Raamattu huokuu lohdutusta

”Ellei sinun opetuksesi olisi ollut ihastukseni, olisin menehtynyt kurjuuteeni” (Ps. 119:92).

Jumala ilmoittaa Raamatussa olevansa lohdutuksen Jumala. Paavali kirjoittaa toisessa Korinttilaiskirjeessä, että niin kuin ahdistukset ovat elämässämme joskus yli voimien käyviä, samoin on myös Jumalan lohdutus tuntuvaa ja todellista.

Miten Jumala jakaa lohdutustaan? Hänellä on varmasti lukemattomia erilaisia tapoja ja Hän osaa kohdata meitä juuri sillä tavalla, miten me Häntä tarvitsemme.

Yksi Jumalan vahvimmista lohdutuksen väylistä on Hänen valmistamansa Raamattu. Raamattu huokuu lohdutusta.

Raamattu lohduttaa kahdella tapaa. Toisaalta saamme lohtua lukiessamme Jumalan ihmisistä, jotka näyttävät olevan Raamatun sivuilla monesti samanlaisessa kurimuksessa kuin mekin. Esimerkiksi Psalmien kirjaan mahtuu koko ihmisen tunnekirjo. Sitä lukiessa ahdistunut ihminen saattaa huomata rukoilevansa samassa tunnetilassa kuin psalmien kirjoittajat ja käyttävänsä aivan samoja sanoja.

Toisaalta Raamattu lohduttaa myös sen kautta, että sen sivuilta Pyhä Henki vahvistaa meitä sisäisesti. Raamatun kautta ihminen kohtaa Jumalaa ja siinä kohtaamisessa ahdistunut ja väsynyt Jumalan lapsi otetaan Isän syliin.

Psalmin 119 kirjoittaja toteaa, että ilman Raamattua hän olisi menehtynyt kurjuuteensa. Se on monen kokeneen kristityn todistus.

Etsi siis itsellesi sopiva rauhallinen hetki ja avaa oma Raamattusi. Pyydä Jumalaa puhumaan sinulle Sanansa kautta. Saat kokea ihmeellistä lohdutusta.

Poista peite silmiltäni

”Poista peite silmiltäni, jotta voin katsella opetuksesi ihmettä” (Ps. 119:18).

Raamattu on ihmeellinen kirja. Se kertoo millainen Jumala on, se kuvaa kolmiyhteisen Jumalan ja Häneen luottavien ihmisten yhteistä elämää. Raamattu sisältää elämälle välttämättömät ja sen rajoja suojelevat säännöt ja ohjeet.

Raamatussa on satoja lupauksia, jotka Jeesukseen Kristukseen uskova saa ottaa omakseen. Niihin lupauksiin kannattaa tarttua silloinkin, kun muu elämä ei kanna; Jumalan lupaukset eivät voi pettää.

Raamattu on kuitenkin enemmän kuin sen sisältämät lupaukset ja ohjeet. Se pitää sisällään jumalallisen elämän. Daavid rukoili, että Jumala ottaisi peitteen pois hänen silmiltään, että hän voisi katsella Raamattua Jumalan antaman näkökyvyn mukaan. Daavid halusi katsella Raamatun välityksellä Jumalaa.

Mekin tarvitsemme Pyhän Hengen antamaa näkökykyä. Tarvitsemme Hänen antamaa innoitusta Raamatun avaamiseen ja sisäistä ymmärrystä sen moninaiseen sisältöön.

Kun Pyhä Henki avaa meille Raamattua, se muuttuu meille elämäksi. Olemme tekemisissä itsensä Jumalan kanssa. Silloin erämaa muuttuu ihanaksi keitaaksi.

Hengelliset vitamiinit

”Silloin Herra sanoi Moosekselle: `Minä annan sataa teille leipää taivaasta Kansa menköön kunakin päivänä keräämään sen päivän tarpeisiin. Näin minä koettelen sitä, vaeltaako se minun opetukseni mukaan vai ei´” (2.Moos. 16: 4).

Viimeisen vuosikymmenen aikana on kiinnitetty paljon huomiota tarvittavien vitamiinien saantiin. Asiantuntijoiden mukaan elimistön tulisi saada riittävä määrä erilaisia vitamiineja, muuten uhkaa jonkinlainen puutos ja poikkeava olotila.

Jumala on antanut meille myös hengelliset vitamiinit. Meissä on osa, jota Raamattu kutsuu mm ”sisäiseksi ihmiseksi”, se tarvitsee Jumalalta tulevaa ravintoa. Jos sisäinen ihmisemme joutuu puutostilaan, koko olemuksemme kokee epätasapainoa. Joskus totumme epätasapainoomme niin, ettemme osaa määritellä ongelmamme syytä; saatamme etsiä tasapainoa vääristä asioista?

Israelin kansa sai Jumalan antamaa leipää – mannaa – joka päivä tarvittavan määrän. Jokaisena päivänä tuli kerätä tarvittava määrä – tämän päivän manna ei auttanut huomenna.

Jeesus sanoi olevansa mannan täyttymys, todellinen Elämän leipä. Häntä syömällä – Häneen uskomalla – me saamme iankaikkista ruokaa.

Me tarvitsemme Jeesus -ruokaa joka päivä. Eilisen kokemukset ja Raamatusta saatu ravinto eivät riitä tähän päivään.

Meidän sisäinen ihminen tarvitsee kuulla ilosanomaa, evankeliumia päivittäin. Jumala tahtoo Henkensä kautta tarjota sitä meille erilaisia kanavia pitkin.

Ajattele, kuinka lempeästi ja samalla vaativasti isä opastaa lapsiaan syömään aamiasta ennen kouluun lähtöä. Isä tietää, että tyhjä vatsa muuten häiritsee päivän askareita. Samalla tavalla Taivaan Isä tahtoo ravita meitä Raamatun kautta. Hän houkuttelee meitä avaamaan Raamattumme ja seurustelemaan kanssaan.

Lempeää erimielisyyttä

”Vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä. Sinähän tiedät, että ne synnyttävät riitoja. Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikille, kyetä opettamaan ja kärsimään vääryyttä.” (2. Tim. 2:23-24)

Kristikunta on hyvin haluttomasti totellut Paavalin opetusta Timoteukselle hänen viimeisessä kirjeessään. Lempeys on ollut usein kaukana, kun on väitelty oman näkemyksen ja tunnustuksen paremmuudesta. Monesti ”opillinen totuus” on otettu vain keppihevoseksi, jolla lihallinen viha ja ylpeys pääsevät purkautumaan.

Paavali opetti, että riidat koituvat kuulijoiden turmioksi (2. Tim. 2:14). Oman lihallisuuden ja oikeassa olemisen vimmassa Kristuksen rakkaus katoaa ja kuulijoille jää pelkkä irvokas uskonnollinen fanaattisuus.

Raamatun totuutta pitää kuitenkin pitää rohkeasti esillä ja harhaoppeja vastaan tulee kyetä nousemaan vastarintaan. Mutta järjen tieto ei riitä, mukana pitää olla Kristuksen valtaama sydän.

Monet Raamattuun vetoavat väittelyt päättyvät siihen, että jotkut jäävät nuolemaan kipeätä haavojaan. Sanoilla osataan satuttaa ja lyödä, myös kristillisissä piireissä.

Lempeä väittely on vaikeaa siksi, että se on meidän luonteemme vastaista. Mutta juuri siellä, missä rakastetaan ja hellästi ohjataan sekä itseä että toisia, siellä Jumalan Henki vaikuttaa.