Elämänhalu koetteilla

”Miksi sinä, Jaakob, sanot näin, miksi puhut näin, Israel: `Minun tieni on Herralta salassa, oikeuteni jää vailla Jumalan huomiota.´” (Jes. 41:27)

Haluaisin kirjoittaa tekstin niille lukijoille, jotka kärsivät jatkuvasta uupumuksesta. Väsymystä on monenlaista ja se voi johtua monista eri syistä, mutta lopputulos on sama: elämä tuntuu liian raskaalta. Arjen haasteita on vaikeaa kohdata, päivät ovat yhtä selviytymistaistelua.

Väsyneeltä puuttuu elämän värit, harmaa sävyttää kaiken. Uupumuksen uhri ei kykene iloitsemaan entisistä ilon aiheistaan eikä hän kykene antamaan toisillekaan oikein mitään. Uupumukseen liittyy monesti syyllisyys ja häpeä, tunne siitä että pitäisi olla jaksavampi, reippaampi ja antavampi.

Väsynyt jää monesti yksin. Toisten on vaikeaa olla vierellä ja tukea silloin, kun väsyneen suunta ei ala heti muuttua parempaan.

Mutta Jumala ei jätä. Vaikka väsynyt saattaa helposti kokea olevansa Jumalan huolenpidon ulkopuolella, Jumala lupaa olla läsnä. Hän ei syytä eikä etsi syitä, Hän on lähellä ja tahtoo lohduttaa.

Joskus väsyneitä syyllistetään käyttämällä esimerkiksi lainaamani jakeen jälkeisiä jakeita: Jesaja kirjoittaa, että ne jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman – he kohottavat siipensä kuin kotkat. Miten kristitty voi olla siis lopen uupunut ja elämänhalunsa menettänyt, kun Raamattu puhuu uudesta voimasta?

Jumala todella tahtoo nostaa omansa uupumuksen soista. Mutta se vain erittäin harvoin tapahtuu hetkessä. Jumala tietää uupumuksemme juontuvan ehkä vuosia kestäneistä asioista ja Hän haluaa hoitaa meitä syvältä.

Saat levätä uupuneena Jumalan sylissä. Saat itkeä Hänelle kaikkia niitä asioita, joita et jaksa kantaa. Jeesus on kanssasi jokaisessa hetkessä. Hän on sitoutunut sinuun ja kykenee antamaan elämääsi värit takaisin.