Toisia ”kiusatumpi”?

”Mutta Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.” (4. Moos. 12:3)

Ajatteletko koskaan olevasi jotenkin kiusatumpi kuin toiset ihmiset? Tunnetko sinulla olevan enemmän sisäisiä ristiriitoja, houkutusta johonkin minkä tiedät olevan väärin tai koetko muuten olevasi ahdistettu?

Raamattu kuvaa Moosesta hyvin nöyräksi ihmiseksi. Hebreankielisen nöyrä -sanan voisi yhtä hyvin kääntää sanalla kiusattu. Eli Mooses oli toisin sanoen kiusatumpi ihminen kuin kukaan toinen.

Mitä tarkoittaa olla kiusattu? Sana viittaa siihen, että joku tai jokin kiusaa, aiheuttaa harmia ja ahdistaa. Kristittyä kiusaa usein hänen oma sisäinen pahuutensa. Myös sielunvihollista kutsutaan Kiusaajaksi. Kiusaukset vievät elämäniloa vetämällä ihmistä alas raskaiden painojen tavoin ja ne haluavat työntää ihmisen ulos hänen Jumalan antamasta suunnitelmasta.

Nöyryys ja sisäiset kiusaukset ja ahdistukset kuuluvat hyvin yhteen. Mitä enemmän ihminen ymmärtää omaa puutteellisuuttaan ja syntisyyttään, sitä enemmän häneen syntyy tarvetta Vapahtajalle. Ja mitä enemmän hän tyhjenee omasta ylpeydestään ja voimastaan, sitä enemmän hän saa täyttyä Kristuksella.

Mooses joutui kokemaan elämässään paljon kiusauksia, vaikeuksia ja ahdistuksia. Tuloksena oli hyvin nöyrä mies, jonka kautta Jumala saattoi toimia hämmästyttävällä tavalla. Muistetaan tämä omien kiusaustemme keskellä.

Jeesus on lähellä

”… minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28: 20)

Jeesus lupaa olla kanssamme jokaisena elämämme päivänä – sehän on aivan mullistava ja valtaisa asia. Silloin elämässämme ei olekaan kyse siitä, miten itse osaamme ohjata elämäämme ja onnistumme arjessamme, vaan siitä mitä Jeesuksemme pystyy ja haluaa tehdä.

Ei ole olemassa sellaista pimeyttä, johon Jeesus ei voi tuoda valoaan. Ei sellaista ahdistusta, johon ei voisi tulla tilaa. Eksyä ei voi niin kauas, ettei Kristus tulisi ja löytäisi. Ei myöskään ole sellaista mahdottomuutta, jossa Hän ei osaisi auttaa.

Hän – Jeesus Kristus – tahtoo ottaa jokaisen omansa kädestä kiinni ja vakuuttaa, että he ovat turvassa. Jeesukseen uskovia johdatetaan ja heidät kannetaan perille taivaaseen.

Lupaus pelastavasta rakkaudesta on voimassa jokaisena päivänä. Niiden päivien sisään kuuluvat nekin ajat, kun kaikki menee pieleen ja Jumala tuntuu olevan etäällä.

Usko tarttuu Jeesuksen lupaukseen olla lähellä ja pelastaa. Se pitää kiinni lupauksesta silloinkin, kun elämä maalaa synkkiä ja pelottavia sävyjä. Usko ei katso tunteisiin tai olosuhteisiin vaan luottaa Jeesuksen sanoihin.

DSC06151

Oletko saanut huonoja uutisia?

”Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan.” (Ps. 112: 7)

Tiedotusvälineet ovat täynnä huonoja uutisia: onnettomuuksia, rikoksia ja katastrofeja. Kun näemme millaisia kohtaloita ihmiset joutuvat kokemaan, alamme vaistomaisesti pelätä myös itsemme ja läheistemme puolesta.

Joku saattaa pelätä puhelimen soittoa sen tähden, että luulee sen tarkoittavan jotain ikävää. Joku toinen on saattanut saada huonoja uutisia joko itsensä tai jonkun rakkaan kohdalla. Kun ikäviä asioita kertyy tarpeeksi, ihminen saattaa muuttua pelokkaaksi ja ahdistuneeksi – mitä ikävää tapahtuu seuraavaksi?

Ikävät uutiset lyövät meidät helposti kanveesiin. Alamme kokea huolta ja ahdistusta ja menetämme levollisen olomme. Monesti vielä koemme, ettemme pysty vaikuttamaan asioihin tahtomallamme tavalla.

