka on erikoistunut uppiniskaisiin ja heikkoihin lampaisiin. Itseasiassa muunlaisia Hänen laumassaan ei olekaan.

Tälla Paimenella on supermiehen kuuloaisti. Hän kuulee hiljaisimman ja heikoimmankin avunhuudon. Hän itseasiassa näkee jokaisen kyyneleenkin laumassaan.

Tämä Paimen on jatkuvasti liikkeellä. Hänen lampaansa ovat yksitellen ja joskus kaikki yhdessä hakoteillä ja suuressa vaarassa. Hän etsii niistä jokaisen; se on Hänen sydämen asiansa.

Mitä siis voin tehdä, kun koen olevani avuton ja liian kaukana? Voin parkaista hennon ja itkuisen pyynnön Jeesukselleni. Voin kertoa Hänelle, miten likainen ja rähjääntynyt olen ja miten omat tieni tekivätkin minut vain onnettomaksi.

Yksi hento pyyntö ja Paimen lähtee liikkeelle. Et löydä tietäsi kotiin? Ei hätää, Paimen löytää sinut. Olet liian väsynyt jatkamaan matkaa? Sinut kannetaan. Olet liian likainen ja liian häpeissäsi? Sinut viedään tyynten vetten ääreen pesulle ja vihreille niityille lepäämään.

Et koskaan ole kuin huokauksen päässä Paimenesta.

liianeksynytlammas

Herra on meidän voimamme!

”Älkää siis olko murheellisia, vaan iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne.” (Neh. 8: 10)

Raamattu lupaa yhä uudelleen, että Herra on jokaisen Häneen uskovan turvana ja voimana. Ihmisen ei tarvitse luottaa omaan vahvuuteensa, osaamiseensa tai jaksamiseensa. Hänellä on Herra Jeesus Kristus.

Otin tietoisesti tämänkertaiseksi raamatunjakeekseni kyseisen Nehemian kirjan kohdan. Me saamme siinä vastauksen kysymykseemme, minkälaisten ihmisten voimana Herra on? Ketkä kuuluvat lupauksen piiriin?

Lain tunteva pappi Esra luki Mooseksen lakia Jerusalemiin kerääntyneelle kansalle. Muutamia vuosikymmeniä aikaisemmin oli pakkosiirtolaisuudesta palannut pieni jäännös kansasta. Jumalan tuomiot olivat käyneet toteen – ne tuomiot, jotka oli kirjoitettu Mooseksen lakiin ja jota Esra nyt selitti kansalle.

Näen silmissäni vähälukuisen, riutuneen kansan. He kuulevat Jumalan Sanaa ja heidän ymmärryksensä avautuu sen sanomalle (8:12). He alkavat itkeä. Miksi? He ymmärtävät Jumalan Sanan valossa oman syntisyytensä. He käsittävät oman surkean tilanteensa johtuvan isolta osaltaan siitä, että ovat kääntäneet selkänsä Jumalalle ja Hänen hyvälle tahdolleen. He ovat halunneet elää elämäänsä itse valitsemallaan tavalla ja se on tuottanut heille kärsimystä.

Silloin Esra julisti, että kansalla oli syytä iloita. Tässä tulee mieleen eräs kuulemani ajatus synnintunnosta. Aito synnintunto ja katumus kestää sen mukaan vain joitain pieniä hetkiä. Sen tarkoitus on kääntää meidän suuntamme kohti Jumalaa ja auttaa tunnustamaan syntimme Hänelle. Sen sijaan me voimme rypeä katumuksessa ja syntisyytemme kokemuksessa päiväkausia; sitä kutsutaan itsesääliksi.

Vaikka kansa näki olevansa kärsimysten poltteen läpikäymä, nyt oli aika iloita. Vaikka menneisyys oli eletty Jumalan tahdon ulkopuolella, suunta oli kääntynyt. Jumalan Sana oli saanut aikaan suunnanmuutoksen. Ja kun ihminen hakee turvaa Kolmiyhteisestä Jumalasta, hänellä on syytä iloita. Hän on palannut silloin kotiin.

herraonmeidan_sireeni

Armollisuus ennen muuta

”Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: `Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.´ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9: 13)

Kuinka paljon tämä aika tarvitseekaan armollisia kristittyjä! Sellaisia ihmisiä, jotka ovat toisten puutteita ja kipuja nähdessään valmiita auttamaan ja kärsimään yhdessä. Sormella on aina helppoa osoittaa, samaistuminen ja auttaminen ovat vaikeampaa.

Havahduin tämän tekstin edessä. Jeesus nostaa saman Vanhan Testamentin raamatunjakeen kahteen kertaan samalle kuulijakunnalle (9:13/ 12:7). Kun fariseukset – aikansa Raamattuun perehtyneet ja hengellisesti valveutuneet ihmiset – arvioivat Jeesusta ja Hänen seurassaan olevia ihmisiä Jumalan lain ja siitä johdettujen perinnäissääntöjen kautta, Jeesus vastaa kahdesti täsmälleen samalla tavalla: armahtavaisuuden tulee olla Jumalan valtakunnan ensimmäinen kriteeri ihmissuhteissa.

Jeesuksen sanat olivat myrkkyä kuulijoilleen. Hän käyttää sanontoja ”Menkää ja tutkikaa” sekä ”Jos ymmärtäisitte…” Fariseukset nimenomaan tutkivat Raamattua ja halusivat ymmärtää Jumalan tahdon sekä laittaa sen käytäntöön. Jotakin oli mennyt kuitenkin pahasti pieleen. Ajattele – he arvioivat Jumalaa Hänen lakinsa mittapuulla ja totesivat Hänet vajaamittaiseksi!

Jeesus meni rohkeasti ihmisten luokse, koska Hän rakasti heitä. Hän näki jokaisen ihmisen Jumalan luomana ja siksi rakastettuna. Hän näki synnin aiheuttamat ongelmat ja kärsimykset mutta ei tyytynyt etäältä vaatimaan ihmisiä parantamaan itseään. Hän meni vaikeuksissa olevien luokse ja vapautti heitä niistä taakoista, joista he eivät olleet itseään kyenneet vapauttamaan.

On helppoa kivuta norsunluutorniin ja tähystellä toisten puutteita. Siinä ei ole mitään jumalallista. Jeesus antaa esimerkin sekä kutsuu meitä kuitenkin paljon suurenmoisempaan tehtävään: auttamaan ihmisiä heidän ongelmissaan. Se vaatii kykyä asettua toisen asemaan ja nähdä toinen arvokkaana. Se taitaa onnistua vain kärsimyksen kouluja läpikäyneiltä?

DSC06296