Pyhitys yksinkertaisessa muodossa

”Nuo miehet ovat olleet aina meille hyviä” (1. Sam. 25: 15).

Mikä muutos olikaan tapahtunut kuukausien ja vuosien aikana niissä miehissä, jotka olivat tulleet hakemaan Daavidilta turvaa! 1. Samuelin kirjan luvussa 22 Raamattu mainitsee, että Daavidin luokse kerääntyi kaikenlaista ongelmaväkeä, niitä, jotka tarvitsivat olla piilossa menneisyytensä tähden. Ja muutamaa lukua myöhemmin samojen miesten käytös on suorastaan ihmeteltävän jaloa ja kaunista.

Pyhityksestä eli elämämme muuttumisesta Jumalan tahdon mukaiseksi tehdään joskus aivan liian vaikeaa. Erilaisten väkinäisten ja ihmisen tahtoa korostavien opetusten keskellä ei ole ihme, että moni painaa katseensa alas ja vetäytyy ahdistuneena sivuun.

Daavidin miesten muutoksen syynä oli se, että he olivat viettäneet aikaa johtajansa kanssa ja se vaikutti heihin. Daavid otti heidät vastaan avosylin, heidät, jotka olivat toisille kuin spitaalisia. Rakkaus ja johtajan esimerkki teki itsensä ympärillä pyörineistä ongelmakimpuista miehiä, jotka alkoivat huolehtia toisista.

Pyhitys on yksinkertaisesti sitä, että me tulemme ongelmiemme kanssa Jeesuksen luokse. Hänen avoin ja syleilevä rakkautensa houkuttelee meitä pysymään lähellä. Mitä enemmän uskallamme ottaa vastaan ehdotonta armoa, sitä enemmän meistä voi näkyä armoa ja myötätuntoa toisille.

Odota Jumalan aikaa

”Näethän nyt omin silmin, kuinka Herra antoi sinut tänään minun käsiini luolassa. Minua neuvottiin tappamaan sinut, mutta minä säästin henkesi ja sanoin: `Minä en ojenna kättäni herraani vastaan, sillä hän on Herran voideltu.´” (1. Sam. 24:11).

Kaiken ahdistuksen ja vaikean elämänvaiheen voisi päättää yhdellä päättäväisellä iskulla. Yhden päätöksen jälkeen kaikki olisi toisin. Ja eikö Jumala ollutkin samaa mieltä, koska hän oli johdattanut Daavidin vihollisen kuin kohtalon iskusta hänen luokseen?

Daavid tunsi kirjoitukset. Hän tiesi, mitä mieltä Jumala oli Hänen valitsemansa kuninkaan tappamisesta. Jossia ja muttia olisi riittänyt tukemaan kuninkuuden ottamista oman käden kautta. Daavid päätti kuitenkin odottaa Jumalan aikaa, vaikka se tarkoittaisi erämaavuosien jatkumista.

Miten vaikeaa onkaan odottaa Jumalan aikatauluja. Se vaatii lujaa uskoa siihen, että minulla on oikeasti Jumala, joka näkee elämäni ja toimii parhaakseni. Pitäisin mieluummin ohjakset käsissäni, koska se olisi turvallisempaa.

Jumalaa odotetaan monesti keskellä kuivaa erämaata tai vajonneena upottavaan suohon. Päivät tuntuvat seuraavan toisiaan vain auringonkierron määräämällä kaavalla. Entä, jos olen unohdettu ja minun pitää auttaa Jumalaa?

Joskus on aika toimia. Joskus on aika odottaa. Saul toimi, kun piti odottaa ja odotti kun piti toimia. Antakoon Jumala minulle ja sinulle viisautta toimia toisin. Ja mielenlaadun, joka nojaa kaikessa Vapahtajaan.

Kyseenalaista seuraa

”Hänen luokseen kokoontui myös kaikenlaista ahdingossa olevaa, velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä, ja hänestä tuli heidän päämiehensä.” (1. Sam. 22:2).

Daavidin uskollisin armeija ei ollut loistokasta väkeä. Johtaja asui itse erämaaluolassa ja veti seuraansa niitä, jotka olivat samoin pudonneet yhteiskuntaluokituksessa pohjalle.

Muistatko kuka toinen Raamatun henkilö houkutteli ympärilleen kyseenalaisessa maineessa olevia ihmisiä? Jeesushan se oli. Oikeaoppineet tuomitsivat hänen sosiaalisen elämänsä toteamalla, että hän seurusteli syntisten kanssa. He olivat oikeassa.

Sinä saatat olla tänään elämäsi kanssa heitettynä ulos palatsien loistosta. Ehkä olet ryöminyt omaan luolaasi ja pelkäät jääväsi yksin. Mutta kun silmäsi alkavat tottua uuteen tilanteeseen, huomaat luolassa olevan muitakin ihmisiä. Ehkä he avaavat kuluneet olkalaukkunsa ja tarjoavat sinulle leipää siitä vähästä, mitä heillä on.

Luolassa on omituinen odotuksen ja innostuksen ilmapiiri. Pian huomaat, että tulen äärellä on lämmittelemässä eräs Daavidin Poika. Hän katsoo sinua, uutta tulokasta, kysyvästi: ”Kelpaako minun ja näiden muiden seura sinulle.”

Jos tahdot jäädä, sinulle tarjotaan kaikki se, mitä Daavidin Pojalla on sinulle antaa. Se voi näyttää ensinäkemältä vähältä, mutta jospa tietäisit: Hän on matkalla Isänsä kotiin.

Jumalan johdatus ja kadonneet aasit

”Kerran Saulin isältä Kiisiltä katosi aasintammoja. Hän sanoi pojalleen Saulille: `Ota yksi palvelijoista mukaasi ja lähde etsimään aasintammoja´” (1. Sam. 9:3).

Miten Jumala johtaa elämääni? Johdattaako Hän minua hyvien suunnitelmiensa mukaan, vaikken koe mitään erityistä?

Saulista tuli ensimmäinen Israelin kuningas. Jumala oli ennen Saulin ”löytymistä” puhunut profeetta Samuelille, että tiettynä päivänä hänen luokseen tulisi mies Benjamin heimosta – tämä mies tulisi olemaan tuleva kuningas.

Saul oli autuaan tietämätön Jumalan suunnitelmista. Hän lähti liikkeelle täsmälleen Jumalan säätämänä ajankohtana, ei sen takia, että hän olisi kokenut Jumalan puhuvan. Ei, hänen isältään katosi muutama aasi ja Saulin isä käski poikansa etsimään niitä.

Aasien etsintäreissu toi Saulin ”yllättäen” Samuelin luokse ja niin Israelin ensimmäinen kuningas tuli valittua.

Miten Jumala siis johdattaa elämäämme? Joskus saamme selkeitä tienviittoja, joiden avulla on helppoa suunnistaa. Joskus aasit taas puhuvat, ne puhuvat arkisella tavallaan tavallisen elämämme keskellä. Aaseja seuratessamme yllätymme olevamme Jumalan suunnitelmien keskipisteessä; todellisuudessa siellä olemme aina olleetkin.