Miksi aina epäonnistun?

”Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.” (Ef. 4: 23,24)

Miksi yhä uudestaan epäonnistun ja lankean samoihin synteihin? Miksi synti houkuttaa edelleen samalla tavalla kuin alussa ja miksi en ole onnistunut voittamaan kurjia ja tuhoisia ongelmiani? Miksi Raamattu opettaa pyhityksestä, kun se ei kerran minun elämässäni pidä paikkaansa? Olenko jotenkin liian huono kristitty?

Raamattu opettaa näistä kipeistä kysymyksistä, että meissä uskoontulleinakin asuu edelleen vanha osa / vanha ihminen / ”liha”, joka tahtoo tehdä syntiä ja välttelee Jumalan tahtoa. Se on meissä loppuun saakka, eikä sitä voi muuttaa paremmaksi.

Moni yrittää voittaa paheensa käyttämällä vanhan ihmisensä kykyjä ja voimaa ja on tuomittu epäonnistumaan. Vilpitön kristitty ponnistaa tahtonsa äärimmilleen ja tekee yhä uusia lupauksia paremmasta elämästä vain huomatakseen, että päätyy rähmälleen samoihin ongelmiin.

Miksi siis kristitty epäonnistuu kasvamaan pyhityksessään? Vastaus on siinä, että hän yrittää pyhittyä omin voimin. Jumala sen sijaan tahtoo osoittaa meille, että evankeliumi antaa lahjana myös pyhityksen. Jumala tahtoo osoittaa itseensä väsyneelle ihmiselle, että evankeliumissa on voima muuttaa meitä Herran Jeesuksen kaltaisuuteen. Tämä prosessi on kuitenkin elinikäinen ja siinä jäädään parhaimmillaankin kesken.

Pyhityksen kipein ja tärkein askel on siis huomata oma loputon pyhityksen puute. Kun kristitty ymmärtää lukuisista kipeistä kokemuksistaan, ettei voi itseään muuttaa paremmaksi, hän on uuden löytämisen edessä; Herra Jeesus haluaa olla hänen voimanaan.

miksiaina

Pidä minusta huoli!

”Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.” (Ps. 16:1)

Herra, pidä minusta huoli, sillä en jaksaisi enää kantaa näitä huoliani ja taakkojani. Olen niin uupunut, etten jaksaisi aamuisin nousta sängyltäni.

Pidä minusta huoli, sillä en tiedä minne suuntaan menisin. Sisälläni tappelevat erilaiset äänet ja halut, pelkään, että astun harhaan.

Pidä minusta huoli kun syntini tahtovat upottaa minut. En pärjää niille, ne ovat minua vahvemmat.

Pidä minusta huoli, sillä tässä elämässä olen neuvoton ja avuton. Turvaan sinuun, koska olen kuullut, että rakastat minua ja haluat auttaa minua.

Minä tiukennan otettani viittasi liepeestä. Pidä minusta huoli!

Uskomaton Pelastaja

Muutama vuosi sitten olin katsomassa erästä vanhaa matkavenettä. Tarkastuksen aikana olin jostain syystä pyörtynyt ja tipahtanut veneen takaosasta veteen. Ystäväni havaitsi tilanteen vasta siinä vaiheessa kun olin tajuttomana noussut selkä edellä veden pintaan. Hän hyppäsi veteen, raahasi minut ylös veneeseen ja aina laiturille saakka. Pelastushenkilöstö hälyytettiin apuun ja he saivat minut takaisin tajuihini.

Voiko vahvempaa kuvaa olla pelastuksesta? Kristus Jeesus hyppää syvään veteen etsimään meitä hukkuneita ja vetää meidät kuiville. Hän puhaltaa meihin elämää ja me saamme nousta ylös hengellisestä kuolemastamme.

Tarvitsen edelleen samaa Pelastajaa. Yhä edelleen Jeesus näkee minut syvissä vesissä hukkumassa.

Ystäväni pelasti minut ilman omaa apuani. Samoin Jeesus pelastaa meidät yksin ja kokonaan. Hän jaksaa vetää meidät ylös synneistämme ja ongelmistamme. Hän on uskomaton Pelastaja.

Liian kadonnut lammas?

”Minä olen kuin eksynyt lammas. Etsi minut!” (Ps. 119:176).

Liian monta väärää askelta, väärää päätöstä, ihmissuhdetta; liian paljon kapinaa, uhmaa, selän kääntämistä? Olen kuin eksynyt lammas, mutta olenko jo liian kaukana Jumalan auttavalle toiminnalle?

Olisin tavoittamattomissa, jos asiani jäisivät itseni tai toisten ihmisten varaan. Minulla on kuitenkin verrattoman riittävä ja aina toimiva apu: Herra Jeesus Kristus. Hän on se Hyvä Paimen, joka on erikoistunut uppiniskaisiin ja heikkoihin lampaisiin. Itseasiassa muunlaisia Hänen laumassaan ei olekaan.

Tälla Paimenella on supermiehen kuuloaisti. Hän kuulee hiljaisimman ja heikoimmankin avunhuudon. Hän itseasiassa näkee jokaisen kyyneleenkin laumassaan.

Tämä Paimen on jatkuvasti liikkeellä. Hänen lampaansa ovat yksitellen ja joskus kaikki yhdessä hakoteillä ja suuressa vaarassa. Hän etsii niistä jokaisen; se on Hänen sydämen asiansa.

Mitä siis voin tehdä, kun koen olevani avuton ja liian kaukana? Voin parkaista hennon ja itkuisen pyynnön Jeesukselleni. Voin kertoa Hänelle, miten likainen ja rähjääntynyt olen ja miten omat tieni tekivätkin minut vain onnettomaksi.

Yksi hento pyyntö ja Paimen lähtee liikkeelle. Et löydä tietäsi kotiin? Ei hätää, Paimen löytää sinut. Olet liian väsynyt jatkamaan matkaa? Sinut kannetaan. Olet liian likainen ja liian häpeissäsi? Sinut viedään tyynten vetten ääreen pesulle ja vihreille niityille lepäämään.

Et koskaan ole kuin huokauksen päässä Paimenesta.

liianeksynytlammas

Ne bis in idem

”Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista. Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria.” (Hepr 10:17-18)

NE BIS IN IDEM (”Ei kahdesti samassa asiassa”)

Tuon yleisen oikeusperiaatteen mukaan ketään ei saa tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi. Oikeusjuttu voidaan ottaa uudelleen käsittelyyn ainoastaan silloin, jos on näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista tosiseikoista tai jos aiemmassa prosessissa on tapahtunut perustavaa laatua oleva virhe.

Jumalan valtakunnan lainsäädännön mukaisesti Jeesus Kristus tuomittiin kuolemaan ja kärsi rangaistuksen ihmisten menneiden, nykyisten ja tulevien syntien vuoksi. Mitään virhettä tai tosiasioiden piiloon jäämistä ei tässä prosessissa tapahtunut. Jeesuksen sijaissovituksen perusteella koko ihmiskunta julistettiin syyttömäksi ja vapautettiin lopullisesti lainmukaisesta rangaistuksesta.

Raamatun opettama viimeinen tuomio ei koskekaan enää edellä mainittuja rikoksia. Tutkittavaksi nostetaan tällä kertaa se, millä tavoin me ihmiset suhtauduimme elämämme aikana Jumalan Poikaan. Kysymys on siitä, suostuimmeko vastaanottamaan Jeesuksen vai torjuimmeko hänet. ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskoivat häneen.” (Joh 1:12)

Kirjoittaja: Markku Sarento

DSC05058