Lepoa siellä ja lepoa täällä

”Sen sijaan me, jotka tulimme uskoon, pääsemme lepoon.” (Hebr. 4:3)

Kristityille on tuleva eräs päivä, jolloin kaikki maahan painetut nostetaan ylös ja rikkimenneet korjataan. Yksi hetki muuttaa kaiken, itku kääntyy iloksi ja syvyyden painoankkurit taivaallisiksi heliumpalloiksi.

Taivas odottaa sinua. Se kutsuu sinua odottamaan tulevaa vapautusta ja arvoitusten aukaisemista kärsivällisesti ja rohkeasti. Voi olla, että et voi välttää törmäyksiä tänään, taivaassa saat ihanan karusellin puskuauton.

Taivas on täynnä lepoa. Sinne kannetaan taivaallisilla paareilla kaikki väsyneet ja loppuunpalaneet.

Taivas voi olla jo tänään totta sydämissämme. Siihen lepoon Jeesus kutsuu sinua ja minua. Hän haastaa meitä oppimaan Häneltä levollisen elämän salaisuuden.

Levottomuus ja väsymys tulee monesti siitä, että minun pitää pysyä pinnalla, ansaita, hankkia tai pitää yllä. Väsymme huolehtimaan itsestämme, läheisistämme ja asioista, joita meille on.

Jeesus kutsuu meitä luovuttamaan asiamme Hänelle. Ehkä tänään uskallan antaa yhden asian, huomenna toisen. Antaessani vapaudun siihen luottavaiseen lepoon, joka on odottanut minua alusta asti.

Voin menettää terveyteni. Omaisuuteni. Työpaikkani. Jopa ihmissuhteeni. Menetykset saattavat alkushokin jälkeen olla portaat seuraavan maailman lepoon jo täällä maan päällä.

Jeesusta en menetä. Enkä taivaan VIP-paikkaa. Lepoa on luvassa. Täällä maistiaisina ja hetken päästä täysimittaisena.

Olympialaiset ja kesäharjoittelu

”Isät kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, niin kuin he näkivät hyväksi, mutta Jumala kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään” (Hebr. 12:10).

Jos katsoisit huipulla olevaa kilpahiihtäjää tavanomaisessa kesäharjoittelussa, mitä näkisit? Saattaisit katsella miestä tai naista hyppimässä suolla taakka selässään, uupuneena ja turhautuneena. Saattaisit pitää häntä huono-osaisena ihmisparkana, jos et muistaisi että Olympiavuosi lähestyy.

On väliä millä aikaperspektiivillä elämää tarkastelee. Jos kilpahiihtäjä unohtaa tavoitteensa ja määränpäänsä, hän uupuu tuhansiin mielettömiin harjoituksiin. Jos hän tarkastelee elämänsä mielekkyyttä vain yhden harjoituskesän aikavälillä, häneltä sammuu motivaatio ja toivo.

Kilpahiihtäjän tavoin kristittyä saatetaan harjoittaa suolla taakat selässä. Edessä on jotain paljon kunniakkaampaa kuin podiumpaikka Olympialaisissa. Seistessä Valtaistuimen edessä valkoisissa vaatteissa ja saadessa voitonseppeleen, jokainen kurimukselta tuntunut hetki saa merkityksen.

Jos katsomme elämää vain tämän hetkisen suotaipaleen kautta ja mittaamme merkitystämme vain nykyisten taakkojen mitalla, olemme kadottaneet tähtäyspisteemme. Jos kilpaurheilija tarvitsee tinkimättömän ohjelman tavoitteeseensa, samoin on Jumalan lapsilla tinkimätön elämänsuunnitelma.

Emme ole aina Suunnittelijan kanssa samaa mieltä. Jotkut harjoitteet tuntuvat kestävän loputtomiin ja jotkut tuntuvat mielettömiltä. Mutta jos näkisimme elämämme tulevasta kunniasta käsin, palaset saattaisivat osua uskomattoman sopuisasti paikoilleen.

Vuotava vene

”Sanomamme pääkohta on siis tämä: Meillä on sellainen ylipappi, joka istuu majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa.”  (Hebr. 8:1)

Oletko koskaan ollut elämäsi kanssa kuin vuotavassa veneessä? Olet kaukana ulapalla, maata ei ole näkyvissä ja veneeseesi tulee koko ajan lisää vettä. Yrität tukkia pohjassa olevia reikiä vaatekappaleilla ja sormillasi ja samalla yrität äyskäröidä vettä veneestä ulos.

Vaikka kuinka heität vettä veneestäsi, vene silti jatkaa vajoamistaan. Ja kun saat yhden reiän tukittua, toinen ilmaantuu viereen.

