Miten eletään Hengen johtamana?

”Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa.” (Gal. 5:16)

Kristitty koostuu kahdesta osasta: vanhasta ja uudesta. Vanhaa kutsutaan nimillä vanha luomus, vanha ihminen ja liha. Vaikka se uskoontulossa sai kuoliniskun, on se edelleen kovin kyvykäs tuottamaan harmia ja vetämään meitä kohti Jumalan vastaisia haluja ja himoja.

Samaan aikaan me olemme uusia luomuksia ja meidän käyttövoimamme on meissä asuva Pyhä Henki. Syy, miksi me lankeamme syntiin ja kapinoimme Jumalaa vastaan, on näiden luonnon välisessä taistelussa. jokainen kristitty kokee tätä taistelua kuolemaansa saakka.

Paavali antaa meille taisteluumme ratkaisevan ohjeen: Vaeltakaa hengessä. Mitä se tarkoittaa? Itselleni se on vuosia tarkoittanut pyrkimystä päästä korkeampaan hengelliseen tilaan, jossa olisin Pyhän Hengen johdatuksen arvoinen. Tiedätkö mitä? En ole koskaan päässyt sinne.

Hengessä vaeltaminen tai Hengen ohjauksessa oleminen ei ole vain joidenkin edistyneiden ja kokeneiden kristittyjen etuoikeus; se on kristityn normaalitila alusta saakka. Sanoihan Paavali galatalaisille, että he aloittivat uskonelämänsä Hengen varassa (Gal.3:3).

Onneksi Hengessä vaeltaminen tarkoittaa jotain muuta kuin ihmisen omia ponnisteluja. Se on yksinkertaisuudessaan sitä, että luovutan taisteluni minussa asuvalle Herralle Jeesukselle. Myönnän, etten pärjää itse taistelussa syntiä vastaan ja annan Hänelle elämäni ohjat. Hän haluaa johtaa elämäämme ja vaikuttaa meissä oman hyvän suunnitelmansa toteutumista.

Vapaaksi riippuvuuksista?

”Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.” (Room. 6: 14)

Taistelu riippuvuuksia vastaan on repivää ja tuhoisaa. Se tuhoaa ihmistä itseään sekä usein myös lähipiiriä. Voiko kristitty olla sidoksissa erilaisiin riippuvuuksiin? Kyllä voi. Kristitty voi kuten kuka tahansa kokea esimerkiksi pornoriippuvuutta, läheisriippuvuutta, päihderiippuvuutta tai peliriippuvuutta.

Riippuvuuden kokeminen aiheuttaa syvää syyllisyyttä ja häpeää. Riippuvuudesta kärsivä ihminen yrittää monesti päästä ongelmastaan eroon kaikin voimin. Langettuaan hän kokee masennusta ja ahdistusta ja tekee yhä uusia lupauksia onnistua jatkossa paremmin. Hetken aikaa elämä saattaakin olla helpompaa, kunnes sama vanha riippuvuus houkuttaa ja taistelun jälkeen edessä on uusi epäonnistuminen. Tämän kierteen aikana ihminen keskittyy koko ajan itseensä ja silloin Kristus unohtuu.

Miten riippuvuuksista voisi päästä eroon? Tärkeää on ymmärtää, että me ihmiset näemme riippuvuuden näkyvät ilmentymät, Jumala tietää niiden syntymekanismin; monesti syyt juontavat aivan lapsuuteen saakka. Haavoittunut psyyke pyrkii etsimään tasapainoa ja hyvää oloa ja monesti se tapahtuu erilaisten ikävien riippuvuuksien kautta; ne tarjoavat hetkellistä huumaa ja helpostusta.

Ratkaisevaa on ymmärtää, että ihmisen on itsensä mahdotonta voittaa ongelmaansa. Eikä Jumala odota sitä. Sen sijaan Jumala odottaa, että riippuvuuden kehässä painiva ihminen luovuttaisi taistelun Hänelle. Hän kykenee armossaan tekemään sen, mitä me emme. Synti ei ole herrana siellä missä armo vallitsee – se tarkoittaa sitä, että Jumalan armo vapauttaa ihmisen itsensä ruoskimiselta ja itseensä käpertymiseltä ja vie hänet Kristuksen armoistuimen luokse. Kun ihminen lakkaa lainomaisen itsensä muuttamisen, jää tilaa Pyhän Hengen työlle.

