Ne bis in idem

”Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista. Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria.” (Hepr 10:17-18)

NE BIS IN IDEM (”Ei kahdesti samassa asiassa”)

Tuon yleisen oikeusperiaatteen mukaan ketään ei saa tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi. Oikeusjuttu voidaan ottaa uudelleen käsittelyyn ainoastaan silloin, jos on näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista tosiseikoista tai jos aiemmassa prosessissa on tapahtunut perustavaa laatua oleva virhe.

Jumalan valtakunnan lainsäädännön mukaisesti Jeesus Kristus tuomittiin kuolemaan ja kärsi rangaistuksen ihmisten menneiden, nykyisten ja tulevien syntien vuoksi. Mitään virhettä tai tosiasioiden piiloon jäämistä ei tässä prosessissa tapahtunut. Jeesuksen sijaissovituksen perusteella koko ihmiskunta julistettiin syyttömäksi ja vapautettiin lopullisesti lainmukaisesta rangaistuksesta.

Raamatun opettama viimeinen tuomio ei koskekaan enää edellä mainittuja rikoksia. Tutkittavaksi nostetaan tällä kertaa se, millä tavoin me ihmiset suhtauduimme elämämme aikana Jumalan Poikaan. Kysymys on siitä, suostuimmeko vastaanottamaan Jeesuksen vai torjuimmeko hänet. ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskoivat häneen.” (Joh 1:12)

Kirjoittaja: Markku Sarento

DSC05058

Meitä vahvemmat viholliset

”Jumalamme, rankaise sinä heitä! Me emme pysty vastustamaan tuota mahtavaa sotajoukkoa, joka käy kimppuumme, emmekä tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä. Sinuun me katsomme.” (2. Aik. 20: 12)

Juudan kuningas Joosafat oli puutteistaan huolimatta Jumalan mielen mukainen hallitsija. Hän laittoi luottamuksensa Jumalan Sanaan, halusi sitä opetettavan koko kansalle ja se toi suuren siunauksen. Elämänsä lopulla hän joutui suunnattomaan ahdistukseen – valtaisat vihollisjoukot olivat tulossa hävittämään Juudan kansan.

Joosafatilla oli mahtava armeija, johon hän olisi voinut luottaa. Mutta hän kääntyi Herran puoleen ja tunnusti oman neuvottomuutensa. Se oli parasta, mitä hän saattoi tehdä. Se on parasta mitä mekin saatamme tehdä.

Myös meidän vihollisemme ovat paljon meitä vahvemmat. Synti on meidän tahtoamme ja voimiamme vahvempi vastustaja. Se voittaa meidät aina sata-nolla, jos luulemme pärjäävämme sille omin voimin. Samoin Perkele kykenee harhauttamaan meitä ja varastamaan armollisen Kristuksen yrittäessämme vastustaa sitä järkemme ja viisautemme avulla.

Otetaan siis Joosafatista mallia: tunnustetaan, että meillä on vihollisia, jotka ovat meitä vahvempia ja jotka tuhoavat meitä ilman Jumalan jatkuvaa väliintuloa. Kutsutaan hädässämme apuun Kristus, Vapahtajamme. Laitetaan luottamuksemme Häneen sekä kiusausten keskellä että myös kokiessamme tappioita. Eiväthän meidän vihollisemme halua mitään muuta niin paljoa, kuin että luopuisimme Jumalan armosta. Kun vastustajamme pimentävät meiltä evankeliumin, olemme voitettuja. Onneksi Jumala nostaa kaatuneen aina uudelleen ylös.

