Matka kyynellaaksoon ja takaisin

”Onnellisia ne ihmiset, joiden voima on sinussa, joilla on sydämellään pyhät matkat!” Ps. 84:6

Sydämeni vavahtaa ajatellessani näitä sanoja ja niiden syvyyttä. Nopeasti luettuna ne tuntuisivat kertovan helposta elämästä ja vahvasta uskosta.

Tästä samasta asiasta Paavali kirjoitti satoja vuosia myöhemmin. Hän oli joutunut astumaan alas kyynellaaksoon oppiakseen tuntemaan Kristuksen voiman. Hän oli saanut armon ymmärtää, että todellisen Vahvuuden löytyminen tapahtuu oman heikkouden kautta.

Riisuttu ihminen. Siitä tässä jakeessa puhutaan. Sellaisesta ihmisestä, joka on joutunut riisuutumaan pois omasta voimastaan ja omista onnistumisistaan. Ei helpolla eikä omalla suostumuksella vaan lukemattomien kipeiden riisumiskoulujen kautta.

Riisuttuna ja tyhjänä ihminen uskaltaa nojata Jumalaansa tavalla, jota ei ennen tiennyt mahdolliseksi. Syntinen ihminen huutaa avukseen Vapahtajaansa ja syntyy ennennäkemätön kohtaaminen: syntinen ja pyhä ottavat toisensa omakseen.

Kun Kristus yksin jää yksin sielun tarttumapinnaksi – se on Raamatun todistus onnellisten ihmisten salaisuudesta. Heillä on mielessään pyhät matkat; heillä on jatkuva Rakastettunsa ikävä.

Kyynellaaksossa saatetaan viettää tovi jos toinenkin. Siellä saatetaan viettää kokonainen elämä. Mutta se on vain yksi näkökulma. Toinen näkökulma kertoo voimasta, lähteestä ja onnesta.

Heikoin lenkki?

Yleinen sananparsi kuuluu, että tietty ihmisryhmä on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Tätä sanontaa käytetään esimerkiksi työpaikoilla ja se taitaa joskus livahtaa mukaan myös Jumalan seurakuntaan.

Jumalan seurakunnassa riittää meitä heikkoja lenkkejä. Sinne mahtuu toisten ihmisten runtelemat, sielultaan rikotut ja ne, jotka eivät koskaan pääse ”vahvaksi”.

Jumalan seurakuntaan kuuluu meitä mielemme kanssa taistelevia, ihmisten kanssa epäonnistuvia, riippuvuuksien riepottelemia ja huonon osan saaneita ihmisiä.

Jumalan seurakunnassa armo saattaa vuotaa ovista ja ikkunoista sisään juuri heikkojen lenkkien seurauksena. Sillä Jumala on heidän kanssaan ja erityisellä sydämen rakkaudella hoitaa heitä.

Onko seurakunta siis yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki? Ei, seurakunnan vahvuus on aivan toisenlaista. Se on ylösnousseen Herran vahvuutta. Hän jakaa omia aarteitaan jokaiselle omalleen. Suurimman kunnian taitavat saada ne, jotka ovat jonossa viimeisenä. He saavat salattua mannaa.

Ole turvallisella mielellä ihmisten leimaama heikoin lenkki. Anna itkusi Jeesukselle, joka rakastaa sinua ja tahtoo kantaa häpeäsi. Hänen seurassaan saat olla todellinen Soihdunviejä seurakunnan sisällä ja sen ulkopuolella.

Ei voimaa ilman ristiä

”Mutta hän sanoi minulle: `Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa´ Sen tähden kerskaan mieluummin heikkoudestani, jotta Kristuksen voima lepäisi ylläni” (2. Kor. 12:9).

Paavali oli oppinut kipeiden kokemusten jälkeen hyvin tärkeän hengellisen periaatteen: voima kulkee aina yhdessä ristin kanssa. Hän oppi, ettei Jumala tee ihmisestä voimakasta, vaan heikon. Apostolina hän ei päässyt kohottautumaan toisten yläpuolelle, vaan heikkona hän sai yhä uudestaan lysähtää Ristin varaan.

