Ei vielä valmista

”Mutta me odotamme Hengessä uskon kautta sitä vanhurskautta, jota toivomme” (Gal. 5:5).

Kristittynä elämiseen kuuluu aina tietty jokapäiväiseen elämään kuuluva jännite. Olemme Isän lapsia ja silti koemme monesti kärsivämme yksin. Meidät on erotettu Hänen pyhäksi kansakseen ja Pyhä Henki vaikuttaa meissä elämän muuttumista mutta samaan aikaan koemme itsemme ei-valmiiksi.

Jännite on myös siinä, että vaikka meidät on Jumalan puolelta julistettu vanhurskaiksi – siis puhtaiksi ja syyttömiksi – kuitenkin arjessamme kamppailemme synnin voiman kanssa eri tavoin ja eri asioissa.

Paavali lohduttaa meitä kolmella sanalla: usko, toivo ja Henki. Nämä sanat ovat kristityn kantovoimana täältä perille taivaaseen.

Usko tarttuu Jumalan lupauksiin ja pitää niistä kiinni. Usko ei suostu katsomaan vain olosuhteitaan eikä tutkimaan omaa sydäntään, se katsoo aina itsestä ulos, kohti Kristusta.

Toivo kiinnittää meidät johonkin tulevaan, siihen mitä Raamattu lupaa. Meille luvataan, että tulee aika, jolloin emme enää vain usko, vaan myös näemme. Silloin syntisyytemme ja keskeneräisyytemme lakkaa ja saamme täysin omistaa koko sen kirkkauden, joka nyt säteilee meille kuin hunnun läpi.

Ja vielä Henki. Hän auttaa meitä meidän heikkoudessamme. Hän tietää, ettei meillä ole uskoa eikä toivoa ilman apua. Niinpä Hän toistuvasti nostaa Sanansa kautta Kristuksen silmiemme eteen, kuin kuolemattomuuden lääkkeeksi.

Pyhä Henki lohduttaa meitä vakuuttamalla, että juuri tänään usko ja toivo riittävät. Elämä on monilta osin niin kovin keskeneräistä, mutta se saa ollakin.

Juuri keskeneräisyydessä ja taisteluissa usko ja toivo ovat kuin ongen kohoina elämämme painon päällä ja ne pitävät meidät pinnalla.

Kristityn valtava omaisuus

”… ja että Hän valaisisi teidän sisäiset silmänne…” (Ef. 1: 18)

Paavali rukoilee kristittyjen puolesta, että he saisivat nähdä sydämen silmin, miten valtavasti Jumala on siunannut heitä Kristuksessa. Sydämellä näkeminen tarkoittaa sisäistä, Jumalan Hengen antamaa ymmärrystä.

Tiedäthän, että Jumala on antanut sinulle valtavan omaisuuden? Hän on antanut sinulle Kristuksen ja siinä lahjassa sinulla on syntien anteeksiantamus, Jumalan rakkaus ja hyväksyntä, Jumalan johdatus, uskollisuus, Pyhän Hengen voima ja määränpäänä odottava paikka taivaassa.

Monesti me näemme vain ulkoisilla silmillämme omat puutteemme, syntimme, vaikeutemme ja kärsimyksemme. Niiden näkeminen masentaa ja vie pohjaa uskoltamme.

Tarvitsemme Jumalan antamaa sisäistä näkökykyä. Tarvitsemme jatkuvasti kuulla evankeliumia eli Jumalan ilosanomaa ja omistaa sen omalle kohdallemme. Silloin – keskellä köyhyyttämme – ymmärrämme olevamme onnellisia ja rikkaita. Silloin tajuamme, että meillä on ikään kuin Jumalan antama pankkitili, jota saamme vapaasti käyttää.

Kun meillä on Jeesus, meillä on kaikki mitä tarvitsemme tänään – ja myös huomenna.

Pyhän Hengen murehduttaminen?

”Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten” (Ef. 4: 30).

Jokainen Jeesukseen syntiensä sovittajana uskova ihminen on vanhurskautettu pysyvällä ja kattavalla tavalla. Se tarkoittaa sitä, että meidän menneet, nykyiset ja tulevat synnit ovat pyyhitty pois Jumalan edestä. Tämän vuoksi Paavali voi Roomalaiskirjeessä julistaa, että mikään kadotustuomio kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa (Room. 8:1).

Kristitty on siis siirtynyt Jumalan vihan ja kadotustuomion alaisuudesta Jumalan perheväkeen. Hän on siirtynyt Jumalan vihollisuudesta Hänen Isällisen huolenpidon kohteeksi.

Jumalan perheväessä – niin kuin jokaisessa perheessä – on omat sääntönsä ja ohjeensa. Yleensä perheissä kasvatetaan lapsia niin, että nämä osaisivat huomioida toisia ja käyttäytyisivät siivosti. Jumala kasvattaa meitä rakastamaan toisiamme. Hän tahtoo, että Hänen perheväessään olisi jokaisella hyvä olla. Ja toisaalta perheväen sisällä tuoksuva rakkaus houkuttelisi myös vielä ulkopuolella olevia astumaan sisään.

Kun Paavali kirjoittaa kirjeessään, ettemme murehduttaisi Jumalan Pyhää Henkeä, hän kirjoittaa sisäpuolella oleville. Siis niille, jotka eivät ole kadotustuomion eivätkä Jumalan vihan kohteina. Mutta Paavali tarkoittaa, että Jumala voi murehtia elämämme suuntaa tai asioita, joita haluamme salaa helliä.

