Pykäläviidakko vai rakkaussuhde

”Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeämpää: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden.” (Matt. 23:23)

Uskosta on kaikkina aikoina ja jokaisen ihmisen kohdalla vaara muuttua järkevä ansiojärjestelmä. Silloin huomio kiinnittyy Raamatusta löytyviin käskyihin ja kieltoihin, joita lisämaustetaan ja kiristetään omilla tulkinnoilla.

Fariseusten olisi tullut tietää paremmin. He ja varsinkin heidän lainoppineet työskentelivät Kirjoitusten parissa yhtä hartaasti kuin tilallinen ahertaa keväisin pelloillaan. Heidän hengelliset löytönsä muodostivat opin, joka päästi heidät itsensä Jumalan yhteyteen, mutta jätti ison osan ihmisiä ulos.

Jeesus moitti fariseuksia, etteivät nämä kaikesta tutkimisestaan huolimatta olleet löytäneet Jumalan tahtoa. Kirjoitusten ydin jäi avaamatta. Kutsu rakkaussuhteeseen oli muuttunut ehdottomaksi pykäläviidakoksi, uskonnollisuudeksi, joka oli vahvoja varten.

Jeesus tuli näyttämään toisenlaista tapaa tulkita kirjoitukset. Hän, hengittävä Sana, hakeutui niiden luokse, jotka jäivät vallitsevan uskonnollisuuden mittareilla ulkopuolelle. Hän kokosi ympärilleen elämänsä vinoon saaneet, rimoihin yltämättömät ja toisten tuomitsemat.

Jeesuksen lähellä syntyi rakkaussuhde. Rakkaudesta syntyi halu elää oikein, toisia ja itseä arvostaen.

Käskyjä vai armoa?

”Tiedättehän, mitä käskyjä me Herran Jeesuksen puolesta olemme teille antaneet” (1. Tess. 4:2).

Ei ole ollenkaan harvinaista, että vilpittömältä raamatunlukijalta katoaa armo monien käskyjen ja kieltojen alle. Raamattu kyllä vakuuttaa Jumalan ilmaisesta armosta mutta lukuisat käskyt tuntuvat tekevän sen silti ehdolliseksi.

Miten Uuden Testamentin käskyihin pitäisi suhtautua? Ovatko ne rima, jonka ylitettyä saa omistaa luvatut siunaukset?

Ehkä vastaus voisi löytyä normaalin perheen arkisäännöistä? Monessa perheessä on esimerkiksi jääkaappin oveen teipattu oleellisimmat arkiohjeet – ne kun tahtovat lapsilta unohtua. Muista ohjeista keskustellaan aika ajoin ja näin vanhemmat varmistavat, että perheessä on jokaisen hyvä olla.

Samoin Jumalan perheväessä on omat sisäiset säännöstöt. Jos niitä ei olisi, perhe ajautuisi kaaokseen ja jäsenet voisivat huonosti.

Lapset ovat päässeet minun perheeseeni syntymän, ei käskyjen noudattamisen kautta. Heillä on syntymäoikeutena isän ja äidin rakkaus ja hyväksyntä, jotka eivät pääty silloinkaan, kun sääntöjä on rikottu.

Hyvässä perheessä vanhemmista kumpuava rakkaus sitouttaa lapset kokemaan säännöt yhteisinä ja mielekkäinä. Samoin Jumalan rakkaus ohjaa kristittyjä noudattamaan Hänen tahtoaan.

Siis käskyjä vai armoa? Molempia, sopivissa määrin, mutta niin että armoa on tuhlattavaksi saakka. Silloin myös sääntöjä voidaan korostaa ilman, että pelko astuu rakkauden tilalle.

Vanhurskaus ilman lakia

”Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia” (Room. 3:21).

Jumala hyväksyy yhteyteensä vain puhtaan ja täydellisen synnittömän ihmisen. Jotta ihminen voisi siis pelastua Jumalan vihalta ja kadotustuomiolta, hänen tulee olla yhtä pyhä kuin itse Jumala on.

Laki kuvaa kaikkia niitä käskyjä, kieltoja ja kehotuksia, jotka osoittavat, mitä ihmisen tulee olla elääkseen Jumalan yhteydessä. Me tiedämme, ettei yksikään ihminen ole täyttänyt lain vaatimuksia. Paitsi yksi.

Jeesus eli elämän sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Hän toisin sanoen eli vanhurskaasti. Syytön koki kuitenkin lainrikkojille kuuluvan tuomion, jotta ihmiskunnalle avautuisi toinen väylä pelastukseen.

”Vanhurskaus ilman lakia” tarkoittaa pelastusta ilman omia suorituksia. Nyt Jumala ei kysy, millaisia me olemme – hyviä vai huonoja – vaan Hän tarjoaa meille ilmaista lahjaa. Tämän lahjan omistaakseen ei tarvitse täyttää minkäänlaisia ehtoja, lahjan vastaanottaminen riittää.

