Liian vähän vai paljon sitä tätä tai tuota?

Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Matt. 5:3

Ajattele, että Jeesus sanoi Vuorisaarnassa hengellisesti köyhien olevan autuaita! Hänen mukaansa heidän olisi Jumalan valtakunta. Jeesus käyttää tässä sanaa, joka tarkoittaa todella, todella hengellisesti köyhää, sellaista henkilöä, jolla ei ole esittää mitään hyvää Jumalalle.

Miten Jeesus voi kutsua sellaisia ihmisiä autuaiksi, onnellisiksi? Koska juuri he näkevät, tietävät ja tuntevat tarvitsevansa Vapahtajaa. Juuri heille Jeesus saa lahjoittaa armonsa suuruuden.

Kristittyjen ongelma ei ole se, että he ovat liian vähän sitä tätä tai tuota. Ongelmana meillä on se, että olemme monesti mielestämme riittävän hyviä ja pärjääviä (ainakin suhteessa toisiin kristittyihin). Ajattelemme tarvitsevamme vain hieman Jumalan apua vaikka todellisuudessa tarvitsemme Jeesusta kaikkeen elämäämme jokaisena hetkenämme!

Vakavin synti? 

”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi” (Matt. 5:8) 

Synagogasta erottaminen oli Jeesuksen ajan juutalaisuudessa erittäin ankara rangaistus. Ei ole ihme, että monet pelkäsivät tuomiota ja mieluummin kielsivät Jeesuksen. 

Juutalaisuudessa oli muistaakseni 12 syntiä, joista saattoi joutua erotetuksi. Huomionarvoista on, että syntilistan kärjessä oli kielen synnit. 

Pelkäänpä, että kristikunta on suhtautunut kautta aikojen liian kevyesti juoruiluun ja sanojen tuhoavaan voimaan. Sanat voivat repiä sielun auki, ne voivat tuhota minuuden ja pilata maineen. Sanat voivat syödä Jumalan antamia ihmissuhteita. 

Jeesuksen mukaan Hänen omansa ovat rauhantekijöitä. Pyhityksen tulisi näkyä ensimmäisten asioiden listalla siinä, miten puhumme toisistamme. Kun kuulemme ikäviä huhuja toisista liikkeistä tai kristityistä, katkaisemmeko niiltä siivet vai jatkammeko mehukkaiden juttujen lentoa? 

Rukoillaan tänään, että osasimme käyttää sanoja ihmissuhteidemme ja seurakunnan rakentamiseksi. Auta meitä Herra Jeesus Kristus!

Aika antautua?

”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sieluillenne” (Matt. 11:29).

Ajatus jonkun toisen puisen ikeen ottamisesta harteille saattaa ahdistaa. Tämä aika korostaa yksilön vapautta, omaa tahtoa ja oman suunnan valitsemista. Jeesuksen kutsu tuntuu vanhanaikaiselta.

Samaan aikaan olemme levottomia. Kohtaamme umpikujia, olemme neuvottomia ja vapaudessamme uuvumme taakkojen alle, jotka ovat vaivihkaa hiipineet olkapäillemme.

Jeesus sanoi olevansa sävyisä ja nöyrä. Hän ei koskaan pakota eikä kiristä. Hänen seuransa on turvallista, voimaannuttavaa ja elämää suojelevaa.

On aika ottaa Jeesuksen tarjoama ies harteille. Se ei tarkoita elämän rajoittamista vaan elämää yhdessä Vapahtajan kanssa.

Silloin, kun Hän saa olla elämämme Herra, silloin saamme elää vapaina ja levollisina. Langat on luovutettu Hänelle ja Hän vastaa kaikesta vastaantulevasta!

Jeesuksen esimerkki

”Kuningas vastasi heille: ”Totisesti: kaiken minkä olette tehneet yhdelle minun vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25:40)

Mieleeni nousi lukemani kirja, jossa työtön vaimonsa kuoleman kautta menettänyt kerjäläinen saapui hyvämaineisen seurakunnan jumalanpalvelukseen. Mies kertoi hiljaisella äänellä elämänsä toivottomuudesta. Muutaman päivän kuluttua mies menehtyi. Mutta, kerjäläisen kirkossa pitämä puhe mullisti menestyvän seurakunnan toiminnan.

Ensimmäinen muutos tapahtui pastorin saarnojen sisällössä. Kerjäläisen puhe oli muistuttanut häntä, miten Jeesus toimi? Siksi pastori pyysi seurakuntalaisia muutoksen tielle.

Tuon seurakunnan muutos haastaa minua pohtimaan itseäni. Olenko valmis tekemään kaikkeni vähäisimpien hyväksi? Jeesuksen sana ”kaiken” on yksiselitteinen. Ylimääräisestä ja tarpeettomasta luopuminen ei ole kaikki! Vähäisimmille tekeminen omalla kohdallani on suostumista näkemään ihmiset sellaisina kuin he ovat elämänsä haaksirikossa särkyneinä. En vasta sitten, kun he ovat uskoon tulleita riippuvuuksista ja rikoksista vapaita. Jeesuksen esimerkki tarkoittaa kaikkien auttamista ehdoitta.

Miten haluaisin itseäni kohdeltavan tavalla tai toisella avun tarpeessa olevana? Toivoisin, että minut nähtäisiin sydämen silmin. ”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin.”, kirjasta Pikku prinssi.