Vielä Joosafatiin. Jumala vastasi hänen nöyrään avunhuutoonsa vakuuttamalla, että sota olisi Hänen (2.Aik. 20: 15). Joosafatin tuli levollisesti katsoa mitä Jumala tekisi. Samoin on asia meidän kohdallamme. Meidän vastustajamme ovat Jumalan vastustajia. Hän on jo voittanut ne ristillä. Siksi me saamme levollisesti luottaa Jeesukseen ja katsoa mitä Hän tänään elämässämme tekee.

meitavahvemmatviholliset_DSC05219

Eroon lihan ja hengen saastaisuudesta

”Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan Hänelle.” (2. Kor. 7:1)

Voi mitä aloitus: ”Rakkaat ystävät!” Paavali kutsuu ystäviään eli perustamansa seurakunnan jäseniä edistymään pyhityksessään ja antaa sille mainioin perustan. Hän on juuri kertonut Jumalan lupauksista ja ne antavat varman turvan alkaa kilvoitella Jumalan mielen mukaista elämää. Huomaa tässäkin järjestys: Jumala on ottanut meidät ensin lapsikseen ja pelastanut meidät ja siitä seuraa yhä enenevä pyhityselämä. Jotkut kääntävät tämän järjestyksen päälaelleen ja siitä seuraa vain sekasotkua ja ahdistusta. Armo on aina ensin ja sitten tulevat seuraukset.

Lihan saastaisuus on monille selvää. Korintin seurakunta taisteli jo ympäristönsä johdosta seksuaalisen moraalittomuuden kanssa ja Paavali joutui heitä ojentamaan asiassa vahvasti. Samoin heillä oli lukuisia muita ongelmia, he esimerkiksi taistelivat keskenään maallisten tuomioistuinten edessä (1. Kor. 6: 1-8). Tähän perään Paavali liittää kovat sanansa, etteivät väärät peri Jumalan valtakuntaa. Tekstiyhteys on tässä tärkeä. Varoitus on paikallaan ja se koskee ennen kaikkea veljelle tehtävää vääryyttä ja riistämistä (6:8). Sitten jakeessa 11 Paavali toteaa, että vaikka hän kirjoittaakin ankarasti, kirjeen vastaanottavat ovat kuitenkin tehty pyhiksi Jeesuksen uhrin perusteella. Tuo uhri riitti hyvin ongelmaisillekin kristityille.

Mutta yhtä lailla olennaista on hengen saastaisuus. Siitä tulisi pyhittyä samoin kuin lihan saastaisuudesta. Hengen saastaisuus tarkoittaa ymmärtääkseni mielen syntejä, siis meidän ajatuksiamme, tunteitamme ja motiivejamme. Samoin hengen syntien alueelle voimme kaiketi laskea itsekkyyden, epäuskon, kovuuden, omavanhurskauden ja esimerkiksi rakkaudettomuuden? Minusta tuntuu, että näitä syntejä monesti vähätellään, koska ne ovat vaikeammin kukistettavissa. Joillekin on helpompaa pitää lihan synnit ainakin näennäisesti kurissa mutta silloin helposti jää huomiotta hengen synnit. Meidän ei tule unohtaa, että Jumala haluaa pyhittää meidät kokonaan.

Pyhityksemme on Jumalan hengen työtä ja se on hidas prosessi, mikä jää parhaimmassakin tapauksessa kesken. Mutta meitä kehotetaan armon kantamana antamaan elämämme Jumalalle; se on kaiken pyhityksen alku. Rakastavan Isän läheisyydessä ja Jumalan lupausten varassa uskallamme katsoa omaa syntisyyttämme ja antaa Hengen tehdä meissä työtään. Huomaamme asian tärkeyden ja haluamme elää Jumalalle mieliksi. Emme tee sitä pelosta vaan vapaudesta käsin. Herran pelko on sitä, että ymmärrämme Hänen olevan Jumala, joka on huomattavasti meidän yläpuolellamme. Ymmärrämme sen merkityksen, mitä Hän elämältämme tahtoo. On hyvä pyrkiä kulkemaan Jumalan kanssa samaan suuntaan.

eroonlihan_polku

 

”Minä olen syntinen mies”

”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” (Luuk. 5:8)

Pietari lankesi Jeesuksen jalkojen juureen saatuaan ihmeen kautta suuren kalansaaliin. Hän oli ammattikalastajana urakoinut kunnon yövuoron ilman tulosta ja nyt Jeesuksen ohjeiden kautta hän sai ystäviensä kanssa elämänsä suurimman määrän kalaa. Jeesus näytti palasen kirkkauttaan ja siinä jumalallisessa valossa Pietari näki syntisyytensä.

