Kategoria: 5. Mooseksen kirja

”Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua niin kuin isä kasvattaa poikaansa” (5. Moos. 8:5).

Israelin kansan kohdalla kasvatus tarkoitti monesti koetuksia ja haastavaa arkea. Eikö se meillä ole monesti samanlaista?

Isä tehtävään kuuluu – ei vain lapsen senhetkinen nautinto ja elämän helppous – Hullut uskon sanat kasvattaa jälkeläistään sillä ajatuksella, että lapsella olisi sopivat eväät repussa aikuisena. Rajat, pettymykset ja sanktiot kuuluvat rakastavaan vanhemmuuteen.

Jos aikuinen on tehtäviensä tasalla, hän saa aina silloin tällöin kokea alaikäisen itkupotkuraivareita. Rakastava vanhempi on joskus maailman ”surkein isä/äiti”.

Jumala kasvattaa sinua ja minua täyteen hengelliseen aikuisuuteen. Jokainen puulta maistuva päivä on tärkeä. Jokainen pettymys vie eteenpäin.

Isällä on suunnitelma, Hän on tarkka ja huolellinen!

”Kuule, Israel! Sinä menet nyt Jordanin yli karkottamaan kansoja, jotka ovat sinua suurempia ja väkevämpiä ja joilla on suuria, taivaaseen asti linnoitettuja kaupunkeja” (5. Moos. 9:1).

Tuntuuko sinusta joskus siltä, että ahdinkosi ja vastuksesi ovat liian korkeita ylitettäväksi?

Siltä Israelin kansasta tuntui luvatun maan rajalla. Siksi Mooses sanoi heille: ”Sanot ehkä sydämessäsi: `Nämä kansat ovat minua suurempia. Kuinka minä voisin ne karkottaa´” (5. Moos. 7: 17).

Mooses pumppasi luottamusta vähäuskoiseen kansaan. Vastukset olivat hurjia ja pelottavia mutta pelkoon ei ollut silti syytä. Herra oli Israelin kansan kanssa ja silloin ei ollut mitään hätää.

Joudumme kohtaamaan elämässä mitä suurimpia vaikeuksia, jotkut näyttävät yltävän taivaaseen saakka. Mutta Herra Jeesus Kristus on luvannut olla jokaisena päivänä kanssamme. Hän murtaa esteet ja tasoittaa kuopat.

Meidän kutsumuksemme on levätä Jeesuksen lähellä. Se ei ole helppo tehtävä – koko ajan ympärillämme kuulemme uutisia, jotka aiheuttavat levottomuutta. Jos kuitenkin muistamme lupauksen, näemme vastuksia pidemmälle.

”Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienetkin” (5. Moos. 32: 36).

Israelin kansa oli luvatun maan rajalla ja Mooseksen oli aika siirtyä Jumalan luokse. Sitä ennen Jumala ilmoitti Moosekselle, että kansa alkaisi tulevan hyvinvoinnin keskellä etsiä turvaa muualta kuin Jumalastaan.

Mooseksen piti kirjoittaa laulu, joka muistuttaisi kansaa tulevina aikoina Jumalan käskyistä ja kansan uskottomuudesta. Syntiä seuraisi tuomiot ja elämän kurjuus.

Mutta laulu ei pääty siihen; Armo astuu näyttämölle. Juuri kun israelilaiset olisivat laulun mukaan tuhon partaalla, mieli maassa ja voimat vähissä, silloin Jumalan rakkaus pakottaisi Hänet apuun.

Kuinka monta kertaa minä olen vastustellut Jumalaa ja etsinyt elämän mielekkyyttä asioista, jotka ovat lopulta olleet vain kangastuksia ja vieneet minut keskelle kuivaa erämaata? Yhtä monta kertaa Jeesus Kristus on tullut, nostanut minut syliinsä ja kantanut vihreille niityille.

Sinäkin voit olla tänään oman juoksusi päätepisteessä. Ehkä olet tavoitellut onnea ja tasapainoa asioista, jotka ovatkin pettäneet altasi?

Yksi ihana hengellinen laki on se, että loppu on uusi alku. Jumala näkee sinut ja voit olla varma, että Hänellä on riittävän pitkä käsi yltääkseen sinuunkin asti!

Huom rakkaat lukijamme
Koska aikamme ja voimamme menevät suuren kattoremonttimme parissa, pystymme julkaisemaan tekstejä nyt normaalia harvemmin.Pyrimme kuitenkin julkaisemaan uuden tekstin viikoittain.