”Hän on lähettänyt minut… julistamaan vangituille vapautusta” (Jes. 61:1).

Onko elämäsi kuin yhtä tuskallista kitumista vankilassa, tyrmässä, josta et tiedä muuta kuin homeen tuoksun ja vilisevät rotat?

Miten voisit edes unelmoida vapaudesta, sillä ethän tiedä, missä maanosassa salainen vankilasi sijaitsee? Huudat apua, tänään ja sumentunein silmin, sillä kukaan ei ole tullut. Miten kukaan voisi tulla vapauttamaan sinut paikasta, jota et osaa nimetä?

Jeesuksen Kristuksen ydintehtävänä oli tulla – huomaa tämä! – julistamaan vangituille vapautusta! Jumala ei sano, että Jeesus tulee rikkomaan vankilasi seinät ja poistamaan katon ja ikkunaristikot, vaan Hän ilmoittaa sinulle, että vankilasi on seitinohutta paperia. Hän suunsa miekalla – Sanallaan – tekee sinut vankilaasi suuremmaksi. Voit kävellä ulos vanhasta ja astua Jeesuksen seuraan kohti uutta.

Mutta miten voin kävellä ulos vapauteen, jos en tiedä, missä vankilassa olen ollut? Mistä tiedän, että vankilan haiseva ilma ei ole sitä, mitä minun kuuluisi Jumalan lapsena hengittää, jos en ole koskaan uskaltanut todella katsoa kaltereita ja nähdä vankilaani?

Vankila, josta sinut vapautetaan tänään, sillä on nimi. Kun se nimetään, tiedät, mistä saat astua ulos valoon ja iloon. Siksi Jeesus julistaa vapautta – Hän tuo totuuden ja armon: oman itsensä – ja kertoo sinulle vankeutesi todellisuuden kaikessa kauheudessaan, jotta tietäisit, missä suunnassa sinua odottaa vihreät niityt ja soliseva lähde.

Vankilasi nimi on menneisyys. Tyrmäsi edessä sinua vartioi kaikki ne valtavat Goljatit, joilla on maton alle pyyhittyjen epäonnistumistesi ja vaiennettujen haavojesi nimet.

Ellet tiedä, että menneisyytesi ei ole se elämä, johon sinut on tänään kutsuttu elämään, ellet osaa nimetä kaiken toivon ja elämänilon varastaa ajatuskehää, tunnetta vankilaksi, jossa sinun ei tulisi enää elää, et osaa ottaa askelta paperiseinien läpi.

Sinut julistetaan vapaaksi menneisyydestä. Vankila eli menneisyys pitää kohdata, mutta vapauden kynnykselle ei saa jäädä makaamaan.

Jeesus nimeää jumalallisella totuudellaan vankilasi. Se on kipeää, myöntää olevansa auttamattoman sidottu. Katsoa silmiin kaikkia menneisyyden pelottavia goljatteja. Mutta sinä teet sen enkelien puhaltaessa hopeisiin Vapauden torviin!

Jumala ei ole menneisyyden Jumala. Hän uskaltaa heittää menneen merten syvyyksiin koska Hän on niin kiinnostunut sinusta juuri tässä hetkessä. Hän on kiinnostunut siitä tulevaisuudesta, jossa sinä yhdessä Hänen kanssaan hengität syvään, niin syvään, vapauden ilmaa. Se on verellä ostettu sinulle.

Sinua ei vedetä väkisin ulos menneestä. Sinut julistetaan vapaaksi. Olethan Jumalan rakas kuullut ilosanoman? Kuulethan sen juuri nyt: Sinä olet vapaa kaikesta menneestä huolimatta siitä mitä edelleen tunnet, häpeät, kipuilet ja pelkäät.

Jeesuksen julistuksessa – Sanassa – on valtavin voima. Miten helposti me luisumme vanhoihin vankiloihin ilman voiman omaavaa, meitä muistuttavaa Sanaa!

Älä katso itseesi. Katso mennyttä vain hetken – jotta tietäisit, että sinut on kutsuttu ihanaan, hoitavaan, kaiken elämän mukanaan tuomaan Jeesuksen vapauteen!