Köyhien ja rikottujen Jumala

”Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa” (Ps. 22: 25).

Psalmissa 22 kuvataan Kristuksen kärsimyksiä ja kokemuksia ristillä kuolinkamppailussa ja sen jälkeen.

On hurjaa ajatella, että kolmiyhteinen Jumala ikäänkuin kysyy itseltään: ”Olethan Sinä todella niin armollinen ja huolehtiva, kuin olemme yhdessä luvanneet?”

Jeesus joutui kokemaan sitä samaa, kestämätöntä piinaa, joka monesti ylittää meidänkin kestokykymme: kärsimys on lähellä ja on vahvuudeltaan sielun murskaava mutta Jumala pysyy hetkestä seuraavaan etäällä. Eikö Hän yhtään välitä?

En tiedä voiko seuraavaa sanoittaa astumatta harhaan? Mutta yritän. Kun Poika kokee yhteydenmenetyksen Isään, kun Poika tuntee olevansa heitetty köyhien ja kurjien pariin, eikä voi itse asemaansa parantaa, Hän joutuu kysymään: ”Olethan Sinä, Isä, oikeasti myös minun ja minunlaisten köyhien auttaja?”

Jumala todistaa sekä itselleen että samalla kaikille maailman ihmisille: ”Hän auttaa kurjan vahvempien alistajien käsistä! Minä, Poika, olen sen kokenut!”

Vaikka ihmiset halveksivat, juoruavat, luokittelevat, työntävät sinut syrjään kuin eilisen Hesarin, Jumala on toisenlainen. Se oli Pojan kokemus Isästä, ja se vetää sanattomaksi.

Siis et voi olla niin ongelmainen, et niin syntinen, et niin pahoissa riippuvuussiteissä, ettei Jumala kuulisi sinua herkällä korvalla. Hän kuulee, tietää kuulemattakin ja astuu alas pimeyteesi jotta sinä saat nousta ylös uuden päivän aamunsarastukseen!

Hei sinä, juuri sinä! – mene tässä voimassasi!

”Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: ”Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut” (Tuom. 6: 14).

Vanha, punanahkainen lepotuoli narskahtelee painoni alla ja laipion rajassa yläpuolellani on kuin kirjoitettuna huuto, joka tuntuu jäävän ”luonnos” -tilaan katkenneen yhteyden tähden.

”Olen Jumala niin kamalan uupunut ja kaikkeni antanut. Miten voisin enää jaksaa mennä raamattuopettajaksi huomenna sinne ja sitten seuraavaksi tuonne? Miten jaksan täyttää kutsumukseni olla eilistä parempi aviomies, isä, ystävä, ihminen?”

Aikanaan Gideon kamppaili samanlaisten kysymysten vallassa. Naapurivaltio alisti Israelia ja Gideon oli tottunut elämään ainaisessa pelossa ja orjuuden painon alla uupuneena. Juuri hänelle, oman heikkoutensa ja häpeänsä kokevalle nuorukaiselle Kaikkivaltias ilmestyi ja sanoi: ”Vapauta kansani orjuudesta, on aika! Älä katso itseesi, lähde liikkeelle niillä voimilla, joita sinulla tänään on (Gideonin sielu toimi kuin Googlen automaattikääntäjä: mene siinä täydessä voimien puutteessa, ota ensimmäinen askel siitä huolimatta)!

Ja sitten seurasi samanlainen itseensätuijottelu, oman hauiksen mittaaminen, Jumalaakin uuvuttava ”minä-minä-minä” – vaihe, jonka Herra tuntui kohtaavan jokaisen kutsumansa ihmisen kohdalla aina Aabrahamista ja Mooseksesta Paavaliin saakka: ”Eihän minusta ole, se on mahdotonta!”

Juuri tänään yhteyskatkos päättyi punanahkaisella tuolilla istuvalle, itsesääliinsä käpertyneelle ihmiskerälle: ”Mene tässä voimassasi”.

