Uupumus johtaa etsintään

”Sydämeni vetoaa sinun sanaasi: `Etsikää minun kasvojani.´Herra, minä etsin sinun kasvojasi.” (Ps. 27:8)

Minä vihaan uupumusta, joka roikkuu olemuksessani päivästä toiseen. Väsymys on kuin painajaiselokuva, joka etenee pysähdyskuvasta seuraavaan ylimielisen hitaasti.

Väsymys rikkoo elämäni palapelin ja sotkee palat ympäri lattiaa. Se laittaa betoniporsaan valmiiden suunnitelmieni tielle ja saa minut neuvottomaksi.

Väsymystä on vaikeaa kestää, koska se riistää langat käsistäni. Se tekee minusta arvottoman, sillä kukapa osaisi rakastaa itseään, jos ei jaksa tyhjentää kahvinkeittimen vanhoja poroja ja mitata uutta vettä?

Mutta musertavaan väsymykseen sisältyy elämän siemen. Uupumus on se maaperä, johon arkinen ja omavoimainen elämä kätketään ja ylös nousee jotain uutta ja jumalallista.

Uupumus vie sielun harhateille ja uudella tavalla löydetyksi. Uupunut ei jaksa olla aktiivinen aarteenetsijä vaan sielu haravoi pelastavaa saareketta kuin vanhanaikaista radiotataajuutta napista pyörittäen.

Uupumus on se elämän leikkauspinta, jossa Vapahtaja avaa oven yllättävältä suunnalta ja astuu kanssamme aamiaiselle. Hänen seurassaan kiire vaihtuu kiireettömyydeksi, väsymys yhteydeksi ja omat suunnitelmat valtakunnaksi, joka on jo nyt läsnä.

Voimat lopussa?

”Herra hankkii oikeuden kansalleen ja säälii palvelijoitaan. Hän näkee, että heidän voimansa on ehtynyt ja kaikki on tyystin lopussa” (5. Moos. 32:36).

Ovatko voimasi lopussa? Oletko tullut elämäsi kanssa siihen pisteeseen, josta et itse jaksa enää jatkaa matkaa? Onko edessäsi taas yksi vuori aikaisempien joukossa – tällä kertaa olet liian uupunut kiivetäksesi?

Raamattu opettaa Jumalasta, joka on loputtoman ymmärtävä ja myötätuntoinen. Raamatun Jumala näkee sinun mahdottomuutesi ja väsymyksesi ja ottaa ne todesta. Hän tietää menneet raskaat vuodet ja nykyiset ahdistuksen päivät. Hän tietää sen, että monesti kuormaa on liikaa.

Onko meidän lupa luottaa Jumalan apuun myös silloin, kun olemme itse tuhlaajapoikina ja -tyttöinä väsyttäneet itsemme Jumalan selän takana? Se oli juuri Mooseksen lupauksen taustalla Israelin kansalle: Jumala näkisi kansan väärät valinnat, niistä syntyvän kärsimyksen ja Hänen sydämensä olisi täynnä rakkautta ja myötätuntoa. Hän ei hyväksyisi syntiä, mutta ei rakkautensa tähden voisi olla auttamatta eksyneitä lapsiaan.

Saat väsyneenä huutaa Häntä luoksesi; Hän on jo lähelläsi. Saat anoa Häntä näkemään tuskasi; Hän tietää tilanteesi tarkalleen. Saat itkeä apua; Hänellä on sinulle kaunis tulevaisuus. Saat antaa Hänelle mahdottomat vuoresi; mahdottomuudet ovat Hänen erityisosaamistaan.

Lepoa siellä ja lepoa täällä

”Sen sijaan me, jotka tulimme uskoon, pääsemme lepoon.” (Hebr. 4:3)

Kristityille on tuleva eräs päivä, jolloin kaikki maahan painetut nostetaan ylös ja rikkimenneet korjataan. Yksi hetki muuttaa kaiken, itku kääntyy iloksi ja syvyyden painoankkurit taivaallisiksi heliumpalloiksi.

Taivas odottaa sinua. Se kutsuu sinua odottamaan tulevaa vapautusta ja arvoitusten aukaisemista kärsivällisesti ja rohkeasti. Voi olla, että et voi välttää törmäyksiä tänään, taivaassa saat ihanan karusellin puskuauton.

Taivas on täynnä lepoa. Sinne kannetaan taivaallisilla paareilla kaikki väsyneet ja loppuunpalaneet.

Taivas voi olla jo tänään totta sydämissämme. Siihen lepoon Jeesus kutsuu sinua ja minua. Hän haastaa meitä oppimaan Häneltä levollisen elämän salaisuuden.

Levottomuus ja väsymys tulee monesti siitä, että minun pitää pysyä pinnalla, ansaita, hankkia tai pitää yllä. Väsymme huolehtimaan itsestämme, läheisistämme ja asioista, joita meille on.

Jeesus kutsuu meitä luovuttamaan asiamme Hänelle. Ehkä tänään uskallan antaa yhden asian, huomenna toisen. Antaessani vapaudun siihen luottavaiseen lepoon, joka on odottanut minua alusta asti.

Voin menettää terveyteni. Omaisuuteni. Työpaikkani. Jopa ihmissuhteeni. Menetykset saattavat alkushokin jälkeen olla portaat seuraavan maailman lepoon jo täällä maan päällä.

Jeesusta en menetä. Enkä taivaan VIP-paikkaa. Lepoa on luvassa. Täällä maistiaisina ja hetken päästä täysimittaisena.

Elämänhalu koetteilla

”Miksi sinä, Jaakob, sanot näin, miksi puhut näin, Israel: `Minun tieni on Herralta salassa, oikeuteni jää vailla Jumalan huomiota.´” (Jes. 41:27)

Haluaisin kirjoittaa tekstin niille lukijoille, jotka kärsivät jatkuvasta uupumuksesta. Väsymystä on monenlaista ja se voi johtua monista eri syistä, mutta lopputulos on sama: elämä tuntuu liian raskaalta. Arjen haasteita on vaikeaa kohdata, päivät ovat yhtä selviytymistaistelua.

Väsyneeltä puuttuu elämän värit, harmaa sävyttää kaiken. Uupumuksen uhri ei kykene iloitsemaan entisistä ilon aiheistaan eikä hän kykene antamaan toisillekaan oikein mitään. Uupumukseen liittyy monesti syyllisyys ja häpeä, tunne siitä että pitäisi olla jaksavampi, reippaampi ja antavampi.

Väsynyt jää monesti yksin. Toisten on vaikeaa olla vierellä ja tukea silloin, kun väsyneen suunta ei ala heti muuttua parempaan.

Mutta Jumala ei jätä. Vaikka väsynyt saattaa helposti kokea olevansa Jumalan huolenpidon ulkopuolella, Jumala lupaa olla läsnä. Hän ei syytä eikä etsi syitä, Hän on lähellä ja tahtoo lohduttaa.

Joskus väsyneitä syyllistetään käyttämällä esimerkiksi lainaamani jakeen jälkeisiä jakeita: Jesaja kirjoittaa, että ne jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman – he kohottavat siipensä kuin kotkat. Miten kristitty voi olla siis lopen uupunut ja elämänhalunsa menettänyt, kun Raamattu puhuu uudesta voimasta?

Jumala todella tahtoo nostaa omansa uupumuksen soista. Mutta se vain erittäin harvoin tapahtuu hetkessä. Jumala tietää uupumuksemme juontuvan ehkä vuosia kestäneistä asioista ja Hän haluaa hoitaa meitä syvältä.

Saat levätä uupuneena Jumalan sylissä. Saat itkeä Hänelle kaikkia niitä asioita, joita et jaksa kantaa. Jeesus on kanssasi jokaisessa hetkessä. Hän on sitoutunut sinuun ja kykenee antamaan elämääsi värit takaisin.