Avainsana: ilo

Iloa tuova uutinen

”Olen puhunut teille näistä asioista, jotta minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi” (Joh. 15: 11).

Jos kristillinen opetus saa hartiat kasaan ja sisäisen olemuksen kurttuun kuin tyhjän ilmapallon, jotain on joko opetettu tai ymmärretty väärin. Kristillinen sanoma ei ole hyvä uutinen vain vahvoille ja onnistuneille ihmisille.

Jeesus käytti paljon aikaansa opettaakseen lähimpiä opetuslapsiaan. Hän opetti tavalla, joka toi kuulijoille ilon ja olemisen keveyden. Jeesuksen sanat eivät lannistaneet tai varastaneet elämänhalua, niin kuin nykyään joskus kuulee tapahtuvan.

Evankeliumin ilo syntyy siitä, että sanoman huomio ei kiinnity ihmiseen vaan Jumalaan. Jos Jeesuksen sanojen tarkoitus olisi jättää kristitty oman tahtonsa varaan, ei ilosta olisi tietoakaan. Mutta sanoman valokeilassa on armorikas Jumala, joka lupaa tarjota kaiken pelastukseen tarvittavan.

Ilo syntyy siitä, että Minä Olen -nimisen Jumalan (Jahve) läheisyydessä ei ihmisen tarvitse pullistella ollakseen jotain. Minä Olen on kaikkea ihmisen puolesta.

Elämä ja yltäkylläisyys lahjoitetaan jokaiselle, joka suostuu olemaan vastaanottaja. Täydellisen Jumalan lähellä on hyvä kokea täydellistä iloa!

Onko sinulla elämässäsi ns. salaisia syntejä?

Luulen, että moni meistä joutuu myöntymään. Salaiset synnit ahdistavat ja pelottavat meitä.

Salaiset synnit muodostuvat yleensä seuraavasti: koemme itsessämme vetoa syntiin: vääränlaisia ajatuksia, tunteita ja tekoja. Lankeamme samoihin asioihin toistuvasti. Haluamme kertoa näistä ongelmistamme toisille kristityille ja kaipaamme ymmärrystä sekä apua.

Huomatessamme, ettei kokemillemme kivuille ja heikkouksille ole tilaa eikä lupaa, emme enää halua tuoda niitä esille. Ymmärrämme, että niitä tulee hävetä ja ne ovat parempi piilottaa sielun syvyyksiin.

Salaamme heikkoutemme ja synnilliset taipumuksemme, koska olemme tulleet niitä vilpittömästi jakaessamme torjutuiksi. Olemme kokeneet olevamme toisten kristittyjen seurassa outoja ja vääränlaisia.

Salatut synnit muodostuvat siis siitä, että häpeän ja syyllisyyden takia kätkemme ne sisällemme. Tästä seuraa, että kannamme niitä sisällämme kuin raskaita kiviä – ne kuluttavat meitä. Pelkäämme myös, että muut lopulta näkevät meidän ”salaisuutemme” ja torjuvat meidät.

Mitä salatuille synneille tapahtuu, kun ne uskalletaan peittelemättä ja selittelemättä kertoa Jeesukselle. Niistä tulee anteeksiannettuja syntejä. Syyllisyytemme ja häpeämme vaihtuu armoon ja hyväksymisen kokemukseen. Tästä muodostuu kristityn ilo – Kristus näkee kaikki ongelmani ja Hän on niitä suurempi. Hän ottaa syntini omakseen, nekin joista en ole päässyt irti.

Kutsun meitä tänään uskaltamaan olla Jumalalle aitoja ja näkyviä. Hän tietää kaiken, mitä me peittelemme ja häpeämme. Hän haluaa antaa meille vapauden ja anteeksiantamuksen. Niin salaisista synneistä tulee anteeksiannettuja syntejä. Anteeksiannetut synnit ovat unohdettuja syntejä.

Jumala-niminen tivoli ja pääsylippu

”Hänessä meillä on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan luo, uskon kautta häneen. ” (Ef. 3:12)

Muistatko lapsuudestasi käyntejä tivolissa? Suurimpiin ja houkuttelevimpiin laitteisiin sai alamittainen mennä vain suuremman huoltajan kanssa.

Etkö olekin joskus kokenut jotain samaa Jumalan suhteen? Haluaisit mennä Hänen turviinsa, ottaa paikkasi Hänen suojaisasta läheisyydestään, mutta olet kokenut olevasi alamittainen? Ehkä joku on käännyttänyt sinut portilla takaisin osoittaen puutteellista pituuttasi?

Ehkä olet joskus ollut itkuinen tyttö tai poika, yksinäinen pikkuinen väentungoksessa ja olet surullisena katsonut muiden riemua? Ehkä tänään, jo paljon isompana, koet samaa yksinäisyyttä ja surua? Jumala on sinulle, alamittaiselle, saavuttamaton?

