Jumalasta syntynyt ei tee syntiä?

”Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska hän on syntynyt Jumalasta.” (1. Joh. 3: 9)

Monet kristityt ahdistuvat näistä Johanneksen sanoista. He kokevat elämässään kovaa taistelua syntiä vastaan vaikka samaan aikaan Johannes vakuuttaa, ettei Jumalasta syntynyt voi tehdä syntiä. Kumotaanko tässä armo? Mistä on kysymys?

Tärkeää on ensin huomata, ettei Johannes kirjoita kristityille, jotka kipuilevat lankeamisiaan ja heikkoa uskonelämäänsä. Hän kirjoittaa kristityille, jotka ovat vaarassa hyväksyä synnin tekemisen normaaliksi ja hyväksi tavaksi.

Johannes käyttää sanoissaan sellaista verbimuotoa, joka tarkoittaa jatkuvaa synnin tekemistä. Se ei Johanneksen mukaan ole mahdollista, sillä Jumalan siemen, eli Hänen Henkensä asuu kristityssä ja käy taistelua syntiä vastaan.

Kristityn taistelu syntiä vastaan jatkuu taivaan rajalle saakka. Ja siinä taistelussa myös monesti epäonnistutaan. Syyllisyys ja häpeä saattavat saada aikaan sen, että kristitty masentuu ja luopuu luottamuksestaan Jeesukseen Kristukseen. Siksi Johannes haluaa vahvistaa meitä lupaamalla, että meissä asuva Kristus toteuttaa meissä Jumalan tahtoa.

Kristityn tulee aina uudestaan kuulla se ilosanoma, että hän on syntynyt Jumalasta. Meissä oleva uusi luonto taistelee vanhaa vastaan. Ja Pyhän Hengen tehtävänä on herättää meidän omaatuntoamme aina silloin, kun se on paatumassa ja luovuttamassa.

Armo on ytimessä siis Johanneksenkin sanomassa.

Evankeliumi on verenpunainen

”Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksiantoa ole ilman verenvuodatusta.” (Hebr. 9: 22)

Jumala on yhtäaikaa sekä täynnä rakkautta että pyhyyttä. Jumalan pyhyys tarkoittaa sitä, että Hän vihaa syntiä. Jumala ei voi oikeudenmukaisuutensa tähden katsoa meidän syntejämme sormiensa läpi; synti vaatii rangaistuksen.

Jokainen ihminen on tehnyt syntiä ja on siksi rangaistuksen alainen. Jos Jumala olisi vain pyhä, Hän olisi pyyhkäissyt koko ihmiskunnan kadotukseen. Mutta Hänen rakkautensa vaati Häntä etsimään toista ratkaisua.

Jumala tuli ihmiseksi 2000 vuotta sitten. Hän itse kärsi syntiemme rangaistuksen; Jumala vuoti verta ja kuoli. Hänen verensä vuoti meidän syntiemme tähden ja nyt synti on saanut rangaistuksen.

Raamattu käyttää synti -sanasta joskus yksikkömuotoa, joskus siitä puhutaan monikossa. Yksikkömuoto tarkoittaa sitä, että Jumalan Poika, Jeesus Kristus, kärsi kuolemallaan rangaistuksen kaikkien ihmisten kaikista synneistä. Hän tuhosi synnin rikkovan vaikutuksen ihmisten ja Jumalan väliltä.

Evankeliumi on verenpunainen. Se maksoi Jumalalle enemmän kuin voimme koskaan käsittää. Siksi armo ei ole koskaan halpaa. Me saamme todella uskoa kaikki syntimme anteeksi.

Synti varastaa luottamuksen

”Varokaa veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta. Kehottakaa sen sijaan toisianne joka päivä niin kauan kuin sanotaan `Tänä päivänä, ettei kukaan teistä synnin pettämänä paatuisi.” (Hebr. 3:12-13)

Kaksi asiaa on yhtäaikaisesti totta jokaisen kristityn elämässä. Ensinnäkin me olemme syntisiä ja teemme syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja tekemättä jättämisin. Toisekseen meidät on pelastettu Jumalan vihasta ja kadostustuomiosta ja olemme Jumalan lapsia ja matkalla kohti taivasta.

Kristitty elää siis aikamoisessa jännitteessä. Hän haluaa toisaalta elää elämäänsä Jumalan hyvän tahdon mukaan ja toisaalta hän kokee yhä toistuvaa vetoa syntiin.

