“Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei itsessään voi kantaa hedelmää, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa” (Joh. 15:4).
Miten elämäni voisi muuttua Jumalan tahdon mukaiseksi? Miten erilaiset, vääriin asioihin suuntautuvat himot voisivat vähentyä ja miten minussa voisi syntyä uudenlaista halua hyvään? Miten rukous ja Raamattu alkaisivat kiehtoa minua?
Näihin kaikkiin kysymyksiin Jeesus antaa yksinkertaisen ja niin huojentavan selityksen: emme löydä vastausta itsestämme. Kyse ei ole meidän tahdonvoimastamme, kyvyistämme, taisteluistamme ja yrittämisistämme. Kyse ei ole edes meidän uskon suuruudesta.
Jos oksa on kiinni puussa, siinä vääjäämättä virtaa rungon elämä. Jeesus opettaa, että me olemme kiinni Hänessä aivan samoin kuin oksa on kiinni puun rungossa. Oksan ei tarvitse murehtia, miten se tuottaisi tarvittavia hedelmiä; ne syntyvät aivan luonnollisesti ja vääjäämättä. Ne syntyvät, koska oksassa virtaa rungossa oleva elinvoima.
Oletko yrittänyt saada aikaan kristillistä elämää? Se ei toimi, se ei ole evankeliumin mukainen tapa kasvaa ja pyhittyä.
Pyhitys on lepoa. Se on Kristuksen omaa elämää meissä. Sitä tarkoittaa Raamatun opettama Elämän Hengen laki. Elämä tulee varmasti esiin siellä, missä Kristus saa vaikuttaa. Ja Hän saa vaikuttaa siellä, missä ihminen luovuttaa ohjakset Hänelle.
Kun on omat taistelunsa taistellut ja toistuvasti kokenut tappion, kristitty on valmis antamaan ohjakset Vapahtajalleen. Tappioiden väsyttämä kristitty ei osaa kuin levätä Kristuksen varassa. Ja juuri se onkin koko kristillisen elämän suuri salaisuus!
