Avainsana: lähimmäisenrakkaus

Rakkauden kaksoiskäsky

Published on by Jaakko Pirttiaho1 Comment

Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: ”Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?” 
Jeesus vastasi: ”Ensimmäinen on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi’. 
Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.” 
Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: ”Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän. 
Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit.” 
Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, sanoi hän hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta”. Eikä kukaan enää rohjennut häneltä kysyä. Mark. 12: 28-34 

Jumalasuhteemme näyttäisi sekä Raamatun ihmisten että meidän elämässämme saavan uusia suuntia henkilökohtaisten konkurssien kautta. 

Kun Jumala haluaa saavuttaa oman hyvän tahtonsa tarkoitusta ja kun hän haluaa syventää meidän uskoamme, Hän pysäyttää vauhtimme. 

Yksi ja toistuva konkurssi on, että ihmisen silmät avataan näkemään Jumalan pyhyys ja samalla oma syntisyys. Meidän syntisyytemme tulee esiin Jumalan sanan valossa ja monesti myös siinä kun itse epäonnistumme. 

Mitä enemmän näemme – ei toisten – vaan omaa syntisyyttämme, sitä enemmän kaipaamme Vapahtajaa! Kun näemme omaa puutteellisuuttamme, emme ehdi juoruilla muiden heikkouksista. Puutteemme keskelle meille lahjoitetaan evankeliumi, joka on itse Jumalan poika.  

Jumalalla on suuri työ tehdä meistä tarvitsevia. Olemme autuaita ollessamme niissä kouluissa, joissa kätemme tyhjennetään, jotta ne voisivat ottaa vastaan. Saamme ensin nähdä, ettemme osaa rakastaa, jotta tietäisimme, että meitä rakastetaan. Voi käydä niinkin, että meidän kauttamme rakastetaan. Silloin olemmekin toteuttamassa rakkauden kaksoiskäskyä. 

Ahdistusta joka suunnalta 

Published on by Jaakko Pirttiaho4 Comments

”Makedoniaan tultuammekaan emme saaneet rauhaa vaan olimme kaikin tavoin ahdistettuja: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoja” (2. Kor. 7:5). 

Helpolla ei päässyt mies, joka oli saanut nähdä Taivaan kirkkautta ja kokea ylösnousseen Jeesuksen voimaa. Jotkut päivät olivat täynnä kyyneleitä. 

Helpolla emme pääse mekään tänään. Tämä aika tuo uuden- ja monenlaiset haasteet kotikynnykselle. Kuka pienten lasten vanhempi voisi sanoa, että selviää työn ja perheen yhdistelmästä helpolla? Tai kuka meistä kestää kevyesti yksinäisyyden? 

Paavalia Jumala lohdutti ystävän, Tituksen kautta. Jumala olisi voinut ottaa pelot ja ahdistuksen pois suoraan, yliluonnollisella tavalla, mutta hän päätti auttaa palvelijaansa toisen ihmisen välityksellä. 

Tämä on vahva kuva meille tähän päivään. Ollaan Jumalan Tituksia toisillemme! 

Jeesuksen esimerkki

Published on by Yksin armosta ry1 Comment

”Kuningas vastasi heille: ”Totisesti: kaiken minkä olette tehneet yhdelle minun vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25:40)

Mieleeni nousi lukemani kirja, jossa työtön vaimonsa kuoleman kautta menettänyt kerjäläinen saapui hyvämaineisen seurakunnan jumalanpalvelukseen. Mies kertoi hiljaisella äänellä elämänsä toivottomuudesta. Muutaman päivän kuluttua mies menehtyi. Mutta, kerjäläisen kirkossa pitämä puhe mullisti menestyvän seurakunnan toiminnan.

Ensimmäinen muutos tapahtui pastorin saarnojen sisällössä. Kerjäläisen puhe oli muistuttanut häntä, miten Jeesus toimi? Siksi pastori pyysi seurakuntalaisia muutoksen tielle.

