Vahvistakaa uupuvia

”Vahvistakaa heikot kädet, lujittakaa horjuvat polvet. Sanokaa niille, joiden sydän on pelokas: `Olkaa lujia, älkää pelätkö. Katsokaa, teidän Jumalanne!” (Jes. 35: 3-4)

Tämä jaejakso on kuvattu Jesajan kirjaan otsikolla pelastuksen ajan ihanuus. Se tarkoittaa meidän päiviämme.

Haluaisin kuvata sinulle Jumalan kansan marssimassa kuin suuri armeija kohti lopullista päämääräänsä, taivasta. Armeija marssii päättäväisesti osastoittain yhteen ja samaan suuntaan. Sotilaita on lukematon määrä ja jokaisella on käsissään miekka ja kilpi.

Vihollinen pyrkii repimään osan sotilaista ulos rivistöistä. Jotkut joutuvat vahvan propagandan uhreiksi. Kaikki joutuvat kokemaan raskaan matkan vaikeudet.

Vihollisen propaganda tähtää kahteen tavoitteeseen: se pyrkii kyseenalaistamaan jokaisen yksittäisen sotilaan kuulumista armeijaan ja samalla horjuttamaan luottamusta sotajoukon Päällikköön

Jumalan armeijan tulee huolehtia jokaisesta jäsenestään. Kaatuneet tulee nostaa takaisin ylös, vahvojen tulee tukea väsyneitä ja rivistöistä puuttuvat tulee etsiä takaisin.

Tässä armeijassa jokainen on sotilas ja samalla ensiapumies/nainen. Jokaisella on Jumalan antamat kyvyt ja varusteet auttaa toista.

 Evankeliumi on se lääke ja sidos, jota vahvojen tulee jakaa heikoille ja kaatuneille. Herra Jeesus marssii joukon edessä. Hänen armonsa ja rakkautensa virtaavat jokaisen sotilaan sydämessä. 

Juoruilu on tuhoava voima

”Älä liiku panettelijana kansasi keskellä.” (3. Moos. 19:16)

Tänä päivänä on erittäin helppoa heittää synkkiä epäilyksen varjoja toisten ihmisten päälle. Sosiaalinen media takaa sen, että siellä voidaan levittää jopa nimettömänä kaikenlaisia huhuja ihmisistä, joista emme pidä. Huhujen levittäminen ja juoruilu on Jumalan silmissä vakavampaa kuin uskommekaan.

Juoruilu on valitettavasti melkoisen yleistä kristittyjen keskuudessa. Joskus näyttäytyy siltä, ettei sitä rekisteröidä ollenkaan synniksi; se puetaan hurskaaseen kristilliseen ”huoleen” ja ”vastuuseen”.

Juoruilu on houkuttelevaa, koska me saamme siitä merkillistä mielihyvää. Ehkä ainakin osa mielihyvästä tulee siitä, että painamalla toisen otsaan ikäviä leimoja, koemme itse olevamme parempia. Ehkä hetkellisesti voime unohtaa oman syntisyytemme.

Juoruilu on vakava synti ja tuhovoima. Se myrkyttää kaikkia niitä, jotka ovat ikävien huhujen kuulijoita ja tuhoavat ne, jotka ovat kohteena. Koska juoruilu tapahtuu yleensä kohdehenkilön seläntakana, totuus ehtii moneen kertaan muuttua panettelun edetessä. Kuinka monet ovatkaan joutuneet jättämään seurakunnat juoruilun takia!

Jeesus antoi hyvän ohjeen niissä tapauksissa, joissa näemme ystävämme tekevän syntiä tai joutuvan sivuraiteelle: ota suoraan yhteyttä asianosaiseen ystävään ja kerro huolesi hänelle (Matt. 18:15). Tämä ohje on sielunhoidollinen: siinä epäilyksen alla olevan ihmisen on mahdollisuus kohdata asia suoraan sen ihmisen taholta, jolle on noussut jonkinlainen huoli. Suora kohtaaminen laittaa pienelle paikalle sen, jolla on jotain sanottavaa ja estää vääränlaisten motiivien vaikutukset.

Minusta siis hyvänä ohjeena olisi seuraava: jos kuulet keneltä tahansa ikävän ”tosiasian” jonkun toisen elämästä, älä ota sitä kuuleviin korviisi. Ja pidä huoli siitä, ettet jatka jutun kertomista eteenpäin. Ja jos itse olet huolissasi jostain toisesta, ota kyseiseen henkilöön itse yhteyttä. Rakkaus löytää kyllä keinot. Mutta jos kyse on juoruilun vietistä, sillä vaikuttimella ei lähimmäistä voida kohdata suoraan.

Raajarikkoisten Jumala

”Ei – kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita.” (Luuk. 14: 13)

Jeesus opettaa näillä sanoillaan meitä huolehtimaan niistä, jotka jäävät yleisen huomion ja välittämisen ulkopuolelle. Hän kehottaa kristittyjä suuntaamaan rakkautensa ja tarmonsa yhteiskunnan vähäosaisten suuntaan. Miksi? Koska Jumala välittää juuri heistä.

Jeesuksen sanat saavat vahvan kaikupohjan Vanhasta Testamentista. Onko liioiteltua sanoa, ettei siellä ole kirjaa, missä tämä jumalallinen rakkaus ei tulisi näkyviin? Kolmiyhteinen Jumala rakastaa köyhiä, raajarikkoja ja kaikkia huono-osaisia.

