Häpeän valtava voima ja suunnitelma A

Tämän syksyn olen otellut voimattomuuden ja masennuksen kanssa. Olen jo monta kertaa kirjoittanut aiheesta tiedostaen, että siellä näytön toisella puolella saattaa joku toinen kärsiä samoista ongelmista.

Olen kysellyt ja itkenyt syytä tilaani. Alan yhä enemmän ymmärtää, että häpeä on se iso kivi, jota kannan sisälläni, ja joka vetää minut syvyyksiin.

Häpeä aiheutuu lapsuuden kivuista, ajoista, joihin en itse voinut vaikuttaa. Pieni lapsi yritti muotoilla itseään hyväksytyksi ja olisi vaikka katkaissut jalkansa, että olisi ollut rakastettu.

Häpeä aiheutuu myös omista epäonnistumisista. Ei ole helppoa olla eläkeläinen, vammainen, eronnut, uupunut. Ei ole helppoa tunnustaa, ettei jaksa enää huolehtia itsestään eikä osaa rakastaa toisia, niin kuin haluaisi ja kuin toiset ansaitsisivat.

Jeesus sanoo kovia sanoja. Olen luullut tänne saakka, että minulle. Mutta ei, hän puhuu määrätietoisen painokkaasti häpeälle, joka luulottelee olevansa osa minua. Jeesus repii häpeää minusta kuin lakanaa altani. Luulin tipahtavani sängystä – elämästä – mutta häpeän kalvon irrotessa olenkin paljaammassa kosketuksessa Isän rakkauden kanssa.

Minulle ja meille häpeän lapsille, meille, joiden pää on painuksissa huonommuuden, alamittaisuuden ja alhaisen itsetunnon tähden Jeesus sanoo: ”Olet rakastettu. Olet rakastettu. Olet Minun rakastettu!”

Jeesuksen sanat antavat uuden pohjan elämälle. Vaikka nykyisen yksiön seinät kertoisivat tarinaa epäonnistuneesta elämästä ja marraskuun sade olisi vain sinun päälläsi, elät aina Jumalan suunnitelmassa A. Se on häpeää suurempi tarina.

Erityishoitoa uupuneille

”Te ette ole hoivanneet uupuneita, ette ole lääkinneet sairastuneita…” (Hes. 34:4)

Jos Hesekielin sanoja kuuntelee oikein tarkasti, saattaa kuulla Jumalan murtuneen sydämen sykkeen. Hänen sydämensä hypähtää rytmihäiriöön jokaisen kärsivän ihmisen kohdalla.

Taivas tietää, että elämässä sattuu ja tapahtuu. Onni ei jakaudu tasaisesti eikä kaikki joudu läkähtymään toivottomassa vastavirrassa. Jumalan silmät katsovat varjoihin, sinne, missä ihmiset yksi toisensa jälkeen nostavat kädet pystyyn ja luovuttavat.

Uupuneet tarvitsevat erityishoitoa. Heidät pitää vapauttaa vaatimusten kuormista ja antaa lupa levätä.

Uupuneet eivät tarvitse eivätkä kestä uusia käskyjä – uusille ruoskanjäljille ei ole enää tilaa. He tarvitsevat vierelläkulkijaa; ihmistä, joka osaa kuunnella pakahtuneet sanat läpi itkun ja epätoivon.

Väsyneitä tulee ravita anteeksiannon, armon ja toivorikkaan tulevaisuuden sanoilla. Evankeliumin hellät sanat kykenevät tekemään ihmeitä – ja ihmeitä uupuneet juuri tarvitsevat.

Miten jaksat ristisi alla?

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että elämäsi on aivan liian raskasta? Oletko pyytänyt Jumalaa vapauttamaan sinut asioista, jotka saavat askeleesi hitaiksi ja silti kohtaat samat haasteet aamusta aamuun?

Minulle elämä on aika ajoin liian kovaa. Muutamia kertoja olen saanut hyvästellä onnellista elämää ja elämänhalua kuin syksyllä tuulen voimasta puista irtoavia reikäisiä lehtiä. Olen yrittänyt pyristellä vastaan maallisin ja taivaallisin voimin päätyäkseni samaan pisteeseen: rähmälleni ristin paino harteillani.

Oletko huomannut, ettei Jeesuskaan jaksanut kantaa omaa ristiään? Hänet oli hakattu ja ruoskittu niin pahasti, että hän kaatui ristinsä alle ja oli täysin voimaton jatkamaan. Ehkä sotilaat piiskasivat ja potkivat häntä eteenpäin huomatakseen, että mikään ei auttanut.