Haluan sanoa vielä lopuksi yhden asian sinulle, joka kärsit jonkinlaisesta riippuvuudesta elämässäsi: Jeesus Kristus rakastaa sinua. Sinä riität ja kelpaat Hänelle juuri sellaisena kuin olet. Hänen armonsa riittää sinulle. Uskalla olla rakastettu ja luovuttaa mahdottomat taistelusi Hänelle, Hän ottaa ne omikseen. Hän saattaa vapauttaa sinut aivan silmänräpäyksessä tai sitten pidemmän hoitumisen kautta. Ja jotkut joutuvat elämään riippuvuuden varjoissa koko elämänsä, mutta silloinkin Kristuksen rakkauden keskipisteessä.

Ahdistuneen sydämen huuto

”Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämeen Poikansa Hengen, joka huutaa: `Abba, Isä!´” (Gal. 4: 6)

On merkille pantavaa, että Paavali käyttää tässä sanaa ”huutaa”, joka viittaisi siihen, että kyseessä on ahdistuneen kristityn sydämen huuto. Me tiedämme, että vihollisemme Perkele jatkuvasti ahdistaa meitä, samoin vanha luontomme. Myös laki osoittaa syntisyyttämme ja kaikkien näiden paineessa saatamme kokea olevamme kuin tukahtumassa. Silloin Henki meidän sisällämme huutaa: ”Isä, auta!”.

Me emme monestikaan itse koe vahvaa uskon huutoa, pikemmin tukahtunutta huokausta. Siihen Paavali taitaa viitata Roomalaiskirjeen 8. luvussa, kun hän kirjoittaa, että ”Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja” (Room. 8: 26). Miten Henki auttaa? Huokailemalla sanomattomin huokauksin ja nämä huokaukset taivas kuulee ja niihin vastataan.

Mooses koki jotain tällaista ollessaan nalkissa Kaislameren edustalla. Egyptin sotajoukot saavuttivat heidät eikä pakopaikkaa ollut. Kansa alkoi syyttää Moosesta ja Raamatun mukaan hän näennäisen tyynesti kehotti kansaa odottamaan Jumalan toimintaa. Kuitenkin Jumala kuuli Mooseksen sisällä olevan sisäisen ahdistuksen ja paineen. Hän kysyi: ”Miksi sinä huudat minua avuksi?” (2. Moos. 14:15). Henki huusi Mooseksen sisällä ja Jumala kuuli tuon huudon ja vastasi siihen.

Voimme olla omien ahdistuksiemme keskellä turvallisella mielellä. Jumala tietää heikkoutemme. Hän tietää, ettemme osaa edes rukoilla kovassa paineessa ja hädässä vaan menemme sen sijaan kivusta kerälle. Hän on antanut Henkensä meihin ja Pyhä Henki huutaa apua puolestamme. Vaikka et jaksaisi huutaa ääneen apua etkä tuntisi sisäistä uskonhuutoa, Jumala kuulee ahdistuneet vaikerrukset. Ne pienet pihinät herättävät taivaan – Jumala näkee omansa olevan vaikeuksissa ja Hän auttaa.

ahdistuneensydamenhuuto_DSC02771

Haluatko kuulla totuuden?

”Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh 10:10)

Lapsuus- ja nuoruusajan kokemuksilla on ihmisen minäkuvaan niin suuri vaikutus, että niiden toivoisi olevan aina pelkästään myönteisiä. Kuitenkin kovin monet ovat joutuneet kuulemaan toistuvasti negatiivisia ja alas painavia kommentteja itsestään. Joskushan sanojen taustalla on voinut olla ihan hyvääkin tarkoittava ajatus, mutta tapa jolla ne on ilmaistu, on johtanut väärinkäsitykseen ja välirikkoon. Jos näin huonosti voi käydä silloinkin kun tarkoitus on hyvä, niin entä sitten jos toinen tieten tahtoen haluaa loukata ja satuttaa.

Onko sinulla ollut kokemuksia joissa olet joutunut syypääksi johonkin, vaikka syy ei ole ollut sinun? Tai kun sinua on rangaistu epäoikeudenmukaisesti ihan mitättömistäkin asioista, eikä kukaan ole noussut puolustamaan sinua? Tai onko sinua vertailtu muihin niin ettet ole kokenut täyttäväsi vaadittua mittaa, ja rima on kohonnut tilanteen jatkuessa yhä vain korkeammalle? Meihin lyödyt haavat vakuuttavat meille, ettemme tule ikinä riittämään eikä meitä voi todella rakastaa. 

