”Kuningas vastasi heille: ”Totisesti: kaiken minkä olette tehneet yhdelle minun vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25:40)
Mieleeni nousi lukemani kirja, jossa työtön vaimonsa kuoleman kautta menettänyt kerjäläinen saapui hyvämaineisen seurakunnan jumalanpalvelukseen. Mies kertoi hiljaisella äänellä elämänsä toivottomuudesta. Muutaman päivän kuluttua mies menehtyi. Mutta, kerjäläisen kirkossa pitämä puhe mullisti menestyvän seurakunnan toiminnan.
Ensimmäinen muutos tapahtui pastorin saarnojen sisällössä. Kerjäläisen puhe oli muistuttanut häntä, miten Jeesus toimi? Siksi pastori pyysi seurakuntalaisia muutoksen tielle.
Tuon seurakunnan muutos haastaa minua pohtimaan itseäni. Olenko valmis tekemään kaikkeni vähäisimpien hyväksi? Jeesuksen sana ”kaiken” on yksiselitteinen. Ylimääräisestä ja tarpeettomasta luopuminen ei ole kaikki! Vähäisimmille tekeminen omalla kohdallani on suostumista näkemään ihmiset sellaisina kuin he ovat elämänsä haaksirikossa särkyneinä. En vasta sitten, kun he ovat uskoon tulleita riippuvuuksista ja rikoksista vapaita. Jeesuksen esimerkki tarkoittaa kaikkien auttamista ehdoitta.
Miten haluaisin itseäni kohdeltavan tavalla tai toisella avun tarpeessa olevana? Toivoisin, että minut nähtäisiin sydämen silmin. ”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin.”, kirjasta Pikku prinssi.
Jeesus seurusteli elämässään epäonnistuneiden, hylättyjen, sairaiden, syntisten ja toivonsa menettäneiden ihmisten kanssa. Hän puhui suurille kansan joukoille. Jeesus kohtasi myös yksittäisiä henkilöitä, kuten mm. Sykarin kaivon naisen, jonka elämä mullistui täysin tuon kohtaamisen seurauksena.
Kyselen itseltäni, haluanko lähteä yrittämään muutosta Jeesuksen esimerkkiä seuraten? Armollisuus ja hyväksyvä rakkaus kaikkia kohtaan arjen keskellä muuttaisi ainakin minua itseäni.
Mullistuisiko – uudistuisiko hengellinen ilmapiiri, jos yrittäisimme nähdä ”sydämen silmin?” Armo ja rakkaus toisiamme kohtaan. (Luuk. 6:36) Rakkaus on lain täyttymys.
Luukkaan evankeliumissa (6:36) varoitetaan tuomitsemisesta. Mutta, emme ehkä huomaa, että voimme kielteisillä sanoilla haavoittaa, masentaa ja jopa tuhota toisen elämän täysin. Juorujen levittämisessä voi tahtomattaan syyllistyä jopa väärän todistuksen antamiseen. ”Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää!” (Jaak. 3:5)
Vielä kehotus antamiseen. (Luuk. 6:38) Kaiken antamiseen kuulunee auttaminen myös eurojen muodossa hätään kärsiville. Kukkaroni nyörit saattavat olla joskus monessa umpisolmussa. Pastori ystäväni totesikin puheessaan:” Maailman pisin matka on lompakosta sydämeen.”
Kiitos Jeesus, että tahdot johdattaa meitä esimerkkisi mukaisesti olemaan Sanan tekijöitä. Kiitos, että haluat lahjoittaa näkevät silmät, kuulevat korvat ja kuuliaisen sydämen. Autathan huomaamaan hiljaa kärsivissä vähäisimmissä sekä kaikissa lähimmäisissä Sinut.
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Aamen.
M.E.

Voi kiitos tästä kirjoituksesta.
Juuri näin se on.
Mietin paljon elämän haaksirikkoutuneita; kuinka monesti ajattelemme että ”onneksi en kuitenkaan ole kuin tuo”, tai ”olenhan kuitenkin parempi kuin tuo”.
Jos rehellisiä olemme, tällaista ajattelua on paljon, puhun vain itsestäni.
Mutta kuinka voimme tällöin puhua itsestämme uskovaisina? Eikö yhtään ymmärretä Jumalan rakkautta? Emmekö ymmärrä yhtään sitä hintaa minkä Jumala joutui maksamaan juuri minusta?
Jumala on siellä missä vanki makaa sellityrmässä itse mokanneena, jopa mokanneena senkin että sellistä meni sulakkeet, kun yritti lievittää tuskaansa.
Silti sellin seinään joku oli kaivertanut sanat R.I.P.
Jumalamme on jopa noissa sanoissa, vetää meitä unohdettuja puoleensa.
Terv. JP