Kärsivän vaeltava mieli

”Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen” (Hebr. 3: 1).

Kauan kärsineen ja ahdistuneen ajatukset varisevat alas kylmän puhurin ja viistosateen pieksemälle maalle. Mieli matelee alhaalla kuin syksyiset lehdet ongelmakasasta seuraavaan. Matalapaine tuntuu ahtaalla olevan sielussa ja vangitsee sisimmän ilolta kuin leivinuunin hormin kylmälukko.

Turhaan ei Hebrealaiskirje, eikä myöskään Daavid Psalmissaan (Ps. 25: 15) opeta, miten tärkeää vangittunakin olisi puhaltaa ajatukset kuin saippuakuplat kohti korkeutta.

Sensijaan, että suostuisin piehtaroimaan ongelmissani, jotka ovat 3 metrin Goljatteja, ja joita ei kukisteta ankarilla pohdinnoilla tai Teams-kokouksilla, saan sanoa sydämeni väsyneille silmille: ”Pitäkää jo kauan kaivattu tauko! Antakaa piirtokalvojenne katsella Vapahtaamme Jeesusta Kristusta, niin samalla Goljatit kutistuvat!”

Missä ihmisen mieli kahlaa, siellä uivat myös toivo tai toivottomuus, usko tai epäluottamus, kiitos tai nurjuus. Ehkä meidän olisi syytä kiristää mielemme liekaa ja ohjata sitä kohti taivaallisia näkymiä?

Palaan Hebrealaiskirjeen jakeeseen. Sen voisi suomentaa meille ehkä näin:

”Sinä kärsivä ja monin tavoin kuiviin puserrettu kanssakristittyni! Sinun ei tarvitse laahata itseäsi pää alaspäin roikkuen päivästä toiseen, sinulla on sinua rakastava ja sinusta huolehtiva Herra Jeesus Kristus!

Hän tietää miltä tuntuu olla ahdistettu ja kärsiä, Hän ymmärtää kiusauksiesi voiman. Kiinnitä katseesi Häneen ja kaikki muu tapahtuu Jumalan voimasta sinun parhaaksesi!”

Rohkeita askeleita!

”Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen…” (Hebr. 4: 16).

Kyllä yhden hairahduksen vielä ymmärtäisi, ehkä toisenkin. Vielä kolmannen kera voisi mennä Jumalan eteen armahdettavaksi, mutta entä sitten, kun elämä on yhtä konttaamista, tai pelkkää nousemista ja kaatumista?

Mitään vihollinen ei tee niin iloisesti vihellellen kuin eristä Jumalan lapsia armon valtaistuimesta, eli armollisesta Isästä. Se työntää moukariniskumaisella syytöksillä menneitä virheitä ja Raamattua käyttäen kristityn eristettyyn tilaan, syvyyteen, jonne ei todellakaan paista anteeksiantamuksen ja armon valonsäteet.

Monesti kauppojen edessä on invalideille omat merkityt paikkansa – näin liikuntaongelmaisille varmistetaan lyhyin matka palvelujen äärelle. Myös Jumalan valtaistuimella on omat ”Inva” -merkit. lähimmät parkkeerauspaikat ovat juuri niille, jotka ovat eniten rikki ja kyvyttömiä selittelemään itseään onnistuneiden kerhoon.

Juuri silloin, kun omatunto painaa sinua suohon ja tuomitsevat Raamatun jakeet tekevät elämästäsi sietämätöntä ja harmillisesti ihan aiheesta, juuri silloin on sopiva aika tehdä pysähdys Jumalan huoltoasemalla ja kurvata aivan Istuimen eteen sinulle merkitylle paikalle.

Armon valtaistuimelta kohtaat sinua syleilevän Vapahtajan. Hän pyyhkii epätoivon kyyneleesi, painaa toistuvat epäonnistumisesi haavojensa syvyyksiin ja suutelee sinua otsalle kuin isä lastaan.

Hän kirjoittaa sinun sydämeesi tummanpunaisella, vain Jumalalle varatulla sävyllä: ”Armahdettu ja rakastettu, iankaikkisesta iankaikkiseen!”

Älä jää piiloon!

”Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä” (Hebr. 10:19).

Jo ihmiskunnan ensimmäisistä edustajista alkaen meillä on perimäämme iskostettu tapa piiloutua Jumalalta. Oman elämän heikkoudet ja epäonnistumiset kalvavat ja ajatuksiin nousee kysymys: ”Miten Jumala voisi hyväksyä yhteyteensä tällaisen kuin minut?”

