”Hänen luokseen kokoontui myös kaikenlaista ahdingossa olevaa, velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä, ja hänestä tuli heidän päämiehensä.” (1. Sam. 22:2).

Daavidin uskollisin armeija ei ollut loistokasta väkeä. Johtaja asui itse erämaaluolassa ja veti seuraansa niitä, jotka olivat samoin pudonneet yhteiskuntaluokituksessa pohjalle.

Muistatko kuka toinen Raamatun henkilö houkutteli ympärilleen kyseenalaisessa maineessa olevia ihmisiä? Jeesushan se oli. Oikeaoppineet tuomitsivat hänen sosiaalisen elämänsä toteamalla, että hän seurusteli syntisten kanssa. He olivat oikeassa.

Sinä saatat olla tänään elämäsi kanssa heitettynä ulos palatsien loistosta. Ehkä olet ryöminyt omaan luolaasi ja pelkäät jääväsi yksin. Mutta kun silmäsi alkavat tottua uuteen tilanteeseen, huomaat luolassa olevan muitakin ihmisiä. Ehkä he avaavat kuluneet olkalaukkunsa ja tarjoavat sinulle leipää siitä vähästä, mitä heillä on.

Luolassa on omituinen odotuksen ja innostuksen ilmapiiri. Pian huomaat, että tulen äärellä on lämmittelemässä eräs Daavidin Poika. Hän katsoo sinua, uutta tulokasta, kysyvästi: ”Kelpaako minun ja näiden muiden seura sinulle.”

Jos tahdot jäädä, sinulle tarjotaan kaikki se, mitä Daavidin Pojalla on sinulle antaa. Se voi näyttää ensinäkemältä vähältä, mutta jospa tietäisit: Hän on matkalla Isänsä kotiin.