Vahvuutena heikkous

Siksi olen mieltynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin ja ahdistuksiin, joihin joudun Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin olen voimakas” (2. Kor. 12: 10).

1800-luvun loppupuolella eläneeltä, Kiinan lähetystyön pioneerilta Hudson Taylorilta kysyttiin kerran, mikä oli hänen valtavan hengellisen työnsä ja vaikutuksensa salaisuus. Taylor vastasi salaisuutena olleen sen, että hän oli riittävän heikko Jumalan käyttöön.

Paavali opetti itsestään samalla tavalla. Hän oli oppinut Jumalan kouluissa, että juuri itsessään heikkona Kristus pääsi vaikuttamaan omaa vahvuuttaan hänen elämänsä kautta.

Miten vaikea oppikoulu tämä onkaan! Miten monet kerrat me kyselemme Jumalalta syitä erilaisiin ahdistuksiin ja ongelmiin? Miten paljon mieluummin haluaisimme kokea vahvuutta ja voimaa kuin heikkoutta?

Jumala ei tarvitse meidän vahvuuttamme. Hänellä ei ole käytössään vahvoja kristittyjä. Hän tarvitsee vain yhden heikon ihmisen siunatakseen maailmaa.

Paavali lisäsi, että kun hän oli itsessään heikko, hän olikin paradoksaalisesti voimakas. Se oli Jeesuksen Kristuksen vahvuutta. Siitä meidänkin on lupa elää. Se on siunattua elämää.

Lahjaksi kaikkea hyvää

”Jumala on voimallinen antamaan teille runsain määrin kaikkea armoa, niin että teillä on aina riittävästi kaikkea voidaksenne tehdä runsaasti kaikkea hyvää” (2. Kor. 9:8).

Paavali suoritti lähetysmatkoilla perustamissaan seurakunnissa eräänlaista kolehtia Jerusalemin taloudelliseen ahdistukseen joutuneelle seurakunnalle.

Hän vakuutti kuulijoilleen, että Jumala kykenee antamaan omilleen moninaista hyvää, myös taloudellisessa mielessä. Mutta hän lisäsi siihen tärkeän näkökohdan: meidän tulisi siunauksia saadessamme jakaa niitä myös eteenpäin.

Jumala on siis voimallinen siunaamaan talouttamme niin, että voimme auttaa toisia. Joskus voi käydä niin, että kun pidämme tiukasti itsellämme sen mitä olemme saaneet, Jumala ei voi antaa meille enempää.

Sama periaate koskee varmasti muitakin alueita kuin rahaa. Jumala kykenee siunaamaan meitä terveydellä, viisaudella, armolahjoilla ja kaikenlaisella hengellisellä hyvällä, jotta me voisimme olla toisille avuksi.

Tässä pätee ihmeellinen laki: mitä enemmän annamme toisille, sitä enemmän meille annetaan. Mitä enemmän taas laskelmoimme ja pidämme itsellämme, sitä vähemmän Jumala saa lahjoittaa meille.

Olkoon elämämme kuin Jumalan siunausten välikappale tarvitsevalle maailmalle!

Kaikin tavoin ahtaalla?

”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta mutta toivottomia” (2. Kor. 4:8).

Viimeisten viikkojen ajan olen miettinyt kärsimyksen ongelmaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Näen monien ihmisten elämässä niin paljon vaikeita asioita, etten voi kuin vaieten ihmetellä ja surra. Missä Jumala sinä olet?

Paavali kertoi olevansa kaikin tavoin ahtaalla. Kaikin tavoin tarkoittaa juuri sitä, mitä moni meistä kokee: vaikeudet ja ahdistukset saartavat edestä ja takaa. Yhtä vaikeaa asiaa seuraa toinen ja kohta kolmas.

Kaikin tavoin ahdistuneen sielu ja psyyke rusentuu päivä päivältä raskaammaksi. Paavali sanoi olevansa ahdistuksensa keskellä neuvoton – hän ei nähnyt itseään katsomalla selviytymiskeinoa tai ulospääsyä . Mutta. Ja tässä on painava mutta: Paavali sanoi, ettei hän ollut menettänyt toivoaan.

Toivo on meille jokaiselle valtavan tärkeä asia. Jos menetämme toivon parempaan tulevaisuuteen, masennus hiipii elämäämme. Masennus on juuri sitä, että psyyke ei jaksa enää nähdä mitään hyvää nykyisyydessä eikä tulevaisuudessa. Masennukseen liittyy myös neuvottomuus; kokemus omasta avuttomuudesta muuttaa elämänsä olosuhteita tuo mukanaan sielun pimeän yön.

