Loppu onkin uusi alku

”Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienetkin” (5. Moos. 32: 36).

Israelin kansa oli luvatun maan rajalla ja Mooseksen oli aika siirtyä Jumalan luokse. Sitä ennen Jumala ilmoitti Moosekselle, että kansa alkaisi tulevan hyvinvoinnin keskellä etsiä turvaa muualta kuin Jumalastaan.

Mooseksen piti kirjoittaa laulu, joka muistuttaisi kansaa tulevina aikoina Jumalan käskyistä ja kansan uskottomuudesta. Syntiä seuraisi tuomiot ja elämän kurjuus.

Mutta laulu ei pääty siihen; Armo astuu näyttämölle. Juuri kun israelilaiset olisivat laulun mukaan tuhon partaalla, mieli maassa ja voimat vähissä, silloin Jumalan rakkaus pakottaisi Hänet apuun.

Kuinka monta kertaa minä olen vastustellut Jumalaa ja etsinyt elämän mielekkyyttä asioista, jotka ovat lopulta olleet vain kangastuksia ja vieneet minut keskelle kuivaa erämaata? Yhtä monta kertaa Jeesus Kristus on tullut, nostanut minut syliinsä ja kantanut vihreille niityille.

Sinäkin voit olla tänään oman juoksusi päätepisteessä. Ehkä olet tavoitellut onnea ja tasapainoa asioista, jotka ovatkin pettäneet altasi?

Yksi ihana hengellinen laki on se, että loppu on uusi alku. Jumala näkee sinut ja voit olla varma, että Hänellä on riittävän pitkä käsi yltääkseen sinuunkin asti!

❗️ Huom rakkaat lukijamme❗️
Koska aikamme ja voimamme menevät suuren kattoremonttimme parissa, pystymme julkaisemaan tekstejä nyt normaalia harvemmin.Pyrimme kuitenkin julkaisemaan uuden tekstin viikoittain. 🙂

Kansa joka muistaa

”Kun olette ryhtymässä taisteluun, papin tulee astua esiin puhumaan kansalle” (5. Moos. 20: 2).

Paavalin mukaan jokainen kristitty on hengellisessä sodankäynnissä, tahtoi tai ei. Vihollinen haluaa varastaa iloa tuovan luottamuksen ja lapsen uskomme. Hän kasaa eteemme niin paljon ongelmia, ettemme jaksa nähdä niiden ylitse.

Israelin kansa sai merkillisen sodankäyntistrategian, joka soveltuu myös meidän päiviimme. Kun rivistöt asettuivat paikoilleen ja katsekontakti viholliseen oli luotu, pappien piti kuuluttaa taistelijoille Jumalan lupauksia. Papit valoivat uskoa väriseville sydämille kertomalla tosiasioita Jumalan maailmasta. Sanoma oli: ”Älkää yhtään hätääntykö. Vihollinen on kyllä meitä suurempi, mutta meidän puolella on Herra.”

Tiedämme teologian aakkoset. Taistelukentällä kaipaamme kuitenkin yksinkertaisia askelmerkkejä. Kaipaamme kuulla Jumalan lupauksia, jotta muistaisimme Jumalan näkökulman. Unohdamme sen niin helposti ja siksi uppoamme huoliemme kanssa.

Muista siis tänäänkin, että Jumala on kanssasi. Hän pitää sinusta huolen. Kaikissa asioissa.

Vaikeuksien oppitunnit

”Te ette saaneet leipää syödäksenne ettekä viiniä tai väkijuomaa juodaksenne, jotta tietäisitte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne” (5. Moos. 29:5).

Mooses piti Israelin kansalle viimeistä puhettaan Kanaanin maan rajalla. Hän palautti kansalle mieleen kuluneiden vuosikymmenien vaelluksen keskellä erämaata. Kansalla ei ollut mitään mihin turvautua; ei omia ruokavarastoja, peltoja tai viinitarhoja eikä naapurikansojen apua.

