”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellei nisunjyvä putoa maahan ja kuole, se jää yksin; mutta jos se kuolee, se tuottaa paljon hedelmää.” Joh. 12:24
Jeesus opetti vertauksella nisunjyvästä, että elämää voi syntyä vain kuoleman kautta. Mutta miten me vihaammekaan kokea kuolemaa. Sehän tarkoittaa luopumista juuri niissä asioissa, jotka ovat meille tärkeitä ja rakkaita. Luopuessamme emme koe elämää vaan kuolemaa.
Ja kuitenkin juuri niin Jeesus toimii omiensa kanssa. Kun Hän tahtoo lahjoittaa meille yhä rikkaampaa yhteyttä kanssaan, elämää, Hän vie meitä kipujen ja itkujen laaksoon. Siellä meitä pysäytetään ja riisutaan. Me huomaamme ettei elämämme onnellisuus ole kiinni siitä mitä omistamme tai saavutamme eikä siitä miltä näytämme tai mitä muut meistä ajattelevat.
Todellinen elämä on sidottu luopumiseen ja kuolemiseen. Sitä kautta opimme ymmärtämään Vapahtajamme suunnattoman rakkauden ja alamme elää sen varassa. Hänen varassaan.
KIITOS AIVAN VALTAVASTI !
Olen juuri nyt niin masentunut; väsynyt ja pettynyt itseeni, että elämäni merkityskin on kokonaan kadonnut.
Tätä ihmeellistä Rakkautta koen,kaiken riisumisen keskellä…mihinkään en tätä vaihtaisi…että miten Jeesus mua rakastaakaan…näen ja koen sen kaikessa..kivuliaasti.
Kiitos Jaakko,miten sä osaat kaiken sanoittaa! Kiitos,olet siunattu.
Tämä teksti itketti valtavasti… Myös lohdutti.
Rakkaus jää kun kaikki muu on mennyt.
Sana joka tuli mieleeni on vanha tuttu–
Näin sanoo Herra, joka sinut loi, joka sinut valmisti Israel:
Älä pelkää, minä olen sinut lunastanut ja nimeltä kutsunut. Sinä olet minun!