Armo ei ole lupa pahuuteen

On vaikeaa opettaa Jumalan täyttä ja kattavaa armoa ilman, että se ymmärretään lupalipuksi itsekkääseen elämään. Armolle ei saa laittaa ehtoja, koska muuten se menettää ainutlaatuisen voimansa. Jokainen ehto kääntää huomiomme ristillä riippuvasta Kristuksesta itseemme ja omiin pelastusmahdollisuuksiimme.

Mutta Jeesuksen julistuksessa oli voimakas kääntymisen tarve. Hän liitti evankeliumin eli ilosanoman ja kääntymyksen tarpeen yhteen – toista ei olisi ilman toista. Tästä asettelusta eri kirkkokunnat ovat vääntäneet ikuisuuksia ja samasta asiasta kristityt ovat valmiita lyömään toisiaan. Miten siis ymmärtää armo ja parannuksenteko?

Emme tarvitse armoa ellemme ymmärrä omaa syntisyyttämme ja tarvettamme kääntyä kohti Jumalaa. Jeesus osoittaa päättäväiset sanansa kohti meidän jokaisen omaa elämää – suunnan tulee muuttua itsekkäästä ja itserakkaasta elämästä kohti Jumalan tahtoa. On hyvä huomata, että meidän syntimme oikeasti satuttavat toisia.

Vain syntiset tarvitsevat armoa. Jeesus varoittaa armon ulkopuolelle jäävän niiden, jotka eivät tahdo luopua jumalanvastaisesta elämästään. Varoituksen sanat kuuluvat myös niille, jotka kuvittelevat olevansa riittävän kääntyneitä ja toisten yläpuolella – juuri he ovat vaarassa menettää koko kristinuskon ytimen. Itse pelkään kuuluvani molempiin ryhmiin, heitellen puolelta toiselle.

Riittääkö armo meille, jotka edelleen taistelemme syntiemme kanssa? Riittääkö se meille, jotka emme ole päässeet eroon ongelmistamme ja heikkouksistamme. Aivan varmasti riittää. Katso tänään Kristusta ristillä, kuolemassa sinun syntiesi puolesta. Siinä on Jumalan rakkauden mitta. Kristuksen yhteydessä meillä on jatkuva kääntymys ja armo.

the-crucifixion-of-christ.jpg

Voima keskellä heikkoutta

”Mutta hän on vastannut minulle: `Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa´Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.” (2. Kor. 12:9)

Ajattelemme luonnostamme, että saamme kokea Jumalan voimaa sitten, kun olemme itse ensin vahvoja ja onnistuneita. Kun ensin onnistumme kukistamaan syntimme ja harjoittamaan vahvaa hengellistä elämää, sitten saamme Jumalalta kaipaamaamme voimaa ja siunausta.

Raamattu osoittaa meille päinvastaista tietä. Se kertoo meille, että joka tahtoo lähemmäksi Kristusta, joutuu pienentymään. Se, joka tahtoo kokea Jumalan voimaa, saa kokea omaa heikkouttaan. Se, joka tahtoo päästä taivaallisiin korkeuksiin, se painetaan aina vain alemmas.

Paavali kutsui ennen Kristuksen kohtaamista itseään Saulukseksi, joka tarkoittaa ”suurta”.  Kristukseen tutustuttua hän käyttää itsestään mieluummin nimeä Paavali, joka tarkoitti suuren vastakohtaa eli pientä. Hän oli Jumalan kouluissa oppinut, että vain heikkona hän sai kokea Kristuksen voimaa. Vain silloin, kun häntä itseään siirrettiin lukuisien ahdistusten, kipeiden kokemusten ja pistinten kautta sivuun, vain silloin Kristus pääsi esiin. Paavali oppi läksynsä niin syvästi, että hän sanoi jopa mielistyneensä heikkouteen. Se on paljon sanottu.

Jos siis haluat kokea syvempää yhteyttä Kristukseen ja maistaa enemmän Hänen täyteyttään, sinuakin odottaa tämä sama tie. Risti tulee murtamaan sinunkin vahvuutesi ja hengellisen itseluottamuksesi. Se on todellinen kuoleman koulu mutta sen käyneet eivät vaihtaisi lopputulosta edes kaikkiin maailman aarteisiin. Ja kun olet tässä koulussa – ehkä tänään – jatka samassa luottamuksessasi Jumalaan, joka sinulla alussa oli. Niinä huolettomina päivinä. Tiedäthän, että olet hyvissä käsissä. Sinut tehdään heikoksi, jotta voisit elää Kristuksen voimasta.

Voimakeskella_DSC01976