Niin, Jumala näkee raajarikkojen elämän. Hän näkee päivittäisen kamppailun ja vaivan. Ja Hänen sydämensä sykkii lämpöä ja välittämistä.

Oletko sinä jollain tavalla raajarikko? Kenties raajasi ovat fyysisesti tallessa, mutta saatat kokea, että sisältäsi on jotain amputoitu? Jäät ehkä vailla ihmisten välittämistä, mutta Jumala kohdistaa huomionsa ja rakkautensa juuri sinuun.

Vaikka ihmiset jättäisivätkin yksin, Jumala tulee luoksesi. Kristus tahtoo lahjoittaa sinulle mitä syvällisimmän elämänyhteyden ja ystävyyden kanssaan. Silloin olet päässyt Jumalan järjestämiin juhliin.

timothee-magli-43919-unsplash

Jumala lohduttaa masentuneita

”Mutta Jumala, joka rohkaisee masentuneita, lohdutti meitäkin antamalla Tituksen tulla luoksemme.” (2. Kor. 7: 6)

Muutaman kerran elämäni aikana olen vajonnut melkoisen syvään toivottomuuteen ja masennukseen. Lamaannus on hiipinyt elämääni silloin, kun olen joutunut elämässäni eri syistä äärimmilleni; uupumus tuo helposti tullessaan epätoivon ja masennuksen.

Masennus on raskas matkakumppani. Se vie elämästä kaikki värit ja suostuttelee uhriaan arvottomuuteen ja merkityksettömyyteen. Sitä vastaan pitäisi taistella mutta samaan aikaan se vie kaikki voimat edes selviytyä arjen haasteista.

Apostoli Paavalikin koki elämässään masennusta. Hän kirjoittaa meille myös Jumalan tavasta lohduttaa masentuneita. Huomaamme, että Jumala on kiinnostunut meistä ja siitä, kuinka voimme.

Masentunut yrittää taistella myös ollakseen aktiivinen Jumalan suuntaan. Ajatuksissa saattaa pyöriä, että Jumala kyllä auttaisi, jos osaisi oikein pyytää apua tai elää oikealla tavalla. Mutta onneksi Jumala on aktiivinen osapuoli masennukseen vaipuneen ihmisen suhteen. Ihmisen ei tarvitse pinnistellä pitääkseen Jumalan kädestä kiinni, Jumala lupaa pitää kiinni ihmisestä. Ja masennuskin joutuu taipumaan Jumalan tahdon alle ja se kudotaan osaksi Jumalan suurta suunnitelmaa.

Mutta miten Jumala sitten lohduttaa? Hän antaa arkeemme joka päivä apuaan. Hän ei välttämättä heti poista epätoivoamme mutta kulkee kanssamme sen läpi. Hän lähettää elämäämme Tituksia, jotka antavat meille rohkeutta jatkaa eteenpäin yksi päivä kerrallaan. Emme sitä useinkaan huomaa; yksi tekstiviesti, soitto, lämmin katse tai mieleen tuleva laulu. Kanssaihmisemme tuovat meille Kristuksen välittämistä ja rakkautta.

Pahimmillakin vastoinkäymisillä on Jumalan asettama päätepisteensä. Myös masennuksella. Ehkä silloin saamme huomata, että Jumala käyttää meitä lohduttamaan toisia, jotka joutuvat kokemaan kanssamme samoja vaikeuksia?

jumalalohduttaa

Puhu äänellä jonka kuulen

”Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista tuulen huminaa.” (1. Kun. 19: 12,13)

Eräs musiikkiyhtye on tehnyt otsikon mukaisen kappaleen. Sanat ovat sykähdyttäviä; me tarvitsemme eri elämänvaiheissamme erilaisia sanoja ja äänenpainoja sekä Jumalalta että kanssaihmisiltä.

Väkevä profeetta Elia oli yhdessä vaiheessaan niin väsynyt ja särkynyt, että hän pystyi kuulemaan vain yhdenlaista ääntä – hiljaista ja lempeää tuulen huminaa. Vasta silloin hän uskaltautui esille kätköstään. Kaikki muut äänet olisivat särkeneet hänen liiaksi venyneen sielunsa.

Samoin me itsekukin saatamme kokea vaiheita, ettemme kykene kuulemaan muita kuin lempeitä lohdutuksen sanoja. Muuten jäämme piiloon syntiemme ja ahdistustemme kanssa. Jeesuksen sanoissa täytyi olla jotain poikkeuksellisen lempeää, koska epäonnistuneet, raihnaiset ja syntiset tulivat Hänen sanojensa houkuttamana Hänen lähelleen. Jotakin Jeesuksen sanoissa resonoi musertuneiden sydänten sisällä ja ihmisiin hiipi toivo.

Tämä on kristillisen sanoman vedenjakaja. Samalla kun pidämme luovuttamattomasti Jumalaa pyhänä ja annamme Hänen määritellä hyvän elämän rajat, meidän sanomamme on tavoitettava hylätyt ja arvottomat. Meidän sanomassamme tulee olla se ”sävy”, jolloin piilossa olevat uskaltautuvat tulemaan esiin. Jospa osaisimme puhua elämän rikkomille tavalla, jonka he pystyisivät kuulemaan. Silloin keskellämme olisi kaipaamamme armon herätys.

DSC08254_puhu