Meillä on jatkuva vaara hamuta voimaa ilman ristiä. Voima edustaa kaikkea helppoa, jaloa, korkeaa ja ihailtavaa. Risti puolestaan puhuu jostain alentavasta, raskaasta, pimeästä ja meitä nöyryyttävästä asiasta. Haluaisimme sellaisen Jeesuksen, joka tarjoaisi meille voimaa ilman ristiä.

Emme saisi koskaan erehtyä katsomaan esillä olevia, lahjakkaita kristittyjä sillä kuvitelmalla, että he ovat toisia parempia tai pääsevät elämässä helpommalla. Ei, voima tulee aina ristin kanssa. Mitä suurempi kutsumus, sitä painavampi risti.

Risti pitää meidät toistemme tasalla ja tekee meistä nöyriä ja tarvitsevia. Huudamme kuin Paavali lisää voimaa ja anomme itkien vapautumista risteistämme. Mutta Jumala antaa meille Vapahtajan, jonka seurassa me saamme olla heikkoja ja puutteellisia.

Todellinen hengellinen voima on seurausta yhteydestä Herraan Jeesukseen Kristukseen. Me lujitumme Häneen monen elämän myrskyn seurauksena. Monien itkujen jälkeen mekin hyväksymme ristimme ja jopa voimme joskus Paavalin tavoin iloita niistä.

Älä siis enää ihmettele, että pyytämäsi voiman sijaan oletkin saanut ristin. Juuri ristissä on Jumalan voima. Mitä pienemmäksi kasvat, sitä suurempi Kristus mahtuu elämääsi.

Jumala on pelastajani

”Katso, Jumala on pelastajani. Minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistyslauluni. Hän tuli minulle pelastukseksi.” (Jes. 12:2)

Minä olin syntieni tähden kadotettu ja väärien valintojeni tähden särkynyt. Sinä tulit luokseni, otit kädestäni kiinni ja nostit minut pelastuksen kalliolle.

Olin pelokas ja turvaton. Olin hylätty, olin itsekin jo hylännyt itseni. Mutta Sinä levitit kätesi ympärilleni, Sinun sylisi antoi minulle turvan. Sinun rakkautesi karkoitti pelkoni, sinun vahvuutesi voitti huoleni.

Minä olin liian heikko korjatakseni itseäni. En osannut. Mutta Sinä tulit juuri silloin, kun olin huonoimmillani ja otit minun ongelmani itsellesi. Sinä hymyilit minulle kun kyynelin keräsin sirpaleitani, Sinun uskostasi minäkin sain uskon.

Sinä muutit sieluni laulun. Katsoin sivusta, mitä Sinä puolestani teit ja sisälläni syntyi uusi sävel.

Sinä löysit yhden kadotetun. Lupasit pitää minut turvassa ja kantaa minut perille. Sinä olet Jeesus minun Pelastajani.

Onnellisia ovat heikot kristityt

”Onnellisia ne ihmiset, joiden voima on sinussa, joilla on sydämellään pyhät matkat!” (Ps. 84:6)

Onnellisia ovat ne kristityt, jotka ovat tehty niin heikoiksi, etteivät he enää jaksa eteenpäin omin voimin. He eivät pysty luottamaan itseensä eivätkä selviä elämässään omilla kyvyillään.

Heitä on riisuttu monissa kipeissä laaksoissa, he ovat kulkeneet läpi paahtavien erämaiden, he ovat saaneet kokea itsessään olevien pistinten painavan itseään tomuun.

He ovat löytäneet voimansa Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Juuri heidän heikkoutensa on vienyt heidät todellisen Voiman äärelle.

He kulkevat kyynellaakson kautta, koska tie heikoksi käy monen kipeän luovutuksen ja menetyksen polkua. He ovat nähneet elämänsä ja maaperänsä olevan kuivaa ja karua, vailla kaivattua satoa. Mutta he eivät voineet edes aavistaa, että juuri kyyneleet olivat siunausten kanava.

Lähteiden maa on aina siellä missä ihminen turvautuu Herraan ja laittaa kaiken toivonsa Hänen varaansa. Siellä heikko ihminen nojaa Vapahtajaansa ja juuri silloin heikosta tulee vahva.