Ilon varasto

”Sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin muilla on sadonkorjuun aikaan runsaasta viljasta ja viinistä” (Ps. 4:8).

Ihmisen elämässä on monia ilon aiheita: hyvät ihmissuhteet, terveys, hyvä toimeentulo, kauniit elämän puitteet ja niin edelleen. Nämä ovat asioita, joista iloitsemme ja niiden puuttuessa koemme kipua.

Vaakatason ilonaiheet taitavat olla askelmerkkeinä ilon varastoon? Raamatun mukaan on olemassa iloa, jota ei meiltä voida varastaa. Raamatun ilon varasto on auki jokaiselle, myös niille, jotka kärsivät näkyvien ilonaiheiden puutteesta.

Daavid oli löytänyt kipeiden kokemusten ja hivuttavien kärsimysten vuosien kautta ilon lähteelle. Hän ei enää etsinyt syvintä iloa sieltä, mistä ympäröivä yhteiskunta sitä tavoitteli.

Missä on sinun ilosi lähde tänään? Ehkä olet ollut Jumalan karsimiskoulussa ja ilonaiheet ovat käyneet vähiin? Uskallan Raamatun tähden luvata, että sinulle on tarjolla varastollinen iloa!

Jumala rakastaa antamista

”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin teidän taivaallinen isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä anovat” (Matt. 7: 11).

Kahden pojan isänä iloitsen hetkistä, jolloin voin jakaa lapsilleni jakamatonta aikaani. Nautin, kun voin antaa heille hyvää, lasten riemu saa myös minut riemuitsemaan.

Jeesus alleviivaa Jumalan olevan sydämellisempi kuin yksikään maallinen vanhempi. Jumala rakastaa antamista. Hänellä on varastossaan lukemattomia hyviä lahjoja ja Hänen sisimpänsä liikuttuu, kun Hän saa jakaa niitä meille.

Jumalan lahjat ovat kiinteässä yhteydessä itse Antajaan. Jumala ei tahdo meidän tyytyvän vain ihaniin ja tarpeellisiin asioihin, vaan kurottautuvan kaiken hyvän annin Lähteelle.

Joskus parhaan antaminen voi olla haastavaa. Lapseni näkevät maailmaa lapsen tasolta ja heidän pyyntönsä voivat toteutuessaan saada heidät kasvamaan vinoon. Joskus parhaan antamista ennen pitää antaa monta ei-vastausta.

Jumala ei ole vain kärsimyksen Jumala. Hän on ennen kaikkea ilon ja rakkauden Jumala. Jumalan tahto on antaa meille hyvää. Se on totta silloinkin, kun emme pienten lasten tavoin näe muuta kuin ei-vastauksia.

Sinut rakennetaan jälleen!

”Minä rakennan sinut jälleen, sinä tulet rakennetuksi, neitsyt Israel. Sinä koristelet jälleen rumpusi ja lähdet karkeloon iloitsevien kanssa” (Jer. 31:4).

Jeremian oli ehkä vaikea kuuluttaa sanoja, jotka Herra antoi hänelle opetettavaksi? Miten hän voisi puhua rumpujen tahtiin tanssivasta väkijoukosta ja ilokarkeloista suurimman surun aikaan?

Jeremian sanat osoitettiin ihmisille, jotka olivat menettäneet kaiken. Menneisyys oli tuottanut kansallisen vertavuotavan haavan, nykyisyys oli selviytymistä päivästä toiseen ja tulevaisuus ei millään mittarilla luvannut parempaa.

Pimeimmässä loukossa oleville ihmisille Jeremian piti vakuuttaa: Te tulette vielä iloitsemaan. Sanat olisivat olleet ihmisten rienaamista ja Pyhän Jumalan pilkkaa – elleivät ne olisi tulleet itsensä Jumalan sydämeltä.

Lainaamani lupaus oli osoitettu Israelin kansalle. Mutta siitä näemme jotain Jumalan olemuksesta. Häntä eivät sido inhimilliset olosuhteet tai ennusteet.

