Vahvistakaa uupuvia

”Vahvistakaa heikot kädet, lujittakaa horjuvat polvet. Sanokaa niille, joiden sydän on pelokas: `Olkaa lujia, älkää pelätkö. Katsokaa, teidän Jumalanne!” (Jes. 35: 3-4)

Tämä jaejakso on kuvattu Jesajan kirjaan otsikolla pelastuksen ajan ihanuus. Se tarkoittaa meidän päiviämme.

Haluaisin kuvata sinulle Jumalan kansan marssimassa kuin suuri armeija kohti lopullista päämääräänsä, taivasta. Armeija marssii päättäväisesti osastoittain yhteen ja samaan suuntaan. Sotilaita on lukematon määrä ja jokaisella on käsissään miekka ja kilpi.

Vihollinen pyrkii repimään osan sotilaista ulos rivistöistä. Jotkut joutuvat vahvan propagandan uhreiksi. Kaikki joutuvat kokemaan raskaan matkan vaikeudet.

Vihollisen propaganda tähtää kahteen tavoitteeseen: se pyrkii kyseenalaistamaan jokaisen yksittäisen sotilaan kuulumista armeijaan ja samalla horjuttamaan luottamusta sotajoukon Päällikköön

Jumalan armeijan tulee huolehtia jokaisesta jäsenestään. Kaatuneet tulee nostaa takaisin ylös, vahvojen tulee tukea väsyneitä ja rivistöistä puuttuvat tulee etsiä takaisin.

Tässä armeijassa jokainen on sotilas ja samalla ensiapumies/nainen. Jokaisella on Jumalan antamat kyvyt ja varusteet auttaa toista.

 Evankeliumi on se lääke ja sidos, jota vahvojen tulee jakaa heikoille ja kaatuneille. Herra Jeesus marssii joukon edessä. Hänen armonsa ja rakkautensa virtaavat jokaisen sotilaan sydämessä. 

Salatut synnit ovat raskas paino

”Sillä syntieni taakka on kohonnut yli pääni. Kuin raskas kuorma se painaa minua yli voimieni.” (Ps. 38:5)

Älä uskoo petusta, jonka mukaan kristitty ei tee enää syntiä. Kristitty on yhtä aikaa syntinen ja pyhä – itsessään hän on vajavainen, heikko ja syntinen, Kristuksessa hän on täydellinen ja pyhä.

Daavid koki elämässään synnin raskasta painoa. Hän kirjoitti kokemuksiaan sellaisen synnin painosta, jota ei oltu viety Jumalan eteen ilman selittelyjä.

Me monet koemme häpeää syntisyytemme tähden. Haluamme vaieta synneistämme ja mennä piiloon, koska emme voi uskoa, että meitä voitaisiin armahtaa. Piiloissamme yritämme parantaa itseämme vain huomataksemme, että synnin kierre pahenee.

Salatut synnit johtuvat juuri häpeästä. Ehkä olemme joskus yrittäneet kertoa ongelmistamme jollekin ystävällemme mutta joutuneet huomaamaan, että myötäelämisen ja avun sijaan olemme saaneet tuomitsevia katseita ja asenteita?

Salatut synnit elämässämme ovat niistä lankeamisia ja ongelmia, joista emme uskalla kertoa kenellekään, emme edes Jumalalle. Ne muodostuvat aikaa myöten aina raskaammaksi painoksi yllemme ja jossain vaiheessa ne kuluttavat kaikki voimamme.

Jeesus Kristus kutsuu meitä tänäänkin Hänen valkeuteensa. Hän pyytää meitä ulos häpeän ja epäonnistumisten täyttämästä elämästä ja tahtoo lahjoittaa meille varman ja kattavan anteeksiantamuksen ja armon. Hän ei pyydä meitä korjaamaan itse elämäämme, koska tietää, ettemme siihen kykene.

Syntien paino on meille liian raskas kantaa. Juuri sen painon Vapahtajamme tahtoo ottaa harteiltamme ja lahjoittaa meille vapauden. Miten se voi tapahtua? Se toimii siellä, missä syntinen ihminen uskaltautuu kertomaan Jeesukselle kaiken sen, mitä haluaisi piilotella.

Ehkä olet mielestäsi langennut jo liian monta kertaa? Tai ehkä olet langennut liian pahasti? Ehkä ajattelet, ettet pysty enää kohtamaan Jeesusta häpeäisi tähden? Mutta tiedätkö mitä? Juuri sinua Hän rakastaa ja juuri sinun syntisi Hän haluaa antaa anteeksi, tänään!

Älä pelkää heikkoutta

”Siksi iloitsen heikkoudesta…” (2. Kor. 12:10).

Taidamme itsekukin ajatella, että heikkous kuuluu uskon elämämme alkuvaiheisiin? Miellämme helposti uskossa kasvamisen tarkoittavan sitä, että heikkoutemme jää taka-alalle ja sijaan tulee vahvuus.

Apostoli Paavali joutui kokemaan toisenlaisen järjestyksen; hän oli ensin mielestään vahva ja onnistunut, vuosien myötä Kristuksen seurassa hänestä tuli heikko ja tarvitseva.

