Huolenpitoa vailla vertaa

”…jotta ruumiissa ei olisi eripuraisuutta vaan kaikki jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toisistaan” (1. Kor. 12:25).

Onko sivulta koskaan venähtänyt nilkka? Muistatko millaista kipua se tuotti ja kuinka kaikki ajatuksesi ja toiveesi keskittyivät pienen hetken ajan kipeän kohdan ympärille?

Nilkka kääritään siteeseen ja sille annetaan sopivaa hoitoa. Kylmä- tai kompressiohoito vaativat käsiä mukaan yhteiseen avunantoon. Muut ruumiin jäsenet tottelevat päältä saamiaan ohjeita. Kaikki toimivat yhden hyväksi.

Jokainen kristitty on osa Jeesuksen Kristuksen ruumista. Kun yksikin ruumiinosa kärsii, Jeesus tuntee kipua ja tahtoo hoitaa vaurioituneen osan kuntoon.

Kristuksen ruumiissa toimii ”yksi kaikkien, kaikki yhden” -ajattelu niin pitkään, kun aivot saavat viestiä signaalia muulle keholle. Jos kristittyjen välillä on halveksuntaa, juoruilua ja alaspainamista, komentokeskuksen viestit ovat estyneet.

Toiset ruumiin jäsenet ovat vahvempia mutta vain siksi, että ne pystyisivät sitä voimakkaammin hoitamaan heikompia tovereitaan.

Voimaa ilman rakkautta?

”Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään” (1. Kor. 13:2).

Ajattele voivasi tuntea kaikki kristilliset teologiset kiemurat ja salaisuudet? Tai kuvittele omaavasi niin vahva usko, että vuodet järkkyisivät edessäsi? Tai miltä tuntuisi olla Suomen tunnetuin profeetta, joka puhuisi Herran sanoja toisille?

Jo yhdellä näistä kolmesta ominaisuudesta ja lahjasta olisit Suomessa lähes kaikkien kristittyjen huulilla. Saisit julkisuutta, sinua ihailtaisiin ja seuraasi haluttaisiin.

Voimaa voi olla ilman rakkautta. Sellainen voima saa ihmismassat liikkeelle mutta on Jumalan edessä arvotonta. Paavalin sanoin voima ilman rakkautta ei olisi mitään.

Voima on houkuttelevaa ja huumaavaa. Mutta valjastaa se rakkauden valjain, se on taivaallista. Voima kohottaa sen omistajan toisten yläpuolelle mutta rakkaus laskeutuu kärsivien vierelle.

Seurakunta ei kaipaa pelkkää voimaa. Se kaipaa rakkaudenmuotoista voimaa. Ristinmuotoista rakkautta. Voiman voi löytää alelaareista mutta rakkaus löytyy vain Kristuksen läheisyydestä.

Tietoa vai rakkautta?

”Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa” (1. Kor. 8:1).

On riipaisevan surullista seurata somessa tapahtuvaa, kristittyjen välistä riitelyä. Otsikot vaihtuvat, raamatunkohtia sinkoilee ja väittelyt tuntuvat päättömiltä ja päättymättömiltä.

Osa keskusteluun osallistujista vetoaa kirkkohistoriaan, Raamattuun, sen eri tulkintaperusteihin ja nostaa itsensä jalustalle. Ehkä tarkoitus oli alussa hyvä, mutta keskustelun edetessä tarkoitus tuntuu olevan vain saada sanoa viimeinen sana.

Toiset keskustelijat pyrkivät rauhoittamaan ilmapiiriä ja osoittamaan väiteltävän aiheen suhdetta suurempaan kokonaisuuteen. Heidät yleensä ammutaan tylysti alas argumenteilla ”Rakkausko peittää kaiken?” tai ”Etkö piittaa mitä Raamattu sanoo?”

Osa keskustelussa mukana olevista kokee sielussaan kuin kylmän ja epämiellyttävän kuristuksen. He jäävät paremmin tietävien varjoon, heidän pienet kysymykset ja mielipiteet lytätään toisella kädellä sivuun ja he jäävät kipuilemaan elämänsä kanssa. Heille kyseessä ei ollut alunperinkään oman etevyyden osoittaminen vaan arka kysymys siitä, kelpaavatko hekin Jeesukselle? Ovatko he samanarvoisia muiden kanssa?

Tieto on arvokasta eikä sitä sovi väheksyä. Mutta Jumalan valtakunnassa sen tulee tulla vasta rakkauden jälkeen. Paavali sanoi terävästi, että tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.

Jos tietämisemme ei tule esille rakkauden soinnuilla, se vain repii ja rikkoo. Jumalan valtakunnassa pelkkä oikeassa oleminen ei ole voitto – on voitto rakastaa sitäkin, joka ajattelee eri tavalla. Ja on kuin kaunista melodiaa sellainen tieto, joka alentuu rakastamaan ja jakamaan tietoaan myötätunnon ja yhteyden tavoittelemisen kautta.