Vaikka olemme syntisiä, emme saisi kuitenkaan koskaan puolustella syntejämme tai hyväksyä niitä muitta mutkitta elämäämme. Synti nimittäin sokaisee hengelliset silmämme ja paaduttaa meidät, eli tekee meidät ennen pitkää välinpitämättömiksi Jumalaa kohtaan.

Synti yrittää erottaa meidät Kristuksesta. Siksi me tarvitsemme jatkuvasti toistemme apua ja tukea. Me tarvitsemme alinomaa sitä muistutusta, että Kristus on sovittanut meidän kaikki syntimme. Ja joskus me tarvitsemme itse kukin myös rehellisiä, varoittavia sanoja ihmisiltä, jotka rakastavat meitä. Omille toimilleen kun sokeutuu niin helposti.

Paatumisen vastakohtana on välitön ja rehellinen turvautuminen Jeesukseen. Hänelle me saamme puolustelematta kertoa kaikki syntimme. Menneet synnit saamme uskoa anteeksiannetuiksi ja tulevaisuuden saamme jättää Hänen kannettavakseen.

Jumala odottaa sinua

”Siksi Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, ja sen tähden hän nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ovat kaikki, jotka häntä odottavat.” (Jes. 30:18)

Käytkö raskasta ja epätoivoiselta tuntuvaa taistelua syntiä vastaan? Tuntuuko sinusta siltä, että mitä enemmän yrität, sitä huonommin onnistut?

Oletko väsynyt kantamaan ongelmia, joille et osaa tai jaksa tehdä mitään?

Oletko kyvytön elämään tätä päivää, koska menneisyytesi painaa sinua syyllisyydellä ja häpeällä?

Jumala odottaa sinua. Ei kuormatakseen elämääsi lisää kuormaa vaan voidakseen olla sinulle armollinen. Hänen kätensä ovat sinulle auki ja Hän kutsuu tulemaan sinua hyväksyvään syliin.

Voisitko tänään luovuttaa menneisyytesi, nykyiset ongelmasi ja taistelusi Jeesukselle? Uskalla luovuttaa ja luottaa. Ole paikallasi ja katso mitä Jumala tekee.

Kuka voi syyttää kristittyä?

”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala – mutta hän julistaa vanhurskaaksi!” (Room. 8:33)

Kuka voi syyttää Jumalan lapsia? Saatana ainakin ja se tekee sitä meille jatkuvasti. Saatana syyttää meitä omassatunnossamme, ottaa esiin raamatunkohtia ja haluaa painaa meidät maahan ja tuhota uskomme. Sen syytökset ovat erittäin voimakkaita ja päätarkoitus niillä on erottaa meidät armollisesta Vapahtajasta.

Myös me ihmiset syytämme toisiamme. Osoittelemme toisiamme sormella ja näytämme löytämiämme puutteita. Ihminen myös monesti syyttää itse itseään. Itsesyytösten alta on joskus vaikeaa päästä pois.

Mutta on yksi taho, jonka suhtautumisella meihin on erityisen paljon merkitystä. Se on kolmiyhteinen Jumala. Hän on ainoa taho, joka todella pystyy syyttämään meitä synneistämme, koska Hän on Pyhä ja syntimme loukkaavat Häntä. Hän on myös se taho, jonka syytöksellä on merkitystä. Jos Jumala syyttää meitä, olemme kadotettuja.

Mutta voi mitä ihmettä! Jumala, joka voisi meitä syyttää, onkin julistanut meidät vanhurskaiksi! Hän on siis asettunut meidän puolellemme ja ja sanoo: ”En näe rakkaassa lapsessani mitään moitetta tai puutetta. Hyväksyn hänet yhteyteeni ja asetun suojelemaan häntä.”

Paavali jatkaa kysymällä, kuka voi tuomita meidät synneistämme kadotukseen. Vastaus on Kristus. Mutta Hän on kuollut syntiemme takia ja tänään rukoilee puolestamme. Hän on siis puolellamme! Jos Jumala on näin puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan (8:31)? Kolmiyhteinen Jumala rakastaa ja armahtaa meitä. Muiden tahojen syytökset menettävät tämän armon suuruuden takia kaiken merkityksen. Voi mikä evankeliumin suunnaton kirkkaus!