On aika etsiä Jumalaa

”Sydämeni vetoaa sinun sanaasi: `Etsikää minun kasvojani. ´Herra, minä etsin sinun kasvojasi” (Ps. 27:8)

Olemmeko me kesyttäneet Jumalan? Olemmeko oppeinemme ja kirjoinemme selittäneet Hänet niin puhki, ettei Hän ole meille enää muuta kuin kaunis laulu 70-luvulta?

Jumalan tunteneet ihmiset ovat aina kokeneet, etteivät ole perillä. He ovat löytäneet Jumalan ja silti heidän sisällään on ollut polttavan tulen kaltainen tunne siitä, että he ovat olleet vasta täyttymyksen ensimmäisellä portaalla.

Halu etsiä Jumalaa tulee siitä merkillisestä ja sielun jäytävästä aavistuksesta, että Jumalalla on enemmän annettavaa, kuin missä me nyt olemme. Hänellä on enemmän hyviä lahjoja ja ennenkaikkea: Hän itse on etsimisen arvoinen.

Kun jano sammuu, emme suinkaan ole ryystäneet Jumalaa tyhjäksi vaan olemme eksyneet väärän lähteen luokse. Väärä juoma antaa hetken humauksen mutta jättää loppumauksi tyhjyyden, pelon ja levottomuuden.

On aika etsiä Jumalaa. Maailma järkkyy, elämä järkkyy ja sydän vapisee – juuri silloin on aika lähteä löytöretkelle. Kartta on kirjahyllyissämme ja opas sisällämme kuiskaa: ”Eikö jo mentäisi?”

Täyttymyksen ruokaa

”Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää. Hän antoi sinulle syötäväksi mannaa, jota et tuntenut eivätkä isäsikään tunteneet. Näin hän teki sinulle tiettäväksi, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan hän elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Herran suusta” (5. Moos. 8:3).

Jeesus käytti viidettä Mooseksen kirjaa taistelussa Paholaista vastaan. Hän kieltäytyi muuttamasta kiviä leiviksi toteamalla, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.

Tämä ihmeellinen ruoka alkaa yleensä maistua vasta sitten, kun joudun näkemään nälkää. Siksi Mooses puhuu Jumalan nöyryyttävästä oppikoulusta. Muiden täyttymysten tyhjentyessä sisimpäni voi avautua aivan uudenlaiselle todellisuudelle.

Raamattu on kokonaisuudessaan Jumalan suusta lähtenyttä. Sanoissa on läheisyyden lupaus. Kun olen tekemisissä Raamatun kanssa, Jumala on lähellä.

Raamattu on loputon ruokavarasto. Se odottaa nälkäisiä kristittyjä avaamaan pariovet ja nauttimaan antimista.

Paholainen jatkaa edelleen samoja metkujaan. Se pyrkii kääntämään huomiomme kiviin ja leipiin. Saakoon Jumala ohjata meidät todellisen täyttymyksen äärelle.

Vain sananhelinää?

”Mutta profeetta Haggai ja profeetta Sakarja, Iddon poika, profetoivat Juudassa ja Jerusalemissa asuville juutalaisille Israelin Jumalan nimessä” (Esra 5: 1).

Ovatko Jumalan lupaukset vain sananhelinää? Mitä niillä on merkitystä, kun elämä jatkuu päivästä ja vuodesta toiseen pelkkänä selviytymistaisteluna?

Näitä kysymyksiä mietti varmasti pakkosiirtolaisuudesta palannut pieni juutalaisväestö. He olivat lähteneet yltäkylläisyyden keskeltä kohti luvattua mutta tuhottua kotimaata Jumalan lupausten saattelemana. He alkoivat rakentaa temppeliä mutta jo alun jälkeen he kohtasivat niin hirveitä vastuksia, että työt keskeytyivät lähes 20 vuodeksi.

Miksi Jumala ei raivannut esteitä pois? Miksei hän muuttanut olosuhteita ja hävittänyt painostavia vihollisia? Sen sijaan hän nosti apuun kaksi ihmistä, Haggain ja Sakarjan. Mitä he tekivät? He kertoivat kansalle Jumalan lupauksia.

