Voi mikä Vapahtaja!

”Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta.” (Joh. 5: 5)

Minua ei lakkaa hämmästyttämästä, kuinka Jeesus aina huomio yhden ihmisen tarpeet ja hädän. Eräänä päivänä Hän käveli keskelle Jerusalemissa sijainnutta aluetta, joka oli täynnä auttamattoman sairaita ihmisiä. Siellä Jeesus menee suoraan erään miehen luokse, joka oli sairastanut jo luullakseni lähes koko ikänsä. Hän oli aivan oman onnensa nojassa, yksin, ja yritti sinnitellä päivästä toiseen.

Mies oli makaamassa mattonsa päällä, kun Jeesus kumartui Hänen ylleen ja kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Mikä hämmästyttävä Vapahtaja! Miksi ihmeessä Hän käveli juuri tämän miehen luokse ja tarjosi hänelle apuaan? Koska mies oli inhimillisesti täysin onnettomassa asemassa ja koska Kaikkivaltias Jumala rakasti Häntä ja halusi huolehtia hänestä!

Mies reagoi Jeesuksen kysymykseen samalla tavalla kuin mekin monesti teemme. Kun Jeesus tarjoaa meille apuaan, me katsomme ympärillemme, olosuhteisiimme ja vastaamme: ”Kukaan ei vie minua tuonne altaaseen”. Me siis odotamme olosuhteiden muuttuvan sen sijaan, että ymmärtäisimme Jumalan tarjoavan meille sen, mitä tarvitsemme.

Meillä on sellainen Vapahtaja, joka rakastaa meitä ja välittää meistä paljon syvemmin kuin voisimme koskaan ymmärtää. Johannes kirjoitti tämän kohtaamisen evankeliumiinsa kertoakseen meille, että Jeesus tulee aina sinne, missä hätä on suurin ja toivo paremmasta on heikoin. Hän kumartuu musertuneiden vierelle ja haluaa ottaa mahdottomat taakat kantaakseen. Jeesus välittää yhdestä ihmisestä. Sinusta ja minusta. Ehkä tänään on aika ottaa matto kainaloon ja uskaltaa elää?

voimikavapahtaja

Ylös syvästä kuopasta

”Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle.” (Ps. 40: 3)

Daavid koki elämässään olevansa monesti kuin syvässä kuopassa, jonka pohjalla oli upottavaa liejua. Sellaisesta kuopasta ei pääse omin voimin ylös vaan mitä enemmän taistelee, sitä syvemmin vajoaa mutaan. Miten epätoivoinen tilanne!

Syvässä kuopassa olevalle ihmiselle ei jää siis muuta toivoa kuin huutaa apua itsensä ulkopuolelta. Mutta ihmisiin ei aina hädän tullen voi luottaa. Eivätkä he pysty pelastamaan meitä synnin, epäuskon ja traagisten asioiden kuopista. Siispä huudamme Daavidin tavoin Herran puoleen. Jakeen yksi mukaan huudamme Häntä ja odotamme hartaasti Hänen apuaan. Apu ei siis tule aina heti ja joskus vajoamme liejuun ihan kaulaan saakka. Mutta Jumala ei jätä pulaan yhtäkään Hänen puoleensa kääntyvää!

Heitetään syrjään kaikki yhteistyöopit meidän ja Jumalan väliltä. Jumala tulee yksin vetämään meidät ylös kuopasta. Ajattele ihmistä, joka on uponnut kaivon pohjalle jalkojaan ja käsiään myöten – mihin yhteistyöhön hän kykenee pelastuakseen? Hän odottaa liikahtamatta Jumalaansa, joka tulee ja nostaa hukkuvan ylös.

Jumala asettaa meidät lisäksi vakaalle kalliolle eli Kristukseen. Hän osoittaa meille Kristusta Golgatalla ja nostaa meidät Hänen armonsa varaan. Me saamme elää Jumalan armolupausten varassa ja ne kantavat meitä. Mikä suunnaton muutos. Liejuun uponnut ja toivoton ihminen saakin seistä avaralla paikalla kallion päällä.