Tämä sama kehoitus on muuten voimassa meille jokaiselle, ihan jokaiselle ja juuri nyt. Tiedän, sinä katsot itseesi minun tavoin ja toteat minkäänlaisen ”Jumalan valloitustoimintaan” osallistumisen mahdottomaksi, koska elät keskellä raunioita ja suurta kipua ja puutetta. Niin eli Gideonkin. Ja niin elän minäkin.

Juuri keskelle mahdottomuuttamme kajahtavat Isän sanat minulle ja sinulle, tämän ajan Gideoneille: ”Mene ja vapauta kansani! Ohjaa se takaisin evankeliumin vapauteen, Minun Isän rakkauteen, takaisin lepoon ja turvaan!”.

Miten? Yhteys on auki, kysy Iskältä toimintaohjeet ja ensimmäisen askeleen suunta. Tai ehkä jo tiedätkin sen, olet vain voimattomuutesi vanki? ”Mene tässä voimassasi ja xxx-kohdalla on sinun nimesi!

Miten sinä selviäisit?

Pohjoisen Assyrian joukot piirittivät Jesusalemia ja tilanne näytti täysin epätoivoiselta. Pohjoinen Israel oli jo vallattu ja seuraavaksi näytti olevan Juudan vuoro.”

Mikä on tuo luottamus, joka sinulla on?” oli teräväkielisten valloittajamahdin lähettiläiden pilkka kuningas Hiskialle. ”Luuletko, että pelkkä luottamus auttaa sinua? Katso miten muiden naapurikansojen on käynyt!”

Voit nimetä tänään Assyrian lähettiläiksi masennuksen, työttömyyden, katkenneet ihmissuhteet, sairauden ja synnin. Voit nimetä ne niillä asioilla, joiden kanssa kamppailet tänään. Eikö niiden tasapainoa järkyttävät sanat ole aivan samat: ”Mikä on tuo sinun tyhjä luottamuksesi Jumalaan? Katso, miten muutkin ovat sortuneet edessämme, sinäkö muka selviäisit?!”

Hiskian tilanne ei todella ollut kehuttava. Hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä. Ehkä juuri sen tähden hän laittoi kaiken luottamuksen Jumalaansa. Ja koki ihmeellisen voiton.

Miten sinä selviäisit? Kun vihollinen nauraa heikkoudellesi ja lankeamuksillesi ja pilkkaa pientä uskon säeittäsi, älä pelkää. Raamatun voittoisat tarinat ovat olleet aina yhdistelmä ihmisen heikkoutta ja Jumalan voimaa. Siihen kaavaan saat sinäkin luottaa tänään, se ei petä alta!

Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa

Miten ällistyttävä onkaan apostoli Paavalin ja Jumalan välinen vuoropuhelu Toisessa korinttilaiskirjeessä! Paavalilla on elämässään asia, joka vaivaa häntä alinomaa ja saa hänet polvilleen. Hän rukoilee, että se voisi poistua ja Jumala vastaa ”Ei”.

Aivan varmasti Paavalin olisi ollut helpompaa elää ja toteuttaa kutsumustaan ilman jatkuvasti painavaa ongelmaa. Hän kuvaa pistintään niin voimakkain sanoin, että suurimpienkin haasteiden kanssa elävä saa hänestä samaistumispinnan.

Jumala halusi käyttää Paavalia Kristuksen tuomiseksi ihmisten pelastumiseksi. Kutsumusta varten tarvittiin, ei mahtava Paavali, vaan pieni ja elämänsä kanssa kamppaileva apostoli. Avuttomana hän eli Jumalan voimasta.

Ehkä Jumala on vaiti meidänkin monien ongelmien keskellä? Ehkä Hän tuntuu vastaavan ”Ei” jokaiseen pyyntöömme helpottaa elämäämme? Vastaus ei tule välinpitämättömän vaan äärettömästi rakastavan Jumalan sydämestä.

Kristuksen voima ja läheisyys astuu murrettuihin ihmisiin. Se on todella vaikea läksy oppia. Jumala vastaa ”Ei” jotta Hän saa sanoa ”Kyllä” verrattomasti paremmille pyynnöille – pyynnöille, joita emme ymmärrä edes itse pyytää, vaan jotka esitetään Puolustajamme huulilta.