Avainsana: ilo

Rukouskoulussa, osa 3

”Sinun lähelläsi on ehtymätön ilo” (Ps. 16: 11).

Jos yksi sana kuvaisi minun tämän syksyn kaamosta, se olisi ilo. Siis sen puute. Ilo on tuntunut karkaavan elämästäni kuin elohopea rikkoutuneesta lämpömittarista. Olen juossut sen perässä pitkin sieluni valtatietä ja silti se on onnistunut karkaamaan sormieni välistä.

Ehkä juuri sama sana oli opetuslasten huulilla, kun he näkivät aamuisin Jeesuksen palaavan yksinäisiltä rukoushetkiltään? He näkivät ilon, joka säteili Jeesuksen kasvoilta ihan kuin Mooseksen kasvot hohtivat vajaat puolitoistatuhatta vuotta aikaisemmin.

Minä uskon, että ilo odottaa löytäjäänsä. Se on jatkuvasti lähempänä meitä kuin kukaan ihminen voisi koskaan olla ja silti en kuule sen kaunista sointiaan. Ehkä en kuule, koska olen täynnä kaikkia muita ääniä, sisältä ja ulkoa? Ehkä en jaksa virittää sisäistä taajuuttani, koska syyllisyys lukemattomista epäonnistuneista yrityksestä nauraa avuttomille hapuiluilleni?

Rukous on kutsu iloon. Se on kutsu Hänen lähelleen, josta kaikki koettavissa oleva ilo on saanut alkunsa.

Tapoja ja käytäntöjä etsimme myöhemmin; Tänään tehtäväsi on kysyä itseltäsi: voisiko rukous olla sinulle sitä iloa, jota elämääsi kaipaat?

Onko elämäsi yhtä itkua?

”Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa” (Luuk. 6: 21).

Kun Jeesus katsoi ympärillään olevaa suunnatonta ihmisjoukkoa, Hän pystyi aistimaan heitä yhdistävän epätoivon ja surun. Monet olivat fyysisien sairauksien murtamia, toiset olivat väsyneet elämän vaatimuksiin. Osa ihmisistä oli sisältä amputoitu.

Jeesus näki itkua, jolle ei ollut löytynyt lohduttajaa. Silloin Hän sanoi sanat, joiden on täytynyt hoitaa rikkinäisiä kuulijoitaan enemmän kuin mitkään maailman parannusvoiteet: ”Te olette autuaita. Minä lupaan teille: Te saatte vielä iloita.”

Itkevät olivat autuaita, koska heidän kipunsa olivat saaneet heidät jättämään arkiset askareensa ja lähtemään etsimään semikuuluisaa matkasaarnaajaa. Ilman lohdutonta itkua heilllä ei olisi ollut tarvetta jättää kuokkaa maahan ja lähteä raamattutunneille. Monet vaikeuksissa olevat poistuivat Jeesuksen ”raamattuopetuksista” samojen kipujen kanssa, mutta tunnejäljellä siitä, että Jeesuksen seurassa kivut unohtuivat ja oli yksinkertaisesti hyvä olla. Samat ihmiset hakeutuivat Jeesuksen luokse yhä uudelleen – Jeesus ei ollut heille vain yksin hyvä tapa viettää lauantai-iltaa, Hän oli jotain, joka antoi hauraimmallekin syyn elää seuraavaan päivään.

Tuntuuko sinun elämäsi olevan täynnä kyyneleitä? Minä uskon – olkoon se kuinka älytöntä tahansa – että Jeesus tahtoo sanoa sinulle: Olet autuas.

Onnellisuuden rattailta tippuminen ei ole autuasta. Kiduttavan vetinen elämä ei ole autuasta. Mutta kauhun muuttaa iloksi se taivaallinen todellisuus, että Jeesus on kanssasi itkun keskellä. Hän on Jumala, joka pitää sanojensa voimalla maailmankaikkeutta pystyssä ja joka tahtoo ja kykenee sytyttämään valot yhden pimeässä konttaavan ihmisen sisälle.

Jos lohduttomat kyyneleet ovat seuranasi tänään, on sinulla myös universumin ylivertaisesti paras lohduttaja. Hän voi kääntää itkun nauruksi nanosekunnissa ja jos Hän ei sitä tee, ota se Jeesuksen antamana VIP-korttina Hänen seuraansa.