Daavid kirjoittaa lisäksi, että ”Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi”. Mitä muuta voi kokea ihminen, joka on pelastettu upottavasta kuopasta kuin valtavaa kiitosmieltä? Mitä muuta Jumalan armo voisi synnyttää kuin rakkautta armon Antajaan? Kun Jumalan armo ja Hänen pelastustekonsa avautuvat ihmisen sydämelle, Hän saa vakaan kallion jalkojensa alle. Hän elää Kristuksen varassa ja kiitosvirsi raikaa ympäristöön.

ylossyvastakuopasta

Moitteeton Jumalan edessä

”Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen” (Kol. 1:22).

Tutkimme nyt Jeesuksen Kristuksen ihmeellistä työtä meidän puolestamme. Me olimme Raamatun mukaan ennen Jumalan vihollisia meidän syntiemme johdosta. Mutta usko Jeesukseen on muuttanut meidän asemamme täydellisesti niin, että kuulumme nyt Jumalan perheväkeen. Kristuksen lahjoittaman syntien anteeksisaamisen kautta voimme seistä Jumalan edessä pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina. Jumala todella näkee meidät, jotka uskomme, yhtä moitteettomina kuin Poikansa.

Miten säilytämme tämän asemamme? Jotkut vastaavat tähän, että vastustamalla syntiä ja tekemällä Jumalan lain mukaisia asioita. Toiset opettavat, että harjoittamalla hengellisyyttämme; rukoilemalla ja lukemalla Raamattua. Miten Paavali jatkaa äskeistä jaettaan: ”Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa.” (j.23).

Paavali siis vastaa: ”Pysykää uskossanne lujina, jatkakaa luottamustanne.” Hyvä esimerkki on tästä evankeliumeissa kuvattu Pietarin veden varaan astuminen. Hän katsoi Jeesukseen ja uskalsi uhmata fysiikan lakeja. Myrskystä huolimatta hän lähti kävelemään veden päällä seissyttä Jeesusta vastaan. Mutta sitten hän katsoi ympäröiviin olosuhteisiin ja totesi tilanteen olevan mahdoton. Hän alkoi vajota järveen koska ei enää katsonutkaan Jeesukseen. Jeesus nosti kyllä hänet ylös, mutta sanoi että Pietarin olisi täytynyt pysyä samassa luottamuksessaan Häntä kohtaan.

Me tulemme siis kristityiksi luottamalla Jumalan lupaukseen siitä, että Jeesus on kantanut meidän syntimme ristille ja kuollut niiden puolesta. Sama usko Jeesukseen säilyttää meidän uskomme. Usko lisäksi vahvistuu tämän ilosanoman – evankeliumin – kuulemisella. Jumalan näkökulmasta Jeesus on kaikki kaikessa. Ja kun Pyhä Henki alkaa paljastaa tätä totuutta meillä yhä syvemmin, alamme kasvaa kristittyinä. Kasvu ei ole meidän kasvuamme, vaan se on Kristuksen vaikuttamaa ja aina Häneen suuntautuvaa. Älä katso itseesi, älä olosuhteisiisi, katso suureen Vapahtajaan!

moitteetonjumalanedessa

Missä Jumala rakkautesi näkyy?

”Minä rakastan teitä, sanoo Herra. Mutta te kysytte: `Missä sinun rakkautesi näkyy?´” (Mal. 1:2)

Malakia on Vanhan Testamentin viimeinen kirjaprofeetta ja hän vaikutti Nehemian aikana luultavasti 440-luvulla eKr. Mennyttä oli Israelin valtakunnan sekä aikaisemman temppelin loisto ja vain pieni, pakkosiirtolaisuudesta palannut jäännös yritti jatkaa elämäänsä vaikeissa merkeissä.

Yritä päästä sisälle kansan kysymykseen ”missä sinun rakkautesi näkyy?”. Kansa kamppaili rakentaakseen temppelin ja Jerusalemin uudestaan mutta muistissa oli niiden entinen loisto. Ja vastustajia raskaille hankkeille riitti. Kun he katsoivat omia olosuhteitaan, he ihan aiheellisesti totesivat: ”Turha on palvella Jumalaa. Mitä hyötyä siitä on, että noudatamme hänen käskyjään, palvelemme Herraa Sebaotia ja kuljemme murhe kasvoillamme?” (Mal. 3: 14).

Tuntuuko sinusta koskaan samalta? Olet kuullut Jumalan rakastavan sinua, mutta kun katsot omaa elämääsi ihan arkirehellisesti, joudut kysymään missä Hänen rakkautensa näkyy? Jos Jumala rakastaisi, niin en olisi joutunut kärsimään sitä tai tuota asiaa enkä ainakaan enää olisi tässä kurjuudessa?

