Joku tuolla jossakin

Joku tuossa jossakin on saanut elämästä tarpeekseen. Joku miettii, miten päättäisi päivänsä, kun ei jaksa enää ajatusta huomisesta.

Joku kärsii niin kovista henkisistä tai fyysisistä kivuista, että on helpompaa luovuttaa.

Joku on hylätty sen viimeisen kerran.

Joku kokee olevansa kuin näkymätön kaiken itkunsa ja huutonsa keskellä. Näkymätön ja merkityksetön.

Joku tuolla jossakin odottaa, että joku välittäisi. Että joku antaisi toivoa, syyn elää. Että joku rakastaisi.

Vilja on valmista työmiehiä varten, sanoi Jeesus. Ehkä Hän näki jokaisen tähkäpään erikseen ja kutsui työmiehiä poimimaan ne varovasti talteen.

Minä rukoilen, että Jumalan seurakunta saisi silmävoidetta nähdä sen yhden tähkäpään tuolla jossakin. Rukoilen, että se lopettaisi turhat kiistansa ja omien pesien kiillomisen. Toisten panettelemisen.

Sillä sato on valmista. Kärsivät ihmiset tarvitsevat tukea. Kuka antaisi heille yhden hymyn? Kuka laittaisi heille yhden tekstiviestin? Kuka rohkenisi pyytää mukaan oman seurakuntansa kokoukseen? Kuka osaisi itkeä itkevän seurana?

Kuka kertoisi heille Jeesuksesta Kristuksesta, Hänestä, joka on juuri sitä yhtä varten tuolla jossakin?

Mitä tehdä, kun näkee toisen kristityn tekevän syntiä?

”Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen” (Gal. 6:1).

Helppo vastaus kysymykseen on, ettei tule tehdä mitään. Raamattu kuitenkin kehottaa meitä ottamaan asia esille henkilökohtaisesti väärin tehneen kanssa. Miksi? Syynä on se, että synti on turmiovalta, joka sokaisee meitä ja haluaa varastaa meiltä pelastuksemme. Joskus tarvitsemme toisen, välittävän kristityn apua, jotta näemme mihin suuntaan olemme menossa.

Mitä tällaisessa keskustelussa on hyvä huomioida?

1. Muistetaan, että me olemme kaikki yhtä syntisiä. Vaikka emme välttämättä koe kiusausta samoihin asioihin kuin joku toinen, synti asuu meissä (Room. 7) ja olemme kaikki sen suhteen samalla viivalla. Kun tämän tiedostamme, emme puutu toisen elämään ylhäältä päin.

2. Voimme ”ojentaa” toisia vain sen mukaan kuin rakastamme heitä. Meidän ei tule salaa iloita toisten vaikeuksista ja lankeamisista eikä moralisoida heitä vaan kokea kipua ja myötätuntoa. Paavali mainitsee että ”meitä, joita Henki ohjaa”, joka tarkoittaa, että kun Kristus asuu meissä, Hän rakastaa toisia kauttamme. Tällöin toisten lankeamiset polttaa meitä ja haluamme olla heitä auttamassa. 

3. Lempeä ojentaminen on sellaista vuorovaikutusta, jossa todella kuunnellaan toista ja yritetään asettua toisen asemaan. Myötätunto saa meidät ymmärtämään ja haluamme lähtökohtaisesti ajatella asiat myönteiseltä kannalta. Lempeät sanat ovat myös ainoita sanoja, joita ojennettava ihminen pystyy ottamaan vastaan. Kun meidän syntejämme nostetaan esiin, koemme niin suurta häpeää ja alastomuutta, että tarvitsemme paljon turvaa ja hyväksyntää. 

4. Vaikka emme hyväksy omassa emmekä toisten elämässä Jumalan Sanan vastaisia tekoja, hyväksymme aina ihmisen. Monesti kristittyjen keskuudessa ihmistä lyödään niin, että hän kokee olevansa huonompi ja siksi jää pois yhteydestä.

