Istuimme minulle entuudestaan vain nimeltä tuntemani remonttimiehen kanssa keittiömme kahvipöytään. Ilmapiiri oli erikoinen, jotain oli ilmassa.
Olen opettanut Jumalan armoa ja Kristuksen rakkautta 15 vuotta. Tehnyt tuhansia tekstejä, muutamia kirjoja, pitänyt blogia, satoja livevideoita, ollut sanomani kanssa eri medioissa näkyvästi esillä.
Silti minä istuin ja kuuntelin. Vastapäätä istuva mies katsoi minua lämpöisesti ja pudotteli huuliltaan harvoja sanoja, sanoja, joiden voimaa hän ei voinut tietää.
Kaksi sanaa lävistivät minut, riisuivat alasti, tunkeutuivat läpi häpeän ja arvottomuuden ja aloin itkeä ensin kyyneleitä pidätellen, kohta nyyhkytin kuin pieni poika.
”Isä rakastaa”. Ne olivat ne sanat. Uskonopin aakkoset, mutta tunnetulle raamattuopettajalle ne olivat kuin äkillinen ja arvaamaton salama, joka lävistää koko olemuksen syvimpään syvään saakka. Syvyyteen, jonne en uskonut enää Jumalankaan yltävän.
Yksin armosta -yhdistys on olemassa vain yhtä tarkoitusta varten. Luulen, että Suomi on pullollaan jaakkoja, jotka ovat juuttuneet elämän pyörteissä ja oman sydämen petollisuudessa sellaisiin syvyyksiin missä tarvitaan erikoislääkärihoitoa. Kotihoitoa.
Ellei omassa elämässä ole törmännyt omaan syntisyyden niin kipeään myöntämiseen, ellei ole pudonnut niin syvälle, missä eivät ihmisen tahdonvoimat eikä mitkään ponnistelut enää riitä oikaisemaan elämää oikeille raiteille, ei Kristuksen rakkauden käsittämätöntä intohimoisuutta ja luovuttamattomuutta voi ymmärtää.
Olen tehnyt monella tavalla viimeisen kahden vuoden aikana elämäni syvimmän kadottamisen. Olin jo elämänhaluton ja näköalaton. Koin olevani niin paha, ettei edes aikaisemmin tuntemani ja muille julistamani rakastava Isä jaksanut katsoa minua kaipaavalla ja syliin kutsuvalla katseellaan.
”Isä rakastaa” -sanat antoivat minulle eilen elämän.
Sama mies jatkoi vielä: ”Kun Isän rakkauden uskaltaa uskoa todeksi juuri omalle kohdalle, olosuhteet ja vaikeudet muuttavat luonnettaan, ne jäävät kuin sivuasioiksi”
Itkin ja nieleskelin sanojen painoa. Pikku-Jaakko uskalsi päästää auringon valon lävistää sisimmän kaiken pimeän. Ja ilo palasi.
Uskallan tänään kertoa sinulle kaikella varmuudella tämän elämääsi pysyvän pohjan antavan totuuden: Et voi olla niin syvällä, et missään asiassa, et minkään asian tähden, et niin epäonnistunut tai syyllinen, et epäuskoinen tai toivoton, ettei Isä rakastaisi sinua miljoona kertaa enemmän kuin nuori pari ensimmäistä, hartaasti kaivattua esikoistaan synnytyssalin huipennuksen hetkellä.
Sinua rakastetaan, juuri sinua, olipa elämäsi sujunut hyvin tai hyvin huonosti. Juuri sinua, vangittua, toivotonta, ahdistunutta, masentunutta, ja toisten tuomitsemaa Jumala kaipaa loppumattomalla kaipauksella syliinsä.
Isä rakastaa sinua. Hän näytti sen särkymällä ristillä puolestasi. Ja kun Kaikkivaltias hymyilee sinulle juuri nyt, sinulla ei ole mitään hätää. Isän rakkaudessa on kaikki. mitä voit ikinä tarvita.
Siunaan sinua, rakas lukija tai työmme tukija. Evankeliumi on maailman mullistavin sanoma. Se ei kerro vain joskus kaukana siintävästä taivaasta, vaan Jumalasta, joka haluaa olla sinun rakastava Isä tänään. Jokaisena päivänä.
