Liian valmis käsikirjoitus

Työttömyys. Avioero. Syöpä. Hometalo. Läheisen kuolema. Ne ovat kaikki kuin lukuja elämämme käsikirjoituksessa, joita emme olisi siihen itse valinneet. Miksi hyvä Jumala sallii meille niin raskaita vaiheita ja vuosia?

Taidamme luontaisesti suunnitella oman käsikirjoituksen päätöskappaletta myöten. Ainakin tiedämme mitä osia siihen haluamme ja mitä emme missään nimessä valitse. Viemme Jumalalle luonnoksemme, jotta Hän laittaisi siihen hyväksyntänsä. Tai ehkä sallisimme Hänen tehdä pieniä muutoksia, ainakin jos ne yllättävät meidät iloisesti.

Useimmissa käsikirjoituksissa Jumalan rooli taitaa jäädä melko pieneksi? Ehkä olemme ajatelleet varata Hänelle esimerkiksi sunnuntaiaamuihin pienen puheenvuoron?

Kun elämä ei mene suunnitelmiemme mukaan, menemme Jumalan luokse pettyneinä ja hämmentyneinä. Miksi Hän ei siunaa elämäämme ja pidä sitä siinä kurssissa, minne haluamme sitä ohjata? Koska Hän haluaa olla elämässämme aktiivisemmin mukana ja saada suuremman roolin.

Onko Jumala siis lapsellinen tai mielivaltainen? Ei, vaan Hän on kirjoittanut meille kauniin käsikirjoituksen jo ennen syntymäämme. Kun viemme omat kirjoituksemme Hänelle, Hän tahtoo antaa meille oman vastaavansa. Ehkä olemme valmiit lukemaan sen kun joudumme pois mukavuusalueeltamme?

Olen aika varma, että Jumalan suunnitelmat elämämme suhteen ovat paremmat kuin omamme. Jos elämäämme sallitaan tukalia väliotsikoita, ne voivat olla ohjaamassa meitä suurenmoisiin päätössanoihin.

Jumala osoittaa tien

”Israelilaiset kulkivat Herran vuoren luota kolme päivänmatkaa, ja Herran liitonarkku kulki heidän edellään kolme päivänmatkaa etsien heille levähdyspaikat.” (4. Moos. 10:33)

Jumalan liitonarkun – eli Jumalan läsnäolon – piti matkata israelilaisten keskellä erämaavaelluksella. Nyt liitonarkku oli kuitenkin koko suuren joukon edessä ja vielä erikseen mainitaan, että Jumala näin etsi omalle kansalleen tarvittavat levähdyspaikat. Miksi tämä muutos suunnitelmiin?

Syynä oli ollut Mooseksen järkeily. Hän oli pyytänyt appensa poikaa Hoobabia matkaoppaaksi sanoen, että ”älä jätä meitä, sillä sinä tiedät, minne meidän on hyvä leiriytyä autiomaassa. Ryhdy meidän oppaaksi” (10:31).

Jumala taisi tulkita Mooseksen pyynnön epäluottamuslauseeksi ja niinpä seuraavassa luemme, että liitonarkku oli vastoin aikaisempia ohjeita joukon kärjessä.

Jumala kyllä kykenee ohjaamaan meidän elämäämme sielläkin, missä meidän kompassimme sekoavat. Hän ei tarvitse ohjeitamme eikä rinnalleen kanssaoppaita. Hän haluaa yksin olla meidän Jumalamme ja johdattajamme.

Vaikeissa erämaissa on siis parasta antaa Jumalan johtaa. Se ei tarkoita nääntymiskuolemaa, vaan Jumala löytää meille itsekullekin tarvittavat levähdyspaikat. Kun Hän saa olla meidän todellinen ja ainoa Jumalamme, turvamme ja apumme, silloin saamme olla todistamassa ihmettä; elämämme palaset loksahtelevat kohdalleen ja suunta on turvallisesti kohti Luvattua maata.

Tarpeelliset tarkastuskäynnit

”Jos ihmisen ihoon tulee nystyrä, hilseilevä ihottuma tai vaalea laikku ja se muuttuu hänen ihollaan spitaalitartunnaksi, hänet on vietävä pappi Aaronin tai jonkun hänen sukuunsa kuuluvan papin luo.” (3. Moos. 13:2)

Kolmas Mooseksen kirja kuvaa usean sivun verran erilaisia spitaalitapauksia. Spitaali on Raamatussa synnin vertauskuva ja siksi ohjeet ovat ajankohtaisia myös meille.

Lainaamassani tekstissä on epäselvää, sairastiko henkilö spitaalia vai oliko kyseessä esimerkiksi ihottuma. Huomaa, ettei silloin ohjeena ei ollut mennä lääkärin luokse, vaan papin.

Meidänkin elämässä on asioita ja tilanteita, joissa emme ole varmoja Jumalan tahdosta. Joidenkin asioiden kanssa joudumme miettimään, ovatko ne Jumalan tahdon vastaisia, eli syntiä. Mitä silloin on hyvä tehdä? Turvaudumme 3. Mooseksen kirjan ohjeeseen ja hakeudumme Ylimmäisen pappimme eli Jeesuksen seuraan.