Jumala tarjoaa minulle ja sinulle sitä vanhurskautta, johon emme itse ikinä olisi yltäneet. Lahjavanhurskauden tähden kristitty on Jumalalle täysin kelpaava. Ihan jokaisena päivänä.

Lohdutusta tulviva Vapahtaja

”Ihmiset olivat hämmästyneitä hänen opetuksestaan, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin kirjanoppineet” (Mark. 1:22).

Mitä enemmän kierrän ympäri Suomea kohtaamassa ihmisiä, sitä enemmän huomaan, miten me kaikki kärsimme eri tavoin. Seurakunnat ovat täynnä itsensä ja elämänsä kanssa painivia kristittyjä ja seinien ulkopuolella on moninkertainen määrä näälkiintyneitä ja rääkättyjä ihmisiä.

Yhä maallistuvamman yhteiskunnan keskellä kristittyjen sanoman kärjeksi tulee helposti eettiset vaateet; Kun Jumala riisutaan pyhyydestään, seurakunnan on pidettävä esillä Jumalan lakia tinkimättömällä tavalla. Tämä on totta ja tärkeää. Mutta.

Jeesuksen aika ei poikennut juuri meidän ajastamme. Antiikin aikana ei ollut yhtä totuutta eikä yhtä Jumalaa; erilaiset jumaluudet ja henkiset opit kukoistivat eläen harmoonisesti rinnakkain. Juutalaisuudessa oli myös tuttu kastijako: toiset olivat Jumalalle kelpaavia, toiset ulkopuolella, syntisiä.

Miten Jeesus kohtasi aikansa haasteen? Sen selvittämällä me löydämme oman kristillisen kutsumuksemme keihäänkärjen. Jeesus opetti aivan eri tavalla. Hän ei tinkinyt Jumalan pyhyydestä mutta Hän eli ja opetti sitä huokuen lohdutusta, anteeksiantamusta ja rakkautta.

Kun Jeesuksen ajan opetuksesta vastanneet kirjanopettajat kiihkoilivat Jumalan lain esillepitämisen puolesta, he tulivat samalla tallanneeksi julistuksellaan heikot allensa. Epäonnistunutta, syntiensä kanssa taistelevaa ei auteta näyttämällä miten hänen tulisi elää – sen hän kyllä tietää tuskaisen hyvin. Sen sijaan rakastava kohtaaminen, voi minkä murroksen se toisi tullessaan.

Jeesuksen lähelle hakeutuivat kaikki syntiset ja toisten silmissä tuomitut. Pyhyys ja rakkaus oli saanut muotonsa, se oli houkuttelevaa. Ihmisen käyttöohjekirja yhdistettynä jatkuvaan uuden alun mahdollisuuteen. Rakkaus työntövoimana ja armahtava laupeus tienä.

Jeesus Kristus tulvii lohdutusta. Kun seurakunta alkaa soida samassa sävelessä Herransa kanssa, silloin nääntyneet saavat todellisen avun.

Jeesus on parempi puoliso

”Samoin tekin, veljeni, olette lailla kuolleita Kristuksen ruumiin kautta kuuluaksenne toiselle, hänelle, joka on herätetty kuolleista, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle” (Room. 7:4).

Paavali opettaa vaikeista teemoista pukien ne ymmärrettävään muotoon: ihmisellä voi hengellisesti olla kaksi puolisoa, joko laki tai Jeesus Kristus.

Laki tarkoittaa ytimeltään Jumalan kymmentä käskyä. Se on armoton kumppani. Laki vaatii täydellisyyttä, käskee ja uhkaa. Laki puolisona ei tunne armoa. Se tuomitsee armotta kumppaninsa, joka ei kaikessa toteuta tahtoaan.

Kristus on puolisona aivan toisenlainen. Kristuksen puoliso saa elää vapaudessa ja levossa. Kristus ei vaadi eikä uhkaa; Hän rakastaa, vaalii omaansa hellästi ja kannattelee suurella rakkaudella.

Laki käskee pyhää elämää mutta saa aikaan vastarintaa ja vihaa (Room. 4:15). Kiltti puoliso jaksaa totella lain komentelua aikansa mutta lopulta seurauksena on loppuunpalaminen ja kapina. Jeesus taasen synnyttää rakkaudellaan puolisossaan vastarakkautta, tervettä kasvua todelliseen ihmisyyteen ja Jumalan tuntemiseen.

Monet Jeesuksen omat kuuntelevat vielä vanhan puolisonsa käskyjä. He ovat niin tottuneita olemaan arvottomia orjia, etteivät he uskalla luottaa uuden Rakkaansa ehdottomaan hyväksyntään ja vapauteen.

Vain Jeesuksen ehdottoman rakkauden ympäröimänä meissä voi näkyä Jumalan tahtomat pyhityksen hedelmät. Uskon kuuliaisuus tarkoittaa kuuliaisuutta uudelle puolisolle. Vanhan – lain – houkutuksiin ei tulisi siis langeta.