Rakkautta yli kohtuuden

”Kaukaa ilmestyi minulle Herra ja sanoi: Ikuisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden olen vetänyt sinua puoleeni armosta” (Jer. 31: 3).

Viime aikoina olen ollut kuin kyvytön seurustelemaan Herran kanssa. Olen yrittänyt ja syyttänyt itseäni joutuen vain aina syvempään itsesääliin. Olen ajatellut olevani Jumalan rakkauden ja huolenpidon ulkopuolella.

Jeremia kirjoitti, että Herra ilmestyi hänelle ja kansalle kaukaa. Eikö tämä ole ihana kuva siitä, kuinka Herra tulee luoksemme juuri silloin, kuin sitä vähiten ansaitsisimme ja osaisimme odottaa? Hän murtautuu läpi syntiemme, epäuskomme ja itsesäälimme ja haluaa kertoa omista ajatuksistaan meitä kohtaan.

Herra ei välttämättä muuta olosuhteitamme. Mutta Hän tahtoo vakuuttaa, että Hän rakastaa meitä yli epäonnistumistemme ja heikon hengellisen elämämme.

Keskellä omaa itsesyytöstäni eräs ystäväni soitti ja sanoi: ”Muistatko Jaakko, että Jeesus rakastaa sinua?” Aloin itkeä. Juuri sen olin unohtanut. Itseasiassa juuri siitä unohduksesta seurasi pahoinvointi.

Jos tänään tietäisit, miten paljon sinuakin rakastetaan! Epäilyksen ja huonommuuden myrskypilvet joutuisivat väistymään ja saisit olla Jumalan lupauksen valossa.

Sinua rakastetaan, vaikket jaksa tänään ottaa yhtään askelta suuntaan tai toiseen. Uskalla olla rakastettu ja tulet huomaamaan, mitä kohtuuton rakkaus saa sinussa aikaan!

Olet rakastettu

”Kaukaa ilmestyi minulle Herra ja sanoi: Ikuisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden olen vetänyt sinua puoleeni armosta” (Jer. 31: 3).

Jo ennen kuin sinut nostettiin äitisi rinnan päälle lepäämään, sinua on rakastettu. Sinut rakennettiin taidolla ja suurella harkinnalla hellyyden työkaluilla.

Sinua on rakastettu koko elämäsi ajan. Jokaisena onnen päivänä ja murheen yönä perääsi on katsottu Isän päättäväisyydellä ja Äidin myötätunnolla.

Lempeästi sinua on vedetty Luojasi luokse armon köysillä. Sinusta ei ole päästetty irti silloinkaan kun ovet ovat ryskäneet ja olet uhmassasi ottanut etäisyyttä.

Jumalan rakkaus on kestänyt kaikki kipeät ja surua tuoneet päätöksesi. Enemmänkin se kestäisi, enemmän kuin sydämesi kykenisi kestämään.

Rakkaus odottaa sinua. Se on aina ollut valmiina sinua varten. Se ei ole tyytynyt passiivisena jäämään etäälle, vaan se on ottanut ristin muodon ja astunut lähellesi.

Kirottu päivä

”Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyin, päivä, jona äitini minut synnytti, älköön se olko siunattu!” (Jer. 20:14).

Profeetta Jeremiaan kutsumus oli valtaisa. Hän oli saanut tehtävän olla kansakuntien profeetta (1:4). Jumala oli luvannut antaa hänelle kaiken kutsumukseen tarpeellisen ja olla hänen apunaan.

Suurta kutsumusta seurasi painava risti. Niin se on aina. Jeremia joutui kohtaamaan suunnattomia vaikeuksia, jotta hän pysyisi lähellä Kutsujaansa. Hän ei voinut hakea apua ihmisiltä vaan turvata Jumalaan.

Taivaan kansalaisena sinä kannat Jeremiaan tavoin suurta kutsumusta. Kaikkivaltias asuu sinussa ja sinä olet kirkas tähti tumman maailman keskellä. Pimeys tahtoisi niellä sinut, mutta älä pelkää – Kutsujasi on pimeyden voimia suurempi.

Ota tämä vanha kitara

”Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut. Sinä olet tarttunut minuun ja olet voittanut” (Jer. 20:7).

Olen Sinun vanha kitarasi. Puisesta kotelostani on lakka karissut ja menneistä vuosikymmenistä todistaa lukuisat kipeät naarmut ja lommot.

Sinä löysit minut hylättynä ja sivuun heitettynä. Sanoit saavasi minut soimaan jälleen, tällä kertaa aikaisempaa kirkkaammin.

Aloit vaihtaa kuluneita kieliäni. Tartuit päättäväisesti ylimpiin kieliin ja aloit ruuvata niitä irti. Huusin kivusta, vaikka tiesin, että vanhaa pitää karsia uuden tieltä.

Et tyytynyt vain ohuimpien osien vaihtamiseen, tahdoit koskea myös elämäni syviin ääniin. Miten vastustelinkaan. Anoin ja rukoilin, ettet irroittaisi minusta sointuja, joiden voimasta soittimeni oli soinut koko elinikänsä. Olit päättäväinen ja hellä.

Miten oletkaan jaksanut minua virittää. Jokaisena aamuna olin epävireessä, en osannut taipua sormiesi alla. Sinä kiristit kieliäni yhä uudelleen; tiesit että kauniimmat sävelet syntyvät monen sieluani venyttävän kiristyksen tuloksena.

Sinä olet pitänyt minua käsissäsi suurella rakkaudellasi. Olet nähnyt kaikessa keskeneräisyydessä jotain valmiimpaa. Olet uskonut minunkin puolestani.

Ota tämä elämäni ja anna sen soida sinun kauniita säveliäsi.

Jumala näkee sielun vamman

”Mutta sinun haavasi minä kasvatan umpeen, minä parannan sinun vammasi, sanoo Herra, koska sinua Siion, kutsutaan hylätyksi, sellaiseksi, jota kukaan ei kaipaa” (Jer. 30:17)

Kun kristitty toistuvasti toimii jossain kohden vastoin Jumalan Sanaa eikä pysty yrityksistään huolimatta parempaan, hänen sielussaan saattaa olla vamma. Tällainen vamma tai haava saattaa saada kristityn ontumaan ja vuosikausia kestäneestä yrittämisestä huolimatta hän ei pysty korjaamaan itseään.

Jumalan Sana lupaa, että Hän itse korjaa haavamme ja vammamme. Meidän ei tarvitse piilotella Jumalalta syntisyyttämme ja rikkinäisyyttämme vaan saamme tuoda peittelemättä kaiken Hänen eteensä. Tähän meitä kehotetaan. Ja Jeesus lupaa puhdistaa meidät kaikesta synnistä sekä parantaa sisimpämme.

Parantuminen vaatii kärsivällisyyttä ja uskoa. Helposti tahtoisimme uskoa enemmän kokemuksiamme kuin Jumalan Sanan lupausta.

Parantuminen on myös monesti kivuliasta, koska Jumala ei laita haavojemme päälle laastaria vaan käy aina ongelmiemme ytimiin saakka. Ja vaikka on tuskallista nähdä omia puutteitaan ja vammojaan, Jumalamme näyttää meille niitä vain, jotta voisimme eheytyä.