Avainsana: uupumus

Jos et Sinä ole / Jos Sinä olet

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Hätäni päivänä minä sinua avukseni huudan, sillä sinä vastaat minulle” (Ps. 86: 7).

Jos et Sinä ole, kaikki itkunpurskahdukset ja ilonkiljahdukset katoavat kuin kesäaamun usva, eivätkä pyyntöni ja huutoni tallennu sille muistitikulle, jonne olen uskonut jokaisen päiväni piirtyvän.

Jos et Sinä ole, ei ole ketään, joka osaisi tulkita sieluni salakirjoitusta, lukea auki sisintäni, joka on itsellenikin niin monesti avaamaton mysteeri.

Jos et Sinä ole, olen ongelmieni kanssa lopulta yksin, niiden ongelmien, joita eivät kenenkään ihmisen hartiat jaksa kantaa. Olen yksin, avuton ja kaiken toivomani pelastuksen ulkopuolella. Olen kosminen piste piirroksessa, jonka sattuma maalasi tahtomattani ja minua kytkemättä maailmaani mitenkään muuten kuin kohtalon vipuvarrella.

Mutta jos Sinä olet, silloin jalkojeni alla on jokainen sadoista lupauksistasi, silloin minulla on Sinun vuosisatojen tekstinkäsittelyohjelmalla taiteilemasi rakkauskirje nimeltä Raamattu, silloin työnnän sattumat ja kohtalot niihin Grimmin satuihin, joihin ne todellista elämää paremmin sopivat.

Jos Sinä olet, en ole koskaan yksin. En ole koskaan niin ahtaalla, ettet Sinä avartaisi elämääni, en niin särkynyt, ettei Sinä saisi palasista jotain alkuperäistä mielekkäämpää.

Jos Sinä olet, minun on hyvä olla, vaikkei olisikaan. Jos Sinä olet, minä saan käpertyä väsyneenä ja kipeänä syliisi ja tiedän, että pidät minusta huolen.

Jos Sinä olet, tahdon minäkin olla.

Tule lähelle, Jumalani

Published on by Jaakko Pirttiaho1 Comment

”Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni nähden” (Ps. 69: 19).

Lähesty minua, Jumalani, sillä minä olen hukkumassa haavoihini, joiden kautta ja tähden elämäni liekki valuu tähän polttavaan ja kuivaan maaperään kuin pohjattomaan nieluun.

Lähesty minua, Isäni, sillä en tahtoisi enää kestää tätä jatkuvaa orpouden tunnetta, pelkoa ja todellisen kouristavaa kokemusta siitä, että olen omassa varassani – eli hukassa.

Lähesty minua, Vapahtajani, sillä minä olen vankilassa, enkä enää jaksaisi karata vapauteen, vaikka betoniseinät kaatuisivat ympäriltäni ja minun tarvitsisi vain kävellä kohti toivorikkaampaa kasvualustaa.

Lähesty minua, Pyhä Henki, Sinä, joka asut minussa ja tiedät kaiken, puhalla jäinen ja jatkuvasta paineesta lyttyyn mennyt sieluni jälleen eloon.

Lähesty minua kaikki sata askelta. Kaikki miljoona askelta, lähesty tähden kirkkaudella ja valon nopeudella, sillä ilman Sinua minä en enää jaksa. Aamen.

Kumarassa kulkevan itkua

Published on by Jaakko PirttiahoLeave a comment

”Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa” (Ps. 38: 10).

Isä, Kaikkivaltias Jumala, tänään pyörin ympärää olohuoneen lattialla selässäni iso vaellusreppu, joka on niin painava, että siellä täytyy olla sinun ”parhaat kivet ikinä vuosilta 0-2022” -kokoelma.

Jos jaksaisinkin oikaista kivusta käpertyneen ruumiini ja suunnata Sinulla sanoja, joita vain Sinä voit ymmärtää ja joihin vain Sinä voit vastata; nyt sanat valuvat kuin aamuyön kuola suupielistäni alas ja katoaa lattiaraiosta tavoittamattomiin.

Mutta Sinä etsit jokaisen sanani, Sinun korvasi tavoittavat nekin sanat, jotka jäivät voimattomana huulille kuivuneen kyyneleen seuraksi.

Sinä tiedät kaikki tarpeeni, elämäni ylivoimaiset Goljatit, paimenen vaatteisiin pukeutuneen sielunvihollisen myrkyllä terästetyt nuolet, jotka ovat uponneet syvemmälle, kuin mihin yksikään ihmisen tekemä balsami voisi valua.

Kiitos, että kaikki kaipaukseni, katkeamiseni, epätoivon ja raivon välimaastossa tukahtuen huudetut miksi -kysymykseni ja epätoivoiset ”Auta minua, Jeesus” – rukoukseni ovat sinun edessäsi enkeliesi puhtaaksikirjoittamina.

Isä, tänään minulle – kippuraselälle – riittää, että tiedän Sinun tietävän. Kun Sinä tiedät, taivaallinen postitoimisto on Sinun aikataulujesi mukaisesti kiireinen suunnassa taivas – maa.

Hei sinä, juuri sinä! – mene tässä voimassasi!

Published on by Jaakko Pirttiaho2 Comments

”Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: ”Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut” (Tuom. 6: 14).

Vanha, punanahkainen lepotuoli narskahtelee painoni alla ja laipion rajassa yläpuolellani on kuin kirjoitettuna huuto, joka tuntuu jäävän ”luonnos” -tilaan katkenneen yhteyden tähden.

”Olen Jumala niin kamalan uupunut ja kaikkeni antanut. Miten voisin enää jaksaa mennä raamattuopettajaksi huomenna sinne ja sitten seuraavaksi tuonne? Miten jaksan täyttää kutsumukseni olla eilistä parempi aviomies, isä, ystävä, ihminen?”

Aikanaan Gideon kamppaili samanlaisten kysymysten vallassa. Naapurivaltio alisti Israelia ja Gideon oli tottunut elämään ainaisessa pelossa ja orjuuden painon alla uupuneena. Juuri hänelle, oman heikkoutensa ja häpeänsä kokevalle nuorukaiselle Kaikkivaltias ilmestyi ja sanoi: ”Vapauta kansani orjuudesta, on aika! Älä katso itseesi, lähde liikkeelle niillä voimilla, joita sinulla tänään on (Gideonin sielu toimi kuin Googlen automaattikääntäjä: mene siinä täydessä voimien puutteessa, ota ensimmäinen askel siitä huolimatta)!

Ja sitten seurasi samanlainen itseensätuijottelu, oman hauiksen mittaaminen, Jumalaakin uuvuttava ”minä-minä-minä” – vaihe, jonka Herra tuntui kohtaavan jokaisen kutsumansa ihmisen kohdalla aina Aabrahamista ja Mooseksesta Paavaliin saakka: ”Eihän minusta ole, se on mahdotonta!”

Juuri tänään yhteyskatkos päättyi punanahkaisella tuolilla istuvalle, itsesääliinsä käpertyneelle ihmiskerälle: ”Mene tässä voimassasi”.

Tämä sama kehoitus on muuten voimassa meille jokaiselle, ihan jokaiselle ja juuri nyt. Tiedän, sinä katsot itseesi minun tavoin ja toteat minkäänlaisen ”Jumalan valloitustoimintaan” osallistumisen mahdottomaksi, koska elät keskellä raunioita ja suurta kipua ja puutetta. Niin eli Gideonkin. Ja niin elän minäkin.

Juuri keskelle mahdottomuuttamme kajahtavat Isän sanat minulle ja sinulle, tämän ajan Gideoneille: ”Mene ja vapauta kansani! Ohjaa se takaisin evankeliumin vapauteen, Minun Isän rakkauteen, takaisin lepoon ja turvaan!”.

Miten? Yhteys on auki, kysy Iskältä toimintaohjeet ja ensimmäisen askeleen suunta. Tai ehkä jo tiedätkin sen, olet vain voimattomuutesi vanki? ”Mene tässä voimassasi ja xxx-kohdalla on sinun nimesi!

Vaikka kantaisit maailman kaikkea hätää

Published on by Jaakko Pirttiaho1 Comment

”Sillä hän pelastaa minut kaikesta hädästä” (Ps. 54: 9).

Meidän vihollisimme Perkele on erikoisasiantuntija ihmisten eristämisessä kipeään yksinäisyyteen. Ihminen voi olla hädällä ja häpeällä vuorattuna kuin ammattitaitoisimman putkimiehen suojaama ilmastointikanava vaikka kodin täyttäisivät ihmiset lattiasta kattoon ja vauvasta vaariin.

Yksi vihollisemme parhaista shakkitaktiikoista on uskotella, että minun tämän päivän hätäni on jotain sellaista, mitä muut eivät tunne, kuilu niin syvä, ettei edes Jumalan ohjaava käsi voi ulottua pohjalle saakka.

Kun Raamattu vakuuttaa Jumalamme pelastavan meidät kaikesta hädästä, saa sanaan ”kaikki” sisällyttää koko ihmiselämän painon, kaikki sen sävyt kepeän vaaleasta painostavan tummaan.

Ehdottomasti ”kaikki hätä” -luettelon alaotsikoista löytyy myös sinun nykyinen kipusi ja polkusi, josta et itse löydä enää takaisin turvallisille niityille.

Sinun hätäsi, josta Perkele maalailee maiseman joissa ei kenenkään toisen varjoa näy sinun lisäksesi, on Jumalan silmissä kuin syvä joki, jonka poikki monet hänen rakkaat lapsensa kahlaavat läpi, vaatteet märkinä ja ruumis sekä sielu kylmästä vapisevina ja saapuvat yllättäen kullankeltaisille pelloille, pohjaton suru vaihtuneena ihmetyksen kiitolliseen iloon.

Niin, vaikka kantamasi hätä, epätoivo, uupumus ja suru käyttäisivät sinua ihmistrampoliinina ja pomppivat ylläsi ilkikuristen naururemahdusten saattelemina; vaikka olisit taivaaseen saakka varma, ettei juuri sinun hätääsi löydy lääkettä Isäsi lääkevarastosta, se kaikki koskettaa vain sinun kärsimyksen muovaamaa putkinäköä ja ihmisen kokoista neuvottomuutta.

Jumala näkee ja ei vain näe – vaan tuntee sielussaan myös sinun erityisen hätäsi. Eikä Hän onneksi ole sidottu meidän hauiksemme vahvuuteen. Sitä kaikkea tarkoittavat sanat: ”Hän pelastaa sinut kaikesta hädästä!”