Jos olet kokenut hylkäämistä tai petetyksi tulemista, muistuta itseäsi Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta, jonka hän on jo osoittanut Jeesuksessa. Älä enää usko niitä valheita itsestäsi, jotka pettymyksesi ovat saaneet sinut uskomaan. Niistä ei löydy sitä Jumalan sydämen mukaista ajatusta, joka hänellä on sinusta ja tulevaisuudestasi. 

Varas, josta Jeesus puhui, yrittää viedä meiltä mielenrauhan ja saada meidät lannistumaan. Sen tavoitteena on tehdä tyhjäksi koko uskomme. Tuo varas joutuu itse kokemaan karvaan tappion, kun me pyydämme Pyhää Henkeä uudistamaan mielemme ja muuttamaan ajatuksemme Jumalan ajatusten mukaisiksi. Hän tekee sen oikein mielellään, ja näin meidän sisäinen ihmisemme saa vahvistua ja juurtua Isän rakkauteen.

Pyhä Henki puhuu sisimpäämme totuuden. Hän todistaa, että me olemme syvästi rakastettuja, ja ostetut Jumalan Pojan kalliilla verellä. Hän muistuttaa, ettei kukaan voi erottaa meitä Isän rakkaudesta eikä riistää meitä hänen kädestään. Tämä on totuus hänestä, sinusta ja minusta. 

Kirjoittaja: Johanna Sarento

haluatkokuulla_DSC05142

Keskeneräisinä

Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Joh 16:12-13)

Jos meidän ihmisten pitäisi olla valmiita ja täydellisiä ennen kuin Jumala voisi toimia kauttamme ja käyttää meitä, ei siitä tulisi yhtään mitään. Kun Jeesus valtuutti ensimmäiset opetuslapsensa julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita, hän tiesi kyllä ihan tarkalleen millaisia raakileita opetuslapset olivat. Kuinka paljon enemmän heillä olisi opittavaa!

Esimerkiksi Pietarin elämässä näkyy selvästi hänen inhimillinen rajallisuutensa. Paitsi että Pietarilla oli hiukan väärät luulot omien kykyjensä suhteen, ei hän koskaan ollut oikein tajunnut myöskään sitä, mitä varten Jeesus oli tullut maailmaan. Valtakuntaa perustamaan tietysti, sitähän kaikki odottivat. Kun Jeesus sitten kuoli ristillä, Pietarin maailma romahti. Taidanpa tästä lähteä kalaan, sanoi tuo entinen ihmisten kalastaja. 

Mutta Jeesus nousi haudasta ja ylös taivaaseen! Ja lupasi vielä Pyhän Hengenkin, jotta työ voisi jatkua. Sitten tulikin jo helluntai, ja opetuslapset lähtivät liikkeelle.

Olivatko he nyt sitten valmiita ja täydellisiä? Ymmärsikö Pietarikin nyt vihdoin kaiken? Tuskinpa vain.

Kun Pietari Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen piti tunnetun helluntaisaarnansa, hän julisti juutalaisille Jumalan anteeksiantoa sillä edellytyksellä, että nämä kääntyvät ja tunnustavat syyllisyytensä Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Muuta hän ei Jeesuksen kuolemasta vielä osannutkaan sanoa. 

Myöhemmin Korneliuksen kodissa Pietari sitten oivalsi pelastuksen olevan tarjolla kaikille, myös pakanoille. Jeesuksen  sovitustyöstä Pietari opettaa kuitenkin selkeästi vasta kirjeessään (1 Piet 2:24 ja 3:18). Onkin selvää, että evankeliumin koko olemus kirkastui hänelle vasta vähitellen, ajan kanssa.

Silti voimme nähdä Raamatusta, että Pyhä Henki toimi koko ajan voimakkaasti Pietarin elämässä ja hänen kauttaan. Meidän keskeneräisyytemme ei siis todellakaan ole Jumalalle mikään este. Hidaste se voi tosin joskus olla. Mutta ei sekään Pyhää Henkeä pahemmin haittaa. Hän lähtee aina siitä missä me juuri nyt olemme, ja hänellä on kyllä aikaa opettaa meitä.

Kirjoittaja: Markku Sarento

Markku ja Johanna Sarennon www-sivut

keskeneräisinä_DSC03237