Pelastus ei ole sinun varassasi

”Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan.” (Hebr. 7:25)

Kristinuskoa markkinoidaan joskus vahvojen uskontona. Joidenkin puheiden ja kirjojen sisältönä on palkkio, joka määräytyy kristityn osaamisen, tahtomisen ja kykenemisen mukaan.

Onneksi Raamattu on ilosanoma myös heikoille ja epäonnistuville. Raamattu kertoo meille Jeesuksesta, joka on kyllin vahva ja halukas pelastamaan meidät, jopa meiltä itseltämme.

”Hän pystyy pelastamaan nyt ja aina” tarkoittaa, että Jeesus pystyy yksin kantamaan koko sinun painosi tänään, huomenna ja jokaisena päivänä.

Sinulla on jatkuvasti puolestasi ahkeroiva Vapahtaja. Hän rukoilee tälläkin hetkellä, että jaksaisit elämäsi solmukohdassa aina sinne saakka, jolloin Hän puhaltaa vastustajasi kumoon. Hän on polvillaan, jotta hauras luottamuksesi Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen ei horjuisi.

Jos pelastus olisi sinun tai minun varassa, se jäisi meille sadunomaiseksi toiveajatteluksi. Mutta nyt kohtalomme on paljon vahvemmilla hartioilla. Nuo hartiat kestävät varmasti pahimmatkin päivämme, onhan niissä ruoskan viillot rakkauden merkkeinä.

Mitä teen näin kiusattuna?

”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan” (Hebr. 2:18).

Ehkä koet tänään ylivoimaiselta tuntuvia seksuaalisia houkutuksia? Ehkä vanha elämäsi päihteiden parissä vetää sinua puoleensa valtavan magneetin tavoin? Ehkä katkeruus vaikeuksien keskellä tahtoo upottaa vähäisen uskosi?

Me ymmärrämme niin heikosti toistemme kiusauksia ja taisteluja. Jaamme pikaisesti yleisiä ohjeita ja haluamme jatkaa oman elämämme parissa. Jos ei olisi kaikkinäkevää ja armollista Jumalaa, kiusatuilla ei olisi toivoa.

Mutta nyt meillä on Jumala, joka ei vain katso synnin tahraamaa elämäämme kirkkaudesta käsin vaan joka on ollut täällä samojen repivien voimien alaisuudessa. Hän on luvannut olla sinua kohtaan täynnä ymmärrystä ja laupeutta.

Mitä siis teen, kun himot ja houkutukset upottavat hauraan elämäni? Mitä teen, kun jokaisen vastarinnan jälkeen häviän ja teen sitä, mitä en kuitenkaan tahtoisi?

Raamattu antaa vain yhden ohjeen: Mene Jeesuksen luokse. Se tarkoittaa asioiden jakamista Hänelle, joka tosin jo tietää kaiken mutta haluaa yhteyttä kanssasi, niinäkin hetkinä, kun kaikki menee pieleen.

Jeesus ei ole Vapahtajasi sitä varten, että Hän hämmästelisi pahuuttasi. Hän tukahtui ristillä rakkauden tähden. Rakkauden tähden Hän ei voi olla auttamatta sinua. Sinulla ei tarvitse olla mitään, Jeesuksella on kaikki. Sitä on evankeliumi!

Lepoa siellä ja lepoa täällä

”Sen sijaan me, jotka tulimme uskoon, pääsemme lepoon.” (Hebr. 4:3)

Kristityille on tuleva eräs päivä, jolloin kaikki maahan painetut nostetaan ylös ja rikkimenneet korjataan. Yksi hetki muuttaa kaiken, itku kääntyy iloksi ja syvyyden painoankkurit taivaallisiksi heliumpalloiksi.

Taivas odottaa sinua. Se kutsuu sinua odottamaan tulevaa vapautusta ja arvoitusten aukaisemista kärsivällisesti ja rohkeasti. Voi olla, että et voi välttää törmäyksiä tänään, taivaassa saat ihanan karusellin puskuauton.

Taivas on täynnä lepoa. Sinne kannetaan taivaallisilla paareilla kaikki väsyneet ja loppuunpalaneet.

Taivas voi olla jo tänään totta sydämissämme. Siihen lepoon Jeesus kutsuu sinua ja minua. Hän haastaa meitä oppimaan Häneltä levollisen elämän salaisuuden.

Levottomuus ja väsymys tulee monesti siitä, että minun pitää pysyä pinnalla, ansaita, hankkia tai pitää yllä. Väsymme huolehtimaan itsestämme, läheisistämme ja asioista, joita meille on.

