Pimeydessäkin Sinä olet

”Tämä tieto on minulle ylen ihmeellinen, niin korkea, etten voi sitä käsittää” (Ps. 139:6).

Lannistuminen ja kiitos voivat olla samassa kiitävässä hetkessä. Toivottomuus ja toivo kohtaavat toisensa kolikon reunalla.

”Pimeys peittäköön minut” on monen huokaisu. Valoa on toivottu niin pitkään että pimeyteen alkaa tottua. Se tuntuu turvalliselta.

Vain vuosia pimeydessä olleet saavat ihmeellisen ymmärryksen: Jumalalla on käytössään pimeänäkökiikarit. ”Sinun silmäsi näkivät minut.” Ja yhä näkevät. Valossa ja pimeässä. Toivossa ja toivottomuudessa. Ilossa ja itkussa.

3 kommenttia artikkeliin “Pimeydessäkin Sinä olet”

  1. Psalmi 139:12: ”Vaikka sanoisin: »Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon», sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.”
    Iän ja ikävien kokemusten myötä, olo käy raskaaksi ja näkö heikkenee – mutta saan lohduttautua näillä sanoilla! Taivaan Isällä on superkiikarit? ja Jeesus valaisee synkimmänkin päivän ja sydämen!?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *