Kansa joka muistaa

”Kun olette ryhtymässä taisteluun, papin tulee astua esiin puhumaan kansalle” (5. Moos. 20: 2).

Paavalin mukaan jokainen kristitty on hengellisessä sodankäynnissä, tahtoi tai ei. Vihollinen haluaa varastaa iloa tuovan luottamuksen ja lapsen uskomme. Hän kasaa eteemme niin paljon ongelmia, ettemme jaksa nähdä niiden ylitse.

Israelin kansa sai merkillisen sodankäyntistrategian, joka soveltuu myös meidän päiviimme. Kun rivistöt asettuivat paikoilleen ja katsekontakti viholliseen oli luotu, pappien piti kuuluttaa taistelijoille Jumalan lupauksia. Papit valoivat uskoa väriseville sydämille kertomalla tosiasioita Jumalan maailmasta. Sanoma oli: ”Älkää yhtään hätääntykö. Vihollinen on kyllä meitä suurempi, mutta meidän puolella on Herra.”

Tiedämme teologian aakkoset. Taistelukentällä kaipaamme kuitenkin yksinkertaisia askelmerkkejä. Kaipaamme kuulla Jumalan lupauksia, jotta muistaisimme Jumalan näkökulman. Unohdamme sen niin helposti ja siksi uppoamme huoliemme kanssa.

Muista siis tänäänkin, että Jumala on kanssasi. Hän pitää sinusta huolen. Kaikissa asioissa.

Vaikeuksien oppitunnit

”Te ette saaneet leipää syödäksenne ettekä viiniä tai väkijuomaa juodaksenne, jotta tietäisitte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne” (5. Moos. 29:5).

Mooses piti Israelin kansalle viimeistä puhettaan Kanaanin maan rajalla. Hän palautti kansalle mieleen kuluneiden vuosikymmenien vaelluksen keskellä erämaata. Kansalla ei ollut mitään mihin turvautua; ei omia ruokavarastoja, peltoja tai viinitarhoja eikä naapurikansojen apua.

Kansa pysyi hengissä Jumalan armon avulla. He saivat joka päivä elatuksen Jumalan lähettämän mannan avulla ja he joivat Jumalan antamista vesilähteistä. Jumala taivutti heitä elämään uskosta.

Jumalan antamat eväät löytyvät monesti vasta sitten, kun olemme erämaassa ja omat eväämme ovat lopussa.

Ehkä sinultakin on riistetty se leipä, josta sait elämänhalusi ja ilosi? Elämä ei ole summa sattumia tai kohtalonoikkuja, Jumala on aina kaiken takana. Hän tahtoo tarjota sinulle ravintoa, joka ylittää aikaisemmat makuelämyksesi. Hän tarjoaa sinulle syvempää yhteyttä Poikaansa Jeesukseen Kristukseen.

Usko tarjoaa sitä todellista äidinmaitoa, mistä meidät on syntiinlankeamuksessa vieroitettu. Ehkä olemme niin tottuneet korvikkeisiin, ettemme osaa etsiä aitoa sielun ruokaa. Onneksi Jumala on päättäväinen rakkaudessaan, Hän vie meitä vaikeuksien oppituntien kautta lähteille, joita emme olisi itse löytäneet.

Askeleita eteen ja taakse

”Hoorebilta on Seirin vuoriston kautta yhdentoista päivän matka Kaades-Barneaan.” (5. Moos. 1:2).

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että elämäsi on yhtä eteen- ja taaksepäin huopaamista? Hyvien vaiheiden jälkeen joudut palaamaan taas aikaisempiin ongelmiin? Ja kun ajattelet päässeesi yhden esteen yli, huomaat samanlaisen kohta uudelleen edessäsi?

Israelin kansan matka Egyptistä kohti Luvattua maata olisi voinut kestää vain reilut pari viikkoa. Sen sijaan he kulkivat matkaa 40 vuotta. Saatan ihmetellä heidän hidasta etenemistään mutta huomaanko, että etenen monesti itse aivan samaa tahtia?

Epäusko tekee matkan hitaaksi. Jumala ei odota meiltä muuta, kuin että luotamme Häneen matkamme kaikissa vaiheissa. Alkutaipaleella luotamme itseemme ja siksi joudumme kokemaan monta kurjaa mutta tarpeellista tappiota.

Vaikka Israelin kansa joutui epäuskonsa takia pidemmälle reitille, vaivalloinen matka oli samalla mahdollisuus oppia tuntemaan Jumalan huolenpidon ja rakkauden syvyys.

Uskalla jatkaa matkaasi uskossa tänäänkin. Ja kun joudut ottamaan taka-askeleita, pyydä Vapahtajaasi avuksesi. Hän on luottamuksesi arvoinen.

Täyttymyksen ruokaa

”Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää. Hän antoi sinulle syötäväksi mannaa, jota et tuntenut eivätkä isäsikään tunteneet. Näin hän teki sinulle tiettäväksi, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan hän elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Herran suusta” (5. Moos. 8:3).

Jeesus käytti viidettä Mooseksen kirjaa taistelussa Paholaista vastaan. Hän kieltäytyi muuttamasta kiviä leiviksi toteamalla, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.

Tämä ihmeellinen ruoka alkaa yleensä maistua vasta sitten, kun joudun näkemään nälkää. Siksi Mooses puhuu Jumalan nöyryyttävästä oppikoulusta. Muiden täyttymysten tyhjentyessä sisimpäni voi avautua aivan uudenlaiselle todellisuudelle.

Raamattu on kokonaisuudessaan Jumalan suusta lähtenyttä. Sanoissa on läheisyyden lupaus. Kun olen tekemisissä Raamatun kanssa, Jumala on lähellä.

Raamattu on loputon ruokavarasto. Se odottaa nälkäisiä kristittyjä avaamaan pariovet ja nauttimaan antimista.

Paholainen jatkaa edelleen samoja metkujaan. Se pyrkii kääntämään huomiomme kiviin ja leipiin. Saakoon Jumala ohjata meidät todellisen täyttymyksen äärelle.

Synnin seuraukset

”Kun kaikki tämä kohtaa sinua, siunaus niin kuin kirouskin, jotka minä olen asettanut sinun eteesi, niin silloin sinä menet itseesi kaikkien kansojen keskellä, joiden luo Herra, sinun Jumalasi, on sinut karkottanut” (5. Moos. 30:1).

Synti on tuhovoima. Kun minä toimin vastoin Raamatun elämää suojelevia ohjeita, rikon sekä itseäni että usein myös toisia ihmisiä.

Israel joutui syntiensä tähden pakkosiirtolaisuuteen. Myös kristitty joutuu usein kantamaan syntiensä seurauksia. Jumalan käskyjen rikkominen saattaa johtaa ihmissuhteiden rikkoutumiseen ja monenlaiseen kurjuuteen.

Mutta Jumala kuulee erityisen tarkkaavaisesti syntiensä tähden särkyneen ihmisen huokauksia. Siellä missä yksi ihminen menee itseensä ja ottaa vastuun elämästään, siellä armo on jo kääntämässä uutta sivua.

Synti voi todella rikkoa elämän. Mutta armo on syntiä suurempi todellisuus. Ei ole olemassa syvyyttä eikä etäisyyttä, josta Jumala ei lapsiaan pelastaisi. Särkyneellä on lupaus elämästä ja yltäkylläisyydestä.

Synti on saattanut särkeä menneisyyden mutta armo voi lahjoittaa mennyttä rikkaamman elämän Vapahtajan seurassa.