Kansa alkoi vastustuksesta huolimatta uudelleen rakennustyöt. Jos he katsoivat olosuhteitaan, he lannistuivat, mutta jos he kuuntelivat Jumalan Sanaa, he jaksoivat jatkaa työtään.

Etkö huomaa tässä Jumalan toimintamallin? Hän vahvistaa meitä Sanallaan, Raamatulla. Kun me opimme pitämään Raamatun totuuksia myrskyjä vahvempana ankkurina, löydämme levon.

Jumala lähettäköön tänään uuden Haggain lohduttamaan sinua Jumalan lupausten todellisuudesta.

Raamattu huokuu lohdutusta

”Ellei sinun opetuksesi olisi ollut ihastukseni, olisin menehtynyt kurjuuteeni” (Ps. 119:92).

Jumala ilmoittaa Raamatussa olevansa lohdutuksen Jumala. Paavali kirjoittaa toisessa Korinttilaiskirjeessä, että niin kuin ahdistukset ovat elämässämme joskus yli voimien käyviä, samoin on myös Jumalan lohdutus tuntuvaa ja todellista.

Miten Jumala jakaa lohdutustaan? Hänellä on varmasti lukemattomia erilaisia tapoja ja Hän osaa kohdata meitä juuri sillä tavalla, miten me Häntä tarvitsemme.

Yksi Jumalan vahvimmista lohdutuksen väylistä on Hänen valmistamansa Raamattu. Raamattu huokuu lohdutusta.

Raamattu lohduttaa kahdella tapaa. Toisaalta saamme lohtua lukiessamme Jumalan ihmisistä, jotka näyttävät olevan Raamatun sivuilla monesti samanlaisessa kurimuksessa kuin mekin. Esimerkiksi Psalmien kirjaan mahtuu koko ihmisen tunnekirjo. Sitä lukiessa ahdistunut ihminen saattaa huomata rukoilevansa samassa tunnetilassa kuin psalmien kirjoittajat ja käyttävänsä aivan samoja sanoja.

Toisaalta Raamattu lohduttaa myös sen kautta, että sen sivuilta Pyhä Henki vahvistaa meitä sisäisesti. Raamatun kautta ihminen kohtaa Jumalaa ja siinä kohtaamisessa ahdistunut ja väsynyt Jumalan lapsi otetaan Isän syliin.

Psalmin 119 kirjoittaja toteaa, että ilman Raamattua hän olisi menehtynyt kurjuuteensa. Se on monen kokeneen kristityn todistus.

Etsi siis itsellesi sopiva rauhallinen hetki ja avaa oma Raamattusi. Pyydä Jumalaa puhumaan sinulle Sanansa kautta. Saat kokea ihmeellistä lohdutusta.

Poista peite silmiltäni

”Poista peite silmiltäni, jotta voin katsella opetuksesi ihmettä” (Ps. 119:18).

Raamattu on ihmeellinen kirja. Se kertoo millainen Jumala on, se kuvaa kolmiyhteisen Jumalan ja Häneen luottavien ihmisten yhteistä elämää. Raamattu sisältää elämälle välttämättömät ja sen rajoja suojelevat säännöt ja ohjeet.

Raamatussa on satoja lupauksia, jotka Jeesukseen Kristukseen uskova saa ottaa omakseen. Niihin lupauksiin kannattaa tarttua silloinkin, kun muu elämä ei kanna; Jumalan lupaukset eivät voi pettää.

Raamattu on kuitenkin enemmän kuin sen sisältämät lupaukset ja ohjeet. Se pitää sisällään jumalallisen elämän. Daavid rukoili, että Jumala ottaisi peitteen pois hänen silmiltään, että hän voisi katsella Raamattua Jumalan antaman näkökyvyn mukaan. Daavid halusi katsella Raamatun välityksellä Jumalaa.

Mekin tarvitsemme Pyhän Hengen antamaa näkökykyä. Tarvitsemme Hänen antamaa innoitusta Raamatun avaamiseen ja sisäistä ymmärrystä sen moninaiseen sisältöön.

Kun Pyhä Henki avaa meille Raamattua, se muuttuu meille elämäksi. Olemme tekemisissä itsensä Jumalan kanssa. Silloin erämaa muuttuu ihanaksi keitaaksi.