Pyhän Hengen murehduttaminen?

”Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten” (Ef. 4: 30).

Jokainen Jeesukseen syntiensä sovittajana uskova ihminen on vanhurskautettu pysyvällä ja kattavalla tavalla. Se tarkoittaa sitä, että meidän menneet, nykyiset ja tulevat synnit ovat pyyhitty pois Jumalan edestä. Tämän vuoksi Paavali voi Roomalaiskirjeessä julistaa, että mikään kadotustuomio kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa (Room. 8:1).

Kristitty on siis siirtynyt Jumalan vihan ja kadotustuomion alaisuudesta Jumalan perheväkeen. Hän on siirtynyt Jumalan vihollisuudesta Hänen Isällisen huolenpidon kohteeksi.

Jumalan perheväessä – niin kuin jokaisessa perheessä – on omat sääntönsä ja ohjeensa. Yleensä perheissä kasvatetaan lapsia niin, että nämä osaisivat huomioida toisia ja käyttäytyisivät siivosti. Jumala kasvattaa meitä rakastamaan toisiamme. Hän tahtoo, että Hänen perheväessään olisi jokaisella hyvä olla. Ja toisaalta perheväen sisällä tuoksuva rakkaus houkuttelisi myös vielä ulkopuolella olevia astumaan sisään.

Kun Paavali kirjoittaa kirjeessään, ettemme murehduttaisi Jumalan Pyhää Henkeä, hän kirjoittaa sisäpuolella oleville. Siis niille, jotka eivät ole kadotustuomion eivätkä Jumalan vihan kohteina. Mutta Paavali tarkoittaa, että Jumala voi murehtia elämämme suuntaa tai asioita, joita haluamme salaa helliä.

Jumala ei meidän Isänämme hyväksy syntiä elämäämme. Hän kyllä tietää, että olemme syntisiä ja tulemme loppuun asti lankeamaan syntiin eri tavoin, joka päivä. Mutta synti on aina jotain, joka rikkoo suhteita. Se rikkoo ihmisen suhdetta itseensä, Jumalaan, sekä toisiin ihmisiin. Jumala murehtii, jos itsepäisesti haluamme pysyä tuhoavassa käytösmallissa.

Meissä asuva Pyhä Henki siis murehtii aina, kun kohtelemme toisiamme kaltoin. Samoin Hän murehtii, jos haudomme kostoa, juoruilemme toistemme selän takana tai emme halua antaa anteeksi. Hän murehtii, mutta ei jätä meitä. Hänet on annettu meille sen vakuutukseksi, että olemme matkalla kohti lopullista uskon täyttymystä, taivasta. Hän haluaa saada meissä aikaan oikeanlaista parannusta ja mielenmuutosta.

Pyhä Henki haluaa viedä Jumalan perheväkeläisiä yhä uudestaan Ristin juurelle. Kun Hän osoittaa elämässämme olevia syntejä, ne kaikki saa antaa Jeesukselle. Jumala tietää, ettemme vapaudu synneistä omilla voimillamme ja juuri siksi meillä on Vapahtaja.

Lihallinen vai hengellinen?

”Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille vaan niin kuin lihallisille, niin kuin pikkulapsille Kristuksessa.” (1. Kor. 3:1)

Raamattu määrittelee kolme erilaista ”ihmistyyppiä” suhteessa Jumalaan: luonnollisen, lihallisen ja hengellisen. Luonnollisella ihmisellä tarkoitetaan ihmistä, joka ei ole ottanut Kristusta elämäänsä. Hengellisellä tarkoitetaan ihmistä, joka on tullut uskoon ja jossa Pyhä Henki asuu. Lihallinen ihminen on puolestaan kristitty, jossa Pyhä Henki asuu, mutta Hän on jäänyt sivuun sydämen keskuksesta.

Lihallinen kristitty on kyllä pelastettu, mutta hän ei elä sitä rikasta ja Jumalan mielen mukaista elämää, johon hänet on kutsuttu. Hän saattaa pelätä elämän lankojen luovuttamista Herralleen tai on tietämätön siitä valtavasta ilosanomasta, että elävä Jumala asuu hänessä.

