Onko elämäsi yhtä itkua?

”Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa” (Luuk. 6: 21).

Kun Jeesus katsoi ympärillään olevaa suunnatonta ihmisjoukkoa, Hän pystyi aistimaan heitä yhdistävän epätoivon ja surun. Monet olivat fyysisien sairauksien murtamia, toiset olivat väsyneet elämän vaatimuksiin. Osa ihmisistä oli sisältä amputoitu.

Jeesus näki itkua, jolle ei ollut löytynyt lohduttajaa. Silloin Hän sanoi sanat, joiden on täytynyt hoitaa rikkinäisiä kuulijoitaan enemmän kuin mitkään maailman parannusvoiteet: ”Te olette autuaita. Minä lupaan teille: Te saatte vielä iloita.”

Itkevät olivat autuaita, koska heidän kipunsa olivat saaneet heidät jättämään arkiset askareensa ja lähtemään etsimään semikuuluisaa matkasaarnaajaa. Ilman lohdutonta itkua heilllä ei olisi ollut tarvetta jättää kuokkaa maahan ja lähteä raamattutunneille. Monet vaikeuksissa olevat poistuivat Jeesuksen ”raamattuopetuksista” samojen kipujen kanssa, mutta tunnejäljellä siitä, että Jeesuksen seurassa kivut unohtuivat ja oli yksinkertaisesti hyvä olla. Samat ihmiset hakeutuivat Jeesuksen luokse yhä uudelleen – Jeesus ei ollut heille vain yksin hyvä tapa viettää lauantai-iltaa, Hän oli jotain, joka antoi hauraimmallekin syyn elää seuraavaan päivään.

Tuntuuko sinun elämäsi olevan täynnä kyyneleitä? Minä uskon – olkoon se kuinka älytöntä tahansa – että Jeesus tahtoo sanoa sinulle: Olet autuas.

Onnellisuuden rattailta tippuminen ei ole autuasta. Kiduttavan vetinen elämä ei ole autuasta. Mutta kauhun muuttaa iloksi se taivaallinen todellisuus, että Jeesus on kanssasi itkun keskellä. Hän on Jumala, joka pitää sanojensa voimalla maailmankaikkeutta pystyssä ja joka tahtoo ja kykenee sytyttämään valot yhden pimeässä konttaavan ihmisen sisälle.

Jos lohduttomat kyyneleet ovat seuranasi tänään, on sinulla myös universumin ylivertaisesti paras lohduttaja. Hän voi kääntää itkun nauruksi nanosekunnissa ja jos Hän ei sitä tee, ota se Jeesuksen antamana VIP-korttina Hänen seuraansa.

Oletko hedelmällinen maaperä?

”Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa” (Luuk. 8: 15).

Voi miten ahdistava Jeesuksen Kylväjävertaus osaakaan olla! Enhän minä ole maaperä, josta kukkii jumalalliset kasvit vaan kallioinen ja orjantappurainen hiekkaseos.

Jeesuksen vertauksen ytimessä ei tainnut kuitenkaan olla ihmisten jaottelu hyviin ja huonoihin. Me kaikki olemme itsessämme aivan mahdottomia tapauksia.

Vertauksessa on kaksi oleellista sanaa. Ensimmäinen niistä on ”pysyä”. Se tarkoittaa, että me pysymme tiukasti kiinni siinä, mitä meille on luvattu. Evankeliumin ilouutinen huonoille ihmisille. Kun pysyn kiinni Kristuksen rakkaudessa omantunnon syytösten keskellä, Sana tekee minussa työtään.

Toinen tärkeä sana on ”kestävinä”. Tämä sana tarkoittaa, että laitan luottamukseni Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa ja odotan Hänen apuaan kärsivällisesti.

Kyse ei ole siis sinusta vaan Jeesuksesta Kristuksesta. Hän rakastaa sinua ja on kuollut syntiesi puolesta. Kun uskallat laittaa toivosi evankeliumin lupauksiin, olet hyvä maa, josta Kristus itse saa esiin jumalallisen sadon!

Köyhä vai tuplasiunattu?

”Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta” (Luuk. 6: 20).

Useimmat Jeesuksen opetuslapset olivat joko normaalitoimeentulon alarajoilla tai vielä sen alapuolella. Toki poikkeuksiakin oli.

Jeesus on varmasti lausunut autuaaksijulistuksia useampaan kertaan. Matteus käytti hänen sanojaan hieman eri tarkoituksessa kuin Luukas – tähän viittasin jo aiemmin Kadonnut lammas -vertausta käsitellessäni.

Matteus muotoilee sanansa näin: ”Autuaita ovat hengessään köyhät.” Luukas osoittaa sanat sen sijaan ajallisesti puutteenalaisille ja köyhille: ”Autuaita olette te köyhät.”

Länsimaissa on hyvinvoinnin keskellä keskitytty enemmän Matteuksen tulkintaan. Jeesus todella tarkoitti, että Jumala näkee autuaiksi eli onnelliseksi ne, jotka eivät yletä vaadittuun hengellisen elämän rimaan. Näin ollen onnellisia ovat kiusatut, sisäisten ristiriitojen repimät, riippuvuuksista kärsivät ja synteihin langenneet. Heidän onnensa on siinä, että Jumala viihtyy heidän seurassaan ja rakastaa heitä erityisellä tavalla.

