“Minä uskon, että saan yhä kokea Herran hyvyyttä elävien maassa. Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan!” (Ps. 27: 13,14). Silloin, kun maa yllättäen pettää alta ja elämä on kuin sarja putoamisia, joissa jokaisen pohjan alta paljastuu uusi kuilu; kun saavutetut vastaukset vedetään punakynällä yli kuin yläasteen uskonnonkokeen arvailut ja tilalle tulvii kysymyksiä, joitaContinue reading “Luota Herraan!”
Avainsana-arkisto:ahdistus
Mutta minä en lannistu
“Sen tähden me emme lannistu” (2. Kor. 4: 16). Toisessa Korinttilaiskirjeessä Paavali repii sielunsa auki. Hän kuvaa elämäänsä kuoleman tanssiparina, kirjoittaa olevansa kaikella tavalla ahdistunut, vaikeuksien edessä suorastaan neuvoton ja perin pohjin kanveesiin isketty. “Meissä siis tekee työtään kuolema” olivat sanat, jotka eivät jättäneet arvailujen varaa. Kaukana oli kiiltokuvausko, ihmisen vahvuus ja oppilauselmat aina korkeammalleContinue reading “Mutta minä en lannistu”
Raskaat aamut
“Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu” (Ps. 73:14). Miten Jumala voi sallia omilleen niin paljon vaikeuksia ja kärsimystä? Aasaf yritti taivuttaa järkeään yhdistämään Jumalan hyvyyden ja kokemansa jatkuvan kärsimyksen sellaiseen uskontunnustukseen, jossa kumpikaan todellisuus ei menettäisi äänioikeuttaan. Aasaf kuvasi elämäänsä sanoilla: “Minä saan kärsiä joka aamu.” Juuri aamut ovat masentuneen, kärsivän jaContinue reading “Raskaat aamut”
Elämä kuin kuristajakäärme
“Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni… minut valtasi tuska ja murhe” (Ps. 116:3). Joskus elämä tuntuu kuin tinkimättömän itsevarmalta kuristajakäärmeeltä. Se kiristää otettaan päivästä toiseen, osoittaa ylivertaisuuttaan ja nauraa onnettoman pienille pyristelyillesi. Elämä monine lonkeroineen voi saada sinut niin ahtaalle, ettet jaksa enää toivoa mitään huomiselta. Voimasi ovat kuluneet kuoleman köysien jäätävässä puristuksessa ja vaikka kuinka taistelet,Continue reading “Elämä kuin kuristajakäärme”
Kun pelko valtaa
“Kun pelko minut valtaa, minä turvaudun sinuun” (Ps. 56:4). Kun voimat uupuvat ja käsivarret repsahtavat alas neuvottoman huokauksen kanssa. Kun vastustajat minussa ja ulkopuolellani rakentavat valtausluiskiaan ja nauravat tulevalle voitolleen. Kun olosuhteet kääntyvät vastaan kuin syksyn vimmainen puhuri eikä aurinkoa ole näköpiirissä. Niin, kun pelko eri tavoin ottaa minusta hallintaotteen, enkä löydä tietäni huolettomaan jaContinue reading “Kun pelko valtaa”