Hengellisellä kristityllä tarkoitetaan yksinkertaisesti ihmistä, joka on ottanut Kristuksen elämänsä Herraksi ja vapahtajaksi. Jumala on tarkoittanut, että me eläisimme hengellisinä ihmisinä, siis täynnä Pyhää Henkeä ja tuottaisimme ajan saatossa Hengen hedelmiä. Hedelmät syntyvät ajan kanssa mutta elämä Hengen varassa on jokaisen etuoikeus alusta saakka.

Raamattu kehottaa meitä täyttymään Hengellä jatkuvasti (Ef. 5:18). Paavali liittää kehotukseen yhteisöllisyyden sen tähden, että me tarvitsemme toisiamme. Me saamme yhdessä siis pyytää Jumalalta Hänen Henkeään täyttämään elämäämme.

Kuinka päästä lihallisesta kristitystä hengelliseksi? Se ei ole vaikea asia, eikä yhdenkään ihmisen tavoittamattomissa. Se toteutuu siinä yksinkertaisessa rukouksessa, jossa pyydämme Jeesusta olemaan elämämme Herra ja luottamuksessa, että Hän kuulee pyyntömme.

Silloin kun Jeesus saa johtaa elämäämme, silloin elämme Hänen varassaan. Silloin elämme Hengessä. Ja silloin Pyhä Henki on meidän sisäinen voimanlähteemme kaikkeen kristilliseen elämään.

Auringonlasku joella.

Jumalasta syntynyt ei tee syntiä?

”Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska hän on syntynyt Jumalasta.” (1. Joh. 3: 9)

Monet kristityt ahdistuvat näistä Johanneksen sanoista. He kokevat elämässään kovaa taistelua syntiä vastaan vaikka samaan aikaan Johannes vakuuttaa, ettei Jumalasta syntynyt voi tehdä syntiä. Kumotaanko tässä armo? Mistä on kysymys?

Tärkeää on ensin huomata, ettei Johannes kirjoita kristityille, jotka kipuilevat lankeamisiaan ja heikkoa uskonelämäänsä. Hän kirjoittaa kristityille, jotka ovat vaarassa hyväksyä synnin tekemisen normaaliksi ja hyväksi tavaksi.

Johannes käyttää sanoissaan sellaista verbimuotoa, joka tarkoittaa jatkuvaa synnin tekemistä. Se ei Johanneksen mukaan ole mahdollista, sillä Jumalan siemen, eli Hänen Henkensä asuu kristityssä ja käy taistelua syntiä vastaan.

Kristityn taistelu syntiä vastaan jatkuu taivaan rajalle saakka. Ja siinä taistelussa myös monesti epäonnistutaan. Syyllisyys ja häpeä saattavat saada aikaan sen, että kristitty masentuu ja luopuu luottamuksestaan Jeesukseen Kristukseen. Siksi Johannes haluaa vahvistaa meitä lupaamalla, että meissä asuva Kristus toteuttaa meissä Jumalan tahtoa.

Kristityn tulee aina uudestaan kuulla se ilosanoma, että hän on syntynyt Jumalasta. Meissä oleva uusi luonto taistelee vanhaa vastaan. Ja Pyhän Hengen tehtävänä on herättää meidän omaatuntoamme aina silloin, kun se on paatumassa ja luovuttamassa.

Armo on ytimessä siis Johanneksenkin sanomassa.

Miten eletään Hengen johtamana?

”Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa.” (Gal. 5:16)

Kristitty koostuu kahdesta osasta: vanhasta ja uudesta. Vanhaa kutsutaan nimillä vanha luomus, vanha ihminen ja liha. Vaikka se uskoontulossa sai kuoliniskun, on se edelleen kovin kyvykäs tuottamaan harmia ja vetämään meitä kohti Jumalan vastaisia haluja ja himoja.

Samaan aikaan me olemme uusia luomuksia ja meidän käyttövoimamme on meissä asuva Pyhä Henki. Syy, miksi me lankeamme syntiin ja kapinoimme Jumalaa vastaan, on näiden luonnon välisessä taistelussa. jokainen kristitty kokee tätä taistelua kuolemaansa saakka.