Paavali oli kaikin tavoin ahdistettu ja neuvoton. Ehkä sinäkin olet? Mutta toivo piti häntä pinnalla. Toivo antoi hänelle iloa, valoa, uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Mistä löydämme tämän toivon ? Jumalan Sanasta, Raamatusta. Usko tarttuu Jumalan lupauksiin ja lupaukset synnyttävät meissä toivon. Kristillinen toivo ei ole toiveajattelua tai vain myönteisen psykologian keino; Se ankkuroituu Jumalaan ja Hänen sanoihinsa.

Raamattu on toivon Kirja. Yhä uudestaan luemme ylitsepääsemättömistä vastuksista ja haasteista Aabrahamin, Nehemian, Daavidin ja juuri esimerkiksi Paavalin elämän kautta. Ja samalla saamme haukkoa henkeämme lukiessamme, kuinka nämä uskon sankarit tarttuivat Jumalan lupauksiin – he uskoivat Sanaan enemmän kuin silmillä nähtäviin olosuhteisiin. Jumala ei pettänyt heitä. Eikä Hän petä sinuakaan.

Siis mistä löydämme kristillisen toivon kärsimystemme keskellä? Emme voi pusertaa sitä itsestämme. Toivo tulee meille ulkopuoleltamme kuin soihdun kirkkaana valona pimeään kellariimme. Toivo tulee kristillisen sanoman, evankeliumin kautta. Kun olemme tekemisissä Jumalan lupausten kanssa, Pyhä Henki herättää toivon maahan lyötyyn sieluumme. Sitä rukoilen sinulle tänään!

Ei voimaa ilman ristiä

”Mutta hän sanoi minulle: `Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa´ Sen tähden kerskaan mieluummin heikkoudestani, jotta Kristuksen voima lepäisi ylläni” (2. Kor. 12:9).

Paavali oli oppinut kipeiden kokemusten jälkeen hyvin tärkeän hengellisen periaatteen: voima kulkee aina yhdessä ristin kanssa. Hän oppi, ettei Jumala tee ihmisestä voimakasta, vaan heikon. Apostolina hän ei päässyt kohottautumaan toisten yläpuolelle, vaan heikkona hän sai yhä uudestaan lysähtää Ristin varaan.

Meillä on jatkuva vaara hamuta voimaa ilman ristiä. Voima edustaa kaikkea helppoa, jaloa, korkeaa ja ihailtavaa. Risti puolestaan puhuu jostain alentavasta, raskaasta, pimeästä ja meitä nöyryyttävästä asiasta. Haluaisimme sellaisen Jeesuksen, joka tarjoaisi meille voimaa ilman ristiä.

Emme saisi koskaan erehtyä katsomaan esillä olevia, lahjakkaita kristittyjä sillä kuvitelmalla, että he ovat toisia parempia tai pääsevät elämässä helpommalla. Ei, voima tulee aina ristin kanssa. Mitä suurempi kutsumus, sitä painavampi risti.

Risti pitää meidät toistemme tasalla ja tekee meistä nöyriä ja tarvitsevia. Huudamme kuin Paavali lisää voimaa ja anomme itkien vapautumista risteistämme. Mutta Jumala antaa meille Vapahtajan, jonka seurassa me saamme olla heikkoja ja puutteellisia.

Todellinen hengellinen voima on seurausta yhteydestä Herraan Jeesukseen Kristukseen. Me lujitumme Häneen monen elämän myrskyn seurauksena. Monien itkujen jälkeen mekin hyväksymme ristimme ja jopa voimme joskus Paavalin tavoin iloita niistä.

Älä siis enää ihmettele, että pyytämäsi voiman sijaan oletkin saanut ristin. Juuri ristissä on Jumalan voima. Mitä pienemmäksi kasvat, sitä suurempi Kristus mahtuu elämääsi.

Vahvuutta ja heikkoutta

”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan, eikä näyttäisi tulevan meistä.” (2. Kor. 4:7)

Jos katsot minua etäämpää, saatat nähdä vahvan uskoni ja hienon Raamatun tuntemukseni. Etäältä voit ihailla oivaltavia tekstejäni ja kuunnella selkeitä puheitani.

Voit erehtyä ajattelemaan, että tämä saviastia olisi jotenkin toista kuin sinun. Saatat erehtyä pitämään itseäsi heikompana.

Miten voisitkaan tietää niitä yksinäisiä hetkiä, sitä haurautta ja itkua. Et niitä taisteluja, heikkoutta, et uskon puutetta. Et sitä aivan samaa elämän kipuilua. Saatat kuvitella kokevasi niitä yksin?

Me olemme samaa savea. Olemme hauraita ja särkyviä. Ei meissä ole kirkkautta eikä sädekehää.

Mutta Kristus – Hän on todellinen aarteemme.

Jos suostut pitämään minua vain saviastiana, jos annat minun olla tasollasi, saatat nähdä heikkouteni keskellä Aarteen. Hän on sinunkin Aarteesi.

Vahvuus ja heikkous on meillä yhteistä.