Kategoria: Evankeliumi Markuksen mukaan

Eikö ole aika monia ajatuksia herättävä otsikko? Ällistyttävä oli myös erään kaikin puolin elämältä hyvää saaneen nuoren miehen ja Jeesuksen kohtaaminen lähellä olleiden opetuslasten silmin katsottuna.

Nuori mies tuli toiveikkain mielin kysymään Jeesukselta pelastuksen ABC-käyttöohjekirjaa ja sai vastauksen, joka edelleen lyö meitä lukijoita päähän kuin puinen kaulin. Ja kunpa Jeesuksen vastaus olisikin ollut vain skryptisen vaikeaselkoinen, mutta Hän meni vielä lisäämään: ”Miten vaikeaa onkaan paljon omistavan päästä Jumalan valtakuntaan” (Mark. 10: 23). Ei ihme, että opetuslapset viittoilivat jatkokurssin tarvetta.

Olen lukenut aikamoisen pinon selityksiä tapauksen tekemiseksi järkeväksi. Mutta en silti voi välttyä ajatukselta, että Jeesuksen sanat nasahtavat kohdalleen juuri meille, länsimaiseen hyvinvointiin tottuneille aivan sellaisina kuin ne sanottiin. Rikkaiden on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan.

Mutta ei asia toki ole niin yksinkertainen. Tiedämmehän vaikka Daavidin maallisen rikkauden ja sen, kuinka syvä rakkaussuhde hänellä oli Jumalan kanssa. Mitä Jeesus siis tarkoitat?

Omistaa voi monella tavalla. Raha on omistamisen yksi, ehkä näkyvin muoto. Jos elämä on pelkkää iloa ja täyteyttä, Jumala tahtoo jäädä hyvien aikomustenkin jälkeen kulissiksi ja ”Vapaudut vankilasta” -kortiksi?

Jeesus mullisti opetuksellaan käsitykset autuaista ihmisistä. Hän todella julisti onnellisiksi sekä rahallisesti (Luuk), että hengellisesti (Matt) köyhät.

Köyhän onni on seurausta suhteesta Jumalaan – juuri köyhyys pakottaa ihmisiä hakeutumaan suojaan, jota rikkaiden ei tarvitse koskaan etsiä. Juuri köyhät saavat lohdutusta, josta eivät voisi omata mitään kokemusta, elleivät olisi niin puutteellisia.

Tarvitseeko meidän siis etsiä köyhyyttä? Ei. Mutta ehkä Jeesus sanoisi meille tähän päätteeksi jotain seuraavaa: ”Älä anna kenenkään sanoa sinulle olevasi huono-osainen. Sinulla on vähemmän jotain, mistä iloita, jotta saisit enemmän jotain, mikä toisilta puuttuu. Puutteesi on suurin rikkautesi.”

Köyhyyttä ei siis tarvitse etsiä. Mutta kun sinua riisutaan omistamisesta, sellaisesta, joka on ehkä lähi-ihmisillesi itsestäänselvää, älä pelkää olevasi Jumalan käden ulottumattomissa. Saatat olla lähempänä kuin uskotkaan.

”Hän otti ylös ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ne. Sitten hän mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen, jotta jakaisivat ne kansalle.” (Mark. 6:41)

Opetuslapset taisivat olla huolissaan eväistään. He olivat keskellä ei-mitään ja heillä oli juuri ja juuri itselleen varattuna riittävä määrä ruokaa. Sitten Jeesus otti ruuat itselleen, alkoi murtaa leipiä ja kaloja ja opetuslasten piti viedä niitä toisille.

Ajattele: opetuslasten käsissä oli se määrä ruokaa, jonka he itse olisivat tarvinneet. Voimme vain arvailla, mitä mutinaa he mielessään kävivät läpi, ennen kuin tajusivat antamisen salaisuuden. Jos opetuslapset eivät olisi antaneet omista vähintä eväistään muille, he eivät ehkä olisi saaneet olla mukana tässä huikeassa kokemuksessa.

Sama jakamisen ihme on edelleen voimassa. Jumala kutsuu meitä laittamaan eteenpäin – antamaan toisille – sitä, mitä Hän on meille antanut. Emme haluaisi niin tehdä, kun järkemme sanoo, että antaessamme meillä on aikaisempaa vähemmän. Mutta Jumalan kanssa asia on toisin: mitä enemmän annamme itsestämme Hänelle ja toisille ihmisille, sitä enemmän saamme itsekin.

Opetuslapset valittivat, että heillä oli liian vähän annettavaa. Niin mekin teemme. Mutta eihän Jumala ole koskaan tarvinnut meidän varojamme, palveluksiamme tai tekemisiämme. Me sen sijaan saamme antaessamme vähästämme olla mukana Jumalan suuressa ihmeessä.