Lihallinen vai hengellinen?

”Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille vaan niin kuin lihallisille, niin kuin pikkulapsille Kristuksessa.” (1. Kor. 3:1)

Raamattu määrittelee kolme erilaista ”ihmistyyppiä” suhteessa Jumalaan: luonnollisen, lihallisen ja hengellisen. Luonnollisella ihmisellä tarkoitetaan ihmistä, joka ei ole ottanut Kristusta elämäänsä. Hengellisellä tarkoitetaan ihmistä, joka on tullut uskoon ja jossa Pyhä Henki asuu. Lihallinen ihminen on puolestaan kristitty, jossa Pyhä Henki asuu, mutta Hän on jäänyt sivuun sydämen keskuksesta.

Lihallinen kristitty on kyllä pelastettu, mutta hän ei elä sitä rikasta ja Jumalan mielen mukaista elämää, johon hänet on kutsuttu. Hän saattaa pelätä elämän lankojen luovuttamista Herralleen tai on tietämätön siitä valtavasta ilosanomasta, että elävä Jumala asuu hänessä.

Hengellisellä kristityllä tarkoitetaan yksinkertaisesti ihmistä, joka on ottanut Kristuksen elämänsä Herraksi ja vapahtajaksi. Jumala on tarkoittanut, että me eläisimme hengellisinä ihmisinä, siis täynnä Pyhää Henkeä ja tuottaisimme ajan saatossa Hengen hedelmiä. Hedelmät syntyvät ajan kanssa mutta elämä Hengen varassa on jokaisen etuoikeus alusta saakka.

Raamattu kehottaa meitä täyttymään Hengellä jatkuvasti (Ef. 5:18). Paavali liittää kehotukseen yhteisöllisyyden sen tähden, että me tarvitsemme toisiamme. Me saamme yhdessä siis pyytää Jumalalta Hänen Henkeään täyttämään elämäämme.

Kuinka päästä lihallisesta kristitystä hengelliseksi? Se ei ole vaikea asia, eikä yhdenkään ihmisen tavoittamattomissa. Se toteutuu siinä yksinkertaisessa rukouksessa, jossa pyydämme Jeesusta olemaan elämämme Herra ja luottamuksessa, että Hän kuulee pyyntömme.

Silloin kun Jeesus saa johtaa elämäämme, silloin elämme Hänen varassaan. Silloin elämme Hengessä. Ja silloin Pyhä Henki on meidän sisäinen voimanlähteemme kaikkeen kristilliseen elämään.

Auringonlasku joella.

Jumalasta syntynyt ei tee syntiä?

”Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska hän on syntynyt Jumalasta.” (1. Joh. 3: 9)

Monet kristityt ahdistuvat näistä Johanneksen sanoista. He kokevat elämässään kovaa taistelua syntiä vastaan vaikka samaan aikaan Johannes vakuuttaa, ettei Jumalasta syntynyt voi tehdä syntiä. Kumotaanko tässä armo? Mistä on kysymys?

Tärkeää on ensin huomata, ettei Johannes kirjoita kristityille, jotka kipuilevat lankeamisiaan ja heikkoa uskonelämäänsä. Hän kirjoittaa kristityille, jotka ovat vaarassa hyväksyä synnin tekemisen normaaliksi ja hyväksi tavaksi.

Johannes käyttää sanoissaan sellaista verbimuotoa, joka tarkoittaa jatkuvaa synnin tekemistä. Se ei Johanneksen mukaan ole mahdollista, sillä Jumalan siemen, eli Hänen Henkensä asuu kristityssä ja käy taistelua syntiä vastaan.

Kristityn taistelu syntiä vastaan jatkuu taivaan rajalle saakka. Ja siinä taistelussa myös monesti epäonnistutaan. Syyllisyys ja häpeä saattavat saada aikaan sen, että kristitty masentuu ja luopuu luottamuksestaan Jeesukseen Kristukseen. Siksi Johannes haluaa vahvistaa meitä lupaamalla, että meissä asuva Kristus toteuttaa meissä Jumalan tahtoa.

