Jumala meidän kanssamme

”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala meidän kanssamme” (Matt. 1: 23).

Vanhan Testamentin aikana Jumala tahtoi asua kansan keskellä. Hänelle rakennettiin Toisen Mooseksen kirjan ohjeiden mukaan telttamaja. Johannes toteaa evankeliuminsa alussa, että Sana asui keskellämme (Joh. 1: 14), joka tarkasti käännettynä tarkoittaa, että ”Jeesus telttaili keskellämme”.

Matteus opettaa meitä, että Jeesus on Jumala, joka tahtoo elää lähellä kansaansa. Hän tuli ihmisten keskuuteen ja se, joka näki Hänet, näki Jumalan. Jumala kohtasi ihmisiä, opetti heitä, lohdutti, hoiti, paransi ja kutsui heitä seuraamaan Häntä. Jumala kutsui ihmisiä lepäämään siinä tietoisuudessa, että Hän on lähellä ja tahtoo auttaa.

Jumala on tänäänkin keskellämme Henkensä kautta. Hän on tullut lähelle meitä ja me voimme rukouksessa ja seurakuntayhteydessä tavoittaa Hänet milloin tahansa.

Pysähdy ajattelemaan tätä: Jumala tahtoo olla sinun lähelläsi. Hän tahtoo vetää sinut lähelleen ja elää sinun kanssasi. Hän tahtoo olla sinun Jumalasi. Ajatus viestii läheisyyttä ja lämpöä. Sellainen Jumala meillä on – Jeesus on Immanuel: Jumala meidän kanssamme.

Jumala ja päivänkakkara

”Miksi te kannatte huolta vaatteista? Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat. Eivät ne tee työtä eivätkä kehrää.” (Matt. 6:28)

Entä, jos Jumala ei ole jättänyt luomakuntaansa oman onnensa nojaan, vaan Hän on mukana sen pienimmässäkin asiassa? Entä jos Hän käskee jokaisen päivänkakkaran kasvamaan maasta vaan siitä ilosta, mitä Hän kokee saadessaan tehdä hyvää luomakunnalleen?

Entä jos Jumala ei ole tarkka vain päivänkakkaroista, vaan myös sinun elämäsi jokaisesta asiasta ja hetkestä. Entä jos Hän tekee päivittäin asioita – monesti tietämättäsi – mitkä tuovat sinulle hyvää jo tässä ajassa ja ennen kaikkea tulevassa?

Entä, jos Hän onkin Jumala, joka tahtoo tehdä hyvää niin yksittäiselle kukalle kuin jokaiselle meille?

Entä, jos Hän on kiinnostunut kaikesta luomakunnassaan? Myös sinusta.

Miten huoletonta olisikaan jättää Isälle kaikki murheet ja huominen kaikkine asioineen? Putoaisinko tyhjään? En, koska Jeesuksen mukaan meillä on Isä, joka haluaa huolehtia meistä. Hän iloitsee saadessaan antaa meille hyviä lahjoja.

Miksi siis pimeä? Pimeän kätköistä Hän osoittaa meille lahjoista parhaansa.

Samaan levolliseen tahtiin

”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta” (Matt. 11:28).

Jeesus käyttää kristillisen elämän vertauskuvana härkäpäriä, jotka vetivät yhdessä puista niskan päälle asetettavaa iestä. Härät kulkivat samaa tahtia, jolloin kuorma jakautui niille tasaisesti.

Usko on elämistä yhdessä Kristuksen kanssa. Hän ei ole vain antanut meille lahjareppua selkäämme ja passittanut meidät matkalle, vaan Hän haluaa kulkea tietämme yhdessä.

Jeesus kutsuu meitä kulkemaan Hänen kanssaan samaan tahtiin. Jos kiirehdimme ja haluamme mennä kovempaa, tunnemme ikeen painon raskaampana; joudumme kantamaan koko kuorman itse. Jos taas emme suostu kulkemaan yhdessä Hänen kanssaan, raahaudumme mukana ja ies painaa ikävästi.

Miten voisin kulkea Jeesuksen kanssa samaan tahtiin? Tässä ei ole mitään kaavoja tai tarkkoja ohjeita. Kyse on meidän jokaisen henkilökohtaisesta suhteeesta Vapahtajaamme. Suhteessa ei ole kaavoja vaan yhteyttä. Ja se yhteys vahvistuu päivä päivältä ja vuosi vuodelta.

