Samaan levolliseen tahtiin

”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta” (Matt. 11:28).

Jeesus käyttää kristillisen elämän vertauskuvana härkäpäriä, jotka vetivät yhdessä puista niskan päälle asetettavaa iestä. Härät kulkivat samaa tahtia, jolloin kuorma jakautui niille tasaisesti.

Usko on elämistä yhdessä Kristuksen kanssa. Hän ei ole vain antanut meille lahjareppua selkäämme ja passittanut meidät matkalle, vaan Hän haluaa kulkea tietämme yhdessä.

Jeesus kutsuu meitä kulkemaan Hänen kanssaan samaan tahtiin. Jos kiirehdimme ja haluamme mennä kovempaa, tunnemme ikeen painon raskaampana; joudumme kantamaan koko kuorman itse. Jos taas emme suostu kulkemaan yhdessä Hänen kanssaan, raahaudumme mukana ja ies painaa ikävästi.

Miten voisin kulkea Jeesuksen kanssa samaan tahtiin? Tässä ei ole mitään kaavoja tai tarkkoja ohjeita. Kyse on meidän jokaisen henkilökohtaisesta suhteeesta Vapahtajaamme. Suhteessa ei ole kaavoja vaan yhteyttä. Ja se yhteys vahvistuu päivä päivältä ja vuosi vuodelta.

Jeesus kutsuu meitä elämään kristillistä elämää riippuvaisina Hänestä. Sitä nimittäin voi elää myös itsestä käsin, omavalintaisen tahdin mukaan. Jeesuksen kanssa ies ei paina eikä kuorma ole raskaampi kuin jaksamme kantaa.

Onneksi Hän on päättäväinen. Hän jatkuvasti vetää meitä lähelleen ja sovittaa elämäämme sopivaa iestä harteillemme. Silloin Hän saa määrätä suunnan ja vauhdin ja me saamme sielullemme kaipaamamme rauhan.

Uskossa anominen?

”Kaiken, mitä tahansa anotte rukouksessa uskoen, te saatte” (Matt. 21: 22).

Jeesus opettaa meitä rukouksen voimasta. Hän lupaa, että rukouksemme kuullaan ja niihin vastataan. Hän kehottaa meitä jatkamaan rukoustamme silloinkin, kun vastausta ei näytä heti tulevan. Rukouksessa kärsivällisyys onkin tärkeä hyve.

Jotkut Jeesuksen sanat näyttävät tukevan sitä ajatusta, että Jumala on kuin rukousautomaatti: siihen laitetaan riittävä määrä rukouksia ja saadaan palkintona haluttu vastaus. Moni on pettynyt huomatessaan, että asia toiminutkaan näin: vastaus jäi saamatta.

Joskus kuulemme opetusta, että meidän on vain uskottava riittävästä. Usko onkin tärkeä tekijä koko jumalasuhteessa ja samoin rukouksessa. Mutta Jumala ei kaipaa meidän uskon pullisteluja ja tehostuksia. Lapsenomainen pyyntö riittää. Jumalalle on hyvä on kertoa sekin, ettei jaksaisi uskoa.

Ehkä Jeesus tarkoittaa jotain olennaisesta toista sanalla ”uskoen” kuin meidän uskon vahvuutta? Ehkä Hän tarkoittaa sillä yhteyttä itseensä? Kun rukoilija on yhteydessä Vapahtajaansa, Hän ei pyydä pelkästään asioita, joita itse kokee tarvitsevansa vaan osa huomiosta menee kärsiviin lähimmäisiin. Pyhä Henki tahtoo vaikuttaa meissä niin, että tarpeemme kulkevat yhä enemmän Jumalan tarpeiden suuntaan. Tässä ei unohdeta ihmistä mutta lisätään mukaan Jumala.

Turvallista ja samalla vaikeaa on lisätä rukoukseen ”tapahtukoon Sinun tahtosi”. Silloin sekä rukoukseen vastaamisen laatu ja aikataulu jätetään itseä suuremmille ja viisaammille hartioille.

Ne hartiat ovat kerran ruoskittu verille tähtemme. Siitä voimme tietää, että meistä kyllä välitetään ja meidän rukouksemme kuullaan.

Jumalan tahto on tärkeä

”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.” Matt. 5:17

Jumala on ilmoittanut hyvän elämän ohjeiston Raamatussa. Sitä kutsutaan laiksi ja se kiteytyy 10 käskyssä.

Jumalan laki on hyvä ja elämää suojeleva. Aika kun me rikomme sitä, joko meihin itseemme tai toiseen ihmiseen sattuu.

Jumalan laki on kuin suuntaviitat vaikeassa maastossa: viitat kertovat missä on rotko, missä juoksuhiekkaa, missä liian raskaita vuoria.