Kristityn tulee aina uudestaan kuulla se ilosanoma, että hän on syntynyt Jumalasta. Meissä oleva uusi luonto taistelee vanhaa vastaan. Ja Pyhän Hengen tehtävänä on herättää meidän omaatuntoamme aina silloin, kun se on paatumassa ja luovuttamassa.

Armo on ytimessä siis Johanneksenkin sanomassa.

Miten eletään Hengen johtamana?

”Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa.” (Gal. 5:16)

Kristitty koostuu kahdesta osasta: vanhasta ja uudesta. Vanhaa kutsutaan nimillä vanha luomus, vanha ihminen ja liha. Vaikka se uskoontulossa sai kuoliniskun, on se edelleen kovin kyvykäs tuottamaan harmia ja vetämään meitä kohti Jumalan vastaisia haluja ja himoja.

Samaan aikaan me olemme uusia luomuksia ja meidän käyttövoimamme on meissä asuva Pyhä Henki. Syy, miksi me lankeamme syntiin ja kapinoimme Jumalaa vastaan, on näiden luonnon välisessä taistelussa. jokainen kristitty kokee tätä taistelua kuolemaansa saakka.

Paavali antaa meille taisteluumme ratkaisevan ohjeen: Vaeltakaa hengessä. Mitä se tarkoittaa? Itselleni se on vuosia tarkoittanut pyrkimystä päästä korkeampaan hengelliseen tilaan, jossa olisin Pyhän Hengen johdatuksen arvoinen. Tiedätkö mitä? En ole koskaan päässyt sinne.

Hengessä vaeltaminen tai Hengen ohjauksessa oleminen ei ole vain joidenkin edistyneiden ja kokeneiden kristittyjen etuoikeus; se on kristityn normaalitila alusta saakka. Sanoihan Paavali galatalaisille, että he aloittivat uskonelämänsä Hengen varassa (Gal.3:3).

Onneksi Hengessä vaeltaminen tarkoittaa jotain muuta kuin ihmisen omia ponnisteluja. Se on yksinkertaisuudessaan sitä, että luovutan taisteluni minussa asuvalle Herralle Jeesukselle. Myönnän, etten pärjää itse taistelussa syntiä vastaan ja annan Hänelle elämäni ohjat. Hän haluaa johtaa elämäämme ja vaikuttaa meissä oman hyvän suunnitelmansa toteutumista.

Vapaaksi riippuvuuksista?

”Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.” (Room. 6: 14)

Taistelu riippuvuuksia vastaan on repivää ja tuhoisaa. Se tuhoaa ihmistä itseään sekä usein myös lähipiiriä. Voiko kristitty olla sidoksissa erilaisiin riippuvuuksiin? Kyllä voi. Kristitty voi kuten kuka tahansa kokea esimerkiksi pornoriippuvuutta, läheisriippuvuutta, päihderiippuvuutta tai peliriippuvuutta.

Riippuvuuden kokeminen aiheuttaa syvää syyllisyyttä ja häpeää. Riippuvuudesta kärsivä ihminen yrittää monesti päästä ongelmastaan eroon kaikin voimin. Langettuaan hän kokee masennusta ja ahdistusta ja tekee yhä uusia lupauksia onnistua jatkossa paremmin. Hetken aikaa elämä saattaakin olla helpompaa, kunnes sama vanha riippuvuus houkuttaa ja taistelun jälkeen edessä on uusi epäonnistuminen. Tämän kierteen aikana ihminen keskittyy koko ajan itseensä ja silloin Kristus unohtuu.

Miten riippuvuuksista voisi päästä eroon? Tärkeää on ymmärtää, että me ihmiset näemme riippuvuuden näkyvät ilmentymät, Jumala tietää niiden syntymekanismin; monesti syyt juontavat aivan lapsuuteen saakka. Haavoittunut psyyke pyrkii etsimään tasapainoa ja hyvää oloa ja monesti se tapahtuu erilaisten ikävien riippuvuuksien kautta; ne tarjoavat hetkellistä huumaa ja helpostusta.