Anna Herra ilon vuodet

”Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti” (Ps. 90: 15).

Palaan tähän Mooseksen rohkeaan rukoukseen aika ajoin. Mooses uskalsi nimittää Jumalaa vaikeuksien antajaksi tai sallijaksi ja rohkeni pyytää ilon aikoja.

Ehkä Mooses koki, että vaivan vuodet olivat ajaneet hänet niin ahtaalle, että vain Jumala voisi palauttaa luottamuksen elämän hyviä asioita kohtaan? Rukouksessa huokuu epätoivo ja toivo vierekkäin – epätoivo omasta tilanteesta mutta usko Jumalan mahdollisuuksiin kääntää elämän kulku johonkin, minne kokemusmaailma ei enää jaksaisi yltää.

Oletko sinäkin kadottanut ilon? Saat yhtyä Mooseksen rukoukseen ja pyytää ilon vuosia. Voit sanoa, että kohdallasi se on mahdotonta, että olet ollut syöksykierteessä jo liian pitkään ja sinne missä sinä nyt olet, sinne ei aurinko enää voi paistaa? Onneksi rukouksemme ei kohdistu itseemme vaan Jumalaan, joka luo elämää tyhjästä.

Anna siis Herra ilon aikoja! Jos vastusten täytyy säilyä, jos rotkojen pitää uhmata pientä toivon liekkiämme, anna sitä iloa, joka herättää sisimpämme uuteen elämänhaluun pimeän keskelläkin. Yllätä meidät!

Ilon varasto

”Sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin muilla on sadonkorjuun aikaan runsaasta viljasta ja viinistä” (Ps. 4:8).

Ihmisen elämässä on monia ilon aiheita: hyvät ihmissuhteet, terveys, hyvä toimeentulo, kauniit elämän puitteet ja niin edelleen. Nämä ovat asioita, joista iloitsemme ja niiden puuttuessa koemme kipua.

Vaakatason ilonaiheet taitavat olla askelmerkkeinä ilon varastoon? Raamatun mukaan on olemassa iloa, jota ei meiltä voida varastaa. Raamatun ilon varasto on auki jokaiselle, myös niille, jotka kärsivät näkyvien ilonaiheiden puutteesta.

Daavid oli löytänyt kipeiden kokemusten ja hivuttavien kärsimysten vuosien kautta ilon lähteelle. Hän ei enää etsinyt syvintä iloa sieltä, mistä ympäröivä yhteiskunta sitä tavoitteli.

Missä on sinun ilosi lähde tänään? Ehkä olet ollut Jumalan karsimiskoulussa ja ilonaiheet ovat käyneet vähiin? Uskallan Raamatun tähden luvata, että sinulle on tarjolla varastollinen iloa!

Jumala rakastaa antamista

”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin teidän taivaallinen isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä anovat” (Matt. 7: 11).

Kahden pojan isänä iloitsen hetkistä, jolloin voin jakaa lapsilleni jakamatonta aikaani. Nautin, kun voin antaa heille hyvää, lasten riemu saa myös minut riemuitsemaan.

Jeesus alleviivaa Jumalan olevan sydämellisempi kuin yksikään maallinen vanhempi. Jumala rakastaa antamista. Hänellä on varastossaan lukemattomia hyviä lahjoja ja Hänen sisimpänsä liikuttuu, kun Hän saa jakaa niitä meille.

Jumalan lahjat ovat kiinteässä yhteydessä itse Antajaan. Jumala ei tahdo meidän tyytyvän vain ihaniin ja tarpeellisiin asioihin, vaan kurottautuvan kaiken hyvän annin Lähteelle.

Joskus parhaan antaminen voi olla haastavaa. Lapseni näkevät maailmaa lapsen tasolta ja heidän pyyntönsä voivat toteutuessaan saada heidät kasvamaan vinoon. Joskus parhaan antamista ennen pitää antaa monta ei-vastausta.

Jumala ei ole vain kärsimyksen Jumala. Hän on ennen kaikkea ilon ja rakkauden Jumala. Jumalan tahto on antaa meille hyvää. Se on totta silloinkin, kun emme pienten lasten tavoin näe muuta kuin ei-vastauksia.