Lainaamani Psalmi viestii, että usko toimii hyvänä lääkkeenä pelkoa ja huolia vastaan. Tämä johtuu siitä, että uskon kautta ihminen tietää Jumalansa hallitsevan kaikkea ja pystyvän kaikkeen. Jos huonot uutiset yllättävät ihmiset, ne eivät yllätä Jumalaa. Ja kristitty saa myös olla varma siitä, että Jumala kuulee rukoukset.

Tällainen luottamus Jumalaan pitää pystyssä silloinkin, kun on huonojen uutisten aika. Silloin voimme todeta, että asiat todella näyttävät ikäviltä mutta meillä on Jumala, joka on avuttomien pelastaja. Saamme siirtää raskaat ahdistuksemme Hänen harteilleen ja tietää, että Hän ottaa asiat hoitaakseen.

huonojauutisia

Kaipaatko Jumalaa?

”Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala.” (Ps. 42:2)

Kuningas Daavid oli vaikeiden olosuhteiden vanki ja koki elämänsä epätoivoiseksi. Hän oli levoton ja masentunut liian suurten vaikeuksien keskellä; ahdistus tuntui nielevän hänet sisäänsä.

Hän kuvasi odotustaan Jumalan apua kohtaan peuran janoon. Ajattele uupunutta ja väsynyttä eläintä kuivan erämaan keskellä. Janoinen peura laittaa kaiken huomionsa pienen vesiuoman löytämiseksi – ilman vettä se nääntyisi ja kuolisi.

Daavid kaipasi Jumalaa yhtä kovasti. Hän itki Jumalalle elämänsä asioita ja nääntyneenä odotti vastausta. Häntä ei enää tyydyttänyt pelkkä Jumalan apu, hän kaipasi Jumalaa itseään. Daavid ymmärsi, että vain Jumala voisi pelastaa hänet ja tarjota hänen nääntyneelle sielulleen levon.

Jumala tekee meissä jatkuvasti työtään saadakseen meidät janoamaan Häntä yhä syvemmin. Hän saattaa ehdyttää muita vesilähteitä, jotta alkaisimme etsitään todellista ja syvempää elämää Hänen yhteydessään.

Kun olet siis omien mahdollisuuksien lopussa ja huudat nääntyneenä Jumalan puoleen, olet paradoksaalisesti hyvässä asemassa. Daavid tiesi, että hänen täytyi uskossa odottaa Jumalan ilmestymistä, hän tiesi eräänä päivänä vielä kiittävänsä Auttajaansa. Samoin mekin voimme olla varmoja, että kaipaukseemme vastataan.

john-royle-569346-unsplash

Ei vain kyynelin kylvämistä

”Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat.” (Ps. 126: 5)

Elämässä on aikoja, jolloin vastoinkäymiset seuraavat toisiaan, ahdistukset kuluttavat sielua ja toivottomuus hiipii ikäväksi seuralaiseksi. Silloin teemme työmme ja vastuumme kyyneleiden kastelemina. Silloin myös itkemme itkumme Jumalalle ja huudamme psalmin sanoin: ”Herra, käännä jälleen kohtalomme”.

Raskaat ajat eivät kuitenkaan saa Jumalan lasten elämässä viimeistä sanaa. Raamattu lupaa koittavan myös ilon ja sadon korjaamisen ajan. Kaikkivaltias Jumala kykenee valtavalla ja luovalla voimallaan kääntämään surkeimmankin kohtalon. Hän myös tahtoo tehdä sen, rakastaahan Hän jokaista lastaan mitä syvimmällä tavalla.

Kun kyyneleiden määrä on täynnä, saamme katsella kaunista satoa. Silloin huomaamme, että jokainen kyynel ja Jumalalle huudettu rukous ovat olleet kuin siemeniä, jotka on kylvetty hyvään maahan ja sato on alkanut nousta. Meillä ei ole ollut muuta kuin itkuiset anomiset, Jumala on pitänyt huolta lopusta. Hän on saanut kyynelistä aikaan jotain, jota voimme vain iloiten hämmästellä ja vastaanottaa.

Tartutaan siis tänäänkin kiinni Jumalan lupauksiin. Jos elämämme on tällä hetkellä kyynelillä kylvämistä, tulee myös sadonkorjuun iloinen juhla.

kyynelin