Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Matt. 5:3
Ajattele, että Jeesus sanoi Vuorisaarnassa hengellisesti köyhien olevan autuaita! Hänen mukaansa heidän olisi Jumalan valtakunta. Jeesus käyttää tässä sanaa, joka tarkoittaa todella, todella hengellisesti köyhää, sellaista henkilöä, jolla ei ole esittää mitään hyvää Jumalalle.
Miten Jeesus voi kutsua sellaisia ihmisiä autuaiksi, onnellisiksi? Koska juuri he näkevät, tietävät ja tuntevat tarvitsevansa Vapahtajaa. Juuri heille Jeesus saa lahjoittaa armonsa suuruuden.
Kristittyjen ongelma ei ole se, että he ovat liian vähän sitä tätä tai tuota. Ongelmana meillä on se, että olemme monesti mielestämme riittävän hyviä ja pärjääviä (ainakin suhteessa toisiin kristittyihin). Ajattelemme tarvitsevamme vain hieman Jumalan apua vaikka todellisuudessa tarvitsemme Jeesusta kaikkeen elämäämme jokaisena hetkenämme!
…kaikkeen elämään ja joka hetki…
Kiitos !
Osui ja upposi.. siis armo ansaitsemattomaan, kiitos sanasta
Voi kiitos.
Luin tämän eilen ja siinä tilanteessani, jossa istuin bussissa, kovan viikonlopun jälkeen, oli olonani suuri ahdistus ja epätoivo. Epätoivo että en kertakaikkiaan riitä, minulla ei ole mitään antaa.
Laskin pääni alas eikä tullut mieleeni muuta kuin Jumala auta… Jumala auta…ja pidättelin itkua. Sitten tuli tämä sana. Muistin että näinhän se on.
Nyt tänään palasin tähän sanaan, muistuttamaan itseäni ja vaimoni kanssa tätä pureskellen (hengellisten hyökkäysten alla, muiden taholta), alkaa sisin ylistää. Me saamme olla heikkoja, köyhiä. Oikeastaan juuri se on meidän osamme. Meidän tehtävänä ei ole keskittyä kuinka ”valona MINÄ olen”, vaan kuinka tarvitseva minä olen. Minussa ei ole mitään tartuntapintaa. Jeesus on. Huolehditaan toisistamme.
Terv. JP