Älä pelkää menetyksiä

”Hän ajaa takaa rakastajiaan, mutta ei saavuta heitä, etsii heitä mutta ei löydä. Silloin hän sanoo: `Minä menen takaisin entisen mieheni luokse, sillä parempi oli minun elämäni silloin kuin nyt.´” (Hoos. 2:9)

Miten kipeää menetykset tekevätkään! Me haluaisimme palata ajassa taaksepäin ja estää menetystemme syntymiset. Hoosean sanojen mukaan haluaisimme juosta niiden asioiden perässä, jotka antoivat meille merkitystä ja tarkoitusta ja itkien anomme niitä palaamaan.

Jumalan lasten elämässä menetykset eivät ole sattumanvaraisia eikä ne tule kohtalon sattumana. Jumala on elämämme suuren näyttämön tarkka kapellimestari. Hän tietää meidän jokaisen taipumukset korvata paras hyvillä korvikkeilla. Ja Hän rakastaa liikaa meitä antaakseen meidän tyytyä vähempään.

Kun me juoksemme ihmissuhteiden, omaisuuden tai terveyden perässä, Jumala tavoittelee meitä. Monesti vasta kun meidän on pysäytetty ja meiltä on riistetty välttämättömänä pitämämme asiat, jokin meissä herää Jumalan suuntaan. Ehkä lohduton sisimpämme alkaa juuri silloin etsiä sitä turvaa, jota Hän olisi aina valmis tarjoamaan.

Jeesus saattoi ennen olla meille muilta oppimamme ”asia” tai ”tunnustus”. Menetysten jälkeen monet kristityt kokevat nähneensä Hänet omilla sydämen aisteillaan. Jeesus tuli itse korvaamaan menetetyt asiat ja Hän olikin menetyksiä suurempi.

Älä siis pelkää menetyksiä. Ehkä menettäessäsi saat jotain enemmän?

Ehkä päästäessäsi irti huomaat, että sinusta pidetään kiinni?

Vaativia vai antavia sanoja?

”Miksi te huudatte minulle: ´Herra, Herra, mutta ette tee, mitä minä sanon?´” (Luuk. 6:46)

Jeesus vertasi hänen sanojensa kuulijaa ja noudattajaa viisaaseen mieheen, joka rakensi talonsa oikein ja jota eivät myrskyt säikäyttäisi.

Mitä sanoja Jeesus tarkoittaa? Jos luemme kaikki evankeliumit, huomaamme niissä paljon erilaisia sanoja. Joudumme toteamaan, että Hänen sanoissaan on sekä lupauksia että vaatimuksia. Ovatko kaikki sanat samanarvoisia? Voiko niitä järjestää niin, että toiset sanat seuraavat toisia?

Minä uskon, että keskeisintä Jeesuksen sanoissa oli toistuva kehotus tulla Hänen luokseen. ”Tulkaa minun tyköni”, ”Minä olen elämän leipä”, ”jolla on jano, tulkoon ja juokoon”, ”joka uskoo minuun…”, listaa voisi jatkaa pitkään.

Jeesuksella oli jatkuvasti sydän ja kädet auki ihmisille. Mutta vain niin harvat tulivat. Osa kyllä totesi, että Jeesuksen eettisissä ohjeissa oli paljon paikallaan olevaa ja käyttökelpoista, mutta vaikeaa oli suostua uskoa, että Elämän löytäisi vain Jeesuksen luota.

Ja minkälaiset talot kestäisivät elämän myrskyjen tullessa? Ne, mitkä oli rakennettu Kristus-kalliolle. Meidän rakennelmamme luhistuvat riittävän suurissa myrskyissä, mutta luottamus Kristukseen pitää aina pinnalla.

Toiset sanat seuraavat toisia? Jeesuksen kehotus keskinäiseen rakkauteen voi syntyä vain Vapahtajan itsensä läheisyydessä ja Hänen synnyttämänä hedelmänä.  Ristiä tahtovat ottaa kantaakseen vain ne, jotka ovat ensin tulleet omien kantamustensa kanssa Jeesuksen luokse ja kokeneet todellisen elämän keveyden. Kuoleman tielle uskaltaa astua vain se, joka kävelee yhdessä Elämän Valkeuden kanssa.

Mitä Jeesus tahtoo meidän siis ennen kaikkea tekevän? Sanat Nikodemukselle ovat oleelliset: Katso vaskikäärmeen täyttymykseen, ristillä riippuvaan Jumalan Poikaan. Katso lihaksi tullutta Rakkautta ja löydät Elämän.

Sitä Elämää eivät myrskyt varasta.

Ylösnousemus ja Elämä

”Jeesus sanoi hänelle: `Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut´” (Joh. 11:25).