Tuon seurakunnan muutos haastaa minua pohtimaan itseäni. Olenko valmis tekemään kaikkeni vähäisimpien hyväksi? Jeesuksen sana ”kaiken” on yksiselitteinen. Ylimääräisestä ja tarpeettomasta luopuminen ei ole kaikki! Vähäisimmille tekeminen omalla kohdallani on suostumista näkemään ihmiset sellaisina kuin he ovat elämänsä haaksirikossa särkyneinä. En vasta sitten, kun he ovat uskoon tulleita riippuvuuksista ja rikoksista vapaita. Jeesuksen esimerkki tarkoittaa kaikkien auttamista ehdoitta.

Miten haluaisin itseäni kohdeltavan tavalla tai toisella avun tarpeessa olevana? Toivoisin, että minut nähtäisiin sydämen silmin. ”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin.”, kirjasta Pikku prinssi.

Jeesus seurusteli elämässään epäonnistuneiden, hylättyjen, sairaiden, syntisten ja toivonsa menettäneiden ihmisten kanssa. Hän puhui suurille kansan joukoille. Jeesus kohtasi myös yksittäisiä henkilöitä, kuten mm. Sykarin kaivon naisen, jonka elämä mullistui täysin tuon kohtaamisen seurauksena.

Kyselen itseltäni, haluanko lähteä yrittämään muutosta Jeesuksen esimerkkiä seuraten? Armollisuus ja hyväksyvä rakkaus kaikkia kohtaan arjen keskellä muuttaisi ainakin minua itseäni.

Mullistuisiko – uudistuisiko hengellinen ilmapiiri, jos yrittäisimme nähdä ”sydämen silmin?” Armo ja rakkaus toisiamme kohtaan. (Luuk. 6:36) Rakkaus on lain täyttymys.

Luukkaan evankeliumissa (6:36) varoitetaan tuomitsemisesta. Mutta, emme ehkä huomaa, että voimme kielteisillä sanoilla haavoittaa, masentaa ja jopa tuhota toisen elämän täysin. Juorujen levittämisessä voi tahtomattaan syyllistyä jopa väärän todistuksen antamiseen. ”Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää!” (Jaak. 3:5) 

Vielä kehotus antamiseen. (Luuk. 6:38) Kaiken antamiseen kuulunee auttaminen myös eurojen muodossa hätään kärsiville. Kukkaroni nyörit saattavat olla joskus monessa umpisolmussa. Pastori ystäväni totesikin puheessaan:” Maailman pisin matka on lompakosta sydämeen.”

Kiitos Jeesus, että tahdot johdattaa meitä esimerkkisi mukaisesti olemaan Sanan tekijöitä. Kiitos, että haluat lahjoittaa näkevät silmät, kuulevat korvat ja kuuliaisen sydämen. Autathan huomaamaan hiljaa kärsivissä vähäisimmissä sekä kaikissa lähimmäisissä Sinut. 

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Aamen.

M.E.

Vihollisen taktiikka

Published on by Jaakko Pirttiaho6 Comments

”…ettei vain kiusaaja olisi kiusannut teitä ja onnistunut tekemään meidän vaivannäköämme tyhjäksi” (1. Tess. 3:5).

Tessalonikan kristityt olivat joutuneet ankariin ahdistuksiin ja vaikeuksiin. Paavali lähetti oppipoikansa Timoteuksen vahvistamaan seurakunnan uskon rintamaa.

Paavalin huoli oli, että vihollinen, Saatana, olisi onnistunut viettelemään kristityt pois perustaltaan. Mitä hän tarkoitti?

Luulen, että hän pelkäsi seuraavaa: ahdistusten keskellä kiusaaja supatteli kristittyjen korviin epäilyksen ituja. Se kysyi, olivatko nuoret uskovat todella uskoneet oikein, kun kerran elämä oli niin vaikeaa? Eikö vaikeudet olleetkin merkkinä siitä, että uskossa oli jotain pielessä?