Jeesus kutsuu meitä elämään kristillistä elämää riippuvaisina Hänestä. Sitä nimittäin voi elää myös itsestä käsin, omavalintaisen tahdin mukaan. Jeesuksen kanssa ies ei paina eikä kuorma ole raskaampi kuin jaksamme kantaa.

Onneksi Hän on päättäväinen. Hän jatkuvasti vetää meitä lähelleen ja sovittaa elämäämme sopivaa iestä harteillemme. Silloin Hän saa määrätä suunnan ja vauhdin ja me saamme sielullemme kaipaamamme rauhan.

Uskossa anominen?

”Kaiken, mitä tahansa anotte rukouksessa uskoen, te saatte” (Matt. 21: 22).

Jeesus opettaa meitä rukouksen voimasta. Hän lupaa, että rukouksemme kuullaan ja niihin vastataan. Hän kehottaa meitä jatkamaan rukoustamme silloinkin, kun vastausta ei näytä heti tulevan. Rukouksessa kärsivällisyys onkin tärkeä hyve.

Jotkut Jeesuksen sanat näyttävät tukevan sitä ajatusta, että Jumala on kuin rukousautomaatti: siihen laitetaan riittävä määrä rukouksia ja saadaan palkintona haluttu vastaus. Moni on pettynyt huomatessaan, että asia toiminutkaan näin: vastaus jäi saamatta.

Joskus kuulemme opetusta, että meidän on vain uskottava riittävästä. Usko onkin tärkeä tekijä koko jumalasuhteessa ja samoin rukouksessa. Mutta Jumala ei kaipaa meidän uskon pullisteluja ja tehostuksia. Lapsenomainen pyyntö riittää. Jumalalle on hyvä on kertoa sekin, ettei jaksaisi uskoa.

Ehkä Jeesus tarkoittaa jotain olennaisesta toista sanalla ”uskoen” kuin meidän uskon vahvuutta? Ehkä Hän tarkoittaa sillä yhteyttä itseensä? Kun rukoilija on yhteydessä Vapahtajaansa, Hän ei pyydä pelkästään asioita, joita itse kokee tarvitsevansa vaan osa huomiosta menee kärsiviin lähimmäisiin. Pyhä Henki tahtoo vaikuttaa meissä niin, että tarpeemme kulkevat yhä enemmän Jumalan tarpeiden suuntaan. Tässä ei unohdeta ihmistä mutta lisätään mukaan Jumala.

Turvallista ja samalla vaikeaa on lisätä rukoukseen ”tapahtukoon Sinun tahtosi”. Silloin sekä rukoukseen vastaamisen laatu ja aikataulu jätetään itseä suuremmille ja viisaammille hartioille.

Ne hartiat ovat kerran ruoskittu verille tähtemme. Siitä voimme tietää, että meistä kyllä välitetään ja meidän rukouksemme kuullaan.

Jumalan tahto on tärkeä

”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.” Matt. 5:17

Jumala on ilmoittanut hyvän elämän ohjeiston Raamatussa. Sitä kutsutaan laiksi ja se kiteytyy 10 käskyssä.

Jumalan laki on hyvä ja elämää suojeleva. Aika kun me rikomme sitä, joko meihin itseemme tai toiseen ihmiseen sattuu.

Jumalan laki on kuin suuntaviitat vaikeassa maastossa: viitat kertovat missä on rotko, missä juoksuhiekkaa, missä liian raskaita vuoria.

Me syytämme monesti Jumalaa elämämme kärsimysten keskellä. Joskus olemme kuitenkin itse jättäneet piittaamatta Jumalan selvistä suuntaviitoista ja sen tähden olemme rotkon pohjalla.

Me olemme syntisiä ja sen tähden rikomme Jumalan hyvää tahtoa. Mutta paljolta säästyisimme, jos joskus vauhtisokeutemme keskellä pysähtyisimme miettimään, mitä Jumala on sanonut tilanteestamme.

Onneksi Jeesus ei jätä meitä rotkon pohjalle. Hän tulee ja pelastaa. Ehkä me silloin opimme kantapään kautta: nähdessämme Jumalan viitan ”Älä himoitse” muistamme millaista on jatkaa väärään suuntaan ja särkyä. Ehkä kokemus opettaa meitä arvostamaan Jumalan tahtoa?