Miksei Jumala anna pelkkiä hyviä päiviä?

”Kun Ussiasta oli tullut mahtava, hänen sydämensä ylpistyi, niin että hän toimi kelvottomasti” (2. Aik. 26: 16).

Kerran Jumala rakastaa meitä ja Hän on kaikkivaltias, miksi elämässämme ei ole vain hyviä päiviä, onnea, täyteyttä ja menestystä?

Vastaus löytyy useista Raamatun ihmisten kertomuksista. Kuningas Ussia on yksi esimerkki. Hän eli Jumalan yhteydessä sinne saakka, kunnes saavutti valtavan menestyksen – silloin hän lankesi rumasti.

Sama surullinen kertomus nähdään kuningas Salomon elämässä. Ajattele: hän kirjoitti kolme kirjaa Raamattuun, sai viisautta enemmän kuin kukaan toinen, saavutti huikean menestyksen ja onnen ja mikä oli kaiken lopputulos? Salomo lankesi pois Jumalan yhteydestä.

Apostoli Paavali sai puolestaan niin lennokkaita hengellisiä näkyjä ja elämyksiä, että hän olisi pullistunut kuin vesi-ilmapallo puutarhaletkun päässä, ellei Jumala olisi pitänyt häntä kurssissa. Paavali joutui hyväksymään arkeensa niin kipeitä asioita, että niitä kuvasi sanat ”Saatanan enkeli rusikoi minua päivästä päivään.”

Näyttää siltä, ettei langennut ihmisluonto voi kestää pelkkää paistetta. Tai kestää kyllä muttei Jumalan yhteydessä. Jumalalla on aarteita annettava ja parhaimmat niistä taidetaan antaa pimeyden kätköistä?

Ihmeellinen Auttaja

”Javes huusi avukseen Israelin Jumalaa ja sanoi: `Jospa sinä siunaisit minua runsaasti ja laajentaisit alueeni! Jospa kätesi olisi minun kanssani ja verjelisit minut pahasta , niin ettei minun tarvitsisi kärsiä kipuja!´” (1. Aik. 4:10)

Javesin elämän lähtökohdat eivät tainneet olla häävit. Hänet oli synnytetty suurella kivulla ja vaivalloisuus taisi seurata hänen elämänsä ikävänä kaverina.

Juuri eheän elämän puute sai Javesin kääntymään Herran puoleen. Hänen rukouksensa on liitetty keskelle 1. aikakirjan kuivahkoa sukuluetteloa kuin huutomerkiksi siitä, miten kipu saa ihmisen hakeutumaan avun lähteelle.

Javes oli syvässä vedessä, uppoamassa elämänsä kanssa ja viimeisenä oljenkortena huusi sydämestään Jumalaa avuksi. Uskon määrä ei ehkä ollut suuri mutta uskon kohde oli.

Jumala kuuli Javesin rukouksen. Luulen, että vastaus ei tullut heti; luulen, että huutojakin oli yhtä useampia. Mutta Jumala kuuli ja toimi.

Hän kuulee myös meitä. Ja Hän vastaa. Tähän liittyen Jeesus sanoi viimeisistä ajoista (muistini varassa): ”Kun Ihmisen Poika tulee tulee, löytääkö Hän uskoa maan päältä?”

Tänään on hyvä päivä itkeä Rakastavalle Vapahtajalle kaikki elämän kivut.

Jumala, ymmärsitkö nyt ihan oikein?

”Ja kaikkien minun poikieni joukosta – Herra on antanut minulle monta poikaa – hän valitsi poikani Salomon istumaan Herran valtaistuimella ja hallitsemaan Israelia.” (1. Aik. 28:5)

Miten kuninkuus saattoi päätyä juuri Salomolle? Hän oli Daavidin itsekkäimmän ja räikeimmän synnin seurauksena syntynyt lapsi. Daavidille oli syntynyt laillisista suhteista monta poikaa mutta Jumala valitsi erikoisella tavalla juuri Salomon.

Salomo sai nousta Daavidin valtaistuimelle seuraavaksi kuninkaaksi, rakentaa Herran temppelin ja ennen kaikkea hän sai olla osallisena Jeesuksen sukulinjassa.