Paavali antaa meille taisteluumme ratkaisevan ohjeen: Vaeltakaa hengessä. Mitä se tarkoittaa? Itselleni se on vuosia tarkoittanut pyrkimystä päästä korkeampaan hengelliseen tilaan, jossa olisin Pyhän Hengen johdatuksen arvoinen. Tiedätkö mitä? En ole koskaan päässyt sinne.

Hengessä vaeltaminen tai Hengen ohjauksessa oleminen ei ole vain joidenkin edistyneiden ja kokeneiden kristittyjen etuoikeus; se on kristityn normaalitila alusta saakka. Sanoihan Paavali galatalaisille, että he aloittivat uskonelämänsä Hengen varassa (Gal.3:3).

Onneksi Hengessä vaeltaminen tarkoittaa jotain muuta kuin ihmisen omia ponnisteluja. Se on yksinkertaisuudessaan sitä, että luovutan taisteluni minussa asuvalle Herralle Jeesukselle. Myönnän, etten pärjää itse taistelussa syntiä vastaan ja annan Hänelle elämäni ohjat. Hän haluaa johtaa elämäämme ja vaikuttaa meissä oman hyvän suunnitelmansa toteutumista.

Vapaaksi riippuvuuksista?

”Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.” (Room. 6: 14)

Taistelu riippuvuuksia vastaan on repivää ja tuhoisaa. Se tuhoaa ihmistä itseään sekä usein myös lähipiiriä. Voiko kristitty olla sidoksissa erilaisiin riippuvuuksiin? Kyllä voi. Kristitty voi kuten kuka tahansa kokea esimerkiksi pornoriippuvuutta, läheisriippuvuutta, päihderiippuvuutta tai peliriippuvuutta.

Riippuvuuden kokeminen aiheuttaa syvää syyllisyyttä ja häpeää. Riippuvuudesta kärsivä ihminen yrittää monesti päästä ongelmastaan eroon kaikin voimin. Langettuaan hän kokee masennusta ja ahdistusta ja tekee yhä uusia lupauksia onnistua jatkossa paremmin. Hetken aikaa elämä saattaakin olla helpompaa, kunnes sama vanha riippuvuus houkuttaa ja taistelun jälkeen edessä on uusi epäonnistuminen. Tämän kierteen aikana ihminen keskittyy koko ajan itseensä ja silloin Kristus unohtuu.

Miten riippuvuuksista voisi päästä eroon? Tärkeää on ymmärtää, että me ihmiset näemme riippuvuuden näkyvät ilmentymät, Jumala tietää niiden syntymekanismin; monesti syyt juontavat aivan lapsuuteen saakka. Haavoittunut psyyke pyrkii etsimään tasapainoa ja hyvää oloa ja monesti se tapahtuu erilaisten ikävien riippuvuuksien kautta; ne tarjoavat hetkellistä huumaa ja helpostusta.

Ratkaisevaa on ymmärtää, että ihmisen on itsensä mahdotonta voittaa ongelmaansa. Eikä Jumala odota sitä. Sen sijaan Jumala odottaa, että riippuvuuden kehässä painiva ihminen luovuttaisi taistelun Hänelle. Hän kykenee armossaan tekemään sen, mitä me emme. Synti ei ole herrana siellä missä armo vallitsee – se tarkoittaa sitä, että Jumalan armo vapauttaa ihmisen itsensä ruoskimiselta ja itseensä käpertymiseltä ja vie hänet Kristuksen armoistuimen luokse. Kun ihminen lakkaa lainomaisen itsensä muuttamisen, jää tilaa Pyhän Hengen työlle.

Haluan sanoa vielä lopuksi yhden asian sinulle, joka kärsit jonkinlaisesta riippuvuudesta elämässäsi: Jeesus Kristus rakastaa sinua. Sinä riität ja kelpaat Hänelle juuri sellaisena kuin olet. Hänen armonsa riittää sinulle. Uskalla olla rakastettu ja luovuttaa mahdottomat taistelusi Hänelle, Hän ottaa ne omikseen. Hän saattaa vapauttaa sinut aivan silmänräpäyksessä tai sitten pidemmän hoitumisen kautta. Ja jotkut joutuvat elämään riippuvuuden varjoissa koko elämänsä, mutta silloinkin Kristuksen rakkauden keskipisteessä.