“Javes huusi avukseen Israelin Jumalaa ja sanoi: `Jospa sinä siunaisit minua runsaasti ja laajentaisit alueeni! Jospa kätesi olisi minun kanssani ja verjelisit minut pahasta , niin ettei minun tarvitsisi kärsiä kipuja!´” (1. Aik. 4:10)
Javesin elämän lähtökohdat eivät tainneet olla häävit. Hänet oli synnytetty suurella kivulla ja vaivalloisuus taisi seurata hänen elämänsä ikävänä kaverina.
Juuri eheän elämän puute sai Javesin kääntymään Herran puoleen. Hänen rukouksensa on liitetty keskelle 1. aikakirjan kuivahkoa sukuluetteloa kuin huutomerkiksi siitä, miten kipu saa ihmisen hakeutumaan avun lähteelle.
Javes oli syvässä vedessä, uppoamassa elämänsä kanssa ja viimeisenä oljenkortena huusi sydämestään Jumalaa avuksi. Uskon määrä ei ehkä ollut suuri mutta uskon kohde oli.
Jumala kuuli Javesin rukouksen. Luulen, että vastaus ei tullut heti; luulen, että huutojakin oli yhtä useampia. Mutta Jumala kuuli ja toimi.
Hän kuulee myös meitä. Ja Hän vastaa. Tähän liittyen Jeesus sanoi viimeisistä ajoista (muistini varassa): “Kun Ihmisen Poika tulee tulee, löytääkö Hän uskoa maan päältä?”
Tänään on hyvä päivä itkeä Rakastavalle Vapahtajalle kaikki elämän kivut.
