”Jospa kuulisit minun käskyjäni. Silloin rauhasi olisi kuin meren virta, ja vanhurskautesi kuin meren aallot” (Jes. 48:18).
Niin monet äänet ohittavat häikäilemättä toisiaan aivojeni moottoriradalla. Riittämättömyys, häpeä, syyllisyys ja neuvottomuus huutaa jokainen vuorollaan ja yleensä yhtä aikaa.
Jossain metelin keskellä on Jumalan ääni. Se on taajuudeltaan sopivan korkea, sitä kuulee vain se, joka ei jaksa enää kuulla muuta.
Jumalan ääni on kuuroille ja sokeille. Levollinen äänivirta on sykettä joka siirtyy sydämeltä toiselle.
Jospa osaisin pysähtyä ja kuunnella. Jospa minussa heräisivät aistit, jotka vastaanottavat Sinut. Jospa sinä puhuisit ja saisit rauhan aallot nousemaan.
”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö” (Joh. 14:27).
Hätkähdin omaa ajatustani: Jumala ei ole muuttunut. Hän ei ota taka-askeleita eikä horju lupauksissaan, vaikka maailmassa tapahtuisi mitä. Hän on nähnyt lukemattomat tuhoaallot, sodat ja tragediat.
Edelleen Hän kutsuu meitä luokseen, jotta saisi lahjoittaa meille sitä, mitä maailman rytke ei voi meiltä varastaa.
Oletko tänään levoton? Lintuemo kutsuu sinua siipiensä suojaan. Hänen sydämensä sykkeessä saa sinun levoton sydämesi hiljentyä. Siivet taittuvat ylitsesi ja antavat sinulle suojan.
”ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.” 1. Piet. 1:5
”Varjella” -sana tarkoittaa alkutekstin mukaan sotilaallista vartiostoa. Sana viittaa esimerkiksi linnoitukseen, jota puolustetaan sotilaallisesti.
Meille vakuutetaan siis, että Jumala itse voimallaan vartioi meitä kaikilta niiltä ulkoisilta voimilta, mitkä haluaisivat tuhota uskomme. Sen lisäksi sanaan liittyy ajatus siitä, että Jumalan voima varjelee meitä myös meiltä itseltämme, meissä olevalta synniltä ja epäuskolta.
Mielenkiintoista on, että samaa sanaa on käytetty Filippiläiskirjeen luvussa neljä, jossa puhutaan huolista ja Jumalan rauhasta. Lupaus on hätkähdyttävä: Kun me kertomme Jumalalle kaikki mieltämme painavat huolet, Jumala antaa meille rauhansa. Jumalan rauha asettuu siis kuin sotilaallinen vartiosto meidän ajatustemme ja sydämemme ympärille ja suojelee niitä.
Tämä rauha tarkoittaa sisäistä lepoa ja oikeanlaista huolettomuutta. Se tulee siitä tietoisuudesta, että olemme luovuttaneet vaikeat asiamme meitä suuremmalle – Jumala on ottanut ne omien hoidettavien asioiden listalleen!
”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta” (Matt. 11:28).
Jeesus käyttää kristillisen elämän vertauskuvana härkäpäriä, jotka vetivät yhdessä puista niskan päälle asetettavaa iestä. Härät kulkivat samaa tahtia, jolloin kuorma jakautui niille tasaisesti.
Usko on elämistä yhdessä Kristuksen kanssa. Hän ei ole vain antanut meille lahjareppua selkäämme ja passittanut meidät matkalle, vaan Hän haluaa kulkea tietämme yhdessä.
Jeesus kutsuu meitä kulkemaan Hänen kanssaan samaan tahtiin. Jos kiirehdimme ja haluamme mennä kovempaa, tunnemme ikeen painon raskaampana; joudumme kantamaan koko kuorman itse. Jos taas emme suostu kulkemaan yhdessä Hänen kanssaan, raahaudumme mukana ja ies painaa ikävästi.
Miten voisin kulkea Jeesuksen kanssa samaan tahtiin? Tässä ei ole mitään kaavoja tai tarkkoja ohjeita. Kyse on meidän jokaisen henkilökohtaisesta suhteeesta Vapahtajaamme. Suhteessa ei ole kaavoja vaan yhteyttä. Ja se yhteys vahvistuu päivä päivältä ja vuosi vuodelta.
Jeesus kutsuu meitä elämään kristillistä elämää riippuvaisina Hänestä. Sitä nimittäin voi elää myös itsestä käsin, omavalintaisen tahdin mukaan. Jeesuksen kanssa ies ei paina eikä kuorma ole raskaampi kuin jaksamme kantaa.
Onneksi Hän on päättäväinen. Hän jatkuvasti vetää meitä lähelleen ja sovittaa elämäämme sopivaa iestä harteillemme. Silloin Hän saa määrätä suunnan ja vauhdin ja me saamme sielullemme kaipaamamme rauhan.
”Lisääntyköön teille armo ja rauha Jumalan ja Jeesuksen, meidän Herramme, tuntemisessa.” (2. Piet. 1:2)
Miten voimme kokea elämämme myrskyjenkin keskellä yhä lisääntyvässä määrin Jumalan armoa ja rauhaa?
Vastausta emme saa tuijottamalla itseämme. Emme omista armoa emmekä koe rauhaa sen vuoksi, että osaamme toimia oikein ja elää mallikkaan kristityn elämää. Tosin sekin on tärkeää.
Armo ja rauha lisääntyvät siinä ja vain siinä suhteessa, kun alamme tuntemaan sydämen tasolla Vapahtajaamme. Siinä tuntemisessa ymmärrämme, mitä Hän on tehnyt meidän puolestamme ja mitä Hän kokee meitä kohtaan tänään. Ydinasiana on myös käsitys siitä, mihin suurenmoiseen asemaan meidät on nostettu yhdessä Kristuksen kanssa.
Armo ei voi lisääntyä enää Jumalan sydämellä, sillä Jumala on jo osoittanut suurinta mahdollista armoaan ja rakkauttaan meitä kohtaan uhratessaan Poikansa ristillä meidän syntiemme tähden 2000 vuotta sitten. Mutta me ymmärrämme tuon käsittämättömän armon syvyyksiä vasta, kun opimme tuntemaan Jeesusta – kun kuulemme evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.
Rauha taas on suoraan sidottu siihen, ymmärrämmekö me armoa. Jos tunnemme Kristuksen armon syvyydet, se rauhoittaa vuorenvarmasti rauhattomat sydämemme. Ymmärrämme Jeesuksen tuntemisen kautta, että armo riittää meille oikeasti ja todella – se tuo tullessaan yhä lisääntyvän rauhan.
Jumala haluaa välittää sinulle näitä kahta kristitylle elintärkeää asiaa. Hän haluaa osoittaa sinulle Poikaansa ja Häneen tutustumalla saat sukeltaa armon ja rauhan syvyyksiin.
