Lamaannuttavia esteitä

”Hänen vielä puhuessaan tuotiin synagogan esimiehelle kotoa sana: `Tyttäresi on kuollut. Älä enää vaivaa opettajaa.´” (Luuk. 8:49)

Evankeliumeissa kuvataan monia Jeesukselle kohdistettuja ihmisten avunpyyntöjä. Monta kertaa avunpyynnön ja avunsaannin väliin tulee lamaannuttava este.

Eräässä tällaisessa tapauksessa Jairos -nimisellä miehellä oli pahin mahdollinen hätä: hänen tyttärensä teki kuolemaa. Jairos ymmärsi, että ainoastaan ihme voisi enää pelastaa hänen tyttärensä ja niinpä hän etsi Jeesuksen käsiinsä. Jeesus oli lähdössä Jairoksen kotiin auttaakseen sairasta tytärtä, mutta matkalle sattui este. Jeesusta kosketti toinen hädässä ollut ihminen ja aikaa kului liikaa. Jairos saikin kuulla musertavan uutisen, hänen tyttärensä oli ehtinyt jo kuolla. Jeesusta ei siis kannattanut enää vaivata asialla.

Huomaa mitä tapahtui seuraavaksi. Juuri kun Jairoksen kannalta asiat nytkähtivät pahimmalle mahdolliselle tolalle ja viimeinenkin toivo oli hiipunut, Jeesus kääntyi hänen puoleensa. Jeesus sanoi Jairokselle jotain seuraavan kaltaista: ”Olet Jairos juuri nähnyt minun voimani, joka on kaikkia olosuhteita ja mahdottomuuksia suurempi. Älä suostu lamaantumaan, jaksa uskoa!”

Jairoksen mielestä Jeesus ei ollut ehtinyt ajoissa apuun; Jeesuksen mielestä aika oli oikea Hänen ihmeelleen. Niinpä Jeesus herätti kuolleen tyttären eloon, ja Jairos sai nähdä epätoivonsa keskellä Jumalan kirkkauden.

Kertomus on tallennettu Raamatun sivuille siksi, että mekin jaksaisimme uskoa Vapahtajaamme. Voi olla, että rukouksistamme ja huudoistamme huolimatta asiat ovat menneet vain huonompaan suuntaan. Voi olla, että inhimillisesti olosuhteet ovat mahdottomat. Kaiken keskellä Jeesus kuiskaa meillekin: ”Älä pelkää, usko ainoastaan. Minä kykenen pelastamaan synkimmänkin pimeiden keskeltä ja toimin elämässäsi aina oikealla ajalla.”

Sinä näet minun hätäni

”Kuule minua, riennä avukseni! Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.” (Ps. 31:3)

Psalmin 31 taustalla on tapahtumat, joista kerrotaan 1. Samuelin kirjan luvussa 23. Daavid on voideltu kuninkaaksi, mutta silti hän joutuu elämään pakolaisen elämää vuosikausia. Kun viholliskansa hyökkää Israeliin Keilan kaupungin kimppuun, Daavid miehineen lähtee rohkeasti pelastamaan heidät. Samassa hän kokee karmaisevan hylkäämisen, kun Keilan kaupungin asukkaat ovat valmiita luovuttamaan hänet Kuningas Saulille.

Keilasta Daavid pakenee autiomaan vuoristoon. Saulin joukot saartoivat hänet ja näytti siltä, että Daavidin elämä oli päättymässä. Ihmiset olivat pettäneet hänet kerta toisensa jälkeen, jäljelle jäi Jumala. Daavid huusikin kipunsa ja tilanteensa Jumalalle ja pyysi Häntä olemaan se suoja ja turva, jota Daavid tarvitsi.

Ihme pelasti Daavidin. Jumala tuli väliin viimeisellä hetkellä ja Saulin joukot joutuivat perääntymään.

Daavid tiesi, että Jumala näki hänen hätänsä. Hän ei voinut laittaa toivoaan ihmisiin tai olosuhteisiin, vaan ainoastaan elävään Jumalaan. Hän sanoi: ”Sinun käsiini minä uskon henkeni”. Tämä toivo ei ollut turha, vaan Daavid sai kokea Jumalan pelastavan hänet mahdottomista tilanteista kerta toisensa jälkeen.

Rohkaiskoon Daavidin esimerkki meitäkin luottamaan Jumalaan kaiken hätämme keskellä. Laitetaan Kristukseen toivomme silloinkin, kun mitään valoa ei ole näköpiirissä. Hänen luokseen saa juosta turvaan kuin kallion sisään silloin kun elämä ei tarjoa muuta turvaa. Hän suojelee, varjelee ja pelastaa.

Hengelliset erämaavuodet

”Hän pelastaa heidät kuoleman vaaroista ja auttaa nälkävuosien yli.” (Ps. 33:19)

Israelin kolmea kuuluisinta ja tärkeintä historian henkilöä ovat Aabraham, Mooses ja Daavid. Heidän kaikkien kolmen vaikutus sekä juutalaiseen kansaan että kristikuntaan on ollut valtaisa. On mielenkiintoista ja hätkähdyttävää, että näitä kolmea miestä yhdistää ainakin 2 asiaa: he olivat kaikki paimenia ja heidän kaikkien elämään kuului pitkiä aikoja erämaissa oleilua.

Kokeneet kristityt osaavat kertoa jotain kristityn elämään kuuluvista erämaavaiheista. Niillä tarkoitetaan sellaisia ajanjaksoja meidän elämässä, jolloin koemme Jumalan aikaisempaa etäisemmäksi. Saatamme kokea hengellisesti nääntyvämme emmekä jaksa rukoilla tai lukea Raamattua. Tai vaikka jaksaisimme, niistä ei tunnu olevan meille mitään hyötyä.