Kansa pysyi hengissä Jumalan armon avulla. He saivat joka päivä elatuksen Jumalan lähettämän mannan avulla ja he joivat Jumalan antamista vesilähteistä. Jumala taivutti heitä elämään uskosta.

Jumalan antamat eväät löytyvät monesti vasta sitten, kun olemme erämaassa ja omat eväämme ovat lopussa.

Ehkä sinultakin on riistetty se leipä, josta sait elämänhalusi ja ilosi? Elämä ei ole summa sattumia tai kohtalonoikkuja, Jumala on aina kaiken takana. Hän tahtoo tarjota sinulle ravintoa, joka ylittää aikaisemmat makuelämyksesi. Hän tarjoaa sinulle syvempää yhteyttä Poikaansa Jeesukseen Kristukseen.

Usko tarjoaa sitä todellista äidinmaitoa, mistä meidät on syntiinlankeamuksessa vieroitettu. Ehkä olemme niin tottuneet korvikkeisiin, ettemme osaa etsiä aitoa sielun ruokaa. Onneksi Jumala on päättäväinen rakkaudessaan, Hän vie meitä vaikeuksien oppituntien kautta lähteille, joita emme olisi itse löytäneet.

Askeleita eteen ja taakse

”Hoorebilta on Seirin vuoriston kautta yhdentoista päivän matka Kaades-Barneaan.” (5. Moos. 1:2).

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että elämäsi on yhtä eteen- ja taaksepäin huopaamista? Hyvien vaiheiden jälkeen joudut palaamaan taas aikaisempiin ongelmiin? Ja kun ajattelet päässeesi yhden esteen yli, huomaat samanlaisen kohta uudelleen edessäsi?

Israelin kansan matka Egyptistä kohti Luvattua maata olisi voinut kestää vain reilut pari viikkoa. Sen sijaan he kulkivat matkaa 40 vuotta. Saatan ihmetellä heidän hidasta etenemistään mutta huomaanko, että etenen monesti itse aivan samaa tahtia?

Epäusko tekee matkan hitaaksi. Jumala ei odota meiltä muuta, kuin että luotamme Häneen matkamme kaikissa vaiheissa. Alkutaipaleella luotamme itseemme ja siksi joudumme kokemaan monta kurjaa mutta tarpeellista tappiota.

Vaikka Israelin kansa joutui epäuskonsa takia pidemmälle reitille, vaivalloinen matka oli samalla mahdollisuus oppia tuntemaan Jumalan huolenpidon ja rakkauden syvyys.

Uskalla jatkaa matkaasi uskossa tänäänkin. Ja kun joudut ottamaan taka-askeleita, pyydä Vapahtajaasi avuksesi. Hän on luottamuksesi arvoinen.

Täyttymyksen ruokaa

”Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää. Hän antoi sinulle syötäväksi mannaa, jota et tuntenut eivätkä isäsikään tunteneet. Näin hän teki sinulle tiettäväksi, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan hän elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Herran suusta” (5. Moos. 8:3).

Jeesus käytti viidettä Mooseksen kirjaa taistelussa Paholaista vastaan. Hän kieltäytyi muuttamasta kiviä leiviksi toteamalla, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.

Tämä ihmeellinen ruoka alkaa yleensä maistua vasta sitten, kun joudun näkemään nälkää. Siksi Mooses puhuu Jumalan nöyryyttävästä oppikoulusta. Muiden täyttymysten tyhjentyessä sisimpäni voi avautua aivan uudenlaiselle todellisuudelle.

Raamattu on kokonaisuudessaan Jumalan suusta lähtenyttä. Sanoissa on läheisyyden lupaus. Kun olen tekemisissä Raamatun kanssa, Jumala on lähellä.

Raamattu on loputon ruokavarasto. Se odottaa nälkäisiä kristittyjä avaamaan pariovet ja nauttimaan antimista.

Paholainen jatkaa edelleen samoja metkujaan. Se pyrkii kääntämään huomiomme kiviin ja leipiin. Saakoon Jumala ohjata meidät todellisen täyttymyksen äärelle.