Tämä on kuvausta meidän taistelustamme syntiä vastaan. Tunnemme elämämme vajoavan syntisyytemme takia. Yritämme kaikin voimin taistella heikkouksiamme vastaan ja keskitämme koko tahdonvoimamme tukkimaan ”vuotavia kohtia”.

Jossain vaiheessa väsähdämme. Ymmärrämme, että omat voimamme eivät riitä. Huudamme Jeesusta mukaan ”vedenheittotalkoisiin”, mutta Häntä asia ei tunnu kiinnostavan.

Juuri kun toteamme, että kaikesta yrittämisestämme huolimatta veneemme uppoaa ja vajoamme pinnan alle, Pyhä Henki muistuttaa meitä jostakin, jonka olemme unohtaneet taistelumme keskellä: Meillä on Vapahtaja. Meillä on Vapahtaja!

Hän ei tule tukkimaan veneen reikiä eikä heittämään vettä veneestä. Hän seisoo veneemme vieressä ja kutsuu meitä astumaan veden varaan.

Älä suostu enää keskittymään vuotavaan veneeseesi: Sinulla on Vapahtaja!

Jumala, missä olet??

”Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne.” (Hebr. 12:3)

Kirjeen vastaanottajat olivat hetkeä aikaisemmin kokeneet raskaan vainon Rooman valtion taholta. Heidän rivinsä olivat kestäneet huolimatta vankeuksista, omaisuuden ryöstöistä ja kidutuksista. Nyt heitä odotti toinen vainoaalto ja he olivat peloissaan. Kuinka Jumala sallisi tällaista heille? Oliko Jumala ylipäätään mukana heidän elämässä? Oliko mitään mieltä jatkaa uskonelämää, kun se näytti pelkältä kärsimykseltä?

Me saatamme olla aivan samojen kysymysten äärellä elämämme suhteen. Olemme saattaneet kestää hyökyaallon voimalla tulleita vastoinkäymisiä vain huomataksemme, että uusia on tulossa. Tai olemme joutuneen elämään päivästä toiseen sellaisissa taisteluissa ja yksinäisyyksissä, jonne Jumala ei tunnu ulottavan auttavaa kättään?

Missä Jumala siis olet kaiken kärsimyksen ja vastoinkäymisten keskellä? Miten voisimme jaksaa kaikesta huolimatta uskoa meitä rakastavaan ja meistä välittävään Jumalaan?

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja löysi keinon lohduttaa. Hän ei yrittänyt vähätellä ihmisten ongelmia eikä luvannut pikaista ulospääsyä. Sen sijaan Hän nosti seurakunnan katseen takaisin heistä itsestään heidän Vapahtajaansa.

Jeesus on läsnä siellä, missä me kärsimme. Hän on kärsinyt itsekin aikanaan täällä keskuudessamme ja ymmärtää mitä käymme läpi. Hän on se Jumala, joka on kohtaloa suurempi elämämme asioissa. Ja pahatkin asiat joutuvat taipumaan saamaan meille ja meissä jotain hyvää aikaan.

Jumalan lapsille kärsimys on rakkauden, ei rangaistuksen merkki. Kärsimyksissä pääsemme lähemmäksi Jumalaa. Elämämme suuntaa saatetaan kääntää suurella rakkaudella.

Maailman voimakkaimmat rukoukset

”Sillä hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan tulevat Jumalan luo, sillä hän elää aina rukoillakseen heidän puolestaan.” (Hebr. 7:25)

Missä Jumala on silloin, kun elämässäni tapahtuu traagisia asioita ja olen romahtamassa? Missä Hän on silloin, kun taistelen ongelmieni kanssa ja huudan apua ilman vastauksia?

Hän on polvillaan puolestasi. Jokainen elämäsi ongelma ja jokainen traaginen asia käy Hänen sydämensä lävitse. Hän tietää synnin houkutukset elämässäsi, väsymyksesi ja yksinäisyytesi.

Me väsymme rukoilemaan toistemme ja itsemmekin puolesta. Mutta Jeesus ei väsy. Hän kertoo Isälle jokaisesta päivästämme ja pyytää elämäämme kaikkea sitä, mitä kulloinkin tarvitsemme.

Miten vahvoja Hänen rukoukset ovatkaan! Hän kykenee täydellisesti pelastamaan sinut jokaisesta tukalasta tilanteesta, koska Hänellä on kaikki valta ja voima.

Luulen, että taivaassa saamme monta vastausta avoimiin kysymyksiimme. Siellä viimeistään ymmärrämme, miten Jeesuksemme kantoi meitä koko matkan, loppuun saakka.