Köyhien ja rikottujen Jumala

”Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa” (Ps. 22: 25). Psalmissa 22 kuvataan Kristuksen kärsimyksiä ja kokemuksia ristillä kuolinkamppailussa ja sen jälkeen. On hurjaa ajatella, että kolmiyhteinen Jumala ikäänkuin kysyy itseltään: ”Olethan Sinä todella niin armollinen ja huolehtiva, kuin olemme yhdessä luvanneet?” Jeesus joutuiContinue reading ”Köyhien ja rikottujen Jumala”

Rohkeita askeleita!

”Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen…” (Hebr. 4: 16). Kyllä yhden hairahduksen vielä ymmärtäisi, ehkä toisenkin. Vielä kolmannen kera voisi mennä Jumalan eteen armahdettavaksi, mutta entä sitten, kun elämä on yhtä konttaamista, tai pelkkää nousemista ja kaatumista? Mitään vihollinen ei tee niin iloisesti vihellellen kuin eristä Jumalan lapsia armon valtaistuimesta, eli armollisesta Isästä. Se työntääContinue reading ”Rohkeita askeleita!”

Tummilla teillä

”Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden” (Ps. 23: 3). Daavid tiesi, miltä tuntuu poiketa ulos Jumalan tahdosta. Hän tiesi kipeistä kokemuksistaan, miltä tuntuu ottaa ohjat omiiin käsiin, heittää Jumala selän taakse ja kulkea pitkin polkuja, joiden sivuilla olivat Jumalan ”Käänny takaisin!” -varoitusmerkit. Ehkä pahinta oli pelko siitä, ettei hän enää löytäisi oikealle tielle? JosContinue reading ”Tummilla teillä”

Murheet ja villihevosen vapaus

”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen” (1. Piet. 5:7). Ikääntynyt apostoli Pietari tiesi kirjettään kirjoittaessaan loppunsa häämöttävän. Itseasiassa historia kertoo, että kirjeen ja Pietarin marttyyrikuoleman välissä oli vain 3 vuotta. Pitkä elämä Jeesuksen yhteydessä oli luonut tietyt hengelliset, vankat vakaumukset. Pietari halusi painottaa elämäänsä jatkaville kristityille, että Jeesus oli todellinen jaContinue reading ”Murheet ja villihevosen vapaus”

Kuka muu muka?

”Kukaan muu ei voi minua lohduttaa” (Ps. 77: 3). Kuka toinen olisi nähnyt jokaisen auringon häikäisevän ilon päivän ja todistanut vierellä pimeää, jossa eivät edes avunhuudot saa siipiä alleen? Kuka toinen ymmärtäisi tämän ymmärtämättömän, seitsemällä sinetillä suljetun sielun salaisuudet, järjettömät laput silmillä ryntäämiset tai pelosta paikoilleen jäätymiset? Kuka toinen olisi välittänyt niin, että olisi laskenutContinue reading ”Kuka muu muka?”