Ei puoskarointia, ei laastarointia

”Kevyesti he yrittävät parantaa minun kansani vamman sanoen: `Rauha, rauha!´, vaikka rauhaa ei ole” (Jer. 6: 14).

Jeremian aikana Israelin kansa oli siirretty pakkosiirtolaisuuteen ja eteläisen Juudan kohtalo näytti vääjäämättä samalta. Jumala ei voinut pitää kansastaan huolta, sillä tämä oli määrätietoisesti kääntänyt Hänelle selkänsä.

Kansan vamma oli yhteyden katkeaminen elävään Jumalaan. Muut jumalat houkuttivat enemmän ja ne lupasivat enemmän onnea ja vapautta. Vapaus oli kuitenkin pettävää; Jumalan lain rikkominen eli synti aiheutti kansaan syvät haavat.

Haavojen hoidossa on tärkeää tehdä oikeat toimenpiteet. Suomalaiset lääkärit ovat hyvin koulutettuja, jotta he eivät puoskaroisi vaan tekisivät oikeat diagnoosit. Väärää diagnoosia seuraa väärä hoito.

Jumalan armo ei ole pikalaastari synnin haavojen päälle. Armon matkatoverina on aina totuus, sillä totuus on Jumalan diagnoosi meistä. Totuus kertoo nykyisen tilanteen ongelman. Totuus määrää lääkkeen: armon. Siinä välissä on parannus, mikä tarkoittaa diagnoosin hyväksymistä ja lääkemääräyksen vastaanottamista.

Puoskarointi antaa väärät diagnoosit, pikalaastarointi siirtää ongelmaa huomiseen. Jeesus Kristus tahtoo operoida elämässämme sekä totuudellaan ja armollaan. Ne ovat vapauden ja onnellisen elämän instrumentteja.

Rakkautta yli kohtuuden

”Kaukaa ilmestyi minulle Herra ja sanoi: Ikuisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden olen vetänyt sinua puoleeni armosta” (Jer. 31: 3).

Viime aikoina olen ollut kuin kyvytön seurustelemaan Herran kanssa. Olen yrittänyt ja syyttänyt itseäni joutuen vain aina syvempään itsesääliin. Olen ajatellut olevani Jumalan rakkauden ja huolenpidon ulkopuolella.

Jeremia kirjoitti, että Herra ilmestyi hänelle ja kansalle kaukaa. Eikö tämä ole ihana kuva siitä, kuinka Herra tulee luoksemme juuri silloin, kuin sitä vähiten ansaitsisimme ja osaisimme odottaa? Hän murtautuu läpi syntiemme, epäuskomme ja itsesäälimme ja haluaa kertoa omista ajatuksistaan meitä kohtaan.

Herra ei välttämättä muuta olosuhteitamme. Mutta Hän tahtoo vakuuttaa, että Hän rakastaa meitä yli epäonnistumistemme ja heikon hengellisen elämämme.

Keskellä omaa itsesyytöstäni eräs ystäväni soitti ja sanoi: ”Muistatko Jaakko, että Jeesus rakastaa sinua?” Aloin itkeä. Juuri sen olin unohtanut. Itseasiassa juuri siitä unohduksesta seurasi pahoinvointi.

Jos tänään tietäisit, miten paljon sinuakin rakastetaan! Epäilyksen ja huonommuuden myrskypilvet joutuisivat väistymään ja saisit olla Jumalan lupauksen valossa.

Sinua rakastetaan, vaikket jaksa tänään ottaa yhtään askelta suuntaan tai toiseen. Uskalla olla rakastettu ja tulet huomaamaan, mitä kohtuuton rakkaus saa sinussa aikaan!

Olet rakastettu

”Kaukaa ilmestyi minulle Herra ja sanoi: Ikuisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden olen vetänyt sinua puoleeni armosta” (Jer. 31: 3).

Jo ennen kuin sinut nostettiin äitisi rinnan päälle lepäämään, sinua on rakastettu. Sinut rakennettiin taidolla ja suurella harkinnalla hellyyden työkaluilla.

Sinua on rakastettu koko elämäsi ajan. Jokaisena onnen päivänä ja murheen yönä perääsi on katsottu Isän päättäväisyydellä ja Äidin myötätunnolla.

Lempeästi sinua on vedetty Luojasi luokse armon köysillä. Sinusta ei ole päästetty irti silloinkaan kun ovet ovat ryskäneet ja olet uhmassasi ottanut etäisyyttä.

Jumalan rakkaus on kestänyt kaikki kipeät ja surua tuoneet päätöksesi. Enemmänkin se kestäisi, enemmän kuin sydämesi kykenisi kestämään.

Rakkaus odottaa sinua. Se on aina ollut valmiina sinua varten. Se ei ole tyytynyt passiivisena jäämään etäälle, vaan se on ottanut ristin muodon ja astunut lähellesi.

Kirottu päivä

”Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyin, päivä, jona äitini minut synnytti, älköön se olko siunattu!” (Jer. 20:14).

Profeetta Jeremiaan kutsumus oli valtaisa. Hän oli saanut tehtävän olla kansakuntien profeetta (1:4). Jumala oli luvannut antaa hänelle kaiken kutsumukseen tarpeellisen ja olla hänen apunaan.

Suurta kutsumusta seurasi painava risti. Niin se on aina. Jeremia joutui kohtaamaan suunnattomia vaikeuksia, jotta hän pysyisi lähellä Kutsujaansa. Hän ei voinut hakea apua ihmisiltä vaan turvata Jumalaan.

Taivaan kansalaisena sinä kannat Jeremiaan tavoin suurta kutsumusta. Kaikkivaltias asuu sinussa ja sinä olet kirkas tähti tumman maailman keskellä. Pimeys tahtoisi niellä sinut, mutta älä pelkää – Kutsujasi on pimeyden voimia suurempi.

Ota tämä vanha kitara

”Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut. Sinä olet tarttunut minuun ja olet voittanut” (Jer. 20:7).

Olen Sinun vanha kitarasi. Puisesta kotelostani on lakka karissut ja menneistä vuosikymmenistä todistaa lukuisat kipeät naarmut ja lommot.

Sinä löysit minut hylättynä ja sivuun heitettynä. Sanoit saavasi minut soimaan jälleen, tällä kertaa aikaisempaa kirkkaammin.

Aloit vaihtaa kuluneita kieliäni. Tartuit päättäväisesti ylimpiin kieliin ja aloit ruuvata niitä irti. Huusin kivusta, vaikka tiesin, että vanhaa pitää karsia uuden tieltä.

Et tyytynyt vain ohuimpien osien vaihtamiseen, tahdoit koskea myös elämäni syviin ääniin. Miten vastustelinkaan. Anoin ja rukoilin, ettet irroittaisi minusta sointuja, joiden voimasta soittimeni oli soinut koko elinikänsä. Olit päättäväinen ja hellä.

Miten oletkaan jaksanut minua virittää. Jokaisena aamuna olin epävireessä, en osannut taipua sormiesi alla. Sinä kiristit kieliäni yhä uudelleen; tiesit että kauniimmat sävelet syntyvät monen sieluani venyttävän kiristyksen tuloksena.

Sinä olet pitänyt minua käsissäsi suurella rakkaudellasi. Olet nähnyt kaikessa keskeneräisyydessä jotain valmiimpaa. Olet uskonut minunkin puolestani.

Ota tämä elämäni ja anna sen soida sinun kauniita säveliäsi.