Osta pelto!

”Sinun luoksesi tulee Hanamel, setäsi Sallumin poika. Hän sanoo: `Aion myydä pellon, joka minulla on Anatotissa. Osta se, niin että se pysyy suvussa´” (Jer. 32: 7).

Profeetta Jeremia vapisi pelosta istuessaan vankilassa Jerusalemissa. Valtava vihollisarmeija oli kaupungin valtauspuuhissa ja tuho olisi vain ajan kysymys. Vaikka Jeremia oli ennustanut tapahtuman jo vuosia aikaisemmin, silti hän oli kauhuissaan kuin kuka tahansa muurien sisäpuolella asuva.

Minä olen varma, että Jeremia rukoili ja pyysi Herraa puhumaan jotain mikä vahvistaisi sekä häntä itseään että häntä kuulevia. Ja Herra puhui: ”Osta setäsi pelto kotiseudultasi Anatotista.”

Jeremian ilme oli varmasti kuin nykypäivän teini-ikäisellä kuullessaan, että elämää voisi löytyä somen ulkopuoleltakin. Suu aukesi kunnes liikahti yhden tavun verran: ”Täh?”

Nyt, kun vihollinen oli jo asettanut valtausvallit muureille ja edessä oli ennenkokematon tuho, nytkö oli aika miettiä peltoja? Mitä järkeä ostossa oli, kun tulevaisuus oli pelkkää tulta ja tuhkaa (Jer. 32: 24-25)?

Jumala vastasi Jeremialle: ”Älä suotta murehti huomisesta, minä olen Jumala. Vaikka tänään näet vain epätoivoa, osta silti pelto, sillä minä määrään tulevaisuuden ja minulle ei ole mikään mahdotonta.”

Ehkä Jumala haluaa sanoa juuri sinulle tänään: ”On aika ostaa pelto.” Ehkä juuri tänään on aika ulospuhaltaa kaikki sieluun kertyneet uhkakuvat, viheltää kevääntuoksuinen, ahdistuksia uhmaava duuri ja lähteä hyvän huomisen Teamspalaveriin yhdessä Isän kanssa.

Toivon pelto, 23.3.2021 KRS Live-opetus

Jumalan hyvät suunnitelmat

”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” (Jer. 29:11).

Jos elämä potkii päähän liian kovaa ja vaikeita päiviä on peräkkäin liian useita, alkaa jumalakuva horjua. Itse ainakin olen viime päivinä kipuillut sitä, että Jumala on joko hylännyt minut tai sitten Hän ei vaan välitä.

Israelin kansa oli Jeremian sanojen aikana kokenut kurjuutta jo vuosia. Heidän sielunsa oli tottunut syömään ahdistusta, heidän toivonsa Jumalan avusta oli taittunut ja olen melko varma, että he kokivat Jumalan tahtovan heille vain pahaa.

Juuri siihen tilanteeseen Jumala vakuutti, että Hänellä oli edelleen kansalleen oma, erityinen suunnitelma ja se suunnitelma oli täynnä elämisen arvoista tulevaisuutta. Jumala kyllä kuritti, mutta Hän ei hylännyt. Hän antoi ahdistuksen aikoja, mutta silti kaikessa Hänen suunnitelmansa kansalleen oli tehty mitä syvimmällä rakkaudella.

Kokemuksemme ja tunteemme saattavat kertoa Jumalan hylkäämisestä ja välinpitämättömyydestä. Mutta Jumala itse Sanansa kautta vakuuttaa, että Hänellä on varattuna meille toivoa uhkuva huominen. Hänellä on jokaiselle meille hellyydellä räätälöity, uniikki polku. Vaikka se nyt näyttäisi umpikujalta, Jumalalla on tulevaisuutemme kätkettynä avarassa sydämessään.

Onko Minulle mikään mahdotonta?

”Sinä tiedät, että minä olen Herra, kaikkien luotujen Jumala. Onko minulle mikään mahdotonta?” (Jer. 32: 27).

Babylonia oli juuri valloittamassa Jerusalemia. Edessä oleva tuho oli väistämätön. Juuri silloin Herra pyysi Jeremiaa ostamaan pellon serkultaan Hanamelilta. Ostossa ei ollut miltään kantilta harkittuna mitään järkeä.