Me syytämme monesti Jumalaa elämämme kärsimysten keskellä. Joskus olemme kuitenkin itse jättäneet piittaamatta Jumalan selvistä suuntaviitoista ja sen tähden olemme rotkon pohjalla.

Me olemme syntisiä ja sen tähden rikomme Jumalan hyvää tahtoa. Mutta paljolta säästyisimme, jos joskus vauhtisokeutemme keskellä pysähtyisimme miettimään, mitä Jumala on sanonut tilanteestamme.

Onneksi Jeesus ei jätä meitä rotkon pohjalle. Hän tulee ja pelastaa. Ehkä me silloin opimme kantapään kautta: nähdessämme Jumalan viitan ”Älä himoitse” muistamme millaista on jatkaa väärään suuntaan ja särkyä. Ehkä kokemus opettaa meitä arvostamaan Jumalan tahtoa?

Herra, armahda minua!

”Tien vieressä istui kaksi sokeaa, ja kun he kuulivat, että Jeesus oli kulkemassa ohi, he alkoivat huutaa: `Herra, Daavidin Poika, armahda meitä´” (Matt. 20:30).

Pääsiäisen aikana ei ollut soveliasta huudella suureen ääneen ketään Daavidin pojaksi. Ei varsinkaan Jerusalemin lähettyvillä, jonne kokoontui valtava ihmismäärä juhlan ajaksi ja jossa roomalaiset sotilaat olivat valmiina mellakoita varten. ”Daavidin poika” tarkoitti Israelin kuningasta, luvattua messiasta.

Näillä kahdella sokealla miehellä oli tarve. He kuulivat Jeesuksen kävelevän heidän ohitseen ja tarve synnytti uskon: ”Jeesus, auta meitä.” Ympäröivä väkijoukko yritti saada heitä hiljentymään ja käyttäytymään asiallisesti mutta hätä oli liian suuri.

Jeesus pysähtyi ja Hänen myötätuntonsa oli miesten puolella. Hän tahtoi auttaa ja niin miehet saivat näkönsä. He lähtivät heti Jeesuksen seuraajiksi.

Ehkä sinulla on tämä sama tarve ja hätä. Ehkä et ole sokea mutta joku puute tai kipu vaivaa sinua päivästä toiseen. Ehkä ihmiset ympärilläsi ovat naureskelleet ajatuksillesi siitä, että Jumala tulisi sinua auttamaan. Mutta älä luovuta. Jatka kipujesi kertomista Jeesukselle.

Jeesus lupaa, että jokainen anova saa ja etsivä löytää. Voi olla, ettemme saa ihan sitä mitä pyysimme. Saatamme saada eri tavalla mutta enemmän. Jeesus vastaa hätähuutoihin, koska Hän kokee myötätuntoa elämääsi kohtaan. Hän on puolellasi, ei sinua vastaan. Ja Hän rakastaa sinua.

Jeesus on tärkein

”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä” (Matt. 6:33).

Jeesus opettaa Vuorisaarnassaan, ettei meidän tarvitsisi kuluttaa elämäämme murehtimiseen. Hän tietää, että me hätäilemme toimeentulomme, terveytemme, ihmissuhteidemme ja kaiken muunkin elämänpiiriin kuuluvien asioiden puolesta.

Jeesus vakuuttaa, että Isä tietää meidän tarpeemme. Hän kutsuu meitä vahvistumaan uskossamme Häneen, joka tuntee meidät, tietää tarpeemme ja on aina enemmän kuin kykenevä antamaan meille kaiken tarvitsevamme.

Jeesus kutsuu meitä keskittymään enemmän Jumalaan kuin omiin tarpeisiimme. Siinä onkin suuri haaste. Minulle se on jokapäiväinen haaste. Niin moni asia aiheuttaa stressiä ja huolta ja silti Jeesus kutsuu pyhään huolettomuuteensa.

Avain on Jeesuksessa. Antamalla asiamme ja elämämme Hänelle vapaudumme huolten painosta. Kyse on taas uskosta. Uskonko minä, että minun Jeesukseni kuulee minua ja haluaa johdattaa ja auttaa?

Kyse on myös luovuttamisesesta. Entä jos Jumala tietää minua paremmin, mitä tarvitsen? Entä jos yhteyteni Häneen ei keskittyisikään sen hokemiseen mitä minä tarvitsen, vaan siihen mitä Hän haluaa minun suhteeni? Uskaltaisinko luottaa Häneen?

Jeesus opettaa, että meidän tulisi etsiä ensin Jumalan valtakuntaa. Minulle se tarkoittaa ihan käytännöllisiä asioita. Se on ajan varaamista Jeesukselle. Se on lähimmäisen palvelemista. Silloin Jeesuksen sanojen mukaan toteutuu ihmeellinen asia: myös ne muut tarvitsevamme asiat annetaan meille.