“Siksi olen mieltynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin ja ahdistuksiin, joihin joudun Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin olen voimakas” (2. Kor. 12: 10).
1800-luvun loppupuolella eläneeltä, Kiinan lähetystyön pioneerilta Hudson Taylorilta kysyttiin kerran, mikä oli hänen valtavan hengellisen työnsä ja vaikutuksensa salaisuus. Taylor vastasi salaisuutena olleen sen, että hän oli riittävän heikko Jumalan käyttöön.
Paavali opetti itsestään samalla tavalla. Hän oli oppinut Jumalan kouluissa, että juuri itsessään heikkona Kristus pääsi vaikuttamaan omaa vahvuuttaan hänen elämänsä kautta.
Miten vaikea oppikoulu tämä onkaan! Miten monet kerrat me kyselemme Jumalalta syitä erilaisiin ahdistuksiin ja ongelmiin? Miten paljon mieluummin haluaisimme kokea vahvuutta ja voimaa kuin heikkoutta?
Jumala ei tarvitse meidän vahvuuttamme. Hänellä ei ole käytössään vahvoja kristittyjä. Hän tarvitsee vain yhden heikon ihmisen siunatakseen maailmaa.
Paavali lisäsi, että kun hän oli itsessään heikko, hän olikin paradoksaalisesti voimakas. Se oli Jeesuksen Kristuksen vahvuutta. Siitä meidänkin on lupa elää. Se on siunattua elämää.
Kiitos taas, Jaakko!
Tuli kuin nyrkki silmään. Sattumoisin luen juuri lahjaksi saamaani Hudson Taylorista ja hänen elämästään kertovaa kirjaa. Siunausta Sinulle!
Pirkko
pe 4. lokakuuta 2019 klo 8.00 Yksin armosta kirjoitti:
> Jaakko Pirttiaho posted: ” “Siksi olen mieltynyt heikkouteen, > pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin ja ahdistuksiin, joihin joudun > Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin olen voimakas” (2. Kor. > 12: 10). 1800-luvun loppupuolella eläneeltä, Kiinan lähetystyön > pioneerilta” >