Ylpeys käy lankeamuksen edellä

”Vaikka muut loukkaantuisivat sinuun, en kuitenkaan minä.” (Mark. 14:29)

Pietari oli vakuuttunut siitä, ettei Jeesus ollut aivan ymmärtänyt hänen sitoutumistaan ja vahvuuttaan. Jeesus oli sanonut, että kaikki opetuslapset tulisivat hylkäämään hänet – Pietari korjasi Jeesusta toteamalla, että muut saattoivat kyllä epäonnistua, hän ei.

Miten tuttu ajatuskaava tämä onkaan. Se taitaa asua jossain ihmisyyden ytimessä aina syntiinlankeamuksesta lähtien. Emme millään suostu uskomaan, että meissä itsessämme asuu valmius kaikkiin mahdollisiin epäonnistumisiin.

Kun kuulemme uutisia kristitystä, joka lankesi siihen ja tähän asiaan, mielessämme saatamme kokea salaista mielihyvää siitä, että itse emme ikinä tekisi moista. Sanomme kyllä, että onhan meilläkin omat heikot puolemme, mutta lisäämme ajatuksissamme perään: ”mutta minä en koskaan kuitenkaan tekisi niin ja niin.” Tällainen asenne on meidän lihallisuuttamme ja Jumala haluaa kasvattaa meitä siitä pois.

Me jokainen kykenemme tekemään mitä tahansa pahoja asioita ilman Jumalan armoa. Pietari käsitti sen oman epäonnistumisensa kautta ja ehkä mekin tarvitsemme omamme?

On suurta armoa ymmärtää, miten samalla viivalla me kaikki ihmiset olemme Jumalan edessä. Olemme yhtä syntisiä ja tarvitsemme yhtä kipeästi Vapahtajaa Jeesusta Kristusta.

Kun kohtaamme oman syntisyytemme, emme ehdi vikoilemaan muiden puutteita. Meillä on itsellämme kiire juosta Ristin luokse.

Synti varastaa luottamuksen

”Varokaa veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta. Kehottakaa sen sijaan toisianne joka päivä niin kauan kuin sanotaan `Tänä päivänä, ettei kukaan teistä synnin pettämänä paatuisi.” (Hebr. 3:12-13)

Kaksi asiaa on yhtäaikaisesti totta jokaisen kristityn elämässä. Ensinnäkin me olemme syntisiä ja teemme syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja tekemättä jättämisin. Toisekseen meidät on pelastettu Jumalan vihasta ja kadostustuomiosta ja olemme Jumalan lapsia ja matkalla kohti taivasta.

Kristitty elää siis aikamoisessa jännitteessä. Hän haluaa toisaalta elää elämäänsä Jumalan hyvän tahdon mukaan ja toisaalta hän kokee yhä toistuvaa vetoa syntiin.

Vaikka olemme syntisiä, emme saisi kuitenkaan koskaan puolustella syntejämme tai hyväksyä niitä muitta mutkitta elämäämme. Synti nimittäin sokaisee hengelliset silmämme ja paaduttaa meidät, eli tekee meidät ennen pitkää välinpitämättömiksi Jumalaa kohtaan.

Synti yrittää erottaa meidät Kristuksesta. Siksi me tarvitsemme jatkuvasti toistemme apua ja tukea. Me tarvitsemme alinomaa sitä muistutusta, että Kristus on sovittanut meidän kaikki syntimme. Ja joskus me tarvitsemme itse kukin myös rehellisiä, varoittavia sanoja ihmisiltä, jotka rakastavat meitä. Omille toimilleen kun sokeutuu niin helposti.

Paatumisen vastakohtana on välitön ja rehellinen turvautuminen Jeesukseen. Hänelle me saamme puolustelematta kertoa kaikki syntimme. Menneet synnit saamme uskoa anteeksiannetuiksi ja tulevaisuuden saamme jättää Hänen kannettavakseen.

Jos tietäisit minun syntini

”Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, tulevat ne lumivalkeaksi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat villanvalkoisiksi.” (Jes. 1:18)

Vaikka seurakunnissa opetetaan toistuvasti armoa ja syntien anteeksiantamusta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tähden, tapaan jatkuvasti ihmisiä, jotka kokevat jääneensä omien syntiensä vangeiksi. He kyllä uskovat Jeesuksen sovittaneen yleisesti ihmisten synnit mutta samalla ajattelevat, että ”jos vain tietäisit minun syntini, niin ymmärtäisit, ettei Jumala voi hyväksyä minua yhteyteensä”.

Saatana on mestari kiduttamaan meitä kristittyjä menneillä ja nykyisillä synneillämme. Hän on taitava muistuttamaan henkilökohtaisessa historiassamme tapahtuneista epäonnistumisista; Hän nostaa niitä mieleemme jatkuvasti ja jopa Raamattua käyttäen osoittaa, ettemme voi saada syntejämme anteeksi.

Hän on myös erittäin sinnikäs syyttäessään meitä kaikista nykyisistä lankeamisistamme. Hän osoittaa sormensa elämämme laadun suhteen ja lähes vääjäämättömästi todistaa, ettemme voi tällaisinamme olla Jumalan hyväksynnän ja rakkauden kohteita.

Miten helposti me uskommekaan Saatanan valheet! Käperrymme itsesääliin ja haluamme piiloutua sekä Jumalalta että toisilta kristityiltä.

