Jumalan ihanat pienet vaahterat!

Toissailtana kello 22 illalla olin taas vauhdissa. Tiesin, että kaivinkone tulisi seuraavana aamuna paikalle ja kiireessä kaivoin ojasta löytyviä hyvin pieniä mutta söpöjä vaahterantaimia talteen. Ja totesin: onneksi on anoppi asumassa viereisellä tontilla! Soitin hänet vain käväisemään katsastamassa taimia mutta ovelasti olin etukäteen kuskannut paikalle 2 lapiota…

Eilen istutin taimet tontillemme. Ne olivat niin hentoja ja hauraita, että käsittelin niitä niin kuin niissä olisi punainen tarra: ”Särkyvää – älä Jaakko vain koske!”

Saatuani vaahterat maahan, katsoin niiden puolustuskyvyttömiä, langanohuita varsia ja totesin, että ne eivät kestä ensimmäistäkään tuulenpuuskaa. Siispä vuolin niille tukikepit.

Iiriksen mukaan yksi/taimi olisi riittänyt, mutta koska taimet olivat varastaneet sydämeni, ajattelin kepittää ne jokapuolelta suojaan entisajan paalulinnoituksen tyyliin. Kompromissi oli kaksi keppiä taimien molemmille puolille ja rautalankapunos joka pitäisi taimen pystyssä mutta ei kuristaisi tulevaa kasvua.

Siinä meni siis useampi tunti polvillaan märässä mullassa, käsissä milloin rautalankavyyhti, milloin multapaakut, taimet tai esimerkiksi lapio ja istutuskauha.

Minä rakastuin vaahteroihin. Olen valmis käymään joka päivä juttelemassa niille ja varmistamassa tuentoja. Luultavasti ylivarmistan myös kastelun ja ravinnonsaannin. Rakas anoppini saa nauraa hyväntahtoisesti aitiopaikaltaan keittiön ikkunan äärestä.

Niin, Jeesus yritti opettaa meille kovapäisille rakkailleen Isän huolenpitoa esimerkiksi puutarhasta löydettävillä esimerkeillä. Luulen, että tänään hän saattaisi viinipuun sijaan puhua vaikkapa juuri vaahteroista?

Jos minä olen valmis näkemään aika paljon vaivaa mokomien lapsipuiden kanssa, miten paljon enemmän Jumala onkaan valmis näkemään vaivaa meidän kanssamme?

Voi, miten Hän tietää vartemme suojattomuuden, juurtemme kyvyttömyyden vallata vapautta ja elintilaa, tarpeemme suojalle ja ravinnolle. Eikä Hän piipahtele taimiensa luona Jaakon tapaan.

Jumala polvillaan. Sitä Hän on. Sinun vuoksesi. Kädet elämäsi ympärillä, kyyneleet kastelemassa kuivaa maaperääsi ja yksi ristinmuotoinen tuki. Se kuulemma riittää.

Sinä olet tärkeä!

”Minä olen viinipuu, te olette oksat” (Joh. 15:5).

Jeesuksen opetuksen mukaan me tarvitsemme Häntä Jumalan tahdon toteutumiseen elämässämme. Olemme riippuvaisia Hänen voimastaan, rakkaudestaan ja armostaan.

Mutta oletko koskaan ajatellut, että Jeesuksen Viinipuu-vertauksessa on ulottuvuus, että Jeesus on riippuvainen jokaisesta kristitystä? Miten viinipuu saisi aikaan hedelmiä, jos sillä ei olisi oksia?

Jeesus tahtoo vakuuttaa meille, että olemme Hänelle yhtä tärkeitä kuin Hän on meille. Hän ottaa omakseen tyhjyytemme, heikkoutemme ja saamattomuutemme ja lahjoittaa oman täyteytensä.

Mehevä runko ylhäällä taivaassa – kuiva oksa täällä maan päällä. Siltä sen monesti tuntuu. Mutta ajattele, että taivaallinen viinipuu tahtoo juuri tänään täyttää sinut kaikella ravinnollaan. Sinä olet se oksa, jonka kautta Hän tahtoo koskettaa kärsivää maailmaa.

Olet tärkeä. Olet Jeesuksen oma ja Hän tahtoo elää sinussa ja kauttasi myös toisille. Hän luo sinussa hedelmää, joka kirkastaa Isää.

Pyhitys on lepoa

”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei itsessään voi kantaa hedelmää, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa” (Joh. 15:4).

