Vain sananhelinää?

”Mutta profeetta Haggai ja profeetta Sakarja, Iddon poika, profetoivat Juudassa ja Jerusalemissa asuville juutalaisille Israelin Jumalan nimessä” (Esra 5: 1).

Ovatko Jumalan lupaukset vain sananhelinää? Mitä niillä on merkitystä, kun elämä jatkuu päivästä ja vuodesta toiseen pelkkänä selviytymistaisteluna?

Näitä kysymyksiä mietti varmasti pakkosiirtolaisuudesta palannut pieni juutalaisväestö. He olivat lähteneet yltäkylläisyyden keskeltä kohti luvattua mutta tuhottua kotimaata Jumalan lupausten saattelemana. He alkoivat rakentaa temppeliä mutta jo alun jälkeen he kohtasivat niin hirveitä vastuksia, että työt keskeytyivät lähes 20 vuodeksi.

Miksi Jumala ei raivannut esteitä pois? Miksei hän muuttanut olosuhteita ja hävittänyt painostavia vihollisia? Sen sijaan hän nosti apuun kaksi ihmistä, Haggain ja Sakarjan. Mitä he tekivät? He kertoivat kansalle Jumalan lupauksia.

Kansa alkoi vastustuksesta huolimatta uudelleen rakennustyöt. Jos he katsoivat olosuhteitaan, he lannistuivat, mutta jos he kuuntelivat Jumalan Sanaa, he jaksoivat jatkaa työtään.

Etkö huomaa tässä Jumalan toimintamallin? Hän vahvistaa meitä Sanallaan, Raamatulla. Kun me opimme pitämään Raamatun totuuksia myrskyjä vahvempana ankkurina, löydämme levon.

Jumala lähettäköön tänään uuden Haggain lohduttamaan sinua Jumalan lupausten todellisuudesta.

Alttarit kuntoon!

”Seitsemännen kuun ensimmäisestä päivästä alkaen he uhrasivat polttouhreja Herralle, vaikka temppelin perustusta ei vielä ollut laskettu” (Esra 3: 6).

Pakkosiirtolaisuuden jälkeen tuli aika rakentaa Jerusalemin muurit ja Herran temppeli. Sitä ennen ylipappi Joosua rakennutti kuitenkin alttarin. Kansa alkoi uhraamaan Jumalan säätämiä uhreja vaikka ympärillä oli pelkkää tuhoa.

Sydämen alttari on hyvä laittaa kuntoon aina ensin. Voi olla, että elämässä olisi paljon muutakin rakennustyötä vaativaa, mutta kannattaa aloittaa Jumalan valtakunnalla. Kaikki muu on sen seurausta.

Risti on kristittyjen alttarin perusta. Ristin luokse saa ja tulee hakeutua silloin, kun seinät ympäriltä ovat sortuneet. Viivy tällä alttarilla usein, se julistaa elämääsi uutta alkua ja toivoa.

Silloin kun et tiedä, mitä reikää lähtisit paikkamaan uppoavassa veneessäsi, hiljenny sydämesi alttarille ja uhraa Jeesukselle itkusi ja toiveesi. Ne ovat Hänelle mieluisia uhreja.

Uskallatko luottaa?

”Minua näet hävetti pyytää kuninkaalta sotaväkeä ja ratsumiehiä puolustamaan meitä vihollisia vastaan, koska olimme sanoneet kuninkaalle: `Meidän Jumalamme hyvä käsi on kaikkien niiden yllä, jotka etsivät häntä, mutta hänen voimansa ja vihansa on kaikkia niitä vastaan, jotka hylkäävät hänet.´” (Esra 8: 22).

Juutalainen Esra oli päässyt Persian kuninkaan Artahsastan hovin suosioon. Hän opiskeli pakkosiirtolaisuuden aikana Mooseksen kirjoja ja hänestä huokui taivaallinen viisaus.

Esra oli uskaltautunut puhumaan kuninkaalle juutalaisten Jumalasta, jota tämä oppi kutsumaan nimellä taivaan Jumala. Jotakin Esran opetuksessa ja olemuksessa oli niin houkuttavaa, että kuningas lähetti hänet Jerusalemiin varmistamaan pakkosiirtolaisuudesta palanneen jäännöksen hengellistä elämää.

Esra oli opettanut, että Jumala kykeni pitämään huolta niistä, jotka Häneen turvautuivat. Opetusta seurasi testi. Olisivatko sanat totta? Esra lähetettiin neljän kuukauden vaaralliselle matkalle. Jos hän pyytäisi kuninkaalta sotilaallista saattuetta, hänen uskonlujuutensa osoittautuisi sananhelinäksi.

Esra kääntyi Jumalansa puoleen ja päätti luottaa. Jumalan lupauksilla täytyi olla katetta. Ja niillä oli.

Jumala on luvannut huolehtia sinustakin. Uskallatko luottaa?