Miksi? Jumala oli siirtänyt kuningas Saulin inhimillisesti hyväksyttävimmistä synneistä sivuun ja ottanut Daavidin tilalle. Ja nyt kun Daavid mokaa todella raskaasti, Jumala säilyttää hänen kuninkuutensa, puhuu hänestä läpi Raamatun miehenä, joka rakasti Jumalaa ja jossa ei nähty virheitä. Ja laittomasta seksisuhteesta tulee juuri SE seuraava kuningas?

Daavid kyllä kärsi syvästi syntiensä seurauksia. Uskon, että tapaus Batseban kanssa jätti häneen pysyvän jäljen. Mutta Jumala mitä ilmeisimmin halusi osoittaa yli synnin käyvää armoaan valitsemalla Salomon.

Salomon valinta on kuin Jumalan puhetta meille jokaiselle. Jumala lupaa armonsa olevan suurempi kuin mitkään epäonnistumisemme. Eikä siinä kaikki: Hän saattaa jopa kääntää pahimmat kaatumisemme omien tarkoituksensa toteuttamiseksi. Ei siis niin, että synti olisi mitenkään hyvä tai suotava asia – mutta armo on suvereenisti aina suurempi.

Meillä on lupa uskoa menneet epäonnistumiset armon peittämiksi. Ja sama koskee tulevia asioita. Koska Kristus.

Annamme Jumalan kädestä

”Mikä minä olen, tai mikä on minun kansani, kyetäksemme antamaan vapaaehtoisesti tällaisia lahjoja? Sinusta tämä kaikki on tullut, ja omasta kädestäsi me olemme ne sinulle antaneet.” (1. Aik. 29:14)

Jumalan temppeli oli alkuvalmisteluissa ja kansa lahjoitti omasta varallisuudestaan tulevia rakennustöitä varten. He antoivat, koska he näkivät asian tärkeänä ja vapaaehtoisesti ojensivat Jumalalle osan siitä siunauksesta, jota olivat saaneet kokea.

Daavid ihmitteli, miten he kykenivät antamaan niin suuria lahjoja? Vastaus oli siinä, että kaikki oli Jumalan antamaa lahjaa. Jumala oli siunannut ja sitä oli hyvä jakaa eteenpäin.

Me emme tänään rakenna ensisijassa fyysisiä temppeleitä, koska me kristityt olemme itse Jumalan temppeli. Mutta rakennustyöt ovat kovasti kesken ja käynnissä jatkuvasti.

Me saamme antaa työhön lahjaksi kaikkea sitä, mitä Jumala on meille suonut. Ennen kaikkea itsemme ja sen mukana hengelliset lahjamme, aikaamme, voimiamme ja myös monenlaista käytännön tukea.

Antamiseen ei saa syyllistää tai pakottaa. Kun kristitty kokee Jumalan asian olevan sydämen asia, hän haluaa Jumalan vaikuttamana luopua omastaan. Vaikka luovuttaminen sotii lihallisuuttamme vastaan, se on mitä enimmissä määrin Hengen vaikuttamaa hedelmää.

Oikeastaan me vain palautamme osan kaikesta siitä siunauksesta suoraan Jumalalle, josta olemme saaneet osamme. Ja antaessamme ilomme lisääntyy, koska huomaamme olevamme jokainen elintärkeitä tässä rakennushankkeessa.

Etsikää Herraa

”Etsikää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojaan.” (1. Aik. 16:11)

Meidän jokaisen käsityskyky ja kokemus Jumalasta on parhaimmillaankin kuin pisara valtamerestä. Jumala on aina enemmän. Hänellä on varattuna meille enemmän iloa, lepoa, voimaa ja yhteyttä.

Jumala houkuttelee meitä etsimään Häntä. Se ei ole vaatimus eikä perustu pelkoon. Se on suloinen kutsu: sielua kutsutaan sen alkuperäiseen kotiin ja voimaannuttavaan yhteyteen.

Jumalan etsiminen tapahtuu rukouksen, Raamatun lukemisen ja seurakuntayhteyden kautta. Ne eivät ole Jumalan kuivia korvikkeita todellisen elämänilon tilalle vaan niiden avulla me seurustelemme kolmiyhteisen Jumalan kanssa.

Kristinusko on elävää yhteyttä Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa. Joka on seurustellut Jumalan kanssa, haluaa etsiä syvempää yhteyttä Häneen. Hän on maistanut jotain niin hyvää, että sitä pitää saada lisää.

Jumalan etsiminen alkaa kaipauksesta. Jumala synnyttäkööt sitä kaipausta meihin jokaiseen.