Jeesus Kristus on kaikkien alamittaisten Ystävä. Hän juoksee vastaan portilta kääntyneitä alamittaisia aikuisia ja ottaa heitä kädestä kiinni. Hän näyttää omaa rannekettaan ja ennen kuin huomaatkaan, sinunkin ranteessasi on samannäköinen pääsylippu. Siinä on ”Arvollinen” -leima ja sen avulla pääset muitta mutkitta portin läpi.

Ja jos olet ollut aikuisena omien lastesi kanssa huvipuistossa, tiedät sen riemullisen tunteen laitteiden turvakaiteen tuntumassa. Siinä katsotaan ylpeinä omia lapsiaan ja nautitaan heidän avoimesti ilostaan.

Jeesuskin iloitsee saadessaan saattaa sinut Isän luokse.

”Sitten on niitä ihmisiä”

Olipa kerran tyttö, jonka viimeisenä toiveena oli olla hyvä kristitty. Hänellä diagnosoitiin monenlaisia psyykkisiä ongelmia. Osa oli ehkä synnynnäisiä, osa tullut liian vaikeasta kasvuympäristöstä.

Tytön elämä päättyi ennen kuin se kunnolla alkoikaan. Taisteltuaan jokaisena päivänä hyvän elämän puolesta tuli yksi päivä kun hän ei enää jaksanut.

Jeesus sanoi kerran avioliittokeskusteluun liittyen, että on olemassa erilaisia ihmisiä: jotkut on avioon kelpaamattomia syntymästään, toiset on tehty ihmisten taholta kelpaamattomiksi. Luulen, että Hän puhui elämisen haasteista laajemminkin. Toisten siivet jäävät tyngiksi jo syntymästä, toisten siivet katkaistaan lapsina.

Tyttö oli ihmisten silmissä elämään kelpaamaton. Hän yritti lentää toisten tavoin mutta paiskautui maahan yhä uudelleen. Jos Hänen elämäänsä katsoi vain pinnalta, hänen omien valintojensa kautta, tuomio oli tyly: epäonnistunut ja huono.

”Tule Herrasi ilojuhlaan”. Luulen tytön kuulleen nämä sanat Herraltaan Jeesukselta Kristukselta toisen elämän alkajaisiksi. Ne sanat saavat kuulla ne, jotka ovat eri tavoin tälle maailmalle kelpaamattomia. He saavat tässä ajassa osakseen ihmetystä, halveksuntaa, yläpuolelta tulevia ohjeita, diagnooseja. Mutta juuri heille on varattuna suuri kunnia ja määrätön ilo.

Mistä voisin iloita?

”Samoin iloitkaa tekin, ja iloitkaa yhdessä minun kanssani!” (Fil. 2:18)

Paavali tiesi, ettei elämä ole aina helppoa. Hän joutui itse kokemaan vankeutta, pahoinpitelyitä, riistämistä, hylkäämistä. Niin, Jeesus sanoi hänelle aivan hänen kutsunsa alussa, että hän joutuisi paljon kärsimään evankeliumin takia (Apt. 9:16).

Tämä blogin teksteissä kirjoitetaan paljon kärsimyksestä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole sanoa, että kärsimys olisi itsessään hyvä, jopa asia, jota pitää tavoitella tai jonka voi lukea itselleen meriitiksi. Ei, tekstiemme tarkoitus on nostaa kärsivien veljiemme ja sisariemme katse kristinuskon tähtäyspisteeseen: Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Raamattu ei kehota meitä käpertymään itsesääliin tai laskemaan kärsimyksiämme ansioiksi, joiden tähden Jumala maksaa meille palkan. Ei, Raamattu kertoo, että kärsimykset kuuluvat monesti kristityn elämään mutta pääasia on aina Kristus itse. Ja kärsimys monesti johdattaa meidät Hänen luokseen. Tosin kärsimys voi myös varastaa luottamuksemme ja uskomme. Siksi tarvitsemme toisimme ja seurakuntaa, jossa pidetään Kristusta esillä.

Mistä me voisimme elämmämme raskaiden asioiden keskelle iloita? Suurin ilon lähde on siinä, että Jumalan Poika, Jeesus Kristus, on todella kuollut meidän syntiemme tähden. Me olemme siirtyneet Jumalan perheväkeen ja asemamme on vahva ja taattu.

Voimme iloita siitä, että kaikki ahdistuksemme ja kärsimyksemmekin lopulta joutuu taipumaan jollain paradoksaaliselle tavalla meidän parhaaksemme. Iloitsemme siitä, että meillä on Vapahtaja, joka kulkee kanssamme valossa ja pimeässä, ilossa ja kärsimyksessä.

Voimme iloita tulevasta perinnöstä. Kerran tämän ajan itkut päättyvät ja saamme elää Jeesuksen seurassa ikuisuuden. Näistä asioita saamme voimakkaan syyn iloita. Unohtamatta sitä, että meillä on tänään Jumala, jolle saamme kertoa kaiken tarpeemme. Hän on voimallinen antamaan meille kaikkea hyvää ja saamaan elämämme soimaan iloista laulua.