Jeremia totteli ja saamme lukea hänen rukouksensa kaupan jälkeen. Jeremia kertoo rukouksessaan uskovansa Jumalan kaikkivoipaisuuteen mutta sen jälkeen ihmettelee järjetöntä ostokehotusta: mitä järjeä oli ostaa pelto, joka tulisi jäämään viholliselle?

Jumalan vastaus Jeremiaalle kiteytyy näihin sanoihin: ”Onko minulle mikään mahdotonta?” Jeremiaan piti uskoa Jumalaan enemmän kuin babylonialaisten korkeisiin piiritysvalleihin ja valtavaan armeijaan.

Jeremia varmasti nikotteli Jumalan sanojen edessä. Samoin nikottelen minäkin. Ehkä sinäkin? Katsellessani omia vääjäämättömiä tuhoon vieviä vaikeuksiani en osaa ottaa huomioon, että Jumala on todella irti tämän maailman mahdollisuusprosenteista.

Onko sinulle Jumala todella kaikki mahdollista? Jos se pitää paikkansa sen toisen yhtä hurjalta tuntuvan lupauksesi kanssa, että Sinä rakastat minua juuri tänään, silloinhan minulla ei ole mitään hätää. Ei suurimpienkaan vihollisten edessä?

Huuda Minua avuksesi!

”Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita et tiennyt” (Jer. 33:3).

Ajattele tilannetta: Herran profeetta Jeremia on julistustyönsä tähden lukittuna ”päävartion pihaan”, eli paikalliseen vankilaan. Palkkio uskollisesta työstä kansan hyväksi on heittäminen tyrmään. Jeremia oli leimattu yhteiskunnalle vaaralliseksi.

Jeremia sai sanoja suoraan Jumalalta. Hänen kirjastaan huokuu läheinen rukousyhteys. Silti vankila on taivuttanut miehen katseen olosuhteisiin ja itseen. Siksi Jumala uudistaa sen, mikä oli jo alussa selvää: ”Huuda minua avuksesi!”

Tilan kutistuessa katse tahtoo vääjäämättä siirtyä pystyakselilta vaakatasoon. Siksi tarvitsemme tätä Jumalan muistutusta siitä, että Hän on kuulolla. Aina.

Ehkä Jeremia kuvitteli jo kutsumuksensa olevan ohi? Ehkä masennus oli hiipinyt korvanlehden taakse ja kuiskutteli ikäviä faktojaan? Juuri siihen tilanteeseen Jumala lupasi antaa uusia, entistä suurempia asioita!

Voit olla tänään Jeremian tavoin vankilassa? Se voi olla yksinäisyyden, karanteenin, syyllisyyden tai esimerkiksi häpeän vankila. Vaikka muut karttelisivat sinua, Jeesus on lähellä. Kuiskaa Hänelle tuskaiset tunteesi ja saat tilalle uusia, suuria rakkauden uutisia.

Sinut rakennetaan jälleen!

”Minä rakennan sinut jälleen, sinä tulet rakennetuksi, neitsyt Israel. Sinä koristelet jälleen rumpusi ja lähdet karkeloon iloitsevien kanssa” (Jer. 31:4).

Jeremian oli ehkä vaikea kuuluttaa sanoja, jotka Herra antoi hänelle opetettavaksi? Miten hän voisi puhua rumpujen tahtiin tanssivasta väkijoukosta ja ilokarkeloista suurimman surun aikaan?

Jeremian sanat osoitettiin ihmisille, jotka olivat menettäneet kaiken. Menneisyys oli tuottanut kansallisen vertavuotavan haavan, nykyisyys oli selviytymistä päivästä toiseen ja tulevaisuus ei millään mittarilla luvannut parempaa.

Pimeimmässä loukossa oleville ihmisille Jeremian piti vakuuttaa: Te tulette vielä iloitsemaan. Sanat olisivat olleet ihmisten rienaamista ja Pyhän Jumalan pilkkaa – elleivät ne olisi tulleet itsensä Jumalan sydämeltä.

Lainaamani lupaus oli osoitettu Israelin kansalle. Mutta siitä näemme jotain Jumalan olemuksesta. Häntä eivät sido inhimilliset olosuhteet tai ennusteet.

Jumala seuranamme valo voi syttyä äkisti pimeimmässä pimeydessä. Vapahtajan kanssa kulkiessamme umpikujat tulevat eteemme vain, jotta saisimme nähdä Jumalan mahdollisuuksiin.

Ja syvinkin suru – se voi kantaa itsessään huomisen riemua.