Jeesus seurusteli elämässään epäonnistuneiden, hylättyjen, sairaiden, syntisten ja toivonsa menettäneiden ihmisten kanssa. Hän puhui suurille kansan joukoille. Jeesus kohtasi myös yksittäisiä henkilöitä, kuten mm. Sykarin kaivon naisen, jonka elämä mullistui täysin tuon kohtaamisen seurauksena.

Kyselen itseltäni, haluanko lähteä yrittämään muutosta Jeesuksen esimerkkiä seuraten? Armollisuus ja hyväksyvä rakkaus kaikkia kohtaan arjen keskellä muuttaisi ainakin minua itseäni.

Mullistuisiko – uudistuisiko hengellinen ilmapiiri, jos yrittäisimme nähdä ”sydämen silmin?” Armo ja rakkaus toisiamme kohtaan. (Luuk. 6:36) Rakkaus on lain täyttymys.

Luukkaan evankeliumissa (6:36) varoitetaan tuomitsemisesta. Mutta, emme ehkä huomaa, että voimme kielteisillä sanoilla haavoittaa, masentaa ja jopa tuhota toisen elämän täysin. Juorujen levittämisessä voi tahtomattaan syyllistyä jopa väärän todistuksen antamiseen. ”Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää!” (Jaak. 3:5) 

Vielä kehotus antamiseen. (Luuk. 6:38) Kaiken antamiseen kuulunee auttaminen myös eurojen muodossa hätään kärsiville. Kukkaroni nyörit saattavat olla joskus monessa umpisolmussa. Pastori ystäväni totesikin puheessaan:” Maailman pisin matka on lompakosta sydämeen.”

Kiitos Jeesus, että tahdot johdattaa meitä esimerkkisi mukaisesti olemaan Sanan tekijöitä. Kiitos, että haluat lahjoittaa näkevät silmät, kuulevat korvat ja kuuliaisen sydämen. Autathan huomaamaan hiljaa kärsivissä vähäisimmissä sekä kaikissa lähimmäisissä Sinut. 

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Aamen.

M.E.

Ihan jokainen hiussuortuva

”Onpa kaikki päänne hiuksetkin laskettu” (Matt. 10:30). 

Eikö Jeesus sortunut jo suoranaiseen liioitteluun? Onko Jumala todella niin tarkka meidän suhteemme, että Hän on laskenut ihan jokaisen hiuksen? Entä ihokarvan? Kun hiuksia tarttuu aamuisin harjaan, laskeeko Jumala jäljelle jääneet? 

Jos Jumala on tietoinen tämän hetken hiustilanteesta, Hän tietää varmaan myös jokaisen kyyneleemme. Samoin Hän tietää tilillä olevat euromme tai niiden puutteen. 

Kun Jeesus opetti huolettomuutta, Hän taisi nähdä mielessään Taivaan kuvaruudun, jossa me olemme keskiössä? 

Kun Jumala on niin tarkka ja huolehtiva, Hänen käsissään minä saan olla huoleton. Vaikka päästän rimpuilevista huolten langoista irti, Jumala pitää ne hallussaan. 

Sellaisen Jumalan minä tarvitsen!

”… kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet” (Matt. 23: 37).

Muutama päivä sitten Iiris toi ensimmäistä kertaa takapihamme nurmelle yhden kolmasta meille syntyneestä kananpojasta, nimeltään Esikon. Hän on heti syntymästään saakka ollut hyvin virkeä tapaus ja juossut ympäri Iiriksen huoneen lattialla ollutta kotiaan: ilmastoitua häkkiä, jossa on lämmityslaite ym.

Katsoin vieressä, kun Esikon jalat osuivat nurmelle. Olimme varmoja, että saisimme kokea minikoossa ”Rocky” -elokuvasta tutun kanajahdin. Mutta ei, Esikko pyöritteli päätään, oli paikallaan ja lopulta hakeutui polvillaan sitä ihastelleen Iiriksen syliin.

Muistan Iiriksen ensimmäisen kommentin hänen laittaessaan Esikkoa maahan: ”Täytyy olla tosi lähellä ja valppaana, ettei joku petolintu tule ja nappaa Esikkoa!”

Uusi elinympäristö varmaan oudoksutti ja ehkä pelotti pientä, söpöä untuvikkoa. Se ei osannut lopulta tehdä muuta, kuin hakea turvaa kanaäidinkorvikkeestaan, Iiriksestä.

Kuinka usein me ihmiset olemmekaan uusien olosuhteiden ympäröiminä, vanhasta ja turvallisesta irti repäistyinä ja pelkäämme pärjäämisemme puolesta?

Hapuilemme ympärillämme olevaa tuntematonta ja vilun väristyksiä aiheuttavaa ilmaa ja koemme olevamme aivan yksin. Vieläpä kaikensorttisten petolintujen armoilla.

Vaikka kuinka kääntelemme päätämme Esikon tapaan, liian harvoin katsomme sinne, missä Isän kädet ovat nurmeen painuneina valmiina ottamaan meidät syliinsä.

Sellaisen Jumalan minä tarvitsen. Alas tulleen, polvilleen käyneen Jumalan, joka toiselle kädellään suojaa petolinnuilta ja toisella ohjaa turvalliseen suuntaan. Jumalan, jonka missiona on ”Jaakko” -nimisen untuvikon pitäminen turvassa, Jumalan, joka rakastaa laajasti sydämensä jokaisen sopukan täyttämänä myös minua, kananaivoista evankelistaa.

Jos olet toisenlainen, Jumalani, minä en kauaa pysy elossa. Kiitos, että sinun lämpöisen armon untuvapeiton alla on aina tilaa myös minulle.