Näyn kantajat tarvitsevat tukea

”Silloin Serubbaabel, Seltielin poika, ja Jeesua, Joosadakin poika, ryhtyivät rakentamaan Jumalan temppeliä Jerusalemissa. Heidän kanssaan olivat Jumalan profeetat, jotka tukivat heitä.” (Esra 5:2)

Pakkosiirtolaisuuden jälkeen pieni kansanjoukko palasi kotimaahansa ja alkoi rakentamaan jälleen Herran tuhottua temppeliä. Hankkeen johdossa oli paluumuuttajien päämies Serubbaabel ja ylipappi Jeesua (tai Joosua, Sak. 3:1).

Lupaavan alun jälkeen vastustusta nousi alueella asuvan sekakansan joukosta ja lopulta vastustus nousi niin kovaksi, että temppelihanke jouduttiin keskeyttämään.

Silloin astuivat kehiin Jumalan profeetat Haggai ja Sakarja – meille on säilynyt Raamattuun heidän sanomansa. He lohduttivat Serubbaabelia, Joosua ja kansaa jatkamaan Jumalan antaman näyn ja kutsumuksen toteuttamista vastustuksesta ja mahdollisista vaaroista huolimatta. He auttoivat rakentajia katsomaan Kutsujaansa sen sijaan, että he lannistuisivat katsoessaan olosuhteisiin.

Me kristityt tarvitsemme tänäänkin toistemme rohkaisua. Joidenkin tehtävänä on rakentaa, toisten pitää rakentajia pystyssä. Jokaisella on oma paikkansa.

Jatka siis rohkeasti oman näkysi toteuttamista. Eteesi tulevat esteet eivät kerro mitään onnistumisen mahdollisuuksista. Anna kutsumuksesi Jumalalle ja Hän toteuttaa kauttasi oman suunnitelmansa.

Kauhun lamauttama

”Tämän kuullessani minä repäisin vaatteeni, raastoin hiuksiani ja partaani ja lyyhistyin maahan kauhun lamauttamana.” (Esra 9: 3)

Yksi ihminen voi muuttaa maailmaa. Yhden ihmisen Jumalan nälkä ja pyhyyden kaipaus voi olla viemässä toisiakin Jumalan läheisyyteen.

Pappi Esra oli Jumalan lain tuntija ja toimi pakkosiirtolaisuuden aikana Persian kuninkaan Artakserkseen hovin palveluksessa. Hän oli saanut kuninkaan luottamuksen ja arvostuksen Jumalan lain tuntemisellaan ja sen esille tuomisellaan. Tästä syystä hän sai luvan lähteä toveriensa kanssa takaisin yli 70 vuotta aikaisemmin hävitettyyn Jerusalemiin. Hieman aikaisemmin muutama kymmenentuhatta israelilaista oli jo tehnyt paluun ja aloittanut temppelin uudelleenrakentamisen. Jumalan Esralle antama tehtävä oli varmistaa, että kaikki oli hyvin ja että laki tunnettiin ja sitä noudatettiin.

Jerusalemiin tultuaan Esra sai kuulla hänelle järkyttävän tiedon: kansa oli jälleen rikkonut Jumalan lakia ja alkanut seka-avioitumaan ympärillä olevan kansan kanssa. Jumala oli sen kieltänyt, koska se aiheuttaisi epäjumalanpalvelusta. Niin aikaisemmat sukupolvet olivat tehneet ja siksi Jumala oli joutunut siirtämään heidät pakkosiirtolaisuuteen, kauaksi omasta maastaan.

Miten suhtautua kristikansan maallistumiseen? Miten suhtautua toisten vääriin elämäntapoihin? Pappi Esrassa näemme tästä hyvän esimerkin. Häneen sattui kansansa synnit niin kipeästi, että hän lyyhistyi maahan kauhuissaan. Huomaa tämä: Esra rakasti kansaansa ja otti omille harteilleen sen harharetken. Hän ei alkanut huudella tuomion sanoja. Hänen ei tarvinnut sanoa mitään – kansa kerääntyi tämän surun murtaman miehen ympärille (9:4).

Sitten Esra alkaa vuodattaa sydämensä murhetta Jumalalleen. Tärkeää on huomata, että hän tunnustaa kansan synnit ”meidän synteinä”. On sanottu, että toisten elämään voi ottaa kantaa sen mitan mukaan, miten heitä rakastaa. Rakkaus osaa laskeutua alas toisten epäonnistumisiin ja sen tuomiin kärsimyksiin sekä löytää tien vaikuttaa. Kun ihmisiä kohdataan Jumalan antama ”taakka” sisimmässä, silloin heitä lähestytään samalta tasolta tai jopa alhaalta käsin. Esran tapauksessa sellainen lähestymistapa sai aikaan hengellisen herätyksen ja puhdistautumisen. Mitähän se toisi tänään tullessaan?

tummatpilvet2_DSC05473