5. Jos puutumme toisten elämään kovuudessa ja yläpuolelta käsin, Jumala saattaa antaa meidän itse joutua kiusaukseen. Näin Hänen armostaan opimme jälleen kerran, että olemme kaikki samanlaisia, tarvitsemme Jumalan armoa yhtä kiihkeästi. Ehkä sen jälkeen osaamme suhtautua lähimmäisemme syntiin paremmin?

Jokaisella on oma taakkansa

”Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain” (Gal. 6: 2).

Paavali opettaa paria jaetta myöhemmin, että jokaisella on oma taakkansa kannettavana. Se tarkoittaa sitä, että ei vain minulla ole vaikeuksia joiden kanssa taistelen, vaan niitä on myös kaikilla toisillakin. Taakat ovat erilaisia mutta jokaisella on omat asiansa ja alueensa jotka painavat meitä aika ajoin tomuun ja tekevät meistä uupuneita ja ehkä epätoivoisiakin.

Sitten Paavali kehottaa meitä ottamaan osaa toisten kuormien kantamiseen. Se on hänen mukaansa Kristuksen lain täyttämistä. Toisaalla Paavali opettaa, että hän ei ole vailla lakia, vaan on Kristuksen laissa (1. Kor. 9:21). Jeesus sanoi myös jättävänsä rakastetuille opetuslapsilleen uuden käskyn: toisten rakastamisen. Rakkaus tulee ilmi siinä, että osaan asettua sen lähimmäiseni rinnalle, joka juuri tänään on uupumassa oman kuormansa alle.

On hetkiä ja päiviä, jolloin omat vaikeudet ja ahdistukset muuttuvat ylivoimaiseksi kantaa, ne rusentavat meidät alleen. Emme voi siirtää niitä toisten päälle mutta voimme ottaa osaa toisten ylivoimaisiin kantamuksiin. Kun yhden kuormaa siirtyy kantamaan toinenkin kristitty, kuorma muuttuu siedettävämmäksi. Ja hetken päästä roolit voivat olla toisin: auttaja on autettavana ja autettava siirtyy auttajaksi.

Toisten kuormien kantamisessa empaattisuus näyttelee suurta roolia. Joskus edes sanoja ei tarvita, varsinkaan ohjeita. Pelkästään viesti siitä, että toinen on läsnä ja välittää, jo helpottaa.

Kristuksen laki on siis mitä suurimmassa määrin huolehtimista toisista. Meidät on tehty vapaiksi, jotta voisimme palvella toisia. Tänään olen palvelemassa, huomenna itkemässä oman kiveni alla ja tarvitsemassa rakastavia ihmisiä vierelleni ymmärtämään. Sitä on Kristuksen seurakunnan elämä.

Ketään ei saa jättää taakkojensa alle yksin. Ei ketään. Kukaan ei ole ansainnut sellaista kovuutta. Tai jos joku on, niin me kaikki olemme. Kristus tuli ottamaan kantaakseen meidän taakkamme jotta me voisimme jatkaa hänen askeleissaan ja Hänen mielenlaadullaan.

Ei helppoja tuomioita

”Älkää tuomitko sen mukaan, miten asia päältäpäin näyttää, vaan langettakaa oikea tuomio.” (Joh. 7:24)

Joskus rakkaus vaatii meitä varoittamaan sellaista lähimmäistämme, joka on menossa väärään suuntaan. Joskus vastuullamme on yrittää pysäyttää niitä ihmisiä, jotka ovat rotkon reunalla sitä itse huomaamatta.

Toisen elämään puuttuminen on tehtävä mitä hienovaraisimmin. Hyvä on muistaa se nyrkkisääntö, että voimme vaikuttaa toistemme elämään vain siinä suhteessa, miten rakastamme heitä. Rakkaus etsii tien kohdata toinen samalta tasolta; yläpuolelta tulevat ohjeet ja tuomiot saavat aikaan vain haavoja ja katkeruutta.