Ratkaisevaa on ymmärtää, että ihmisen on itsensä mahdotonta voittaa ongelmaansa. Eikä Jumala odota sitä. Sen sijaan Jumala odottaa, että riippuvuuden kehässä painiva ihminen luovuttaisi taistelun Hänelle. Hän kykenee armossaan tekemään sen, mitä me emme. Synti ei ole herrana siellä missä armo vallitsee – se tarkoittaa sitä, että Jumalan armo vapauttaa ihmisen itsensä ruoskimiselta ja itseensä käpertymiseltä ja vie hänet Kristuksen armoistuimen luokse. Kun ihminen lakkaa lainomaisen itsensä muuttamisen, jää tilaa Pyhän Hengen työlle.

Haluan sanoa vielä lopuksi yhden asian sinulle, joka kärsit jonkinlaisesta riippuvuudesta elämässäsi: Jeesus Kristus rakastaa sinua. Sinä riität ja kelpaat Hänelle juuri sellaisena kuin olet. Hänen armonsa riittää sinulle. Uskalla olla rakastettu ja luovuttaa mahdottomat taistelusi Hänelle, Hän ottaa ne omikseen. Hän saattaa vapauttaa sinut aivan silmänräpäyksessä tai sitten pidemmän hoitumisen kautta. Ja jotkut joutuvat elämään riippuvuuden varjoissa koko elämänsä, mutta silloinkin Kristuksen rakkauden keskipisteessä.

Ahdistuneen sydämen huuto

”Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämeen Poikansa Hengen, joka huutaa: `Abba, Isä!´” (Gal. 4: 6)

On merkille pantavaa, että Paavali käyttää tässä sanaa ”huutaa”, joka viittaisi siihen, että kyseessä on ahdistuneen kristityn sydämen huuto. Me tiedämme, että vihollisemme Perkele jatkuvasti ahdistaa meitä, samoin vanha luontomme. Myös laki osoittaa syntisyyttämme ja kaikkien näiden paineessa saatamme kokea olevamme kuin tukahtumassa. Silloin Henki meidän sisällämme huutaa: ”Isä, auta!”.

Me emme monestikaan itse koe vahvaa uskon huutoa, pikemmin tukahtunutta huokausta. Siihen Paavali taitaa viitata Roomalaiskirjeen 8. luvussa, kun hän kirjoittaa, että ”Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja” (Room. 8: 26). Miten Henki auttaa? Huokailemalla sanomattomin huokauksin ja nämä huokaukset taivas kuulee ja niihin vastataan.

Mooses koki jotain tällaista ollessaan nalkissa Kaislameren edustalla. Egyptin sotajoukot saavuttivat heidät eikä pakopaikkaa ollut. Kansa alkoi syyttää Moosesta ja Raamatun mukaan hän näennäisen tyynesti kehotti kansaa odottamaan Jumalan toimintaa. Kuitenkin Jumala kuuli Mooseksen sisällä olevan sisäisen ahdistuksen ja paineen. Hän kysyi: ”Miksi sinä huudat minua avuksi?” (2. Moos. 14:15). Henki huusi Mooseksen sisällä ja Jumala kuuli tuon huudon ja vastasi siihen.

Voimme olla omien ahdistuksiemme keskellä turvallisella mielellä. Jumala tietää heikkoutemme. Hän tietää, ettemme osaa edes rukoilla kovassa paineessa ja hädässä vaan menemme sen sijaan kivusta kerälle. Hän on antanut Henkensä meihin ja Pyhä Henki huutaa apua puolestamme. Vaikka et jaksaisi huutaa ääneen apua etkä tuntisi sisäistä uskonhuutoa, Jumala kuulee ahdistuneet vaikerrukset. Ne pienet pihinät herättävät taivaan – Jumala näkee omansa olevan vaikeuksissa ja Hän auttaa.

ahdistuneensydamenhuuto_DSC02771