Vuotava vene

”Sanomamme pääkohta on siis tämä: Meillä on sellainen ylipappi, joka istuu majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa.”  (Hebr. 8:1)

Oletko koskaan ollut elämäsi kanssa kuin vuotavassa veneessä? Olet kaukana ulapalla, maata ei ole näkyvissä ja veneeseesi tulee koko ajan lisää vettä. Yrität tukkia pohjassa olevia reikiä vaatekappaleilla ja sormillasi ja samalla yrität äyskäröidä vettä veneestä ulos.

Vaikka kuinka heität vettä veneestäsi, vene silti jatkaa vajoamistaan. Ja kun saat yhden reiän tukittua, toinen ilmaantuu viereen.

Tämä on kuvausta meidän taistelustamme syntiä vastaan. Tunnemme elämämme vajoavan syntisyytemme takia. Yritämme kaikin voimin taistella heikkouksiamme vastaan ja keskitämme koko tahdonvoimamme tukkimaan ”vuotavia kohtia”.

Jossain vaiheessa väsähdämme. Ymmärrämme, että omat voimamme eivät riitä. Huudamme Jeesusta mukaan ”vedenheittotalkoisiin”, mutta Häntä asia ei tunnu kiinnostavan.

Juuri kun toteamme, että kaikesta yrittämisestämme huolimatta veneemme uppoaa ja vajoamme pinnan alle, Pyhä Henki muistuttaa meitä jostakin, jonka olemme unohtaneet taistelumme keskellä: Meillä on Vapahtaja. Meillä on Vapahtaja!

Hän ei tule tukkimaan veneen reikiä eikä heittämään vettä veneestä. Hän seisoo veneemme vieressä ja kutsuu meitä astumaan veden varaan.

Älä suostu enää keskittymään vuotavaan veneeseesi: Sinulla on Vapahtaja!

Varo Paholaista!

”Vastustakaa häntä uskossa lujina! Tehän tiedätte, että samat kärsimykset täytyy veljiennekin kestää maailmassa.” (1. Piet. 5:9)

Hän on voitettu vihollinen mutta samalla edelleen vaarallinen vastustaja. Hän vihaa Kristusta ja jokaista kristittyä. Hänen tuhovimmansa on lakkaamaton ja hän tekee työtään jatkuvasti.

Hän on Jeesuksen mukaan valehtelija. Sanat ovatkin hänen vaarallisen aseensa. Sanoillaan hän haluaa erottaa meidät Kristuksen armosta.

Taistelukenttänä on mielemme. Sinne Paholainen istuttaa valheellisia ajatuksiaan ja esittää, että ne ovat meidän omiamme. Monesti hän myös esiintyy Jumalana käyttäen Raamatun jakeita. Meidän on hyvä muistaa, että vihollisemme osaa Raamatun jokaisen jakeen.

”Onko Jumala todella sanonut?”, on eräs hänen tunnettu vuorosanansa. ”Jaksaako Jumala rakastaa tuollaista kristittyä?”, on yksi hänen lempivalheistaan. ”Ei Jumalaa kiinnosta kärsimyksesi”, ”Olet tehnyt sen viimeisen virheesi”, ”Katso nyt, ei Jumala auta sinua”, ovat hänen teräviä keihäänkärkiä.

Pietari tiesi Paholaisen toimintamallit ja siksi hän muistuttaa meitä: Et ole kärsimyksessäsi yksin. Juuri vastoinkäymisten ja kärsimysten, synnin ja epätoivon hetkillä Paholainen tulee Raamattunsa ja valheidensa kanssa. Juuri silloin hän yrittää tuhota meidät varastamalla uskomme. Hän ei vihaa mitään niin paljoa, kuin yksinkertaista luottamusta Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Jokainen meistä on joutunut hänen maalitaulukseen. Saatanan valheet pyrkivät kääntämään katseemme itseemme ja kokemaan itsemme täysin toivottomiksi.

Kuinka erilaisia ovatkaan Jumalan sanat! Ne tuovat aina tullessaan iloa, toivoa ja levollisuutta. Ne nostavat katseemme itsestämme kohti Kristusta ja juuri sillä tavalla saavat sielumme ylös pohjamudista.

”Vastustakaa häntä uskossa lujina”. Usko pitää kiinni rakastavasta ja armollisesta Kristuksesta olosuhteista huolimatta.

Verellä maalatut karmit

”Heidän tulee ottaa karitsan verta ja sivellä sitä ovenkamanaan ja molempiin ovenpieliin niissä taloissa, joissa he karitsaa syövät.” (2. Moos. 12:7)

Israelin kansa oli lähdössä Egyptistä. Valmistelut oli tehty ja oli Jumalan viimeisen tuomion aika: Kaikki Egyptissä asuva esikoislapset tulivat kuolemaan.

Jumala sääti pääsiäisenvieton juuri tähän ajankohtaan. Jokaisen israelilaisen perheen tuli uhrata vuoden ikäinen virheetön lammas. Lampaan verellä piti maalata kotien ovien karmit. Kun seuraavana yönä Jumala lähettämä tuomio kulki läpi Egyptin, veren merkki pelasti israelilaisperheet.

Israelilaiset eivät olleet sen parempia ihmisiä kuin egyptiläiset. He eivät säästyneet rangaistukselta uskonnollisen luonteensa tähden – ainoastaan veri pelasti.