Kunpa meiltä puuttuisikin tietoa! Mutta kun meiltä puuttuu rakkautta, siksi olemme kuin pikkulapset vääntämässä asioista, joista emme todellisuudessa tiedä tarpeeksi. Jos vain rakastaisimme toisiamme, ehkä osaisimme tiedoillamme myös tehdä toisillemme hyvää. Ehkä osaisimme puhua niin, että tavoittaisimme heikot, arat, lankeilevat. Ja ne, jotka taistelevat menneisyytensä kanssa. Sillä heitä Jeesus rakastaa.

Yksin armosta

”Hänestä on teidän oleminen Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet on Jumala antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi, jotta tapahtuisi, niin kuin on kirjoitettu: `Joka kerskaa, kerskatkoon Herrasta´” (1. Kor. 1:30,31).

Kristinuskossa Jumala on aina antaja ja ihminen vastaanottaja. Kristinuskossa ei ihminen löydä Jumalaa vaan Jumala löytää ihmisen.

Jumala lahjoittaa ihmiselle uskon ja silloin ihminen saa nähdä Kristuksen ihanuuden. Jumala antaa ihmiselle synnit anteeksi ja ottaa hänet lapsekseen yksin armosta, Jeesuksen ristin tähden.

Monet kristityt ajattelevat, että elämä kristittynä on kiinni omista voimista tai kyvyistä. Mutta ei, elämä Kristuksen yhteydessä ja sitä seuraava pyhityskin on kaikki Jumalan omaa työtä, eli armoa.

Myös tahto rukoilla ja tutkia Raamattua annetaan kristitylle lahjana. Jumala vaikuttaa sen Henkensä kautta kristityn sydämessä. Jumalan valtakuntaa edistävä työkin on Jumalan armon vaikutusta, siinä kristityt saavat olla puhtaasti Jumalan armon välikappaleina.

Mikä on siis ihmisen osuus? Vastaanottaminen eli eläminen Jumalan armon varassa. Ja siitä syntyvä kiitollisuus.

Lihallinen vai hengellinen?

”Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille vaan niin kuin lihallisille, niin kuin pikkulapsille Kristuksessa.” (1. Kor. 3:1)

Raamattu määrittelee kolme erilaista ”ihmistyyppiä” suhteessa Jumalaan: luonnollisen, lihallisen ja hengellisen. Luonnollisella ihmisellä tarkoitetaan ihmistä, joka ei ole ottanut Kristusta elämäänsä. Hengellisellä tarkoitetaan ihmistä, joka on tullut uskoon ja jossa Pyhä Henki asuu. Lihallinen ihminen on puolestaan kristitty, jossa Pyhä Henki asuu, mutta Hän on jäänyt sivuun sydämen keskuksesta.

Lihallinen kristitty on kyllä pelastettu, mutta hän ei elä sitä rikasta ja Jumalan mielen mukaista elämää, johon hänet on kutsuttu. Hän saattaa pelätä elämän lankojen luovuttamista Herralleen tai on tietämätön siitä valtavasta ilosanomasta, että elävä Jumala asuu hänessä.

Hengellisellä kristityllä tarkoitetaan yksinkertaisesti ihmistä, joka on ottanut Kristuksen elämänsä Herraksi ja vapahtajaksi. Jumala on tarkoittanut, että me eläisimme hengellisinä ihmisinä, siis täynnä Pyhää Henkeä ja tuottaisimme ajan saatossa Hengen hedelmiä. Hedelmät syntyvät ajan kanssa mutta elämä Hengen varassa on jokaisen etuoikeus alusta saakka.

Raamattu kehottaa meitä täyttymään Hengellä jatkuvasti (Ef. 5:18). Paavali liittää kehotukseen yhteisöllisyyden sen tähden, että me tarvitsemme toisiamme. Me saamme yhdessä siis pyytää Jumalalta Hänen Henkeään täyttämään elämäämme.

Kuinka päästä lihallisesta kristitystä hengelliseksi? Se ei ole vaikea asia, eikä yhdenkään ihmisen tavoittamattomissa. Se toteutuu siinä yksinkertaisessa rukouksessa, jossa pyydämme Jeesusta olemaan elämämme Herra ja luottamuksessa, että Hän kuulee pyyntömme.

Silloin kun Jeesus saa johtaa elämäämme, silloin elämme Hänen varassaan. Silloin elämme Hengessä. Ja silloin Pyhä Henki on meidän sisäinen voimanlähteemme kaikkeen kristilliseen elämään.

Auringonlasku joella.