Jesaja kirjoittaa verenpunaisista synneistä. Ne kuvaavat kaikkea sitä synnin kirjoa, jota ihmisen elämässä voi olla. Ne kuvaa sekä menneitä että niitä syntejä, joiden kanssa edelleen tappelemme. Ne kuvaavat pieniä ja suuria syntejä, tahallisia ja tahattomia. Mitä niille tapahtuu? Ne muuttuvat täysin valkeiksi. Miksi? Koska Jeesuksen veri pesee puhtaaksi jokaisesta synnistä, joka uskalletaan puolustelematta kertoa Jumalalle.

Kerron sinulle vielä salaisuuden. Luultavasti sinun epäonnistumisesi eivät ole sen suurempia kuin muidenkaan. Ja Jumalan silmissä kaikki ovat yhtä syntisiä. Olipa syyllisyytesi kuinka suurta tahansa, Jeesus tahtoo ottaa sen omakseen. Vastineeksi Hän tahtoo lahjoittaa sinulle hyvän ja puhtaan omantunnon.

Salatut synnit ovat raskas paino

”Sillä syntieni taakka on kohonnut yli pääni. Kuin raskas kuorma se painaa minua yli voimieni.” (Ps. 38:5)

Älä uskoo petusta, jonka mukaan kristitty ei tee enää syntiä. Kristitty on yhtä aikaa syntinen ja pyhä – itsessään hän on vajavainen, heikko ja syntinen, Kristuksessa hän on täydellinen ja pyhä.

Daavid koki elämässään synnin raskasta painoa. Hän kirjoitti kokemuksiaan sellaisen synnin painosta, jota ei oltu viety Jumalan eteen ilman selittelyjä.

Me monet koemme häpeää syntisyytemme tähden. Haluamme vaieta synneistämme ja mennä piiloon, koska emme voi uskoa, että meitä voitaisiin armahtaa. Piiloissamme yritämme parantaa itseämme vain huomataksemme, että synnin kierre pahenee.

Salatut synnit johtuvat juuri häpeästä. Ehkä olemme joskus yrittäneet kertoa ongelmistamme jollekin ystävällemme mutta joutuneet huomaamaan, että myötäelämisen ja avun sijaan olemme saaneet tuomitsevia katseita ja asenteita?

Salatut synnit elämässämme ovat niistä lankeamisia ja ongelmia, joista emme uskalla kertoa kenellekään, emme edes Jumalalle. Ne muodostuvat aikaa myöten aina raskaammaksi painoksi yllemme ja jossain vaiheessa ne kuluttavat kaikki voimamme.

Jeesus Kristus kutsuu meitä tänäänkin Hänen valkeuteensa. Hän pyytää meitä ulos häpeän ja epäonnistumisten täyttämästä elämästä ja tahtoo lahjoittaa meille varman ja kattavan anteeksiantamuksen ja armon. Hän ei pyydä meitä korjaamaan itse elämäämme, koska tietää, ettemme siihen kykene.

Syntien paino on meille liian raskas kantaa. Juuri sen painon Vapahtajamme tahtoo ottaa harteiltamme ja lahjoittaa meille vapauden. Miten se voi tapahtua? Se toimii siellä, missä syntinen ihminen uskaltautuu kertomaan Jeesukselle kaiken sen, mitä haluaisi piilotella.

Ehkä olet mielestäsi langennut jo liian monta kertaa? Tai ehkä olet langennut liian pahasti? Ehkä ajattelet, ettet pysty enää kohtamaan Jeesusta häpeäisi tähden? Mutta tiedätkö mitä? Juuri sinua Hän rakastaa ja juuri sinun syntisi Hän haluaa antaa anteeksi, tänään!

Häpeä aiheuttaa piiloutumisen

”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin sumun. Palaa minun luokseni, sillä minä olen sinut lunastanut.” (Jes. 44:22)

Häpeällä on valtava voima. Se kuiskii meille miten surkeita, epäonnistuneita ja huonoja olemme ja pakottaa meidät käpertymään itsesääliin.

Häpeä on saatanan työkalu, jolla se estää meitä kohtaamasta Kristustamme. Saatana osoittaa meidän syntejämme ja ongelmiamme ja saa meidät uskomaan, ettei Jumala kykene hyväksymään yhteyteensä näin surkeita kristittyjä.

Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat piilossa häpeän tähden. Jokin menneisyydessä tai nykyisyydessä painaa niin, että he pelkäävät tulla Jumalan luokse. Ja olen monesti kokenut itsekin syvää häpeää elämästäni ja itsestäni ja piiloutunut Jumalalta.

Kun saatana haluaa painaa meidät häpeään, Jeesus Kristus haluaa houkutella meidät esiin piiloistamme. Hän tahtoo vapauttaa meidät syyllisyydestämme ja häpeästämme.

”Palaa minun luokseni” on jatkuva kutsu meille jokaiselle. Kristuksella riittää armoa, rakkautta ja anteeksiantamusta. Hänellä riittää kaikkea sitä, mitä meiltä puuttuu.

Jumala lupasi pyyhkiä Israelin synnit pois kuin pilven. Israelin kansan synnit olivat synkät, suuret ja painavat. Jos Jumala lupasi pyyhkiä ne pois, aivan varmasti Hän pyyhkii pois myös sinun suuret syntisi. Ja häpeän tilalle hän painaa leiman ”Rakastettu”.