Jeesus varoittaa meitä tekemästä pintapuolisia arvioita toisten asioista. Voi kun tämän aina muistaisimme! Kun kuulemme uutisia toisten elämästä ja epäonnistumisista, meillä on aina vaarana tehdä pintapuolinen ”tuomio”: ”Niin sillekin kävi / Niin sekin teki.”

Oikean arvion tekemiseen tarvitaan Jumalan antamaa myötätuntoa. Jos emme tunne toista kohtaan myötätuntoa, meidän kannattaa pitää suumme kiinni. Myötätunto ja Kristuksen mieli osaa ottaa huomioon pinnan alla vaikuttavat tekijät – silloin ei arvioida pelkästään seurauksia vaan mietitään myös syy-yhteyksiä.

Kirjoitan tähän loppuun konkreettisen esimerkin. Avioerotapauksissa meillä on suuri vaara tehdä pintapuolisia arvioita ja tuomioita. Tuntuu siltä, että syyllinen on aina pakko löytää. Joskus syylliseksi leimataan se, joka avioeroa on hakenut. Mutta pinnan alla saattaa olla paljon erilaisia tekijöitä, joista ympärillä oleva yhteisö ei ole tietoinen.

”Älkää tuomitko sen mukaan, miltä asia päältäpäin näyttää”. Ehkä olisi parasta olla tuomitsematta ollenkaan ja sen sijaan rukoilla toistemme puolesta? Ja jos myötätuntomme vaatii meitä varoittamaan toista uhkaavasta vaarasta, rukoillaan viisautta nähdä pinnan alle.

Rakkaus on käytännönläheistä

”Lapset, älkäämme osoittako rakkautta sanoin ja kielellä, vaan teoin ja totuudessa” (1. Joh. 3:18).

Johannes kirjoittaa taitavasti rakkaudesta. Hän kirjoittaa lohduttavasti Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan ja samalla kehottaa meitä rakastamaan toisiamme.

Johannes oli ollut Jeesuksen seurassa 3 vuotta. Hän oli tarkasti painanut mieleensä Jeesuksen opetuksen Hänessä pysymisestä ja toisten rakastamisesta. Johannes ymmärsi, että näiden kahden välillä oli selvä yhteys: Jeesuksessa pysyminen tulee ilmi palvelevana rakkautena. Jeesuksessa pysyminen tarkoittaa yhteyttä elävään Vapahtajaan. Tässä yhteydessä Hänen elämänsä vaikuttaa meidän elämämme kautta.

Johanneksen sanat ovat myös teräviä. Hän osaa käyttää Jumalan sanaa sekä rohkaisuksi että kehotukseksi. Johannes alleviivaa, että rakkaus ei saa eikä voi jäädä vain ajatuksen tasolle; sen täytyy tulla näkyviin konkreettisina tekoina. Kun lähimmäistemme kärsimys on todellista, rakkautemme tulee olla yhtälailla kohtaavaa ja käytännönläheistä.

Itse jään Johanneksen ja siis Raamatun sanojen edessä alastomaksi. Joudun tunnustamaan oman rakkauteni heikkouden: rakkauteni kohdistuu niin paljon itseeni. Mutta ehkä joskus Raamatun edessä onkin hyvä tulla pieneksi ja puutteelliseksi?

Raamattu osoittaa teräviä sanojaan meille, jotta voisimme tarkastella elämäämme totuudellisesti ja tehdä oikeita johtopäätöksiä. Johtopäätöksen tulisi olla aina sama: minä tarvitsen Jeesusta. Tarvitsen Häntä rakastamaan kauttani.

Tule Herra Jeesus Kristus ja rakasta kauttani kärsiviä lähimmäisiäni. Älä anna rakkauteni jäädä vain ajatuksiksi, vaan murtaudu itsekkyyteni lävitse. Vaikuta minussa rakkautta, joka on käytännönläheistä.