Jumala ei meidän Isänämme hyväksy syntiä elämäämme. Hän kyllä tietää, että olemme syntisiä ja tulemme loppuun asti lankeamaan syntiin eri tavoin, joka päivä. Mutta synti on aina jotain, joka rikkoo suhteita. Se rikkoo ihmisen suhdetta itseensä, Jumalaan, sekä toisiin ihmisiin. Jumala murehtii, jos itsepäisesti haluamme pysyä tuhoavassa käytösmallissa.

Meissä asuva Pyhä Henki siis murehtii aina, kun kohtelemme toisiamme kaltoin. Samoin Hän murehtii, jos haudomme kostoa, juoruilemme toistemme selän takana tai emme halua antaa anteeksi. Hän murehtii, mutta ei jätä meitä. Hänet on annettu meille sen vakuutukseksi, että olemme matkalla kohti lopullista uskon täyttymystä, taivasta. Hän haluaa saada meissä aikaan oikeanlaista parannusta ja mielenmuutosta.

Pyhä Henki haluaa viedä Jumalan perheväkeläisiä yhä uudestaan Ristin juurelle. Kun Hän osoittaa elämässämme olevia syntejä, ne kaikki saa antaa Jeesukselle. Jumala tietää, ettemme vapaudu synneistä omilla voimillamme ja juuri siksi meillä on Vapahtaja.

Lihallinen vai hengellinen?

”Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille vaan niin kuin lihallisille, niin kuin pikkulapsille Kristuksessa.” (1. Kor. 3:1)

Raamattu määrittelee kolme erilaista ”ihmistyyppiä” suhteessa Jumalaan: luonnollisen, lihallisen ja hengellisen. Luonnollisella ihmisellä tarkoitetaan ihmistä, joka ei ole ottanut Kristusta elämäänsä. Hengellisellä tarkoitetaan ihmistä, joka on tullut uskoon ja jossa Pyhä Henki asuu. Lihallinen ihminen on puolestaan kristitty, jossa Pyhä Henki asuu, mutta Hän on jäänyt sivuun sydämen keskuksesta.

Lihallinen kristitty on kyllä pelastettu, mutta hän ei elä sitä rikasta ja Jumalan mielen mukaista elämää, johon hänet on kutsuttu. Hän saattaa pelätä elämän lankojen luovuttamista Herralleen tai on tietämätön siitä valtavasta ilosanomasta, että elävä Jumala asuu hänessä.

Hengellisellä kristityllä tarkoitetaan yksinkertaisesti ihmistä, joka on ottanut Kristuksen elämänsä Herraksi ja vapahtajaksi. Jumala on tarkoittanut, että me eläisimme hengellisinä ihmisinä, siis täynnä Pyhää Henkeä ja tuottaisimme ajan saatossa Hengen hedelmiä. Hedelmät syntyvät ajan kanssa mutta elämä Hengen varassa on jokaisen etuoikeus alusta saakka.

Raamattu kehottaa meitä täyttymään Hengellä jatkuvasti (Ef. 5:18). Paavali liittää kehotukseen yhteisöllisyyden sen tähden, että me tarvitsemme toisiamme. Me saamme yhdessä siis pyytää Jumalalta Hänen Henkeään täyttämään elämäämme.

Kuinka päästä lihallisesta kristitystä hengelliseksi? Se ei ole vaikea asia, eikä yhdenkään ihmisen tavoittamattomissa. Se toteutuu siinä yksinkertaisessa rukouksessa, jossa pyydämme Jeesusta olemaan elämämme Herra ja luottamuksessa, että Hän kuulee pyyntömme.

Silloin kun Jeesus saa johtaa elämäämme, silloin elämme Hänen varassaan. Silloin elämme Hengessä. Ja silloin Pyhä Henki on meidän sisäinen voimanlähteemme kaikkeen kristilliseen elämään.

Auringonlasku joella.

Jumalasta syntynyt ei tee syntiä?

”Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska hän on syntynyt Jumalasta.” (1. Joh. 3: 9)

Monet kristityt ahdistuvat näistä Johanneksen sanoista. He kokevat elämässään kovaa taistelua syntiä vastaan vaikka samaan aikaan Johannes vakuuttaa, ettei Jumalasta syntynyt voi tehdä syntiä. Kumotaanko tässä armo? Mistä on kysymys?

Tärkeää on ensin huomata, ettei Johannes kirjoita kristityille, jotka kipuilevat lankeamisiaan ja heikkoa uskonelämäänsä. Hän kirjoittaa kristityille, jotka ovat vaarassa hyväksyä synnin tekemisen normaaliksi ja hyväksi tavaksi.

Johannes käyttää sanoissaan sellaista verbimuotoa, joka tarkoittaa jatkuvaa synnin tekemistä. Se ei Johanneksen mukaan ole mahdollista, sillä Jumalan siemen, eli Hänen Henkensä asuu kristityssä ja käy taistelua syntiä vastaan.

Kristityn taistelu syntiä vastaan jatkuu taivaan rajalle saakka. Ja siinä taistelussa myös monesti epäonnistutaan. Syyllisyys ja häpeä saattavat saada aikaan sen, että kristitty masentuu ja luopuu luottamuksestaan Jeesukseen Kristukseen. Siksi Johannes haluaa vahvistaa meitä lupaamalla, että meissä asuva Kristus toteuttaa meissä Jumalan tahtoa.

Kristityn tulee aina uudestaan kuulla se ilosanoma, että hän on syntynyt Jumalasta. Meissä oleva uusi luonto taistelee vanhaa vastaan. Ja Pyhän Hengen tehtävänä on herättää meidän omaatuntoamme aina silloin, kun se on paatumassa ja luovuttamassa.

Armo on ytimessä siis Johanneksenkin sanomassa.