Sinut on voitettu!

”Ei niin, että olisin jo saavuttanut sen tai tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että voittaisin sen omakseni, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut omakseen” (Fil. 3:12).

Oletko koskaan pelännyt, että syntisi ovat niin painavat, että ne upottavat sinut syvyyksiin? Oletko ajatellut olevasi Jumalalle liian kapinallinen, särmikäs tai niin lipevä, että luiskahdat Hänen käsistään?

Ajattele mitä Paavali opetti sanoessaan ”Jeesus Kristus on voittanut minut omakseen”? Hän oli ollut kateissa, vastustellut, laittanut hanttiin kaikin voimin ja silti tullut voitetuksi!

Kristuksen rakkaus tulvi sisään Paavalin elämään. Vapahtaja voitti hänet, ei käskemällä ja vaatimalla vaan sulkemalla hänet turvalliseen syleilyynsä. Rakkaus oli kapinaa, hangoittelua ja omaa pahaa tahtoa suurempi. Ja on edelleen.

Kristuksen sylissä ihminen saa uuden tahdon ja suunnan. Rakkaus saa etsimään rakastettuaan. Siitä syntyy erityinen paradoksi: rientää sitä kohti, jonka ytimessä jo on.

Paavali suuntasi kaikki voimansa tunteakseen Jeesuksen Kristuksen paremmin. Se oli hänen päämääränsä. Hän kilvoitteli voitettuna, Kristuksen armollisen katseen alla. Niin mekin saamme tehdä.

Mutkaisia teitä

”Minä kerroin, mitä teitä olen kulkenut, ja sinä vastasit minulle. Opeta minulle lakisi” (Ps. 119: 26).

Pelkäsin, ja yritin pitää harharetkeni muilta salassa. Sinä näit sisälläni vellovan tuskan ja halusit jakaa hartioitani painavat valjaat.

Niinpä viimein kerroin sinulle kaiken. Kerroin vauhtisokeuden, äkkipysähtymiset, huumaavat huiput ja katkerat laaksot. Sait tietää jokaisen mutkan, kuopan ja kaatumisen.

Olin varautunut syytetyn rooliin. Mutta Sinä katsoit lempeästi, sanoit jo tienneesi jokaisen askeleeni. Odotin tuomiota, mutta sain osakseni kyynelehtivän Vapahtajan.

Sinulle annoin koko historiani. Lupasit anteeksiantamuksesi antavan jokaiseen kipeään muistoon uuden sävyn.

Pidä minua kädestä kiinni. Opeta minulle sinun vauhtisi ja matkareittisi.

Ei puoskarointia, ei laastarointia

”Kevyesti he yrittävät parantaa minun kansani vamman sanoen: `Rauha, rauha!´, vaikka rauhaa ei ole” (Jer. 6: 14).

Jeremian aikana Israelin kansa oli siirretty pakkosiirtolaisuuteen ja eteläisen Juudan kohtalo näytti vääjäämättä samalta. Jumala ei voinut pitää kansastaan huolta, sillä tämä oli määrätietoisesti kääntänyt Hänelle selkänsä.

Kansan vamma oli yhteyden katkeaminen elävään Jumalaan. Muut jumalat houkuttivat enemmän ja ne lupasivat enemmän onnea ja vapautta. Vapaus oli kuitenkin pettävää; Jumalan lain rikkominen eli synti aiheutti kansaan syvät haavat.

Haavojen hoidossa on tärkeää tehdä oikeat toimenpiteet. Suomalaiset lääkärit ovat hyvin koulutettuja, jotta he eivät puoskaroisi vaan tekisivät oikeat diagnoosit. Väärää diagnoosia seuraa väärä hoito.

Jumalan armo ei ole pikalaastari synnin haavojen päälle. Armon matkatoverina on aina totuus, sillä totuus on Jumalan diagnoosi meistä. Totuus kertoo nykyisen tilanteen ongelman. Totuus määrää lääkkeen: armon. Siinä välissä on parannus, mikä tarkoittaa diagnoosin hyväksymistä ja lääkemääräyksen vastaanottamista.

Puoskarointi antaa väärät diagnoosit, pikalaastarointi siirtää ongelmaa huomiseen. Jeesus Kristus tahtoo operoida elämässämme sekä totuudellaan ja armollaan. Ne ovat vapauden ja onnellisen elämän instrumentteja.

Tule rohkeasti syntiseksi

Otsikko on ärsyttävä ja se on helppoa ymmärtää väärin. Ei Raamattu tietenkään opeta, että meidän kristittyjen tulee elää synnissä, siis muitta mutkitta hyväksyä se elämäämme. Syntihän on tuhovoima, joka tuhoaa sekä ihmistä itseään että toisia ihmisiä.

Mutta huomaa, että Jeesuksen opetuksen mukaan Pyhän Hengen yhtenä tehtävänä on osoittaa ihmisille heidän syntisyytensä (Joh. 16). Tämä Pyhän Hengen työ ei pääty suinkaan siihen, kun ihminen tulee kristityksi vaan se jatkuu elämän loppuun saakka.

Mitä lähempänä Jumalaa ihminen elää, sitä syntisemmäksi hän itsensä tuntee. Tämä johtuu siitä, että Jumalan pyhyyden valossa paljastuu oma sielun pimeys. Jumalan pyhittävässä työssä ihminen näkee aina syvemmin oman parantumattoman tilansa ja tulee sitä kautta tarvitsemaan vahvemmin Jumalan armoa. Ristillä syntiemme tähden kärsivä Kristus tulee Hengen työn kohteena olevalle kristitylle aina vain tärkeämmäksi.

Jos siis tunnet itsesi syntiseksi ihmiseksi, olet Jumalan Hengen oppikoulussa. Uskalla rohkeasti katsoa omaan sisimpääsi ja olla samaa mieltä Jumalan kanssa. Hän tarkastelee ulkoisen käytöksemme lisäksi sisäisiä vaikuttimiamme, tunteitamme, sekä halujamme ja näkee kaiken mitä muilta ihmisiltä kätkemme.

Suostu tulemaan syntiseksi, se on tienä Kristuksen syvempään tuntemiseen.

Syntiä suurempi Jumala

”Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet. Minä johdatan häntä ja annan lohdutuksen hänelle ja hänen surevilleen” (Jes. 57:18).

Jumala näkee elämämme tarkasti. Hän tuntee epäuskomme, heikkoutemme ja kapinamme. Hän tietää kaiken sen pimeyden, jota kannamme sisällämme mutta yritämme piilottaa toisilta.

Kun Jumala sanoo näkevänsä ”hänen tiensä”, Hän tarkoittaa tietä, joka vie tuhoon. Jumala näkee ihmisen kurjuuden, huonoon parannuksen teon ja onnettoman kyvyn muuttaa suuntaansa.

Jumala lupaa parantaa sen, jonka sisin on tyhjä ja elämän täyttävät korvikkeet. Jesajan kirjan jakeen kuuluisi mennä näin: ”Minä olen nähnyt hänen tiensä, ja Minä hylkään hänet.” Sen sijaan Jumala ilmoittautuu pelastajaksi.

Jumala vakuuttaa kykenevänsä lohduttamaan synnin särkemää ihmistä. Hän osaa johdattaa väsyneen takaisin lepoon.