Samaa taktiikkaa vihollinen on käyttänyt halki vuosisatojen. Se löytää lannistuneet kristityt ja kysyy: ”Onko Jumala todella sanonut?” Se saa meidän epävarmoiksi osoittamalla olosuhteitamme ja kyseenalaistaa uskomme rakastavaan ja huolehtivaan Jumalaan.

Timoteuksella ei ollut seurakunnalle uutta oppia tai teologisia kikkoja. Timoteus muistutti uskovia niistä totuuksista, jotka he olivat ottaneet Paavalilta vastaan. Vaikeuksissa helpot totuudet olivat vaarassa unohtua.

Tessalonikan kristityt tarvitsivat rohkaisua. Sitä mekin tarvitsemme tänään. Rohkaiskaamme toinen toisiamme – silloin saamme olla Jumalan työtovereina.

Nääntyneet ja hylätyt (Matt. 9:36)

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

Jeesuksen sisällä kävi pyörremyrsky joka käänsi sisäelimiä kuin vatsataudin alussa. ”Minun kansani, minun rakkaani, nääntyneinä ja hylättyinä”.

Jeesus pysähtyi kyyneleen vieriessä paahteisella poskipäällä. Paimenet, joiden piti hoitaa näitä ihmisiä, tavoittaa heitä – osa heistä seurasi parasta aikaa Jeesusta voidakseen nostaa metelin hänen vääristä toimistaan. Osa keskittyi omaan hurskauteensa ja monet katselivat synagogien ovenpieliin nojaten pyhien kulmakarvojensa alta tuimasti ohi käveleviä mustia lampaita; lain ruoska oli valmiina oikomaan kirottuja elämiä.

Nääntyneet ja hylätyt. Voisiko Jeesuksen sanat olla yhtään ajankohtaisemmat myös meidän aikanamme? Suomi on täynnä seurakuntia, järjestöjä, tiloja, rakennuksia, palkattuja pappeja, pastoreita, blogeja, uusia visioita ja toimintamalleja, ja silti – tuhannet, kymmenet tuhannet ovet ”synagogiemme” ulkopuolella.

Kyllä, heille ovat ovet auki yhteyteen, kunhan vaan tulisivat meille ja – mielellään siistisivät itseään hieman ensin.

Nääntyneet eivät tulleet Jeesuksen aikana valmiiksi järjestettyihin uskonnollisiin menoihin, eivätkä seurakunnat tänäänkään pullistele hylättyjen ihmisten hengellisenä lounasravintolana. Tässä on ongelma.

Jeesus näki ihmistä syvemmälle. Hän näki ahavoituneiden ja parkkiintuneiden kasvojen takaa itkun, jota kukaan ei ollut valmis kuuntelemaan ja jakamaan. Ei ollut ketään, joka olisi jalkautunut kadonneiden pariin ja laittanut olkapäällä heiluvasta kauittimesta soimaan taivaallista rumbaa.

Kuka tavoittaisi tämän päivän kärsivän ihmisen? Kuka olisi valmis kahlaamaan läpi synnin ja syyllisyyden suot, ylittämään häpeän kuilut ja ottamaan epäonnistumisten kierteet käsiinsä antaakseen niille uuden pyörimissuunnan?

Nääntyneet ja hylätyt. Ja itkevä Jumala, joka kurkottaa heitä kohti liian lyhyillä raajoilla. Jeesus, herätä minut. Herätä meidät! Anna meidän nähdä Sinun silmilläsi ja tuntea Sinun kipusi.

Kun raajarikot tanssahtelevat taivaallisen rumban tahdissa toisten raajarikkojen luokse – siitä syntyy aivan uusi tarina, seikkailu ja liikehdintä, jossa vain Taivas on rajana!