Jeesus sai avukseen Simon -nimisen miehen, joka oli sattumalta paikalla (Matt. 27: 32).. Yhdessä he kantoivat raskaan taakan perille.

Kun Jeesus kehotti meitä ottamaan oman ristimme, Hän tiesi lyyhistyvänsä omansa alle ja tarvitsevansa apua. Samoin Hän tiesi, että me näännymme omien ristiemme alle. Ei ole tarkoituskaan, että kantaisimme niitä itse, vaan meillä on vierellämme enemmän kuin tuntematon Simon.

Miten siis jaksat ristisi painon alla? Ehkä tänään saamme yhdessä maata maassa pitkin pituuttamme ja odottaa Häntä, joka ottaa painomme harteilleen ja nostaa meidät jatkamaan matkaa yhdessä kanssaan?

Uupumus johtaa etsintään

”Sydämeni vetoaa sinun sanaasi: `Etsikää minun kasvojani.´Herra, minä etsin sinun kasvojasi.” (Ps. 27:8)

Minä vihaan uupumusta, joka roikkuu olemuksessani päivästä toiseen. Väsymys on kuin painajaiselokuva, joka etenee pysähdyskuvasta seuraavaan ylimielisen hitaasti.

Väsymys rikkoo elämäni palapelin ja sotkee palat ympäri lattiaa. Se laittaa betoniporsaan valmiiden suunnitelmieni tielle ja saa minut neuvottomaksi.

Väsymystä on vaikeaa kestää, koska se riistää langat käsistäni. Se tekee minusta arvottoman, sillä kukapa osaisi rakastaa itseään, jos ei jaksa tyhjentää kahvinkeittimen vanhoja poroja ja mitata uutta vettä?

Mutta musertavaan väsymykseen sisältyy elämän siemen. Uupumus on se maaperä, johon arkinen ja omavoimainen elämä kätketään ja ylös nousee jotain uutta ja jumalallista.

Uupumus vie sielun harhateille ja uudella tavalla löydetyksi. Uupunut ei jaksa olla aktiivinen aarteenetsijä vaan sielu haravoi pelastavaa saareketta kuin vanhanaikaista radiotataajuutta napista pyörittäen.

Uupumus on se elämän leikkauspinta, jossa Vapahtaja avaa oven yllättävältä suunnalta ja astuu kanssamme aamiaiselle. Hänen seurassaan kiire vaihtuu kiireettömyydeksi, väsymys yhteydeksi ja omat suunnitelmat valtakunnaksi, joka on jo nyt läsnä.

Voimat lopussa?

”Herra hankkii oikeuden kansalleen ja säälii palvelijoitaan. Hän näkee, että heidän voimansa on ehtynyt ja kaikki on tyystin lopussa” (5. Moos. 32:36).

Ovatko voimasi lopussa? Oletko tullut elämäsi kanssa siihen pisteeseen, josta et itse jaksa enää jatkaa matkaa? Onko edessäsi taas yksi vuori aikaisempien joukossa – tällä kertaa olet liian uupunut kiivetäksesi?

Raamattu opettaa Jumalasta, joka on loputtoman ymmärtävä ja myötätuntoinen. Raamatun Jumala näkee sinun mahdottomuutesi ja väsymyksesi ja ottaa ne todesta. Hän tietää menneet raskaat vuodet ja nykyiset ahdistuksen päivät. Hän tietää sen, että monesti kuormaa on liikaa.

Onko meidän lupa luottaa Jumalan apuun myös silloin, kun olemme itse tuhlaajapoikina ja -tyttöinä väsyttäneet itsemme Jumalan selän takana? Se oli juuri Mooseksen lupauksen taustalla Israelin kansalle: Jumala näkisi kansan väärät valinnat, niistä syntyvän kärsimyksen ja Hänen sydämensä olisi täynnä rakkautta ja myötätuntoa. Hän ei hyväksyisi syntiä, mutta ei rakkautensa tähden voisi olla auttamatta eksyneitä lapsiaan.

Saat väsyneenä huutaa Häntä luoksesi; Hän on jo lähelläsi. Saat anoa Häntä näkemään tuskasi; Hän tietää tilanteesi tarkalleen. Saat itkeä apua; Hänellä on sinulle kaunis tulevaisuus. Saat antaa Hänelle mahdottomat vuoresi; mahdottomuudet ovat Hänen erityisosaamistaan.