Martan usko oli vahva. Hän riensi Jeesuksen luokse ja itki, ettei Jeesus ollut paikalla parantamassa hänen kuolevaa veljeään, Lasarusta. Martta sanoi uskovansa, että Jeesus pystyisi nyt kuoleman keskelläkin tekemään ihmeellisiä asioita.

Jeesus haastoi Martan uskoa ja luottamusta. Hän sanoi yksinkertaisesti : ”Sinun veljesi nousee ylös”. Martta ymmärsi Jeesuksen sanat Kirjoitusten pohjalta. Hän uskoi Jeesuksen herättävän veljensä aikojen lopussa, kuolleiden ylösnousemuksessa.

Martan viitatessa Kirjoituksiin, Jeesus katsoi häneen ja sanoi olevansa Kirjoitukset. Martta uskoi ylösnousemukseen, Jeesus sanoi olevansa Ylösnousemus. Martta itki kuoleman edessä, Jeesus sanoi olevansa Elämä.

Ehkä sinäkin olet tällä hetkellä kuolemanlaakson maassa. Jaksat uskoa, että ongelmasi päättyvät kerran. Taivaassa kaikki on paremmin. Se onkin Jumalan antamaa uskoa.

Mutta usko on suoraa ja välitöntä yhteyttä tähän Herraan Jeesukseen, joka on itse Ylösnousemus. Kun Hän on kanssamme, meillä on joka päivä kaikki se elämä, jota niin kipeästi tarvitsemme.

Hän on kerran nostava meidät luokseen. Elävät ja kuolleet temmataan taivaaseen. Mutta kun sinä katsot tulevaan pelastukseen, Hän katsoo sinuun ja vakuuttaa: Minä olen tänään sinun Ylösnousemuksesi ja Elämä.


Verinen Kuninkaani

Hän tuli Luojana omaan maailmaansa, mutta Häntä ei toivotettu tervetulleeksi.

Hänen myötätuntonsa kosketti kärsivää maailmaa mutta Hänen sanottiin rikkovan lakia ja toimivan Saatanan voimalla.

Hän yritti opettaa kuninkaallista kutsumustaan lähimmilleen, mutta he eivät sitä pystyneet ymmärtämään.

Hän käveli kohti Ristiä koko elämänsä ajan. Hän näki maljan, joka pelotti ja kauhistutti.

Maineen sijaan Hän valitsi yksinäisyyden. Kunnian sijaan kärsimyksen.

Viimeisenä elämänsä iltana Hän joutui suunniltaan. Ensimmäistä kertaa. ”Isä, missä olet?”

Hän tarjosi maljaa pois mutta painoi päänsä ja joi sen pohjaan saakka. ”Ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin Sinä”

Se oli liian raskas tie. Todellinen kärsimyksen matka meidän tähtemme.

Kun Jumala särkyi. Kun Pyhä muuttui synniksi.

Getsemanessa Sinä näit minut. Minun tähteni jatkoit matkaasi.

Verinen Kuninkaani.

Palavaa vettä

”He sanoivat toisilleen: `Eikö sydämemme ollutkin palava, kun hän puhui meille tiellä ja avasi meille Kirjoitukset.´” (Luuk. 24:32)

Lainasin otsikon Lauri Tähkän musiikkikappaleesta. Se sopii mielestäni hyvin kuvaamaan Jumalan Sanaa, eli Raamattua.

Oletko ollut hengellisesti janoinen ja kaivannut Jumalan antamaa vettä? Tai oletko huomannut, että olet sisäisesti mielestäsi liian ”haalea” ja kaipaisit takaisin sitä alkuajan paloa?

Kaksi opetuslasta kävelivät Jerusalemista Emmaukseen päivänä, jona Jeesus nousi kuolleista. Opetuslasten usko ei riittänyt käsittämään, että Jeesus voisi olla kuolemaa suurempi ja he tekivät matkaansa pää painuksissa.

Jeesus liittyi heidän seuraansa ja alkoi puhua heille Vanhan Testamentin sanoja. He saivat Jumalan Sanan vettä ja kokivat että heidän sydämensä roihahti liekkeihin.

Raamattu on tänäänkin Jumalan voima. Kun Pyhä Henki avaa meille Raamattua, se tyydyttää janoiset sisimpämme ja saa Jumalan tulet palamaan sieluissamme.

Jeesus selitti Raamattua tavalla, jossa Hän oli sen keskus. Raamattu on yksi suuri ilmoitus maailmaan tulleesta Jumalasta, syntisen Vapahtajasta. Kun Raamattua selitetään Kristuskeskeisesti, kuulijat uudistuvat rakkaudessaan Häneen.

Raamatun Kristus on palavaa vettä.