Varmasti juuri tämä tottumus mielessään Raamatun kirjoittajat korostavat yhä uudelleen: ”Tule esiin piilostasi! Jumala kaipaa ja rakastaa sinua!”

On totta, että Jumala ei hyväksy syntiä, eikä katso elämäämme sormiensä läpi. Hän ei voi, eikä Hänen tarvitse. Jeesuksen yhteyteen tulevat käyvät lävitse erityisen puhdistusprosessin; kuin tieteiselokuvien puhdistushuoneissa meidätkin puhdistetaan Jeesuksen verellä.

Elämämme ei useinkaan kestä tarkempaa tarkastelua eikä mene käsikirjoitusten mukaan. Silti meillä on jatkuva pääsylippu Isän luokse. Saamme ajatuksin ja sanoin viestittää pelkojamme ja ilojamme Kaikkivaltiaalle ja tietää, että meidät kuullaan, aina.

Kun minä katson alaviistoon ja tuskailen olevani ”sellainen ja tällainen”, Jumala antaa käteeni VIP-kortin ja huikkaa: ”Nähdään, toivottavasti pian!”

Pelastus ei ole sinun varassasi

”Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan.” (Hebr. 7:25)

Kristinuskoa markkinoidaan joskus vahvojen uskontona. Joidenkin puheiden ja kirjojen sisältönä on palkkio, joka määräytyy kristityn osaamisen, tahtomisen ja kykenemisen mukaan.

Onneksi Raamattu on ilosanoma myös heikoille ja epäonnistuville. Raamattu kertoo meille Jeesuksesta, joka on kyllin vahva ja halukas pelastamaan meidät, jopa meiltä itseltämme.

”Hän pystyy pelastamaan nyt ja aina” tarkoittaa, että Jeesus pystyy yksin kantamaan koko sinun painosi tänään, huomenna ja jokaisena päivänä.

Sinulla on jatkuvasti puolestasi ahkeroiva Vapahtaja. Hän rukoilee tälläkin hetkellä, että jaksaisit elämäsi solmukohdassa aina sinne saakka, jolloin Hän puhaltaa vastustajasi kumoon. Hän on polvillaan, jotta hauras luottamuksesi Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen ei horjuisi.

Jos pelastus olisi sinun tai minun varassa, se jäisi meille sadunomaiseksi toiveajatteluksi. Mutta nyt kohtalomme on paljon vahvemmilla hartioilla. Nuo hartiat kestävät varmasti pahimmatkin päivämme, onhan niissä ruoskan viillot rakkauden merkkeinä.

Mitä teen näin kiusattuna?

”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan” (Hebr. 2:18).

Ehkä koet tänään ylivoimaiselta tuntuvia seksuaalisia houkutuksia? Ehkä vanha elämäsi päihteiden parissä vetää sinua puoleensa valtavan magneetin tavoin? Ehkä katkeruus vaikeuksien keskellä tahtoo upottaa vähäisen uskosi?

Me ymmärrämme niin heikosti toistemme kiusauksia ja taisteluja. Jaamme pikaisesti yleisiä ohjeita ja haluamme jatkaa oman elämämme parissa. Jos ei olisi kaikkinäkevää ja armollista Jumalaa, kiusatuilla ei olisi toivoa.

Mutta nyt meillä on Jumala, joka ei vain katso synnin tahraamaa elämäämme kirkkaudesta käsin vaan joka on ollut täällä samojen repivien voimien alaisuudessa. Hän on luvannut olla sinua kohtaan täynnä ymmärrystä ja laupeutta.

Mitä siis teen, kun himot ja houkutukset upottavat hauraan elämäni? Mitä teen, kun jokaisen vastarinnan jälkeen häviän ja teen sitä, mitä en kuitenkaan tahtoisi?

Raamattu antaa vain yhden ohjeen: Mene Jeesuksen luokse. Se tarkoittaa asioiden jakamista Hänelle, joka tosin jo tietää kaiken mutta haluaa yhteyttä kanssasi, niinäkin hetkinä, kun kaikki menee pieleen.

Jeesus ei ole Vapahtajasi sitä varten, että Hän hämmästelisi pahuuttasi. Hän tukahtui ristillä rakkauden tähden. Rakkauden tähden Hän ei voi olla auttamatta sinua. Sinulla ei tarvitse olla mitään, Jeesuksella on kaikki. Sitä on evankeliumi!