Jeesus kutsuu meitä luovuttamaan asiamme Hänelle. Ehkä tänään uskallan antaa yhden asian, huomenna toisen. Antaessani vapaudun siihen luottavaiseen lepoon, joka on odottanut minua alusta asti.

Voin menettää terveyteni. Omaisuuteni. Työpaikkani. Jopa ihmissuhteeni. Menetykset saattavat alkushokin jälkeen olla portaat seuraavan maailman lepoon jo täällä maan päällä.

Jeesusta en menetä. Enkä taivaan VIP-paikkaa. Lepoa on luvassa. Täällä maistiaisina ja hetken päästä täysimittaisena.

Olympialaiset ja kesäharjoittelu

”Isät kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, niin kuin he näkivät hyväksi, mutta Jumala kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään” (Hebr. 12:10).

Jos katsoisit huipulla olevaa kilpahiihtäjää tavanomaisessa kesäharjoittelussa, mitä näkisit? Saattaisit katsella miestä tai naista hyppimässä suolla taakka selässään, uupuneena ja turhautuneena. Saattaisit pitää häntä huono-osaisena ihmisparkana, jos et muistaisi että Olympiavuosi lähestyy.

On väliä millä aikaperspektiivillä elämää tarkastelee. Jos kilpahiihtäjä unohtaa tavoitteensa ja määränpäänsä, hän uupuu tuhansiin mielettömiin harjoituksiin. Jos hän tarkastelee elämänsä mielekkyyttä vain yhden harjoituskesän aikavälillä, häneltä sammuu motivaatio ja toivo.

Kilpahiihtäjän tavoin kristittyä saatetaan harjoittaa suolla taakat selässä. Edessä on jotain paljon kunniakkaampaa kuin podiumpaikka Olympialaisissa. Seistessä Valtaistuimen edessä valkoisissa vaatteissa ja saadessa voitonseppeleen, jokainen kurimukselta tuntunut hetki saa merkityksen.

Jos katsomme elämää vain tämän hetkisen suotaipaleen kautta ja mittaamme merkitystämme vain nykyisten taakkojen mitalla, olemme kadottaneet tähtäyspisteemme. Jos kilpaurheilija tarvitsee tinkimättömän ohjelman tavoitteeseensa, samoin on Jumalan lapsilla tinkimätön elämänsuunnitelma.

Emme ole aina Suunnittelijan kanssa samaa mieltä. Jotkut harjoitteet tuntuvat kestävän loputtomiin ja jotkut tuntuvat mielettömiltä. Mutta jos näkisimme elämämme tulevasta kunniasta käsin, palaset saattaisivat osua uskomattoman sopuisasti paikoilleen.

Vuotava vene

”Sanomamme pääkohta on siis tämä: Meillä on sellainen ylipappi, joka istuu majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa.”  (Hebr. 8:1)

Oletko koskaan ollut elämäsi kanssa kuin vuotavassa veneessä? Olet kaukana ulapalla, maata ei ole näkyvissä ja veneeseesi tulee koko ajan lisää vettä. Yrität tukkia pohjassa olevia reikiä vaatekappaleilla ja sormillasi ja samalla yrität äyskäröidä vettä veneestä ulos.

Vaikka kuinka heität vettä veneestäsi, vene silti jatkaa vajoamistaan. Ja kun saat yhden reiän tukittua, toinen ilmaantuu viereen.

Tämä on kuvausta meidän taistelustamme syntiä vastaan. Tunnemme elämämme vajoavan syntisyytemme takia. Yritämme kaikin voimin taistella heikkouksiamme vastaan ja keskitämme koko tahdonvoimamme tukkimaan ”vuotavia kohtia”.

Jossain vaiheessa väsähdämme. Ymmärrämme, että omat voimamme eivät riitä. Huudamme Jeesusta mukaan ”vedenheittotalkoisiin”, mutta Häntä asia ei tunnu kiinnostavan.

Juuri kun toteamme, että kaikesta yrittämisestämme huolimatta veneemme uppoaa ja vajoamme pinnan alle, Pyhä Henki muistuttaa meitä jostakin, jonka olemme unohtaneet taistelumme keskellä: Meillä on Vapahtaja. Meillä on Vapahtaja!

Hän ei tule tukkimaan veneen reikiä eikä heittämään vettä veneestä. Hän seisoo veneemme vieressä ja kutsuu meitä astumaan veden varaan.

Älä suostu enää keskittymään vuotavaan veneeseesi: Sinulla on Vapahtaja!