Me häpeämme omia heikkouksiamme ja haluaisimme piilottaa niitä toisilta. Heikkous tarkoittaa sitä, että en onnistu elämässäni niin kuin haluaisin enkä pysty olemaan se ihminen, joka toivoisin olevani. Heikkouden olemassaolo ja sen kokeminen painaa meitä alas ja synnyttää alamittaisuuden kokemuksen. Moni heikkoutensa tunnustava ajattelee olevansa myös yksin; toiset ovat vahvempia ja parempia. Tämän tähden moni jää pois seurakunnan yhteydestä.

Palaan vielä Paavaliin. Paavali ymmärsi kipeiden kokemustensa kautta, että raamatullinen kristillinen elämä ei ole sulaumaa ihmisen vahvuudesta ja Jumalan vahvuudesta. Hän ymmärsi, että Jumalan tarkoittama elämä toteutuisi vain seuraavan yhtälön kautta: Ihmisen heikkous yhdistettynä Kristuksen voimaan.

Heikkoja, ontuvia ja raajarikkoja me olemme kaikki. Emme sitä haluaisi myöntää, tahtoisimme nähdä heikkoutta vain toisissa. Mutta Jumala sallii meille joskus syviäkin epäonnistumisten kokemuksia, jotta kuviteltu vahvuutemme karisisi pois.

Vasta heikkoina ymmärrämme, että Jumalan armo on meille kaikki kaikessa. Vasta heikkoina tarvitsemme Kristusta olemaan meille kaikki se Elämä, jota kipeästi tarvitsemme.

Ehkä sinäkin itket omia heikkouksiasi ja syntisyyttäsi? Saat omistaa sen saman vastauksen, jonka Jumala antoi Paavalin itkuisiin pyyntöihin: ”Minun armoni riittää sinulle”.

Raajarikkoisten Jumala

”Ei – kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita.” (Luuk. 14: 13)

Jeesus opettaa näillä sanoillaan meitä huolehtimaan niistä, jotka jäävät yleisen huomion ja välittämisen ulkopuolelle. Hän kehottaa kristittyjä suuntaamaan rakkautensa ja tarmonsa yhteiskunnan vähäosaisten suuntaan. Miksi? Koska Jumala välittää juuri heistä.

Jeesuksen sanat saavat vahvan kaikupohjan Vanhasta Testamentista. Onko liioiteltua sanoa, ettei siellä ole kirjaa, missä tämä jumalallinen rakkaus ei tulisi näkyviin? Kolmiyhteinen Jumala rakastaa köyhiä, raajarikkoja ja kaikkia huono-osaisia.

Niin, Jumala näkee raajarikkojen elämän. Hän näkee päivittäisen kamppailun ja vaivan. Ja Hänen sydämensä sykkii lämpöä ja välittämistä.

Oletko sinä jollain tavalla raajarikko? Kenties raajasi ovat fyysisesti tallessa, mutta saatat kokea, että sisältäsi on jotain amputoitu? Jäät ehkä vailla ihmisten välittämistä, mutta Jumala kohdistaa huomionsa ja rakkautensa juuri sinuun.

Vaikka ihmiset jättäisivätkin yksin, Jumala tulee luoksesi. Kristus tahtoo lahjoittaa sinulle mitä syvällisimmän elämänyhteyden ja ystävyyden kanssaan. Silloin olet päässyt Jumalan järjestämiin juhliin.

timothee-magli-43919-unsplash

Lamput palamassa?

”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa.” (Luuk. 12: 35)

Jeesus kutsuu omiaan tinkimättömästi kristilliseen kilvoitteluun. Se tarkoittaa sitä, että otamme Jumalan Raamatussa ilmoitetun tahdon todesta. Kilvoittelu ilmenee sekä pyrkimyksenä tuntea kolmiyhteinen Jumala että sen seurauksena ilmenevänä hyvän tahtomisena toisille ihmisille.

Jeesus käytti vertauskuvaa palvelijasta, joka odotti isäntäänsä häistä lampun hohtaessa valoa. Isäntää tuli odottaa, sillä palvelija ei tiennyt, minä hetkenä hän palaisi kotiin. Jeesus siis kehoittaa meitä uutterasti toteuttamaan Jumalan tahtoa ja pyrkimään hyvään.

Meillä saattaa olla kiusaus ajatella, että kutsu kilvoitteluun, kasvuun ja pyhitykseen ei ole meitä varten, sillä olemme liian heikkoja. Saatamme heikkouden varjolla samalla kuitenkin pitää kiinni vääristä tavoistamme ja suosia niitä. Se ei ole todellista heikkoutta vaan vääränlaista vahvuutta.

Todellista heikkoutta on sen myöntäminen, ettei saa mitään hyvää aikaan ilman Jumalan myötävaikutusta. Se on sen ymmärtämistä, että Jumala saa aikaan oikeanlaisen kasvun ja myös tahton kristilliseen kilvoitteluun.

Annetaan siis Raamatun olla tinkimätön sanomassaan. Annetaan Jeesuksen sanojen kilvoittelusta ja ”valvomisesta” jäädä kaikumaan sydämemme kammioihin. Mutta samaan aikaan juostaan Hänen turviinsa ja luotetaan siihen, että Hän itse vaikuttaa meissä kaiken hyvän tahtonsa tapahtumisen.

Lamput palamassa tänäänkin – Jumalan sytyttämänä ja ylläpitämänä!