“Te ette saaneet leipää syödäksenne ettekä viiniä tai väkijuomaa juodaksenne, jotta tietäisitte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne” (5. Moos. 29:5).
Mooses piti Israelin kansalle viimeistä puhettaan Kanaanin maan rajalla. Hän palautti kansalle mieleen kuluneiden vuosikymmenien vaelluksen keskellä erämaata. Kansalla ei ollut mitään mihin turvautua; ei omia ruokavarastoja, peltoja tai viinitarhoja eikä naapurikansojen apua.
Kansa pysyi hengissä Jumalan armon avulla. He saivat joka päivä elatuksen Jumalan lähettämän mannan avulla ja he joivat Jumalan antamista vesilähteistä. Jumala taivutti heitä elämään uskosta.
Jumalan antamat eväät löytyvät monesti vasta sitten, kun olemme erämaassa ja omat eväämme ovat lopussa.
Ehkä sinultakin on riistetty se leipä, josta sait elämänhalusi ja ilosi? Elämä ei ole summa sattumia tai kohtalonoikkuja, Jumala on aina kaiken takana. Hän tahtoo tarjota sinulle ravintoa, joka ylittää aikaisemmat makuelämyksesi. Hän tarjoaa sinulle syvempää yhteyttä Poikaansa Jeesukseen Kristukseen.
Usko tarjoaa sitä todellista äidinmaitoa, mistä meidät on syntiinlankeamuksessa vieroitettu. Ehkä olemme niin tottuneet korvikkeisiin, ettemme osaa etsiä aitoa sielun ruokaa. Onneksi Jumala on päättäväinen rakkaudessaan, Hän vie meitä vaikeuksien oppituntien kautta lähteille, joita emme olisi itse löytäneet.