Missä Jumalan rakkaus sinuun näkyy? Jumala vastaa Malakian aikalaisille: ”Te tulette näkemään sen omin silmin ja silloin te sanotte: `Suuri on Herra!” (Mal. 1:5). Kaiken kärsimyksen keskellä ja sen pimeimmässä epätoivossa saattaa hyvinkin käydä niin, että Herran kirkkaus loistaa yllesi ja saat huutaa tuon ”Suuri on Herra!”

Mutta voi myös olla, että toiset joutuvat kärsimään elämänsä loppuun asti. Heille – ja meille kaikille – Jumala osoittaa yhtä tiettyä paikkaa historiassa ja sanoo: ”Tässä ja tällä tavalla.” Hän osoittaa meille Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa ristillä ja sanoo: ”Näin paljon minä sinua rakastan.” Kärsivä ihminen näkee kärsivän Jumalan ja saa lohdutuksen. Jumala ei olekaan etäinen eikä Hänen rakkauttansa tarvitse hakea taivaasta; se on laskeutunut alas kärsivän ihmisen ympärille.

missajumalarakkautesi_IMG_9517_e

Jumalan nimen voima

”Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä” (Joh. 17:11).

Jumala ilmoitti Moosekselle nimensä ”Ehjee”, kun hän oli saanut kehotuksen viedä Israelin kansa pois Egyptin orjuudesta. Mooses näki oman kelvottomuutensa ja kysyi tarkalleen ottaen ”MITÄ Sinun nimesi on? Kaikki tiesivät silloin Jumalan nimen, mutta Mooses kysyi siis: ”Jumala, asetat minut mahdottomaan tilanteeseen ja tehtävään. Kerro minulle ja meille millainen olet!” Mooses sai vastauksen, joka suomennetaan sanoilla ”Minä olen se, joka olen. Tämä vastaus tarkoitti: ”Mooses, Minä olen Jumala, Minä olen aina ollut, olen kaiken inhimillisen laskelmoinnin yläpuolella ja pystyn tekemään mitä vain. Voit luottaa Minuun.”

On tärkeää huomata, että Johanneksen evankeliumissa Jeesus käyttää itsestään tätä samaa Jumalan nimeä ”EHJEE” tai toista, ”ANI HU”, eli Minä olen. Ne toistuvat evankeliumissa peräti 24 kertaa. Hän ilmoitti olevansa ihmisen lisäksi se sama Vanhan Testamentin Jumala, jota juutalaiset palvelivat.

Jumalan nimi edustaa sitä millainen Hän on ja mihin Hän pystyy. Hänen nimensä on annettu meille lohduttamaan meitä. Juutalaiset varoivat Jumalan nimen käyttöä niin, että Jumalan ominaisuudet unohtuivat ja sijaan jäivät kirjanopettajien opetus käskyjen täyttämisestä ja ihmisen osuudesta.

Jeesus tuli jälleen ilmoittamaan Jumalan nimen (j. 6) eli ilmoittamaan kuka Jumala on ja millainen Hän on suhteessaan ihmiseen. Nimittäin Hän on laupias ja armahtava. Hänen luokseen saa tulla epäonnistunut ja syntinen ihminen. Ja kun näemme elämämme pelkkänä ongelmakasana, niin Pyhä Henki osoittaa meille Jumalan nimeä ja vakuuttaa, että Hän on paljon enemmän kuin tarvitsemme ja voi tehdä paljon suurempia kuin pystymme kuvittelemaan.

Lainaan lopuksi Per-Olof Malkin suurenmoista kirjaa nimeltä Jeesuksen jäähyväisrukous: ”Jumalan nimessä oleminen on verrattavissa talossa olemiseen tai huoneessa olemiseen. Et sinä muutu miksikään, kun astut kotiovestasi sisään. Mutta yhtäkkiä sinulla on vain katto, seinät ja lattia ympärilläsi. Ne suojaavat tuulilta ja pakkasilta. Ilman niitä sinä kuolisit kylmyyteen. Näin Jumalan nimi on kuin huone, jossa ollaan turvassa. Hän on ja Hänen omansa ovat Hänessä.”

Jumalannimenvoima_IMG_9407