Jumala seuranamme valo voi syttyä äkisti pimeimmässä pimeydessä. Vapahtajan kanssa kulkiessamme umpikujat tulevat eteemme vain, jotta saisimme nähdä Jumalan mahdollisuuksiin.

Ja syvinkin suru – se voi kantaa itsessään huomisen riemua.

Iloa tuova uutinen

”Olen puhunut teille näistä asioista, jotta minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi” (Joh. 15: 11).

Jos kristillinen opetus saa hartiat kasaan ja sisäisen olemuksen kurttuun kuin tyhjän ilmapallon, jotain on joko opetettu tai ymmärretty väärin. Kristillinen sanoma ei ole hyvä uutinen vain vahvoille ja onnistuneille ihmisille.

Jeesus käytti paljon aikaansa opettaakseen lähimpiä opetuslapsiaan. Hän opetti tavalla, joka toi kuulijoille ilon ja olemisen keveyden. Jeesuksen sanat eivät lannistaneet tai varastaneet elämänhalua, niin kuin nykyään joskus kuulee tapahtuvan.

Evankeliumin ilo syntyy siitä, että sanoman huomio ei kiinnity ihmiseen vaan Jumalaan. Jos Jeesuksen sanojen tarkoitus olisi jättää kristitty oman tahtonsa varaan, ei ilosta olisi tietoakaan. Mutta sanoman valokeilassa on armorikas Jumala, joka lupaa tarjota kaiken pelastukseen tarvittavan.

Ilo syntyy siitä, että Minä Olen -nimisen Jumalan (Jahve) läheisyydessä ei ihmisen tarvitse pullistella ollakseen jotain. Minä Olen on kaikkea ihmisen puolesta.

Elämä ja yltäkylläisyys lahjoitetaan jokaiselle, joka suostuu olemaan vastaanottaja. Täydellisen Jumalan lähellä on hyvä kokea täydellistä iloa!

Onko sinulla elämässäsi ns. salaisia syntejä?

Luulen, että moni meistä joutuu myöntymään. Salaiset synnit ahdistavat ja pelottavat meitä.

Salaiset synnit muodostuvat yleensä seuraavasti: koemme itsessämme vetoa syntiin: vääränlaisia ajatuksia, tunteita ja tekoja. Lankeamme samoihin asioihin toistuvasti. Haluamme kertoa näistä ongelmistamme toisille kristityille ja kaipaamme ymmärrystä sekä apua.

Huomatessamme, ettei kokemillemme kivuille ja heikkouksille ole tilaa eikä lupaa, emme enää halua tuoda niitä esille. Ymmärrämme, että niitä tulee hävetä ja ne ovat parempi piilottaa sielun syvyyksiin.

Salaamme heikkoutemme ja synnilliset taipumuksemme, koska olemme tulleet niitä vilpittömästi jakaessamme torjutuiksi. Olemme kokeneet olevamme toisten kristittyjen seurassa outoja ja vääränlaisia.

Salatut synnit muodostuvat siis siitä, että häpeän ja syyllisyyden takia kätkemme ne sisällemme. Tästä seuraa, että kannamme niitä sisällämme kuin raskaita kiviä – ne kuluttavat meitä. Pelkäämme myös, että muut lopulta näkevät meidän ”salaisuutemme” ja torjuvat meidät.

Mitä salatuille synneille tapahtuu, kun ne uskalletaan peittelemättä ja selittelemättä kertoa Jeesukselle. Niistä tulee anteeksiannettuja syntejä. Syyllisyytemme ja häpeämme vaihtuu armoon ja hyväksymisen kokemukseen. Tästä muodostuu kristityn ilo – Kristus näkee kaikki ongelmani ja Hän on niitä suurempi. Hän ottaa syntini omakseen, nekin joista en ole päässyt irti.

Kutsun meitä tänään uskaltamaan olla Jumalalle aitoja ja näkyviä. Hän tietää kaiken, mitä me peittelemme ja häpeämme. Hän haluaa antaa meille vapauden ja anteeksiantamuksen. Niin salaisista synneistä tulee anteeksiannettuja syntejä. Anteeksiannetut synnit ovat unohdettuja syntejä.