Egyptissä asetettu pääsiäinen oli suurta esikuvaa tulevasta pelastuksesta. Raamattu opettaa meille, että Jumala on pyhä, Hän vihaa syntiä. Kadotus ja helvetti ovat todellisia asioita. Mutta Jumala ei ole vain Pyhä, Hän on myös Rakkaus. Ja rakkauden tähden Jumala astui Pojassaan maailmaan ja kuoli kaikkien meidän syntien tähden. Jeesus Kristus oli Jumalan karitsa, joka uhrattiin minun tähteni.

Pelastunko minä Jumalan vihalta ja kadotustuomiolta oman hyvän elämäni tähden? Pelastunko sen vuoksi, että käyn seurakunnassa ja annan omastani tarvitseville? Pelastunko edes osittain taimella olevan pyhitykseni seurauksena? Vältänkö Jumalan tuomion olemalla yhteistyössä Jeesuksen kanssa?

Me pelastumme vain veren tähden. Kun sydämeeni syttyy usko Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajana ja Pelastajana, silloin minuun maalataan veren merkki.

Jumala, ymmärsitkö nyt ihan oikein?

”Ja kaikkien minun poikieni joukosta – Herra on antanut minulle monta poikaa – hän valitsi poikani Salomon istumaan Herran valtaistuimella ja hallitsemaan Israelia.” (1. Aik. 28:5)

Miten kuninkuus saattoi päätyä juuri Salomolle? Hän oli Daavidin itsekkäimmän ja räikeimmän synnin seurauksena syntynyt lapsi. Daavidille oli syntynyt laillisista suhteista monta poikaa mutta Jumala valitsi erikoisella tavalla juuri Salomon.

Salomo sai nousta Daavidin valtaistuimelle seuraavaksi kuninkaaksi, rakentaa Herran temppelin ja ennen kaikkea hän sai olla osallisena Jeesuksen sukulinjassa.

Miksi? Jumala oli siirtänyt kuningas Saulin inhimillisesti hyväksyttävimmistä synneistä sivuun ja ottanut Daavidin tilalle. Ja nyt kun Daavid mokaa todella raskaasti, Jumala säilyttää hänen kuninkuutensa, puhuu hänestä läpi Raamatun miehenä, joka rakasti Jumalaa ja jossa ei nähty virheitä. Ja laittomasta seksisuhteesta tulee juuri SE seuraava kuningas?

Daavid kyllä kärsi syvästi syntiensä seurauksia. Uskon, että tapaus Batseban kanssa jätti häneen pysyvän jäljen. Mutta Jumala mitä ilmeisimmin halusi osoittaa yli synnin käyvää armoaan valitsemalla Salomon.

Salomon valinta on kuin Jumalan puhetta meille jokaiselle. Jumala lupaa armonsa olevan suurempi kuin mitkään epäonnistumisemme. Eikä siinä kaikki: Hän saattaa jopa kääntää pahimmat kaatumisemme omien tarkoituksensa toteuttamiseksi. Ei siis niin, että synti olisi mitenkään hyvä tai suotava asia – mutta armo on suvereenisti aina suurempi.

Meillä on lupa uskoa menneet epäonnistumiset armon peittämiksi. Ja sama koskee tulevia asioita. Koska Kristus.

Synnistä vapautettuja

”Mutta nyt, kun te olette synnistä vapautettuja, ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.” (Room. 6:22)

Mitä ihmettä Paavali tarkoittaa ilmaisulla ”te olette synnistä vapautettuja”? Tarkoittaako se – niin kuin kirkon historiassa jotkut ovat aina opettaneet – että kristityistä tulee synnittömiä? Ei, Paavali käyttää Roomalaiskirjeen 6 luvussa kielikuvaa synnistä isäntänä, jonka alaisuudessa ihmisen on pakko totella. Nyt orja on vapautettu ja me kuulumme toiselle isännälle, Herralle Jeesukselle Kristukselle.

Tämän toisen isännän alaisuudessa alkaakin ihan toisenlainen elämä. Se ei ole synnitöntä elämää mutta Paavali mainitsee, että sen hedelmänä on pyhitys. Jeesuksen seurassa ja Hänen ohjauksessaan vanhat tavat alkavat hiljalleen jäädä sivuun ja Hengen hedelmät kehittyvät. Jo itse hedelmä viittaa prosessiin, joka vaatii aikaa.

Kristus ei ole isäntämme, jotta voisimme elää itsellemme mieliksi. Hän haluaa opettaa meille kuuliaisuuden ja antautumisen salaisuutta. Ei pakottaen vaan rakkaudella opastaen. Meidät on tehty vapaiksi, jotta voisimme vapaina palvella Jumalaamme ja toisiamme. Ja vapaus löytyykin yllättäen Kristuksen isännyyden kautta. Palvellessamme löydämme samalla oman tarkoituksemme ja paikkamme.

Herran Jeesuksen isännyydessä on hyvä olla. Vanha isäntä tulee tosin monesti ilkkumaan meille ja vaatii meitä jälleen alaisuuteemme. Hän saattaa osoittaa meille vanhoja tapojamme ja syyttää, että emme kelpaa Jeesukselle. Silloin näytämme Hänelle uuden isäntämme ostokuittia – veristä ristiä – ja toteamme, että se hinta riittää.