”Savea mä vain olin Herra pöydälläsi, käsissäsi rikkinäinen astia vain. Kova kuori kolhiintunut aivan, luulin kaiken kestäväni…” (Savea mä vain. Sanat ja sävel Anne Blomen)

Tiesin olevani vain savimöykky Jumalan taivaallisen Isän kädessä, jota Hän armossaan ja rakkaudessaan halusi muokata ja muokkaa oman hyvän viisaan tahtonsa mukaan mieleisekseen astiaksi, toivottavasti jalompaa käyttöä varten.

Herran työstäessä minun kivisydäntäni lihasydämeksi olin vain tomua ja savea Mestarivalajan sorvissa ja se on kyllä tehnyt äärettömän kipeää sekä sattunut syvälle sydämeeni uskomattoman lujasti ja kovaan kuoreeni, kun omaa ylpeää tahtoani on Hengen tulessa poltettu.

Herra Jeesus on sallinut elämääni monien vuosien hengellisesti kuivalta tuntuneen erämaan taipaleen ja rankimmat, pitkäkestoisimmat koettelemukset, joista rakkaan puolisoni menetys oli raskain sekä vastoinkäymisten kapet polut ja upottavat rämeet toinen toisensa perään.

Jeesus Mestari tänään koen olevani edelleen rikkinäinen astia vain! Kuitenkin tiedän olevani, kuten myös kaikki toiset rikkoontuneet, ”hellissä käsissäsi, jotka saivat minut murtaa ja huomasi tuskassani: hyvä näin on sittenkin vain luottaa, onhan kädessäsi elämäin.”

Kiitos taivaan ja maan Herra Jeremian kirjaan kirjoitetusta lupauksesta, että Sinä savenvalajana teet juuri niin kuin hyväksi itsekullekin näet sekä minusta, kuten jokaisesta rikkimenneestä särkyneestä muovaat uuden toisen astian, toisten palvelemista varten. (Jer.18:4)

M.E.