Mutta Jeesus tarkoitti sanoillaan myös ajallisesti köyhiä. Suomessakin alkaa olla yhä enemmän ihmisiä, jotka ovat tippuneet ulkoisen hyvinvoinnin ulkopuolelle. Ei, evankeliumi ei koskaan takaa hyville kristityille hyvää toimeentuloa. Toisinsanoen köyhät ja toimeentulonsa puolesta murehtivat eivät ole Jumalan silmissä huonoja. Jeesus kutsuu köyhiä onnelliseksi koska Jumala näkee ajallisen kurjuuden yhtä lailla kuin sisäisen.

Rikkaat voivat olla monenlaisten selvittämättömien tunnemyllerrysten vankeja. Ja sydämeltään yltäkylläiset saattavat kärsiä vakavia rahallisia puutteita. On myös ihmisiä, jotka ovat sekä ulkoisesti että sisäisesti köyhiä. Minä uskon, että he ovat Jumalan silmissä tuplasiunattuja. He kärsivät tässä ajassa selittämättömän paljon, jotta Jumala voi palkita ja tehdä heidät hämmästyttävän rikkaiksi.

Jumalalla on tapana tasata tilit. Eri tavoin rikkaita Hän varoittaa niiden vaaroista ja köyhät Hän kokoaa kämmenelleen. Jumalan tehdessä uudet jaot asetelmat muuttuvat.

Autuas sinä, joka tänään itket

”Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa” (Luuk. 6: 21).

Jeesus näki kansanjoukot jumalallisin silmin. Toki jo opetuslapsetkin havaitsivat olevansa oppimattomia, syntisiä ja monin tavoin puutteellisia. Mutta Jeesus näki vielä syvemmälle ja tavoitti ihmisten yksinäisyyden, kurjuuden, taistelun toimeentulosta ja heidän kokemansa sorron parempiosaisten puolelta.

Jeesus näki itkun, joka tuli sairaudesta, kuolemasta, hylätyksi tulemisesta, synnin ruhjovasta voimasta, saavuttomattomista unelmista sekä elämän vääjäämättömästä kääntymisestä selviytymistaisteluksi.

Minä luulen, että Jeesusta kuunnellessa monien poskipäillä vierivät tukahtuneet kivut. Jeesuksen lempeät ja ihmeelliset sanat tekivät näkyväksi ja antoivat luvan tunteille, jotka muuten jäivät toisten jalkoihin.

Jeesus ei sanonut, että ”voi teitä, kun nyt itkette, onpas teidän elämänne pudonnut syvälle.” Ei, Hän antoi itkeville uuden identiteetin: ”Autuaat”.

Eihän elämän suruissa itsessään ole mitään autuasta. Mutta Jeesus väläytti jotain tulevan valtakunnan olemuksesta, siitä mikä on jo nyt läsnä, mutta vasta tulevassa maailmassa täysimääräisenä.

Itkevät pudottavat kyyneleitä Jumalan rukousten maljaan. Itkevien lähellä ovat enkelit, jotka tekevät heille palvelusta. Itkevät saavat palkan; yllättävää onnea saattaa olla luvassa jo huomenna mutta varmasti taivaassa. Siellä jokainen kyynel saa kultasilauksen.

Lepää, syö, juo ja iloitse!

”Olkaa valppaat ja karttakaa kaikenlaista ahneutta, sillä ihmisen elämä ei riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä olisi ylen määrin” (Luuk. 12:15).

Suurimmat synnit eivät välttämättä ole asioita, joita teemme vaan asioita joita emme tee.

Jeesus opetti rikkaasta miehestä, joka tahtoi rikastua edelleen. Hän käytti tarmonsa omaisuutensa kartuttamiseen ja kuvitteli tavoittavansa tilan, jossa saisi leijua onnellisena kuin leija tuulen pyörteessä.

Vertauksen mies ei kyennyt näkemään toisia ihmisiä. Hänen hyvinvoinnistaan olisi hyvin lohjennut hyvää huono-osaisille mutta mies ei siitä välittänyt.

Jeesus varoitti huomioitaherättävän terävästi varomaan ahneutta. Hän antoi sille melkein persoonallisen sävyn – se oli kuin voima, joka kietoi ihmisen ja ajoi tyhjyyteen.

Rahan kanssa on syytä olla varovainen. Se jakelee katteettomia shekkejä ja lupaa yltäkylläisyyttä, joka paljastuu lopun valossa puhtaaksi itsekkyydeksi.

Paras tapa kurittaa ahneutta on antaminen. Mitä enemmän annan, sitä vapaampi olen. Taas toisaalta, mitä enemmän pidän itsellä, sitä vaikeampaa on lahjoittaa pois.

Niin, suurimmat synnit taitavat olla tekemättä jättämisen syntejä. Kun minä varmistan omaa hyvinvointiani, lähellä elävät ihmiset jäävät vailla apua.