Tule lähelle, Jumalani

”Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni nähden” (Ps. 69: 19).

Lähesty minua, Jumalani, sillä minä olen hukkumassa haavoihini, joiden kautta ja tähden elämäni liekki valuu tähän polttavaan ja kuivaan maaperään kuin pohjattomaan nieluun.

Lähesty minua, Isäni, sillä en tahtoisi enää kestää tätä jatkuvaa orpouden tunnetta, pelkoa ja todellisen kouristavaa kokemusta siitä, että olen omassa varassani – eli hukassa.

Lähesty minua, Vapahtajani, sillä minä olen vankilassa, enkä enää jaksaisi karata vapauteen, vaikka betoniseinät kaatuisivat ympäriltäni ja minun tarvitsisi vain kävellä kohti toivorikkaampaa kasvualustaa.

Lähesty minua, Pyhä Henki, Sinä, joka asut minussa ja tiedät kaiken, puhalla jäinen ja jatkuvasta paineesta lyttyyn mennyt sieluni jälleen eloon.

Lähesty minua kaikki sata askelta. Kaikki miljoona askelta, lähesty tähden kirkkaudella ja valon nopeudella, sillä ilman Sinua minä en enää jaksa. Aamen.

Mutta minä en lannistu

”Sen tähden me emme lannistu” (2. Kor. 4: 16).

Toisessa Korinttilaiskirjeessä Paavali repii sielunsa auki. Hän kuvaa elämäänsä kuoleman tanssiparina, kirjoittaa olevansa kaikella tavalla ahdistunut, vaikeuksien edessä suorastaan neuvoton ja perin pohjin kanveesiin isketty.

”Meissä siis tekee työtään kuolema” olivat sanat, jotka eivät jättäneet arvailujen varaa. Kaukana oli kiiltokuvausko, ihmisen vahvuus ja oppilauselmat aina korkeammalle kohoavaan menestykseen.

Paavalin kuvatessa elämänsä kipuja hän lisäsi tärkeät sanat: ”Mutta minä en suostu lannistumaan.” Kuvatessa vaikeuksia hän katseli elämää näkyvän maailman kautta. Mutta hänelle oli yhtälailla totta näkymätön maailma, jossa Isän rakkaus, Jeesuksen elämä, Pyhän Hengen lohdutus ja tuleva elämä taivaassa olivat aarteita, joita tämän ajan katalat sarjatulet eivätkä viuhuvat täsmäpommit kyenneet varastamaan.

Sinäkin saat Paavalin lailla luetella omat syleilysi kuoleman kanssa. Muista kirjoittaa alle isoilla kirjaimilla: ”MUTTA MINÄ EN LANNISTU!” Kun kuolema kaikissa muodoissaan on vain Jumalan hyvien päämäärien palvelija, sinulla ei ole yhtään vihollista, joka voisi estää matkasi kohti kirkkautta. Saat kulkea tänäänkin Jumalan hymyilevien kasvojen valokeilassa.

Kypsiä päärynöitä

”Siinä minun Isäni kirkkaus tulee ilmi, että te kannatte paljon hedelmää ja niin osoitatte olevanne minun opetuslapsianne” (Joh. 15:8).

Jumala tahtoo meidän elämässä näkyvän kauniita ja kypsiä Hengen hedelmiä. Hengen hedelmät tarkoittavat elämänlaatua, jonka Pyhä Henki on saanut vaikuttaa meissä.

Hengen hedelmät ovat toisten nautittavaksi. Elämästämme huokuvat rakkaus, ilo, kärsivällisyys ja levollisuus ovat nautinnollisia hyveitä läheisillemme.

Mutta ennen kaikkea Hengen hedelmät tuovat esille Isän kirkkautta. Ne tuovat Hänelle mielihyvää. Lasten käytös kertoo sen millainen Isä on.

Jeesus ei puhunut vain yksittäisistä hedelmistä vaan runsaasta sadosta. Kristitystä tulee Hänen sanojensa mukaan näkyä koko hedelmien runsas kirjo.

Miten minusta voisi näkyä Hengen hedelmät? En saa niitä itse aikaan, ne ovat nimensä mukaisesti Hengen tuottamia. Jeesuksen mukaan salaisuutena on Hänen yhteydessään pysyminen. Se vaatii tarvitsevuutta.

Missä on hengellistä puutosta, siellä on tarvitsevuutta. Samoin siellä ovat hedelmät idullaan.

Kaksi eri kuuliaisuutta

”Hänen kauttaan me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeään kohtaan kaikissa pakanakansoissa” (Room. 1:5).

Raamattu opettaa kahdesta eri kuuliaisuudesta, jotka kristityn tulisi pitää erillään toisistaan. Toinen on uskon kuuliaisuus, joka on ytimeltään evankeliumin vastaanottamista ja siinä lujasti pysymistä.

Paavalin kutsumuksen ytimessä oli nimenomaan uskon kuuliaisuuden synnyttäminen kohtaamissaan ihmisissä. Hän opetti Jeesuksen sovitustyötä ja toivoi kuulijoiden ottavan Jumalan lahjan vastaan.

Toinen kuuliaisuuden muoto on uskon kuuliaisuudesta syntyvää pyhitystä. Tämä kuuliaisuus on Hengen hedelmää, eli Pyhän Hengen meissä aikaansaamaa kuuliaisuutta Jumalan tahdolle.

Jälkimmäistä kuuliaisuutta ei voi olla ilman ensimmäistä. Hengen vaikuttama kuuliaisuus kasvaa vain siellä, missä julistetaan Herran Jeesuksen Kristuksen armoa. Armo on se maaperä, mistä nousevat myös pyhityksen hedelmät.

Tule rohkeasti syntiseksi

Otsikko on ärsyttävä ja se on helppoa ymmärtää väärin. Ei Raamattu tietenkään opeta, että meidän kristittyjen tulee elää synnissä, siis muitta mutkitta hyväksyä se elämäämme. Syntihän on tuhovoima, joka tuhoaa sekä ihmistä itseään että toisia ihmisiä.

Mutta huomaa, että Jeesuksen opetuksen mukaan Pyhän Hengen yhtenä tehtävänä on osoittaa ihmisille heidän syntisyytensä (Joh. 16). Tämä Pyhän Hengen työ ei pääty suinkaan siihen, kun ihminen tulee kristityksi vaan se jatkuu elämän loppuun saakka.

Mitä lähempänä Jumalaa ihminen elää, sitä syntisemmäksi hän itsensä tuntee. Tämä johtuu siitä, että Jumalan pyhyyden valossa paljastuu oma sielun pimeys. Jumalan pyhittävässä työssä ihminen näkee aina syvemmin oman parantumattoman tilansa ja tulee sitä kautta tarvitsemaan vahvemmin Jumalan armoa. Ristillä syntiemme tähden kärsivä Kristus tulee Hengen työn kohteena olevalle kristitylle aina vain tärkeämmäksi.

Jos siis tunnet itsesi syntiseksi ihmiseksi, olet Jumalan Hengen oppikoulussa. Uskalla rohkeasti katsoa omaan sisimpääsi ja olla samaa mieltä Jumalan kanssa. Hän tarkastelee ulkoisen käytöksemme lisäksi sisäisiä vaikuttimiamme, tunteitamme, sekä halujamme ja näkee kaiken mitä muilta ihmisiltä kätkemme.

Suostu tulemaan syntiseksi, se on tienä Kristuksen syvempään tuntemiseen.