Jeesus olisi voinut saada Pietarin tekemään saman havainnon itsestään toisinkin. Hän olisi voinut alkaa luetella Pietarin elämästä kaikkia niitä asioita, jotka eivät olleet kunnossa. Hän olisi voinut painaa syytöksillään Pietarin kanveesiin. Mutta Jeesus toimi eri tavalla. Hän aina tekee niin.

Jeesuksen armon kirkkaudessa Pietari huomasi olevansa auttamattoman etäällä Jumalasta. Hänen reaktionsa on hyvin ymmärrettävä: ”Mene pois luotani, Herra!” Samoin meillä on taipumus samaan huudahdukseen, kun huomaamme omia ongelmiamme ja kyvyttömyyttämme ratkaista niitä. Pelkäämme ja haluaisimme piiloutua. Mutta mitä teki Jeesus? ”Älä pelkää”, Hän sanoi. Voi mikä Vapahtaja!

Nämä sanat tulee meidän omistaa itsellemme kanveesiin joutuneinakin. Kristuksemme katsoo meihin lempeästi ja nostaa meitä ylös. Hän vuodattaa armoaan ja loputonta rakkauttaan haavoihimme ja häpeäämme. Sen seurauksena tapahtuu jotain ihmeellistä. Pietari luovutti koko elämänsä Jeesukselle. Hän antoi elämänsä Hänen käsiinsä. Kristuksen armo oli valloittanut hänet. Tapahtukoon sama meille!

minaolensyntinenmies_DSC05253

Saammeko tehdä syntiä?

”Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki!” (Room. 6:15)

Roomalaiskirje on Paavalin opillinen pääteos. Sitä kannattaa opiskella jatkuvasti. Paavali entisenä lainopettajana kätkee jokaiseen lauseeseensa valtavasti hengellisiä totuuksia. Lainaamani kohdassa hän opettaa, ettemme ole lain vaan armon alaisia. Se tarkoittaa sitä, ettei meitä mitata tai tuomita Jumalan lain mukaan – mukaan lukien 10 käskyn laki – vaan pelastuksemme perusta on yksin armo eli Kristus.

Jos emme ole lain alaisia, niin voimmeko tehdä syntiä? Paavali vastaa huudahduksella ”Emme toki!” Hän perustelee kantansa seuraavasti (vapaa suomennos): Jos olemme päässeet eroon entisestä, ilkeästä ja julmasta työnantajastamme (synnistä), emmehän enää palaa sellaisen luokse uudelleen pyytämään töitä? Miksi vaihtaisimme uuden hyvän työnantajamme vanhaan? Ja jos jostain kumman syystä palaisimme vanhalle työnantajallemme, se olisi loukkaus uutta työnantajaa kohtaan (Kristus). Sitten hän jatkaa: Antakaa itsenne ja jäsenenne siis Jumalalle. Eli, emme saa tehdä syntiä ehdoin tahdoin ja ”palvella” sitä huolettomina.

Synti asuu meidän vanhassa luonnossamme (Room. 7:20). Tämä vanha luonto on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa mutta se pyrkii joka päivä olemaan elossa. Siitä johtuvat kipeät synnin houkutukset ja lankeamiset. Mutta synti on aina kristitylle vieras asia  ja se tuottaa kipua. Me emme saa ajatella, että se ei haittaisi tai voisimme olla synnin suhteen huolettomia. Synti on tuhovoima ja Jumala vihaa sitä. Se myös satuttaa toisia ihmisiä ja meitä itseämme.

Raamattu ei siis hyväksy syntiä eikä opeta, että voisimme elää huoletonta kumppanuutta sen kanssa. Meitä kehotetaan hylkäämään syntimme ja antamaan itsemme Jumalalle. Samaan aikaan Raamattu vakuuttaa, että armo riittää jokaiselle syntiensä kanssa painivalle. Sellaisia me olemme kaikki. Jokainen Jeesukseen uskova on pelastettu ja vanhurskas. Emme saa tehdä syntiä mutta meille syntisille armo riittää.

saammekotehdasyntia_yokuu_b