Miten elämäni voisi muuttua Jumalan tahdon mukaiseksi? Miten erilaiset, vääriin asioihin suuntautuvat himot voisivat vähentyä ja miten minussa voisi syntyä uudenlaista halua hyvään? Miten rukous ja Raamattu alkaisivat kiehtoa minua?

Näihin kaikkiin kysymyksiin Jeesus antaa yksinkertaisen ja niin huojentavan selityksen: emme löydä vastausta itsestämme. Kyse ei ole meidän tahdonvoimastamme, kyvyistämme, taisteluistamme ja yrittämisistämme. Kyse ei ole edes meidän uskon suuruudesta.

Jos oksa on kiinni puussa, siinä vääjäämättä virtaa rungon elämä. Jeesus opettaa, että me olemme kiinni Hänessä aivan samoin kuin oksa on kiinni puun rungossa. Oksan ei tarvitse murehtia, miten se tuottaisi tarvittavia hedelmiä; ne syntyvät aivan luonnollisesti ja vääjäämättä. Ne syntyvät, koska oksassa virtaa rungossa oleva elinvoima.

Oletko yrittänyt saada aikaan kristillistä elämää? Se ei toimi, se ei ole evankeliumin mukainen tapa kasvaa ja pyhittyä.

Pyhitys on lepoa. Se on Kristuksen omaa elämää meissä. Sitä tarkoittaa Raamatun opettama Elämän Hengen laki. Elämä tulee varmasti esiin siellä, missä Kristus saa vaikuttaa. Ja Hän saa vaikuttaa siellä, missä ihminen luovuttaa ohjakset Hänelle.

Kun on omat taistelunsa taistellut ja toistuvasti kokenut tappion, kristitty on valmis antamaan ohjakset Vapahtajalleen. Tappioiden väsyttämä kristitty ei osaa kuin levätä Kristuksen varassa. Ja juuri se onkin koko kristillisen elämän suuri salaisuus!

Jeesus sanat tuovat ilon

”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.” (Joh. 15: 11)

Jeesus opetti olevansa viinipuu ja kehotti opetuslapsiaan pysymään Hänen rakkaudessaan. Tämä armo synnyttäisi heissä ilon, jota eivät voi kärsimykset varastaa.

Jotkut ajattelevat Jeesuksen olevan kuin toinen Mooses, joka käskee meitä täyttämään uuden testamentin ”lakia”. Ainoa ero on siinä, että vaatimukset osittain vaihtuvat, mutta ajatus pysyy samana: tee näin niin saat elää. Mutta eihän siinä ole mitään iloa, vain orjan asema, joka johtaa hengelliseen uupumiseen ja katkeroitumiseen.

Jeesuksen antama ilo tulee siitä ymmärryksestä, mitä Hän on meille. Nimittäin Hän on meidän syntiemme anteeksiantamus ja meidän Elämämme. Jeesus kutsuu meitä jatkuvasti yksinkertaiseen luottamussuhteeseen kanssaan. Sellaiseen suhteeseen, jossa Hän saa tarjota meille ilmaiseksi kaiken sen, mitä Jumalasuhteeseemme tarvitsemme. Hän on tullut kiroukseksi puolestamme, jotta Jumala voi nyt siunata meitä täydeltä laidalta (Gal. 3:13-14). Ajattele, Jumala tahtoo siunata sinua tänään! Minkä tähden? Koska Hän on itse raivannut tieltä pois kaikki erottavat esteet ja Hän rakastaa sinua. Eikö tästä evankeliumista synny suorastaan riemu!

Kristillisen ilon tuo Jumalan läheisyys ja rakkaus. Jeesus pyytää meitä pysymään Hänen rakkaudessaan ja se on keskeistä. Kun me pysymme armon kantamana, silloin me sisältä käsin tahdomme täyttää Hänen käskyään, eli rakastaa toisiamme. Rakkaus syntyy sieltä käsin, että on ensin itse rakastettu. Armo saa rakkauden muodon silloin, kun se saa olla meille vapaata syntien anteeksiantamusta ja Jumalan siunausta. Jos laitamme siihen yhdenkin ehdon, häviää myös rakkautemme.

jeesussanattuoilon_DSC02207

Jeesusta kohtaamassa

Millaisen Jeesuksen kohtasivat samarialainen nainen ja Betesdan altaan mies? Mitä Elämän leipä ja Hyvä Paimen meille antaa? Miten Taivaallinen viinitarhuri työskentelee puun ja oksien hyväksi?

Raamattuopetus Johanneksen evankeliumin luvuista 4-6, 10 ja 14-15. Kesto 29 min.

 SAM_1689_edit