Ihminen yleensä hämmentyy joutuessaan kokemaan erämaa-aikoja. Tunteiden kadotessa ja pelkän tyhjyyden jäädessä tulee mieleen kysymys, onko Jumala hylännyt? Eikö Hän rakasta tai välitä?

Daavid kirjoittaa meille lohduksi, että Jumala on erämaissammekin mukana. Hän ei välttämättä nosta meitä niistä ulos niin kuin tahtoisimme vaan Hän kuljettaa meidät niiden läpi. Hän tarjoaa meille matkallamme yllättäviä levähdyspaikkoja ja taivaallista ruokaa, josta emme aikaisemmin tienneet.

Aabrahamia, Moosesta ja Daavidia yhdistää muuten myös kolmas asia. He kaikki saivat jo ennakkoon nähdä Jumalan suunnitelman maailmaan tulevasta Kristuksesta Jeesuksesta. Ehkä kipeissä erämaakausissa heitä valmistettiin suuren ilmoituksen ja kirkkauden vastaanottamiseen? Meillä on lupa uskoa samaa myös omalle kohdallemme.

Jumala ei hylkää sinua!

”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Mark. 15: 34)

Olemme saattaneet tehdä monesti vääriä valintoja ja ajautua harhateille. Olemme joskus jopa tietoisesti toimineet vastoin Jumalan tahtoa ja maksaneet siitä kovaa hintaa. Ja olemme satuttaneet ihmisiä ympärillämme. Ymmärtäessämme omaa sisäistä pahuuttamme saatamme pelätä Jumalan hylkäävän meidät.

Jeesuksen suurin taakka ristillä taisi olla yhteyden katkeaminen Isään. Hän koki täydellisen ja harmonisen yhteyden rikkoutuvan ja Isän kääntävän Hänestä, Pojasta, katseensa sivuun. Miksi? Koska Jeesus otti kantaakseen sinun ja minun, meidän kaikkien synnit. Jumala ei voi hyväksyä syntiä eikä syntistä yhteyteensä, joten Isä hylkäsi Poikansa. Jeesus koki todellisen Jumalan hylkäämisen ja meni tolaltaan.

Jeesus suostui kokemaan Isänsä hylkäämisen, vihan ja tuomion meidän takia. Koska Hän on kokenut sen kaiken, me olemme vapaat. Uskoessamme Herraan Jeesukseen syntiemme sovittajana siirrymme Isän rakkaiksi lapsiksi.

Omatuntomme kyllä saattaa syyttää meitä elämästämme ja myös vihollisemme syyttää meitä lakkaamatta. Ehkä joku lukija kokee tälläkin hetkellä olevansa Jumalan selän takana, Hänen apunsa ulottumattomissa?

Kulkipa elämäsi millaisia latuja tahansa ja oli se sitten kuinka rosoista ja vaikeaa, sinua ei jätetä. Kolmiyhteinen Jumala on sitoutunut elämääsi. Kun koet omassatunnossasi Jumalan hylkäämäksi joutumista, ajattele Jeesusta ristillä. Siellä Hän koki tuomion puolestasi ja sen tähden sinä saat elää Jumalan kasvojen edessä ja suojassa.

Sinua etsitään ja sinut löydetään, sinua talutetaan ja kannetaan ja sinusta pidetään huolta – aina perille taivaaseen saakka.

Voi minun syntejäni!

”Onnettomuudet saartavat minut, niitä on lukematon määrä! Syntini ovat minut vanginneet, vieneet silmieni valon, niitä on enemmän kuin hiuksia päässäni, rohkeuteni on kadonnut.” (Ps. 40: 13)

Näin kuningas Daavid huudahti omasta elämästään Jumalan antaman tietoisuuden kautta. Mitä lähempänä Jumalaa elämme, sitä enemmän ymmärrämme omaa pimeyttämme. Syntikäsityksemme syvenee sitä mukaa kun käsitys Jumalan pyhyydestä vahvistuu. Ymmärrämme, ettei syntiä ole pelkästään se mitä teemme, vaan myös se hyvä mitä emme tee.

Oman syntisyyden ja syntien kokeminen vie helposti hengellisen rohkeuden. Kristitty saattaa kokea olevansa Jumalalle kelpaamaton ja Hänen apunsa ulkopuolella. Siitä syntyy piiloutumisen kierre, joka johtaa yhä syvempään hengelliseen pahoinvointiin ja ehkä myös näyttelyyn.

Evankeliumin ilosanoman ytimenä on Jeesus Kristus, joka on kuollut kaikkien syntiemme puolesta. Hän on ottanut kaikki meidän syntimme itselleen, jotta me voisimme olla niiden rangaistuksesta vapaat. Siksi kristitty voi huojentunein mielin ja uskon varmuudella huutaa Daavidin tavoin: ”Herra, ole armollinen, pelasta minut”.

Perkele osoittaa meidän syntejämme ja tahtoo erottaa meidät syntiemme sovittajasta, Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Se saattaa olla syytöksissään oikeassa mutta ”unohtaa” mainita, että syntimme ovat jo poistettu meidän ja Jumalan väliltä.

Tule siis rohkeasti Jeesuksen luokse kaikkien syntiesi kanssa. Kerro Hänelle nekin synnit, joiden kanssa olet taistellut vuosikausia ja toistuvasti epäonnistunut.

Jeesus on sinua kohtaan armollinen. Hän pelastaa sinut.