Jeesukselle on hyvä kertoa kaikki ne asiat, joissa emme osaa itse tehdä päätöksiä tai joissa emme tiedä, mikä on oikea suunta. Daavidkin rukoilee Psalmeissa Jumalaa tutkimaan häntä ja johdattamaan hänet oikealle tielle.

Jeesus tietää meitä paremmin, mikä on meille hyväksi ja mikä taas on viemässä meitä umpikujaan. Umpikuja tarkoittaa usein kärsimystä syntiemme tähden. Kun annamme asiamme Hänelle, voimme olla varmoja, että Hän opastaa meitä ja kertoo, miten toimia.

Hänelle saa kertoa senkin, ettei haluaisi toimia oikein. Synti houkuttaa ja monesti olemme voimattomia niiden houkutusten edessä. Mutta turvautuessamme Jeesukseen, Hän itse vaikuttaa meissä oikeaa tahtomista ja hyviä valintoja.

Odottaminen palkitaan

”Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni.” (Ps. 40:2)

Elämässä tulee vastaan monia hetkiä ja tilanteita, joissa koemme, ettemme osaa toimia tai edetä oikein. Niissä hetkissä ymmärrämme oman rajallisuutemme. Silloin käännymme Jumalamme puoleen ja pyydämme Häntä avuksemme.

Mitä epätoivoisempi tilanteemme on, sitä kiihkeämmin huudamme Herraamme apuun. Monesti emme saa vastausta heti, vaan joudumme jäämään luottamuksen varaan; emme voi muuta kuin odottaa Jumalan murtautuvan elämämme keskelle ja osoittamaan voimansa.

Jos odotus kestää viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia, epäusko alkaa nostaa päätään. Odottamisen sijaan saatamme alkaa itse pelastaa itseämme ja sen seurauksensa monesti joudumme vain pahempaan pulaan.

Mitä Jumalan odottaminen käytännössä tarkoittaa? Se on sydämen rukousta Isälle: siinä kerromme tilanteemme Jumalallemme ja jäämme odottamaan Hänen vastaustaan. 

Älä ollenkaan epäile, etteikö vastaus tulisi. Jumala kuulee lastensa avunhuudot ja Hän jatkuvasti toimii heidän parhaakseen. Vastauksen pitkittymiselläkin on omat tarkoituksensa.

Daavidin todistus Jumalan toiminnasta on edelleen totta. Hän kumartuu puoleemme ja kuulee huutomme. Ja Hän toimii aina parhaalla tavalla ja oikeaan aikaan.

Luottamus on järkeilyä viisaampaa

”Mutta Jerobeam ajatteli: `Daavidin suku voi vielä päästä täällä valtaan. Jos kansa käy uhraamassa Herran temppelissä Jerusalemissa, se kääntyy taas sydämessään herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan puoleen. Sitten minut surmataan, ja kansa palaa Rehabeamin, Juudan kuninkaan luo´” (1. Kun. 12:26,27).

Juudan kuningas Rehabeam oli Salomon poika ja Daavidin pojanpoika. Rehabeamin hallintoajan alussa Juuda ja Israel erosivat toisistaan ja Jumala kutsui Jerobeamin 10 Israelin sukukunnan kuninkaaksi. Jumala lupasi Jerobeamin suvun pysyvän vallassa aina, jos Jerobeam palvelisi Häntä ja tottelisi Hänen käskyjään.

Mutta sitten alkoi Jerobeamin surullinen järkeily; Kun kerran kaikkien israelilaisten tuli mennä kohtaamaan Jumalaa Juudan alueella sijaitsevaan Herran temppeliin, tulisi tilanne ennen pitkää kääntämään koko kansan Juudan kuninkaan Rehabeamin puolelle. Sen sijaan, että Jerobeam olisi luottanut siihen Jumalaan, joka oli nostanut hänet kuninkaaksi ja vakuuttanut kuninkuuden myös säilyvän, hän yritti itse järkeillä ja selviytyä uhkaavalta vaikuttaneesta tilanteesta. Seuraukset olivat katastrofaaliset: Jerobeam teetti vastoin Jumalan selkeää kieltoa 2 kultaista sonnipatsasta ja kutsui israelilaiset palvomaan niitä. Tästä seurasi kova Jumalan tuomio, josta Jumala oli varoittanut jo Mooseksen aikaan Siinain liiton solmimisen yhteydessä: Kansa joutuisi pakkosiirtolaisuuteen pois omasta maastaan.

Jerobeamin toiminta ei ole poikkeavaa meidän jokaisen ajattelusta. Kun kohtaamme ratkaistavia asioita, haasteita ja ongelmia, me alamme helposti järkeilemään itse niihin ratkaisuja. Meidän on vaikeaa jättää asiamme Jumalan käsiin ja luottaa siihen, miten Hän on ennenkin meitä johtanut ja miten Hän tulisi johtamaan myös jatkossa. Ja kun kiirehdimme ratkaisuissamme, joudumme usein vielä pahempiin ongelmiin.

Jumala kaipaa meidän luottavan Häneen. Hän kaipaa, että kerromme asiamme, huolemme ja ongelmamme Hänelle ja luotamme, että Hänellä on vastaus ja ulospääsy jo valmiina.

Hyvä on myös muistaa, että Jumalan ohjaus ja vastaus ei ole milloinkaan ristiriidassa Raamatun kanssa.

On turvallista odottaa Jumalaa pitäen Raamatun opetukset mielessä.