Köyhien ja rikottujen Jumala

”Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa” (Ps. 22: 25). Psalmissa 22 kuvataan Kristuksen kärsimyksiä ja kokemuksia ristillä kuolinkamppailussa ja sen jälkeen. On hurjaa ajatella, että kolmiyhteinen Jumala ikäänkuin kysyy itseltään: ”Olethan Sinä todella niin armollinen ja huolehtiva, kuin olemme yhdessä luvanneet?” Jeesus joutuiContinue reading ”Köyhien ja rikottujen Jumala”

Puhalla minuun uudelleen

”Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki” (Ps. 51: 12). Miten minä saatoin mokata niin pahasti? Miten saatoin unohtaa Jumalan käskyt, lähimmäisteni hauraan elämän ja antaa vallan himolle, jota ei voi selittää millään pienemmäksi kuin täydeksi tuhovoimaksi? Enkö minä, Daavid, ollut Jumalan valitsema, eikö Hänen Henkensä asunut minussa ja enkö minäContinue reading ”Puhalla minuun uudelleen”

Sortumisia ja uusia rajan ylityksiä

Se oli lopultakin vain yksi askel muiden joukossa. Vuosikymmenien odotus, hiekanmakuinen elämä sinne saakka, missä kotimaa siirtyi tunnemuistista lupauksen varaan, päättyi luvatun maan rajalla. Kuinka monta sortumista ja uutta nousua edelsikään sitä yhtä hetkeä. Ehkä odotin enemmän? Ehkä seurasin Joosuaa sillä riemulla, että viimein saisin asettua aloilleni, levähtää oliivipuiden alla ja punoa omia lankapunoksiani. MuttaContinue reading ”Sortumisia ja uusia rajan ylityksiä”

Syntini ovat minut vanginneet

”Syntini ovat minut vanginneet, vieneet silmieni valon, niitä on enemmän kuin hiuksia päässäni, rohkeuteni on kadonnut” (Ps. 40:13). Eikö näistä sanoista herää tarkalle lukijalle kysymys: ”Miten Daavid uskaltaa kirjoittaa näin avoimesti”? Juuri hänen tinkimätön rehellisyytensä ja jälkipolvia punastuttava avoimuutensa koskettavat syvältä ja antavat lohtua huokuvan tarttumapinnan. Synnit, joita oli kokonainen armeija, oli hyökännyt Daavidin kimppuun,Continue reading ”Syntini ovat minut vanginneet”

Seison tai kaadun

”… jo kaukaa sinä näet aikeeni.” (Ps. 139:2) Sinä, Herra, tiedät, kuinka istun päivästä toiseen elämäni palapelin äärellä ja ja yritän saada viimeisiä puuttuvia palasia paikoilleen, niitä tuskaisesti pyöritellen, väkisin paikalleen runtaten ja lopulta heittäen koko aikaansaannoksen ilmaan tuhanneksi sirpaleeksi vain, jotta aloitan hetken päästä itkuisena uudelleen. Sinä tiedät hapuilevat askeleet, pimeän, joka kuiskii majapaikkaa,Continue reading ”Seison tai kaadun”